Tasan kaksi viikkoa!!!!

Taas on tullut se aika vuodesta, kun nukkumaanmenovarustukseen kuuluu pitkähihainen paita ja villasukat! Oon kova likka palelemaan ja hurri tykkää nukkua viileässä, joten meidän lämpötilamieltymykset eivät aivan kohtaa 😀 . Muuttaisin mielelläni jonnekin, jossa paistaa aina aurinko!

No, ajatus siitä että kahden viikon päästä pääsen LÄMPÖÖN helpottaa kyllä aika lailla!!! Oon niin epä-syysihminen kuin olla ja voi ja me yleensä matkustetaan aina loka-marraskuussa. Tällä kertaa tää on epävirallinen häämatka, eli lapset lähtee messiin, joten mistään ”romantiikkalomasta” ei voida varsinaisesti puhua haha.

Ollaan siis menossa Thaikkuihin, jossa ollaan oltu ennenkin. Tää on mulle itselleni Thaikuissa neljäs kerta jos oikein laskin. Olen käynyt Aasiassa myös Malesiassa, Balilla ja Singaporessa. Thaimaa siksi, koska sinne on melko edullista lentää ja se on lasten kanssa todella helppo maa! Ilmasto on myös takuulämmin, toki vielä taitaa Etelä-Euroopassakin ruskettua.
Meillä on lennot Bangokiin ja siitä lennetään Krabille (päämääränä Ao Nang). Sen verran toi seikkailunhalu noiden pienten lasten kanssa häviää, että valitiin itseasiassa sama hotla kuin viimeksi. Tylsää – I know! Mutta ainakin tiedetään jo etukäteen, että hotellissa on kaikki mitä tarvitaan ja vähän ylikin. Uima-altaat on isot ja sopivat myös 2-veelle. Kreetalla vuosi sitten petyttiin siihen, että muka lapsiystävällisessä hotellissa uima-altaan vesi oli aivan jääkylmää….

Lomalla mennään tietty noiden muksujen ehdoilla, mutta aion ainakin ruskettua (PALJON) ja ihan olla vain. Hotellissa on ihan ok punttis, jossa viimeksikin käytiin vuorotellen miehen kanssa. Lisäksi käyn varmasti ihan joka päivä jossain hieronnassa tai hoidossa. Oon muuten saanut elämäni oudoimmat hierontakokemukset juurikin Thaimaassa…. Yhdellä kerralla hieroja mm.nukahti kesken hieronnan!
Thaimaassa parasta on myös ruoka, joka on etenkin ton 4-veen mieleen. Ihanaa saada taas oikeasti tuoreita hedelmiä, eikä mitään kontissa puoli vuotta matkanneita kivikovia mangoja!

Tää reissu tulee jotenkin todella hyvään saumaan. Pientä turnausväsymystä on ainakin itsellä ilmassa, kun työ on kuitenkin suht fyysistä ja kotona vielä toinen fysiikkakierros vielä töistä päästyä! Varmasti myös pimenevät illat vaikuttaa energiatasoihin ja kohta on taas pimeää jo silloin, kun pääsee neljältä töistä.
Reissun jälkeen ei olekaan kuin muutama viikko töitä ennen joulua ja ihania pikkujouluja luvassa. Nopeestihan tää syksy tässä vierähti, vaikka aina syyskuun alussa tuntuu, että jouluun on karmivan pitkä aika!

Ps. Jos joku on joskus tilannut Halla X Hallan:n uikkarin, niin voisitko kertoa onko mitoitus mielestäsi normaalia/pientä/suurta…? 

Olisi muuten kiva kuulla, että missä te meinaatte reissata tänä syksynä tai nyt tulevana talvena? Etenkin jos on hyviä vinkkejä lapsiystävällisistä paikoista (etenkin todella hyvistä hotelleista!) niin vinkkejä vastaanotetaan. 

Lue myös:

Mitä kannattaa ottaa huomioon pienten lasten kanssa matkustaessa?

Nukahtamisongelmia, valvomisongelmia ja heräämisongelmia…

28.4 asetin blogissa itselleni tavoitteen (postaus TÄÄLLÄ!). Se tavoite oli levätä enemmän, nukkua pidemmät yöunet ja mikä tärkeintä: Raahautua sänkyyn ihan viimeisetään ennen klo.23!

Katselin eilen Katarina Tunturin snäppiä, jossa hän puhui siitä muutoksesta, joka häneen on tullut sen jälkeen, kun hän opettelin lepäämään riittävästi. Käytän sanaa opettelu, koska opettelua se yleensä vaatii! Toki on eri asia, jos esimerkiksi muksut valvottaa, koska niiltä on paha mennä kyselemään, että millos annatte mutsille 8h yöunet??
Mutta kyllä lepäämäänkin voi opetella ja harvoin pystyy tekemään kovin isoja mullistuksia kerrallaan tässäkään asiassa. Riittävä yöuni on kuitenkin se, mistä kannattaa aloittaa aivan ensimmäisenä!

Ainakin itselläni on ollut paljon parannettavaa viimeisen kahden vuoden aikana siinä, että maltan mennä ajoissa nukkumaan. Katarina kysyi snäpissään, että ”milloin olet herännyt virkeänä aamulla?” Aloin miettiä tätä kysymystä ja tulin tulokseen, että viime aikoina aivan liian harvoin! Ilta on ainakin meillä ainoa aika, kun on hiljaista ja voi keskittyä kunnolla johonkin omaan juttuun. Meillä lasten iltapuuhat alkavat klo.20 jälkeen ja niissä vierähtää helposti ainakin 45min-1h, kun saan hipsittyä pois makuuhuoneesta (toki miehen kanssa vuorotellaan nukutushommissa). Sen jälkeen yleensä ekana syön kunnon aterian, luen ja vastaan sähköposteihin ja bloggaan. Jos olen treenannut, niin koitan myös rullata ja venytellä edes hetken, juuri ennen sänkyyn menoa.
Meillä on ongelmana isomman pojan nukahtaminen, koska hän on ollut aina hirveän haastava nukahtaja! Hän ei kerta kaikkiaan suostu jäämään makuuhuoneeseen nukahtamaan ominpäin, vaan vahtii kuin haukka että joku on vieressä! Vasta kun hän on syvässä unessa, pääsee huoneesta poistumaan. Olemme kokeilleet tarrojen keräämistä ja palkintoja, mutta mikään ei toimi. Hän menee hirveään paniikkiin, jos huomaa, että poistun huoneesta. Tuntuu, että vielä aika sikeästäkin unesta hän vaistoaa, jos koitan nousta sängystä. Tämä sama juttu on ollut hänellä ihan vauvasta asti.

Heti tuon huhtikuisen postauksen jälkeen oli tosi hyvä pätkä, että olin oikeasti nukkumassa silloin kuin piti, eli sängyssä ennen klo.23. Silloin sitä ns. omaa aikaa ei juurikaan jää, mutta toki uniaikaa on enemmän. Usein saatoin mennä jo lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan! Osalle voi klo.21 kuulostaa aikaiselta, mutta kyllä se yllättäen vaan alkaa haukotuttamaan, kun pääsen vaakatasoon!
Mutta kuten kaikki varmasti tuntee tämän tutun kaavan, niin tulee yksi lipsuminen suunnitelmasta…. Sitten toinen…
Itseään pitäisi ihan jatkuvasti muistuttaa, että hei, olet tehnyt itsesi kanssa nyt diilin! Älä huijaa vaan tee mitä lupasit!

Katson nykyään tosi harvoin telkkaria, mutta välillä jään johonkin sarjaan koukuun.. No, tällä kertaa se on Ensitreffit alttarilla USA.

Oon jo kauan haaveillut, että nyt kun mies palaa töihin ja lapset menee hoitoon, niin ehtisin käydä ennen aamuhärdelliä pienellä happihypyllä ainakin 2-3krt viikossa. Tämä on tietysti ihan kuolleena syntynyt idea, jos on päässyt sänkyyn joskus yhden aikaan yöllä… Silloin sekin kävelylenkkiin menevä aika kannattaa käyttää lepäämiseen! Ainakin mä itse uskon, että jos nukkuu öisin riittävästi (määrä on jokaisella toki yksilöllinen!), niin aamulla ei ole rättiväsynyt! Ei tätä vielä välttämättä yhden tai kahden yön jälkeen huomaa, mutta varmasti pidemmässä juoksussa jos oikeasti nukkuu vähintään sen 8-9h. Jos nukahtaminen on tosi haastavaa, niin voi kokeilla esim. melatoniinia nukahtamiseen, joka on reseptivapaa ”pimeähormoni”. Aika usein nukahtamisen helpotamiseksi kehoitetaan myös sulkemaan hyvissä ajoin kaikki ruudut. Itse oon huomannut, ettei sillä ole niin väliä, koska nukahdan joka tapauksessa 10-15min sisällä sänkyyn menosta.

Laitetaas pieni galluppi pystyyn, vastaa kommenttiboxiin!
a) Kuinka monta tuntia nukut öisin?
b) Monelta menet nukkumaan iltaisin?
c) Monelta herään aamuisin ja heräätkö pirteänä vai väsyneenä?