Jos en olisi yrittäjä, niin saattaisin olla…

Tänään on virallinen yrittäjien päivä! Onnea siis kaikille meille yrittäjille!

Siitäpä sainkin ajatuksen kirjoittaa blogiin, missä ammatissa olisin nyt jos asiat joskus olisivat menneet vähän eri tavalla. Mua on tässä aikojen saatossa vetänyt useampikin ammatti puoleensa ja on ollut kyllä todella hilkulla, etten tekisi nyt jotain aivan muuta! Mutta mihin ammatteihin olisin sitten saattanut päätyä…?

Poliisi

Olen hakenut poliisikouluun 3 kertaa ja viimeisellä kerralla taisin jäädä pisterajasta kaksi pistettä. Halusin TODELLA kovasti poliisiksi ja viimeisellä kerralla romahdin kyllä aivan totaalisesti, etenkin kun homma jäi niin pienestä kiinni. Tokalla kerralla mursin jalkani pääsykokeissa, joten homma oli sitten siltä osin siinä.
Päädyin sitten lopulta hätäkeskukseen töihin ja siellä näkee aika läheltä millaista keikkaa poliisit ihan oikeassa elämässä hoitavat. Siinä samalla se into poliisin ammattia kohtaan sitten hiipui. Arvostan heidän ammattia todella paljon, etenkin kun vuorot on pitkiä ja rankkoja, eikä palkka mikään häävi.

Sairaanhoitaja

Mulla on varmasti sisäänrakennettu halu auttaa ihmisiä, jonka takia mua on aina vetänyt puoleensa ammatit, joissa voin olla hyödyllinen muille! Hain ainakin yhden kerran Tampereelle AMK:hon englanninkieliselle sairaanhoitajalinjalle. Sairaanhoitajan ammatti kiehtoo mua edelleen paljon. En tiedä millaista työ olisi käytännössä, joten mun ajatus perustuu lähinnä ystävien kertomaan (mulla on lähimmässä ystäväpiirissä sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, ensihoitaja ja vielä proviisorikin). Nautin jollain tavalla hektisestä ja järjestelmällisestä työstä, joten esimerkiksi ensiavussa työskentely voisi persoonana sopia mulle. Ambulanssissa en luultavasti voisi olla, koska mua kammottaa ajatus hälytysajon ajamisesta aivan surkealla säällä (no, olisihan sitä joutunut tosin poliisinakin ajelemaan talla pohjassa…)!

Puheterapeutti

Mä en kyllä tiedä onko tää puheterapeutin ammattiin hakeminen ollut enemmän joku mun mutsin missio, mutta tuli kuitenkin haettua yliopistoon lukemaan logopediaa. Mun äiti luki jostain, että puheterapeuteista on huutava pula ja hän sitten rummutti mulle kuukausitolkulla, että musta vois tulla hyvä puheterapeutti. Ehkä en ollut kuitenkaan tarpeeksi motivoitunut pääsykokeisiin lukiessa.

Skappari

Olen käynyt armeijan vuonna 2002-2003 ja sen jälkeen mulla heräsi halu jäädä armeijaan töihin ja opiskella mahdollisesti Maanpuolustuskorkeakoulussa. Mietin aika paljon sitä voisiko opiskelu Lappeenrannassa (silloin) olla oma juttuni ja ylipäätään maanpuolustus. Tykkään todella paljon kouluttaa ihmisiä ja mielestäni armeija sopi mun luonteelle ja persoonalle todella hyvin. Mä oon hakenut Puolustusvoimille töihin muutaman kerran sopimussotilaaksi. Miesvaltainen työyhteisö ei olisi varmaan yhtään hassumpi ajatus ja mä nautin jollain oudolla tavalla myös kurista ja järjestyksestä.

Nyt olisi hauskaa kuulla, että onko joku teistä lukijoista näillä aloilla ja mitä pidätte työstä??

Jaksaisitko opiskella vielä uuden ammatin?

Tapasin töissä keväällä erään työkaverini ekaa kertaa. Alettiin siinä puhua liikunta-alasta ja ylipäätään siitä, mitä ollaan tehty ”entisessä elämässä”. Hän alkoi droppailemaan ammatteja sitä tahtia, että mä hengästyin pelkästä kuuntelemisesta!
Siis miten joku on voinut ehtiä ton kaiken????
Enkä siis tarkoita, että on ensin PT ja siitä opiskelee hierojaksi ja sitten fyssariksi, vaan että ensin on tyyliin poliisi, sitten haluaakin lentoemännäksi, sitten ajattelee opiskella fyssariksi ja lopulta vielä eksyy johonkin ihan eri alan firmaan myyjäksi.

Mä oon viime aikoina pyöritellyt kovasti mielessä ajatusta opiskella vielä joku uusi ammatti. Toinen puoli musta haluaa sitä ja toinen haraa vastaan. Olen ollut liikunta-alalla nyt täysipäiväisesti vuodesta 2011 (toki ä-lomat välissä) ja jollain tasolla mun sielu halajaa uusia haasteita. Tällä alalla harva on muusta kuin kutsumuksesta, koska työ on yleensä fyysisesti rankkaa, eikä palkka ole kummoinen. Oikeastaan ainoa väylä saada hyvät tulot on perustaa menestyvä yritys ja jokainen yrittäjä tietää mitä se tarkoittaa… Pitkää päivää ja pirullisesti vastuuta! Yrittäjyys ei myöskään koskaan ole ollut mikään suuri unelmani, vaikka se tällä alalla pieni välttämättömyys usein onkin.

En toki tarkoita, että tässä jotain 8000€:n kk-palkkoja ollaan tavoittelemassa! Mulle riittää ihan sellainen ok-toimeentulo, niinkuin varmaan useimmille meistä. Kuitenkin esimerkiksi kaupungilla työskennellessä palkka on tosi huono, reilusti alle 2000€. Jotkut eivät toki mieti ensimmäisenä, että kuinka paljon työstään tienaa, mutta ainakin näin PK-seudulla asustellessa menot on aika kovat jo pelkässä asumisessa. Lisäksi haaveilen elämästä, jossa voin myös kantaa taloudellisesti korteni kekoon enkä vain ”elele siivellä”.

Ainoa asia, joka uuden alan opiskelussa onkin se MUTTA on juuri se, että jos lähden tästä aivan alusta kouluttamaan itseäni uuteen ammattiin, niin se voi kestää pahimmillaan 4-vuotta ja opiskelu se vasta onkin kituuttelua! Toki joskus opiskelun ohessa voi myös työskennellä, mutta en tiedä vetäisinkö itseni ihan piippuun kun lapsetkin on tässä kuviossa kuitenkin läsnä. Minullahan on n.1,5-vuotta käytynä liikunnanohjaaja AMK opintoja ja olisi ehkä tyhmää olla suorittamatta opintoja loppuun. Itseäni vähän kaduttaa näin jälkikäteen, etten hakenut muulle linjalle, koska toi liikunnanohjaajalinja on oikeesti… No, sanotaanko vaikka näin, että ei sillä kuuhun mennä! Liikunta-alalla sillä koulutuksella on 90% paikkoihin ylikoulutettu. Toki voi sitten päästä esim hallinnollisiin tehtäviin joka tarkoittaa parempaa palkkaa. Onko teissä lukijoissa muuten liikunnanohjaaja AMK:n käyneitä ja miten olette hyödyntäneet koulutusta??

Itsehän olen alkuperäiseltä koulutukselta hätäkeskuspäivystäjä ja olin virassa Tampereella asuessa 4-vuotta. Tuo koulutus on erikoisalan koulutus, eikä sillä käytännössä voi tehdä mitään muuta työtä. Hätäkeskuspäivystäjän työ on todella rankkaa kolmivuorotyötä (työvuorot 12-13h), enkä nää itseäni ainakaan tällä hetkellä tekemässä sitä. Se mikä työssä herättää lämpimiä muistoja on kuitenkin se palkkaus, joka on ihan mukava!
Mutta tosiaan siitä koulutuksesta ei taida olla tässä elämäntilanteessa juurikaan hyötyä. En muuten tiedä olenko kertonut, että olen myös 2 kertaa hakenut Tampereella sairaanhoitajaksi joskus aikoinaan, eli aikalailla erilaista voisi olla elämäni nyt jos olisin silloin kouluun päässyt!

Lähtisittekö itse vielä opiskelemaan täysin uutta ammattia tai oletteko peräti tehneetkin niin? Mistä syystä? Nyt runsaasti kommentteja kehiin!

Ps. Kiitos kuville ihanalle Emmalle!

Lue myös:

Missä ammatissa EN voisi toimia?