Mitä mulle kuuluu? Rehellinen avautuminen.

En ole päivittänyt blogia nyt hetkeen, koska uuden yritykseni kuviot ovat vieneet lähes kaiken ajan ja energian. Toki olen kuvaillut tuleviin blogipostauksiin matskua ja tässä nähtävät kuvat ovatkin tulevasta hiuspostauksesta, jossa esittelen youtube-suosituksesta muotoilutuotteita!

En tiedä oliko sattumaa vai seurausta se, että torstaina tunsin itseni vähän kipeäksi ja se veti kyllä mielen todella matalaksi. Miten helv…. juuri nyt???
Sain vihdoin yritykseni nettisivut puristettua siihen kuntoon, että ne kehtasi esitellä maailmalle. Tää prosessi oli yllättävän pitkä ja aikaa vievä, vaikka en edes itse koonnut sivuja – suunnittelin ainoastaan sisällön. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen, vaikka toki on vielä paljon pieniä juttuja, joita pitää muokata. Olen ärsyttävän pikkutarkka joissain asioissa ja saatan ”hinkata” niitä loputtomiin. Se taas saattaa olla vain turhaa energian tuhlausta! Haluaisin myös, että kaikki olisi tyyliin kahdessa päivässä valmista. No, kaikki ymmärtää, että ei mikään bisnes ole valmis parissa päivässä tai edes nettisivut! Vaaditaan aikaa ja kärsivällisyyttä ja olenkin miettinyt, että seuraava bisnesideani voisi olla kärsivällisyyspilleri…Voisin markkinoida sitä uusille yrittäjille, kotiäideille ennen uloslähtöä otettavaksi tai vaikka siihen hetkeen, kun seisot -15 asteen pakkasessa ja bussi on myöhässä…

Mutta palataan torstaihin. Tai oikeastaan jo perjantaihin ja mennään pois hyvinvointibloggaajan postausalueelta…
Meillä oli ystäväporukan illanvietto ja olin kiikun kaakun olenko kipeä vai en. Lähdin kuitenkin illanviettoon, koska kaipasin muuta ajateltavaa ja hauskaahan meillä oli! Join n.5-6 lasia viiniä ja painoin pään tyynyyn lopulta 00:30. Aamulla olo oli vielä ihan siedettävä, kun olin lähdössä siskoni luokse Tampereelle. Tänne päästyäni aloin sitten voimaan TODELLA pahoin enkä montaa kertaa noussut sohvalta. Mietin jo, että mitä hemmettiä?? Olin ehkä hieman kekkulissa, mutta normaalisti en kärsi krapulasta kuin korkeintaa väsymyksen muodossa ja tämä on testattu kuitenkin viimeisen puolen vuoden aikana muutaman kerran 😀 . Onko tässä välissä tapahtunut jotain?
Taisin siis olla aivan oikeasti kipeä ja vasta nyt, sunnuntain puolella tunnen oloni kohtalaisen hyväksi.

Tää viikko on ollut kaikin puolin niin intensiivinen, että en ihmettele yhtään jos kroppa on ihmeissään! Oon ollut niin jännittynyt, etten voi istua paikoillani!
En ymmärtänyt, millaisia asioita joudun selvittämään ja missä kaikissa asioissa mun tulisi olla ekspertti. Hoida tämä, hoida toi, hoida 100 muuta asiaa. Post-it lappu siellä ja toinen täällä. Samalla saan niin paljon viestejä, että niihin vastaileminen on vienyt oman aikansa (siis ei suoraan asiakkaiden yhteydenottoja, vaan onnitteluita, tsemppailuja, kehitysideoita, palautetta nettisivuihin, ihmettelyä ym).

Tein aika nopeasti päätöksen, että näin sunnuntaina koitan miettiä ihan muita juttuja. Mun pitäs löytää joku keino, jolla saisin päätä tyhjennettyä ja ns. aivolepoa. Musta tuntuu, että jopa unissani kehittelen kaikkia juttuja ja mun on vaikeaa irrottaa ajatuksen muusta kuin työstä.

Olisiko teillä hyviä ideoita pään nollaukseen?

Ps. Tervetuloa Match by K:n uusille kotisivuille 🙂