Onko väärin toivoa, että lapsilla alkaisi jo hoito?

Meillä lapset jäivät hoidosta lomalle kesäkuun puolesta välistä kun hoitopaikka meni kesäksi remonttiin. Korvaava hoito oli niin kaukana (n.10km meiltä täysin ”väärään” suuntaan”), joten tulimme tulokseen, että koitamme jotenkin luovia kesän ja pojat saavat pitkän loman. Minä olin ensin lasten kanssa pari viikkoa ja sitten mies jäi lomalle. Lapset palaavat hoitoon 6.8.

Minulla ei sinänsä ole mitään virallista kesälomaa, koska olen tuore yrittäjä, eikä lonkanvetoon todellakaan ole saumoja. Olen tehnyt töitä silloin kuin voin ja mies on hoitanut lapsia sovittujen tapaamisten ajan. Läppäri kulkee joka paikkaan mukana ja tätäkin postausta kirjoitan autossa matkalla mökille. Toisaalta on tietysti kätevää, ettei meidän tarvinnut tehdä mitään kovin isoja järjestelyitä kesän ajalle. Tiedän, että lasten pitkät lomat aiheuttavat joissain perheissä päänvaivaa hoidon osalta. Mutta kyllä ne aiheuttavat aika-ajoin myös ihan pinnan kiristymistä 😀 .

En tiedä saako tätä sanoa ääneen, mutta vaikeina hetkinä toivoisin jo lasten hoidon alkavan!
Itse kun ei voi vaan lomailla lötkötellä, niin koko ajan miettii missä voi  (ja kehtaa) kaivaa läppärin esille tai kirjoitella viestejä puhelimella. Välillä olen ollut tosi stressaantunut, koska olen ihminen, joka haluaa hoitaa rästissä olevat hommat heti. Mä tarviin myös rauhallisen paikan, jotta voin keskittyä siihen mitä teen. Meillä on vielä niin pienet lapset (5v ja 2,5v) että heidän läsnä ollessaan on turha koittaa keskittyä mihinkään muuhun.

Huomaan, että isomman poikamme kanssa lomailu on jo hyvin paljon helpompaa verrattuna pienempään veljeensä. Hänen elämä ei ole niin kiinni tiukasta päivärytmistä ja hän jaksaa ”erikoistilanteita” paremmin. Pienen kanssa elämme edelleen vaihetta, jolloin hänen kanssaan vieraassa paikassa ollessa elämä on jatkuvaa vahtimista. Laiturit, kivikot, korkeat paikat, autotiet… You name it. Millon tulee pissa, millon kakka. Päiväunien viivästyessä kaikki on pielessä pikkumiehen elämässä ja nukuttaminen entistä vaikeampaa. Ääninäytteistä ovat päässeet nauttimaan myös ne ystävämme, jotka eivät syystä tai toisesta päivittäin pääse osalliseksi uhmaikäisen elämää.

Reissaaminen kesällä lasten kanssa on ihanaa, mutta siinä on myös yksi huono puoli. Nimittäin nukkuminen vieraassa paikassa on niin lapsille, kuin meille aikuisillekin haastavaa. Nukun kotona kuin tukki ja usein reissussa kaipaankin viileää(!!!) ja pilkkopimeää makuuhuonettamme. Rakastan sitä!! Olimme ystäviemme mökillä viime yön ja heräsin yöllä varmaan 5 kertaa kuumuuteen, hakemaan lapsille vettä ja klo.6 siihen kun Ben halusi nousta jo ylös. Pimennysverhojen keksijälle pitäisi antaa Nobel-palkinto.

Niin ihanaa kuin kesä ja lasten lomailu onkin, niin on siinä se oma säätönsä. Kun lapset ovat isompia sitä voi lähteä vaikka erämaahan telttailemaan. Vieraat yöpaikat, pitkät automatkat ja huonot yöt eivät ole pienten lasten kannalta aina helpoin ratkaisu. Toki sitä itsekin kaipaa maisemanvaihtoa ja kesäisin on ihana kokea uusia paikkoja ja paikkakuntia. Mutta kyllä ainakin itselleni se koti-ikävä iskee sitten yllättävän nopeasti.

Miten teillä muilla perheellisillä on mennyt kesä? Oletteko reissanneet paljon ja onko vanhempien sietokykyä koeteltu??

 

Juhannusahdistus!!!

Se on täällä. Jälleen kerran. Nimittäin juhannusahdistus.

Sanoin mun siskolle, että jos ensi vuonna haluan jälleen kerran olla mökillä juhannuksena, niin hän voi takoa nyrkillä mielihyvin muutaman kerran järkeä mun päähän! Kuten perinteisiin kuuluu, niin juhannuksen sää on tänäkin vuonna vähäluminen, mutta vettä tulee sitäkin enemmän. Itä-Suomessa asteita on ruhtinaalliset +14. Onnea teille, jotka olette tajunneet viettää jussin ulkomailla!

En tajua miksi juhannuksen viettoon asettaa niin paljon paineita? Eihän juhannuksena voi olla kotona! Mutta miksi ihmeessä ei voisi? Tai voisihan sitä lähteä käymään ihan päiväseltään jonkun kaveripariskunnan luona ja olla sisätiloissa, jos sade ja tuuli vihmoo. Kotona voisi katsella lasten kanssa leffaa ja paistaa lettuja.
Lasten kanssa pitäisi aina kaikki mietti heidän viihtymisen näkökulmasta. Jos on vain aikuisten kesken mökillä, niin siellähän voi vaikka maata koko päivän sängyssä ja lukea kirjaa tai katsoa Netflixiä. Lapset tylsistyy nopeasti ja homma menee helposti niin, että aikuisen täytyy olla ohjelmatoimisto ja viihdyttäjä. Meidän lapset on niin pieniä vielä, että he tarvitsee aikuisen siihen viereen koko ajan, eivätkä viihdy ulkona huonolla ilmalla ellei ole jotain TODELLA houkuttelevaa tekemistä.

En tiedä miksi tämä juhannus herättää minussa niin paljon jo etukäteen ahdistusta. Tai siis tiedän. Ensin matkustamme 400km yötä vasten autolla ja sitten koitamme keksiä lapsille mukavaa tekemistä neljä päivää pienessä mökissä. Tunteet kuumentuvat helposti, kun neljä aikuista ja kaksi lasta sullotaan sisätiloihin moneksi päiväksi. Kuulen n.15min välein lauseen ”voi että kun on huono sää” ja vannon, että ensi vuonna olemme jossain hyvin kaukana tähän aikaan!

Koitan kovasti nyt tällä viikolla tehdä oman asenteeni kanssa töitä: Juhannuksena VOI olla ihan kiva sää. Ei säätiedotuksiin voi luottaa 100%. Voimme olla ulkona aina kun ei sada. Voimme katsoa leffoja läppäriltä. Torstaina voidaan viettää kaupunkipäivä, koska kaikki paikat eivät ole vielä kiinni. Ja jos homma menee oikein piinalliseksi, niin meillä on auto jossa on kääntyvät pyörät. Neljä päivää on sitäpaitsi aika lyhyt aika ihmiselämässä. Sen nyt istuu vaikka muurahaispesässä!

Vai istuuko…?

No, ensi vuonna ollaan viisaampia ja ollaan välittämättä kaikista niistä perusolettamuksista, mitä juhannukseen liittyy. Ei, meidän EI tarvitse mennä mökille ja jos minä saan päättää niin ollaan ulkomailla! Lapset saa uida ja leikkiä ulkona. Itse voi nauttia auringosta ja siitä, että juhannus on tänä vuonna ihanan helppo ja stressitön. Ah, kuulostaa täydelliseltä. 

Mitä suunitelmia teillä on juhannuksen varalle?