Onko kukaan nähnyt naista, joka treenaa kovaa??

Treenaaminen luonnollisesti on jo pitkään kiinnostanut mua ja usein kiinnitän salilla ja tietysti erityisesti ohjatessani jumppaa huomiota siihen, kuinka ja millä tekniikalla ihmiset treenaavat. Enkä nyt tarkoita arvostelevasti vaan mielenkiinnosta! Aina kun ihminen on ylittänyt sen kynnyksen, että on lähtenyt liikkumaan, on terveyttä edistävä valinta tehty! Itse ajattelen, että kaikista parasta liikkuminen on silloin, kun se on omalle tasolle ja kunnolle sopivaa ja siitä saa iloa ja hyvää fiilistä – eli toisinsanoen se ei tunnu suorittamiselle tai asialle, joka vain ”pitää” tehdä. Toki joskus liikkumattoman alku voi olla joskus aika kankeaa, kun siitä ei ole muodostunut tapa.
Mutta epäilen, että moni haluaisi sillä treenillä myös ihan konkreettisia muutoksia kuntoon, kehonkoostumukseen, voimatasoihin ym liittyen…?0611_1

Yksi asia, joka on mun mielestä aika harmillista on se, että tosi usein naiset eivät uskalla treenata tarpeeksi tehokkaasti! Oon tosi usein miettinyt, että mistä se johtuu ja varmasti syitä on monia. Treenin ei missään nimessä tarvitse olla aina mitään ”hikirääkkiä”, älkää ymmärtäkö väärin, vaikka toki useille silloin tällöin sellainenkin treeni olisi paikallaan. Mutta moni saisi treenistä NIIN paljon enemmän irti ja siitä niin paljon parempia vaikutuksia, kun uskaltaisi haastaa itseään hieman enemmän! On fysiologinen fakta, että urheilun vaikutukset saavutetaan vasta kun sen intensiteetti on tarpeeksi korkealla. Jos haluaa esimerkiksi kasvattaa lihasmassaa ja polttaa rasvaa (eli siis kansankielellä ”kiinteytyä”), niin kahden kilon käsipainojen heiluttelu ei vaan yksinkertaisesti riitä! Tai että oman kehon painolla kyykkäillään parikymmentä toistoa ja lähdetään kotiin.

Jos lihaskuntotunnin tai salitreenin jälkeen kainalot eivät ole kostuneet eikä pulssi ole juurikaan kohonnut, niin mikä idea sillä liikkumisella on…? Ymmärrän, että jollain kehonhuolto tai chi ball -tunnilla ei välttämättä kädet ala tärisemään, mutta ehkä se ei olekaan niiden tuntien idea. Ja toki (joskin varmaan aika harvoin) taustalla on vaikka loukkaantuminen jota kuntoutetaan.kauneusjaterveys3

Mun oman epäilyksen mukaan moni nainen kuitenkin vain haluaa pysytellä siellä mukavuusalueella, jossa ei tule liian hiki eikä lihaksia ala liioin polttelemaan! Varmasti monella on myls ikäviä kokemuksia siitä, kun liikuntaa seuraavina päivinä lihakset ovat arat ja kipeät ja siitä on jäänyt ”kammo”. Etenkin jos liikkuu harvakseltaan.
Sitten varmasti yksi syy etenkin siihen, miksi niin usein naiset ei salilla uskalla nostaa kuin niitä kevyitä rautoja on se, että edelleen niiden lihasten pelätään kasvavan liian nopeasti liian isoiksi! Tämähän on ihan absurdi ajatus, mutta törmään siihen edelleen. Lihasmassan räjähdysmäinen kasvu ei tapahdu yhden treenin aikana. Ei kellään, eikä missään lajissa.
Yksi juttu joka itseäni harmittaa näin pt:n näkökulmasta on se, että moni nainen häpeilee jollain tavalla itseään urheillessa ja haluaa siksi näyttää mahdollisimman ”normaalilta”. Ja häpeä johtaa siihen, ettei oikein kehtaa tehdä mitään, ettei muut kiinnitä huomiota. ”Näytänkö hölmöltä? Näytänkö siltä etten osaa mitään?”
Kyllä itsekin myönnän, että välillä kun naama on kuin tomaatti niin ei olo ei välttämättä ole kovin sensuelli. Tai joskus kun tiukimmassa loppurutistuksessa suusta pääsee oikein naisellinen ähinä, niin muutama outo katse saattaa tulla kanssatreenaajilta. Kyllä, kuulitte oikein! Täällä treenataan ja kovaa!
Haluaisin sanoa kaikille teille, että tällaisten asioiden miettiminen on turhimmista turhinta, eli siellä salillakaan ei tarvi aina olla niin siivosti ja ”naisellisesti”! Siellä ei tarvitse olla näkymätön tai  näyttää täydelliseltä. Nainen saa hikoilla, irvistellä ja myös ottaa ison painon, jonka jaksaa hädin tuskin nostaa. Tai vetää salilla laitetta väärästä vivusta tai mennä siihen jopa täysin väärin päin istumaan. 😀 Kaikki se on inhimillistä ja kaikki saa treenata treenaamista.pystypunnerrus

Mikä teidän mielestä on se syy, miksi kovaa treenaavia naisia näkee niin harvoin? Miksi miehet uskaltaa usein treenata naisia kovempaa?

Silloin kun tuntuu, että kroppa ei muutu…

Vaikka treenaat säännöllisesti ja kovaa.
Vaikka syöt riittävästi ja oikein.
Vaikka koitat nukkua ja levätä riittävästi.
Vaikka koitat pitää asenteen positiivisena ja muistaa, että hiljaa hyvä tulee.

Silloin kannattaa ottaa uudet kehityskuvat, ja verrata niitä vanhoihin! Kuvat eivät valehtele. Okei, siis ainakaan silloin jos kuvauspaikka ja aika ovat suunnilleen samat. Ja asento on sama, eli toisessa ei olla huonossa ryhdissä ”vatsa roikkuen” ja toisessa kuvassa lantio sivuttain kameraan pakara törröttäen 😀 .
Etenkin ikuinen ongelma-alueeni eli alaselkä, alkaa vihdoin kaventumaan! Kun itseään katsoo joka päivä, ei kehitystä nää eikä tajua. Silloin voi tulla fiilis, että kaikki tehty työ on turhaa eikä kehitys etene mihinkään päin. muutoskuvat_4kkedestä

Oon ollut tosi tyytyväinen siihen, että huolimatta tästä meidän toisinaan aika hektisestä elämästä oon onnistunut pääsemään mun treenitavoitteisiin lähes joka viikko! Vielä ylpeämpi oon siitä, että ruokavalion toteuttaminen arjessa tuntuu helpolta. Etenkin silloin, kun olen muistanut tehdä ruokaa riittävästi jääkaappiin – se tuntuu olevan aina suurin haaste! Toki välillä (no harvoin) on haettu pitsaa ja subia, mutta se ei haittaa kokonaisuutta. Olen syönyt kasvispainotteisesti ja se on todellakin vaikuttanut omaan jaksamiseen positiivisesti! En kaipaa makeaa iltaisin, joka itselleni kertoo siitä, että hiilareita tulee päivällä riittävästi ja ylipäätään ruokaa tulee riittävästi! Välillä aamulla syöminen tuntuu vähän työläältä ja silloin olen surauttanut smoothien, johon laitan kaurahiutaleita. muutoskuvat_4kktakaa

Kuntokompassin Markon suunnittelema treeniohjelma on toiminut hyvin ja tänään tein ekan kerran jalkaprässissä synnytyksen jälkeen sarjan 150kg:lla. Enempi taitaa olla omasta uskalluksesta kiinni, että laittaa riittävästi rautaa tankoon! Kävin laittamassa siitä instaankin videon jos kiinnostaa (katrivee). Kohta saliohjelma päivittyy ja odotan innolla uusia liikkeitä! Piakkoin käyn Kuntokompassilla myös Inbodyssa, josta sitten selviää numeroina ”totuus”. Tai antavat ne numerot ainakin suuntaa. Viime päivinä muutama ihminen on sanonut, että olen laihtunut ja itsellänikin on sellainen fiilis, että kroppa on ottanut jonkun ”spurtin” kiristymisessä!
Alleviivaan vielä, että tavoitteeni ei ole missään nimessä olla laiha tai saada verisuonia pullottamaan. Mun unelmakropassa on sopivasti pyöreyttä ja elämässä sopivasti rentoutta 🙂 .

white2-001