Vauvakuumeen nousu… Ja tuho!!!

Enpä ole hirveästi blogia tällä viikolla aukaissut. Olen tainnut kotoakin poistua yksinäni tasan kaksi kertaa, eli meillä on nautittu oikein rautaisannos kolmilapsisen perheen arkea!!!
Multa onkin kysytty tällä viikolla varmaan 20 kertaa, että kärsinkö vauvakuumeesta ja haluaisinko vielä kolmannen lapsen. Kysymyksen on aiheuttanut tietysti se, että ihmiset tietävät meillä on tällä viikolla Pelastakaa Lasten lomakotilapsi kylässä.

Vastaus näihin uteluihin tulee tässä: Ei ole vauvakuumetta enkä halua kolmatta lasta. Kahdessa on todellakin riittävästi hommaa.

Voin myöntää avoimesti, että tämä lomakotiviikko on ollut varmasti koko perheelle rankka – henkisesti ja etenkin fyysisesti! Tottakai viikko on ollut myös antoisa ja ihana on ollut tutustua tuohon pieneen ihmiseen ja hänellä on varmaan ikuisesti paikka sydämessäni. Uskon myös,  että tämä viikko on ollut myös hänelle antoisa ja ollaan tehty kaikkea ”tavallisen” mukavaa: Puistoiltu, pyöräilty ja tehty muutamia minireissuja. Mm. tänään käytiin mun anopin ystävällä, jolla oli lemmikkinä pari minishettistä! Voitte uskoa, että lapset oli ihan pähkinöinä!

Mutta silti, kolme lasta EI ole sama kuin kaksi – nyt jos koskaan sen ymmärrän! Kun työmäärä kasvaa arjessa yht äkkiä 50% entisestä, niin se ei voi olla tuntumatta! Kolmen pienen lapsen hoitaminen on etenkin fyysisesti aika uuvuttavaa, koska käytännössä joku vaatii jotain koko ajan, paitsi tietysti silloin kun he nukkuvat. Ja se, että kaikki nukkuvat on jo omanlaisensa prosessi 😀 . Toki tiesimme jo ennen lomakotilapsen tuloa, että viikko tulee olemaan haastava ja siihen henkisesti asennoiduttiin. Kaikkea ei voi kuitenkaan etukäteen kuvitella ja viikon rankkuus pääsi vähän yllättämään. Öisin on ollut 3-4 herätystä, koska meidän omat pojat on olleet öisin aika rauhattomia (lomalapsi on nukkunut todella hyvin!).

Ennen kuin joku kommentoi, että ”se on eri asia kun on oma” niin kyllä, varmasti on. Mutta kyllä kolmen pienen, jatkuvaa huolta vaativan lapsen hoitaminen on kokopäivähomma ja meillä on esimerkiksi siisteystaso hieman pudonnut entisestä 😀 . Lähteminen, ruokailut ja illat on ihan oma lukunsa! Tällä viikolla tosin huomasin ennakointikyvyssäni kehitystä, joten kai se tästä olisi jonkun verran ajan saatossa helpottanut. Meillähän ei tähän mennessä ollut mm. jatkuvia riitoja samasta lelusta/haarukasta/tyynystä/vanhemmasta, toisen tökkimistä ja fyysistä härnäämistä, ”sä et saa katsoo mua” -peliä, samojen one-linereiden jatkuvaa hokemista, samojen laulujen laulamista yms. Siis kaikkea sitä, mitä jo puhuvat ja ymmärtävät lapset voivat yhdessä keksiä aikansa kuluksi!

Jos joku nyt miettii lomakodiksi ryhtymistä, niin nyt voin kertoa täysin 100% rehellisen mielipiteeni:
Suosittelen tätä erittäin lämpimästi, koska kokemus on todellakin ainutkertainen. Mutta jos perheessäsi on pieni/pieniä lapsia, niin kannattaa harkita tarkkaan ihan niitä omia voimavaroja. Tämä viikko oli siinä mielessä helppo, että meillä oli kaksi aikuista tässä lähes koko ajan, eikä ylimääräisiä lemmikkejä tai muita huolehdittavia. On myös todella tärkeää, että molemmat vanhemmista ovat tässä täysillä mukana ja haluavat olla osana toimintaa. Viikko voi kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta en olisi varmaan yksinään jaksanut tätä mitenkään!
Lomakotiin tulevan lapsen ikä myös ratkaisee paljon siitä, mitä lapsen kanssa voi ja kannattaa tehdä. Isompi lapsi nauttii aivan erilaisista jutuista, leipomisesta, leffasta, tai vaikka lautapeleistä. Pienen lapsen mukana tulee fyysinen hoito ja silloin aktiviteettien suhteen pitää miettiä, miten menee päiväunet, ruokailut, matkustamiset yms. Toisaalta jos omat lapset ovat jo isompia, niin silloin pienemmän hoito voi olla ihan nautinnollista.
Jos toiminta kiinnostaa, niin kannattaa vierailla Pelastakaa Lasten sivuilla. Valitettavasti tänäkin kesänä moni lapsi jäi ilman lomakotia, koska halukkaita on enemmän kuin perheitä.

Ensi viikolla jaksan taas keskittyä blogiin vähän enemmän, mutta nyt koen parhaimmaksi mennä nukkumaan.

Olisi kiva kuulla teiltä kolmen lapsen äidit tai isät, että miten kolmas lapsi muutti arkea ja oonko tää vain jotain mun omaa hallusinaatiota (ja okei, vahvasti myös mun miehen 😀 ) että kolmas lapsi lisää työmäärää yllättävän paljon??

Vinkkini kaikille uusille äideille pikkulapsiarjesta selviytymiseen

Viime päivät on olleet sivistyneesti sanottuna taas ”haastavia” ja sain siitä idean jakaa teille kaikille tuoreille ja tuleville mutsille omat vinkkini arjesta selviytymiseen! Nämä ei siis ole mitään universaaleja totuuksia (niinkuin varmasti heti luulitte), vaan lähinnä sellaisia juttuja jotka ovat lisänneet MUN jaksamista ja pidentäneet hermoratoja 😀 . Lisäksi tosi paljon vaikuttaa tietysti omat olosuhteet, eli esimerkiksi se onko toista aikuista auttamassa, minkä ikäisiä lapsi/lapset ovat, onko mitään turvaverkkoa, onko univelkaa, millainen lapsen temperamentti on, sairasteleeko lapsi paljon ym. Oma jaksaminen on monen tekijän summa lopulta ja joihinkin asioihin voi vaikuttaa, osaan taas ei. Ja joihinkin asioihin voisi vaikuttaa itse, jos jaksaisi. JOS jaksaisi.syyslenkki_1 (1 of 1)

Tässä tulee kuitenkin sellaisia juttuja, jotka ovat toimineet hyvin mulla

  • Löydä taho, jolle purkautua. Useinmiten se paras taho ei ole kuitenkaan oma mies, koska hänen on ehkä hieman vaikea asettua samoihin saappaisiin. Ja joskus sen naama ärsyttää muuten vaan. Kannattaa myös varautua siihen, että jos toinen on töissä ja toinen kotona, niin helposti tuntee välillä ”kateutta” toisen arkea kohtaan. Siis esimerkiksi siitä, että toinen on työpäivänsä aikana saanut käydän monta kertaa vessassa, yksin. On kuitenkin ihan turha syyllistää parisuhteen toista osapuolta tästä, koska harva mies (tai miksei nainen) joka on työssä samaan aikaan kun toinen hoitaa lapsia kotona ajattelee, että ”voi kunpa sillä olis nyt mahdollisimman rankkaa siellä kotona lapsen kanssa”. Ei ole hänen vikansa, että sinun täytyy pissata kahdeksan kilon huutava käsipaino kädessä.
  • Opi sietämään kaaosta. En tiedä, voi toki olla sellaisiakin lapsia, jotka ei sotke yhtään tai äitejä, jotka välttävät sotkua viimeiseen asti (tyyliin mustikat ja muovailuvaha kielletty). Itse oon kuitenkin huomannut, että yleensä juuri ne aktiviteetit, jossa lapsi saa sotkea antavat äidille useinmiten aikaa tehdä jotain omaa juttua! Meillä Theo on syönyt sormiruokaa alusta asti ja syö puuronsakin nykyään itse: Eli toisinsanoen kauhoo nyrkillä puuroa naamansa ja tietysti myös metrin säteelle syöttötuolista! Syömisen jälkeen pöydän ympäristö on kuin räjähdyksen jäljiltä, mutta saanpahan itse syötyä samalla tai jopa siivoiltua hieman jotain. Se hetki kun lapsi oppii syömään itse tuntuu suunnilleen siltä, kun näät sokaisevan kirkkauden tunnelin päässä…
  • JOS on mahdollisuus lähteä hetkeksi pois kotoa, suosittelen lämpimästi! Kaikki tarvitsevat omaa aikaa, myös se ”vuoden äiti”. Uhrautuva marttyyrimutsi, joka ei koskaan raaski mennä minnekkään ”koska äidin kuuluu pysyä lastensa lähellä 24/7” ei välttämättä ole myöskään parisuhteessa helpoin. Oletteko huomanneet, että usein miehillä ei ole niin suuri kynnys tehdä omia juttujaan…? Imetys sitoo tietyn ajan, mutta silloinkin kannattaa tehdä vaikka pieni kävelylenkki imetysten välissä. Vaikka sillä lähdön hetkellä tuntuu, ettei raaskisi jättää lasta, niin pidemmässä juoksussa pään tuulettaminen on hyväksi omalle jaksamiselle. Väsymys ja turhautuminen patoutuu sisälle pikku hiljaa.
    Ainakin itse huomaan, että saan treenistä energiaa ihan hirveästi kestää tätä sirkusta!! Mulla on myös ystäviä, joilla ei ole lapsia ja heidän kanssaan on ihana puhua ihan jostain muista jutuista kuin siitä onko pottaharjoittelu tuottanut tulosta. Etenkin jos arki väsyttää, niin mieluummin todellakin vietän aikaa aikuisten ihmisten seurassa aikuisten asioista keskustellen. Mähän tyydytän mun draamannälkää etenkin mun sinkkuystävien tinder-tarinoilla 😀 !
  • Tää viimeinen on vähän hassu kohta, mutta ainakin itselleni osoittautunut toimivaksi!
    Kannattaa nimittäin välillä mennä sieltä mistä aita on matalin ja lapsiarkeen on olemassa vaikka ties mitä elämää helpottavia vempeleitä! Vaikka kuinka joku olisi sitä mieltä, että joku on turhuuksien turhuus, niin se voi helpottaa yllättävässäkin tilanteessa omaa arkea. Itse esimerkiksi mietin, että miksi ei jo Benille ostettu tuota pöytään imukupeilla laitettavaa Stokken tarjotinta (okei, KALLISTA tarjotinta)??? Tai lautasta, jossa on imukuppi? Ihan mahtava ostos!! Siinä kun viidettä kertaa keräilet lautasta ruokineen lattialta, niin toi alkaa tuntua hyvältä idealta. Muita elämää helpottaneitä asioita ovat ehdottomasti olleet; Sähkökäyttöinen rintapumppu, imuriin liitettävä niistäjä, imetystyyny, seisomalauta vaunuihin, Baby Björn sitteri, kunnon matkarattaat (meillä Baby Joggerit, jotka on aivan ylivedot mutta toki kalliit, normi vaunut ovatkin sitten tori.fi:stä 80€…).
    Mä usein myös oion Theon ruassa siinä mielessä, että nuo pusseissa olevat smoothiet on aivan super käteviä! Niitä on aina mukana. Ja jos illalla tulee megaraivari niin alanko keittelemään sitä luomupuuroa ja odotan tunnin että se jäähtyy… Vai otanko kaapista valmispuuron?? Saatte arvailla 😀 …
    0510-1-of-1

Millaisia elämää (ja hermoja) helpottavia vinkkejä te antaisitte tuoreille ja tuleville äideille???