Onko tässä piinaavin liikkuvuutesti ikinä??

Opin jo vuosia sitten erään ihanan kamalan liikkuvuusharjoitteen eräältä valmentajalta. Sillä sitten kiusaan itseäni säännöllisesti ja testaan omaa liikkuvuuttani (vai pitäisikö sanoa, jäykkyyttäni) aina toisinaan. Olen huomannut tämä liike ei kyllä tunne armoa! Jäykkyys iskee ihan väkisin ilman tehokasta liikkuvuustreeniä! Koitan joka ikinen päivä tehdä jotain kehonhuoltoa, eli venytellä, rullata tai tehdä liikkuvuusharjoituksia. Ja koska teen istumatyötä, niin sitä pitäisi tehdä pitkin päivää.

Istun nykyään enemmän kuin ennen ja mun ristiselkä on ollut aivan pirun jäykkä ja kipeä viime viikkoina. Aina sitä välillä rusautellaan, mutta varmaan ongelma on jossain syvemmällä. Mulla ei normaalisti ole mikään paikka jatkuvasti kipeä tai jumissa, eikä sen niin pitäisi ollakaan! Täytyy löytää syy siihen miksi keho reagoi niin kuin se reagoi.

Mutta mennäänpä itse otsikkoon! Joko arvaatte liikkeen?

Kyseessä on liike, jonka nimi voisi olla esimerkiksi seinäkyykky. Virallisesta nimestä ei ole siis tietoa! Jos olet tuttu crossfit piireistä, niin tämä varmaan onkin sinulle helppoa kuin mikä. CF tyypit ainakin kokemukseni mukaan tekevät ties mitä liikkuvuuskikkoja ja kiinnittävät siihen puoleen paljon enemmän huomiota. Ja hyvä niin!

Tämä seinäkyykky on testinä ja treeninä hyvä monestakin eri syystä

  • Et tarvitse välineeksi kuin seinän!
  • Se on turvallinen niin kauan kuin et tunne kipua ja tiedät mihin polvesi menevät
  • Liike kertoo koko vartalon liikuuvuudesta
  • Se on hyvä oheisharjoite treeniin
  • Aivan loistava lisä niille, jotka haluavat parantaa kyykkytekniikkaa
  • On helposti modattavissa helposta vaikeampaan

Liike aloitaan menemällä seinän eteen, kasvot seinään päin. Etäisyys seinästä riippuu omasta liikkuvuudestasi; Mitä jäykempi olet, sitä kauempana joudut olemaan. On hyvä aloittaa esimerkiksi oma jalan mitta irti seinästä. Jalkojen leveyden tulee olla normaali kyykkyleveys, eli ei mikään sumokyykkyasento! Sellainen asento, jossa tekisin normaalisti kyykyn, varpaat osoittaen hieman sivulle.

Lähde kyykkäämään alaspäin pitäen koko ajan kädet ylhäällä. Tarkoitus on mennä niin syvälle kuin pääsee ILMAN että mikään ruumiinosa osuu seinään, etkä kaadu taaksepäin. Huomaat varmasti hyvin selvästi mistä kiristää. Mulla ei ollut mitään saumoja päästä niin alas, että polvet olisivat olleet 90-asteen kulmassa! Oikein nolottaa… Mulla kiristi ihan pirusti alaselästä. Ja lonkista. Ja yläselästä. Okei. Joka paikasta!

Juju on myös siinä, että teet liikkeen hiiiiiiitaaaaaaaaasti. Sillon pääset oikein fiilistelemään ja tunnistat omat heikkoutesi. Jos et saa pidettyä polvia samassa linjassa varpaiden kanssa (eli jos ne väkisin vääntyvät keskelle) niin älä mene alemmas!  Voit vaikka pyytää paikalle virallista valvojaa, joka tarkistaa, että

  • Polvet menevät sivuille – ei sisälle
  • Rinta pysyy auki ja selkä suorana. Selän turha notkistaminenkin on tosin turhaa, lisää liikkuvuutta, ei notkoa selkään.
  • Kantapäät pysyvät lattiassa (liike on helpompi, jos laitat kantapäiden alle laudan pätkän).

Kannattaa kokeille vaikka heti tätä ihanan kamalaa liikettä ja valita päällensä jotain hyvin joustavaa 😉 .

Onko tämä liike sinulle tuttu? Pääsetkö alas asti?

 

PS. Täydellinen fitness -päiväni postaus siirtyy ensi viikolle! Teillä oli niin paljon hyviä ehdotuksia, että niiden etukäteisjärjestelyt vievät hieman aikaa…. Mutta anyway, palkintojen saaja on valittu ja hänelle infottu henkilökohtaisesti 🙂 !

Neljän viikon kyykkyhaaste; Tässä ennen ja jälkeen kuvat!

Reilu neljä viikkoa sitten törmäsin youtubessa sattumalta kyykkyhaasteeseen, joka kuulosti hauskalta idealta! Videon löydät täältä. Haasteessa kolme ihmistä tekivät neljän viikon ajan sata kyykkyä päivässä. He saivat haasteen loputtua ihan näkyviäkin muutoksia ja myös voimatasot kasvoivat kaikilla osallistujilla! Ymmärtääkseni yksi osallistuja (mies) oli treenannut aiemmin jo tosi aktiivisesti mutta haasteen kaksi naisosallistujaa vähemmän. Tai ainakin haaste tuotti alussa heille hieman vaikeuksia.
Päätin hieman muokata tätä kyykkyhaastetta, koska ajattelin, että olisi hyvä pitää viikossa pari vapaapäivää. Näin jälkeen päin ajateltuna se oli vähän turhaa ja itseasiassa päädyin pitämään vähemmän vapaapäiviä haasteesta. Kai jalkani ovat sitten tottuneet kyykkäämään tai sitten olisi pitänyt olla enemmän rautaa niskassa.

En suoraan sanottuna itse uskonut, että neljässä viikossa voisin saada aivan huomattavaa eroa ulkonäöllisesti, koska en muuttanut ruokavaliotani juurikaan (olisi kyllä kannattanut, koska se olisi mennyt käsi kädessä tämän haasteen kanssa!). En muuten tajua miten olin niin tauno, etten muistanut ottaa aloittaessa mittoja?! 
Silti tällainen haaste oli täydellinen matalan kynnyksen juttu ja se varmasti innosti mua esimerkiksi treenaamaan kotona normaalia enemmän! Tulokset olisivat varmasti olleet selkeämmät, jos olisin lähtenyt ihan nollatasosta liikkeelle. Siksi kyykyt eivät tuntuneet kovin raskailta ja teinkin niistä suuren osan joko hyppien tai lisäpainon kanssa.
Epäilen, että jos tekisin saman haasteen vaikka punnertaen, niin huomaisin kehityksen selkeästi. Olen siis aika heikko punnertaja ja saisin aivan varmasti yläkroppani tilttiin punnerruksilla!

Kuva haasteen alussa ja lopussa. Itse en nää tässä kuvassa juurikaan muutosta.

Itsekuri ja onnistuminen

Mulle tulosten sijaan paljon suurempi palkinto oli se, että olin sitoutunut tekemään jotain ja onnistuin pitämään itselleni asettaman lupauksen! Välillä kyykyt saattoivat unohtua päivällä ja kyykkäsin vielä klo.23 hampaita pestessä 😀 ! Vaikka tunsin hyvin pakaralihaksissa, että jotain on tulltu tehtyä niin vain parina päivänä jalkani olivat todella kipeät (olin tehnyt kovan jalkatreenin salilla). Joka kerta kun saavuttaa edes jotain pientä, antaa se lisää motivaatiota muihinkin elämän osa-alueisiin ja tunteen, että voi onnistua muissakin asioissa!
Tää haaste myös lisäsi innostustani tekemään ihan vain ex tempore pientä lihaskuntoa. Kyykkäsin haasteen aikana ainakin leikkipuistossa, junassa, hotellihuoneessa, suihkussa ja missä vielä.

Ihan kuin tässä jälkeen -kuvassa ahterini olisi hiukan isompi…??

Ainoa asia joka vähän ärsyttää on se, että mulla oli haasteen loppumisen aikaan juuri sellainen aika kuusta, kun tunsin itseni sotanorsuksi… Vatsa oli todella turvonnut ja sen näkee kyllä kuvastakin! Ehkä siellä on pientä persikankasvua kuitenkin nähtävissä?? No, ainakin haaste oli hauska ja voin suositella sitä kyllä ihan kaikille!

Tällä hetkellä mulla on menossa viikon totaalinen sokerilakko ja homma etenee hyvin. Siitä kerron enemmän ensi viikon alussa!

Olisiko teillä lukijoilla jotain haasteideoita blogiini?