Juhannusahdistus!!!

Se on täällä. Jälleen kerran. Nimittäin juhannusahdistus.

Sanoin mun siskolle, että jos ensi vuonna haluan jälleen kerran olla mökillä juhannuksena, niin hän voi takoa nyrkillä mielihyvin muutaman kerran järkeä mun päähän! Kuten perinteisiin kuuluu, niin juhannuksen sää on tänäkin vuonna vähäluminen, mutta vettä tulee sitäkin enemmän. Itä-Suomessa asteita on ruhtinaalliset +14. Onnea teille, jotka olette tajunneet viettää jussin ulkomailla!

En tajua miksi juhannuksen viettoon asettaa niin paljon paineita? Eihän juhannuksena voi olla kotona! Mutta miksi ihmeessä ei voisi? Tai voisihan sitä lähteä käymään ihan päiväseltään jonkun kaveripariskunnan luona ja olla sisätiloissa, jos sade ja tuuli vihmoo. Kotona voisi katsella lasten kanssa leffaa ja paistaa lettuja.
Lasten kanssa pitäisi aina kaikki mietti heidän viihtymisen näkökulmasta. Jos on vain aikuisten kesken mökillä, niin siellähän voi vaikka maata koko päivän sängyssä ja lukea kirjaa tai katsoa Netflixiä. Lapset tylsistyy nopeasti ja homma menee helposti niin, että aikuisen täytyy olla ohjelmatoimisto ja viihdyttäjä. Meidän lapset on niin pieniä vielä, että he tarvitsee aikuisen siihen viereen koko ajan, eivätkä viihdy ulkona huonolla ilmalla ellei ole jotain TODELLA houkuttelevaa tekemistä.

En tiedä miksi tämä juhannus herättää minussa niin paljon jo etukäteen ahdistusta. Tai siis tiedän. Ensin matkustamme 400km yötä vasten autolla ja sitten koitamme keksiä lapsille mukavaa tekemistä neljä päivää pienessä mökissä. Tunteet kuumentuvat helposti, kun neljä aikuista ja kaksi lasta sullotaan sisätiloihin moneksi päiväksi. Kuulen n.15min välein lauseen ”voi että kun on huono sää” ja vannon, että ensi vuonna olemme jossain hyvin kaukana tähän aikaan!

Koitan kovasti nyt tällä viikolla tehdä oman asenteeni kanssa töitä: Juhannuksena VOI olla ihan kiva sää. Ei säätiedotuksiin voi luottaa 100%. Voimme olla ulkona aina kun ei sada. Voimme katsoa leffoja läppäriltä. Torstaina voidaan viettää kaupunkipäivä, koska kaikki paikat eivät ole vielä kiinni. Ja jos homma menee oikein piinalliseksi, niin meillä on auto jossa on kääntyvät pyörät. Neljä päivää on sitäpaitsi aika lyhyt aika ihmiselämässä. Sen nyt istuu vaikka muurahaispesässä!

Vai istuuko…?

No, ensi vuonna ollaan viisaampia ja ollaan välittämättä kaikista niistä perusolettamuksista, mitä juhannukseen liittyy. Ei, meidän EI tarvitse mennä mökille ja jos minä saan päättää niin ollaan ulkomailla! Lapset saa uida ja leikkiä ulkona. Itse voi nauttia auringosta ja siitä, että juhannus on tänä vuonna ihanan helppo ja stressitön. Ah, kuulostaa täydelliseltä. 

Mitä suunitelmia teillä on juhannuksen varalle? 

 

Parisuhdepostaus: Riitely, treeni ja reissaaminen!

Sain Monnan blogista idean tälle parisuhdepostaukselle. Monna oli antanut lukijoidensa kysellä häneltä ja hänen mieheltään Tuukalta kysymyksiä, joihin sitten molemmat vastasivat itsekseen (löydät postaukset TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ). Ajattelin, että ihan loistava idea – mehän tehdään tuo sama Hurrin kanssa! Ja tosiaan kopioin vielä ihan pokalla samat kyssärit tänne omaan blogiin (tai osan niistä). Minä en siis ole nähnyt Hurrin vastauksia etukäteen, eikä hän minun.

1. Mikä toisessa on parasta?

Minä: Kun tavattiin, niin ihastuin ekana ulkonäköön ja tietysti siihen, että keskustelu sujui niin hyvin. Nykyään päällimmäisenä on luonne: Hurri on todella tasainen, inhoaa draamaa, ei huuda tai raivoa ja on lähes aina hyvällä tuulella! Hän on aina mun kallio, eli 100% luotettava ja tekee oman osansa. Meillä on myös samanlainen huumori.
Isänä hän on tietysti myös vertaansa vailla ja kantaa vastuunsa. Sit on kyllä pakko sanoa, että ulkonäkö on edelleen yksi erittäin vahva osa-alue 😀 . Harvalla 38-vuotiaalla on noin hyvä kroppa!

Hurri:  Huumorintaju ja tyttömäinen pilke silmäkulmassa on varmaankin ne ominaisuudet jotka ensin tulevat näkyviin, silmää miellyttävän ulkonäön alta. Muiden huomioonottaminen, samanlaiset arvot ja tunteiden näyttäminen lisäävät vain viehättävyyttä. Voisi näin kliseisesti sanoa että Katri on sisäisesti ja ulkoisesti kaunis.

2. Mistä teillä riidellään?

Minä: Me ei riidellä oikeastaan koskaan. TIEDÄN, tämä on aika outoa. Hurri inhoaa riitelyä ja hermostuu erittäin harvoin. Jos meillä jostain menee sukset ristiin, niin se on yleensä joku ihan pikkuasia. En edes muista mikä oli edellisen kerran aihe.

Hurri: Ei meillä yleensä riidellä koska riiteleminen on P*rseestä. Kumpikin osaa välttää ärsyttämästä jos näkee että toinen on huonolla tuulella.

3. Mihin veisit toisen unelmatreffeille?

 

Minä: Varmaan vapaaottelemaan 😀 . No ei vaan, varmasti syömään hyvää Aasialaista ruokaa. Joo tai sukeltamaan, se on Hurrin lempiharrastus! Ja sit varmaan ajelemaan jollain tosi nopeella Porchella Saksan autobaanalle.

Hurri: Aikuisten kesken snorklailemaan Malediiveille jossa illallinen syötäisiin rannalle katetulla pöydän ääressä kynttilävalossa ja yö vietettäisiin merenpäällä sijaitsevassa bungalowissa.

4. Mistä haluat toista kiittää? / Mistä olet toiselle kiitollinen?

Minä: Kyllä mä kiitän siitä, että meillä arki sujuu niin ihanasti. Ja tietysti rakkaudesta ja lapsista! Koskaan ei oo ollut olo, että haluaisin erota. Olen kiitollinen myös siitä, että hän kestää mun vähän ”moniulotteista” luonnetta ja lievää itsepäisyyttä…

Hurri: Olen kiitollinen paljosta mutta ehkä eniten siitä että muodostamme hyvin toimivan perheen jossa kummallakin vanhemmalla on myös omaa aikaa tehdä ja toteuttaa itseään.

5. Matkusteletteko vain yhdessä vai myös yksin ja kuinka pitkiä aikoja olette toisistanne erossa?

Minä: Mieheni matkustelee työn puolesta aika paljon. Mä matkustelen kyllä kotimaassa useinmiten yksin. Meidän seurustelun aikana oon ollut 3 kertaa ilman hurria ulkomailla (jos risteilyä ei lasketa). Pisimmillään ollaan oltu erossa reilu viikko muistaakseni. Pärjään kyllä ihan hyvin lasten kanssa yksinkin, mutta viikossa tulee jo kauhea ikävä.

Hurri: Matkustelemme paljon yhdessä koko perheen voimin mutta myös kahdestaan on välillä otettu hyppyjä arjesta. Työmatkat ovat tietenkin sitten asia erikseen ja työmatkoja on useampia vuodessa, normaalisti kuitenkin vain muutaman päivän pituisia. Pieni aika erossa tekee vain hyvää ja vahvistaa suhdetta.

6. Mikä toisessa ärsyttää eniten?

Minä: Heh, varmaan nalkutus. Tai nalkutus, joka on verhoiltu ystävälliseen kehoitukseen ja alkaa sanoilla ”Kulta, mä en aina jaksais sanoa tästä samasta asiasta, mutta…”. Hurri on myös tosi kova harkitsemaan kaikkea, mä harkitsen harvemmin.

Hurri: Yliampuva kilpailuhenkisyys ja *omg* sottaisuus. Nytkin on ruokapöydällä likainen aamupalalautanen, puoliksi juotu kahvikuppi jossa kylmää kahvia ja jopa lounas-astiat. Kun ne jossain vaiheessa sitten löytää tiensä keittiöön niin ne jää tiskialtaaseen lojumaan vaikka tiskikone olisi tyhjä.

7. Jos treenaatte yhdessä niin teettekö aina molemmat omat treenit vai teettekö joskus saman treenin yhdessä?

Minä: Me ollaan molemmat urheilullisia, eli se on meillä elämäntapa. Jos tehdään jotain yhdessä, niin yleensä pyöräillään tai lenkkeillään. Usein miten teen oman treenin, mutta näin kesällä varmasti ollaan enemmän myös yhdessä.

Hurri: Lapset ovat sen verta pieniä vielä ettei heitä voi yksin kotiin jättää. Eli toinen treenaa ja toinen vahtii lapsia, sitten vaihdetaan. Mitään peppu-lantionpohja-pumppijumppaa tosin en yhdessä lähtisi tekemäänkään, vaikkei lapsia olisikaan, eli jos ei mielenkiinto lajia kohtaan kohtaa niin sitten treenataan erikseen.

Tällaisia juttuja meidän parisuhteesta tällä kertaa 🙂 !