Vauvakuumeen nousu… Ja tuho!!!

Enpä ole hirveästi blogia tällä viikolla aukaissut. Olen tainnut kotoakin poistua yksinäni tasan kaksi kertaa, eli meillä on nautittu oikein rautaisannos kolmilapsisen perheen arkea!!!
Multa onkin kysytty tällä viikolla varmaan 20 kertaa, että kärsinkö vauvakuumeesta ja haluaisinko vielä kolmannen lapsen. Kysymyksen on aiheuttanut tietysti se, että ihmiset tietävät meillä on tällä viikolla Pelastakaa Lasten lomakotilapsi kylässä.

Vastaus näihin uteluihin tulee tässä: Ei ole vauvakuumetta enkä halua kolmatta lasta. Kahdessa on todellakin riittävästi hommaa.

Voin myöntää avoimesti, että tämä lomakotiviikko on ollut varmasti koko perheelle rankka – henkisesti ja etenkin fyysisesti! Tottakai viikko on ollut myös antoisa ja ihana on ollut tutustua tuohon pieneen ihmiseen ja hänellä on varmaan ikuisesti paikka sydämessäni. Uskon myös,  että tämä viikko on ollut myös hänelle antoisa ja ollaan tehty kaikkea ”tavallisen” mukavaa: Puistoiltu, pyöräilty ja tehty muutamia minireissuja. Mm. tänään käytiin mun anopin ystävällä, jolla oli lemmikkinä pari minishettistä! Voitte uskoa, että lapset oli ihan pähkinöinä!

Mutta silti, kolme lasta EI ole sama kuin kaksi – nyt jos koskaan sen ymmärrän! Kun työmäärä kasvaa arjessa yht äkkiä 50% entisestä, niin se ei voi olla tuntumatta! Kolmen pienen lapsen hoitaminen on etenkin fyysisesti aika uuvuttavaa, koska käytännössä joku vaatii jotain koko ajan, paitsi tietysti silloin kun he nukkuvat. Ja se, että kaikki nukkuvat on jo omanlaisensa prosessi 😀 . Toki tiesimme jo ennen lomakotilapsen tuloa, että viikko tulee olemaan haastava ja siihen henkisesti asennoiduttiin. Kaikkea ei voi kuitenkaan etukäteen kuvitella ja viikon rankkuus pääsi vähän yllättämään. Öisin on ollut 3-4 herätystä, koska meidän omat pojat on olleet öisin aika rauhattomia (lomalapsi on nukkunut todella hyvin!).

Ennen kuin joku kommentoi, että ”se on eri asia kun on oma” niin kyllä, varmasti on. Mutta kyllä kolmen pienen, jatkuvaa huolta vaativan lapsen hoitaminen on kokopäivähomma ja meillä on esimerkiksi siisteystaso hieman pudonnut entisestä 😀 . Lähteminen, ruokailut ja illat on ihan oma lukunsa! Tällä viikolla tosin huomasin ennakointikyvyssäni kehitystä, joten kai se tästä olisi jonkun verran ajan saatossa helpottanut. Meillähän ei tähän mennessä ollut mm. jatkuvia riitoja samasta lelusta/haarukasta/tyynystä/vanhemmasta, toisen tökkimistä ja fyysistä härnäämistä, ”sä et saa katsoo mua” -peliä, samojen one-linereiden jatkuvaa hokemista, samojen laulujen laulamista yms. Siis kaikkea sitä, mitä jo puhuvat ja ymmärtävät lapset voivat yhdessä keksiä aikansa kuluksi!

Jos joku nyt miettii lomakodiksi ryhtymistä, niin nyt voin kertoa täysin 100% rehellisen mielipiteeni:
Suosittelen tätä erittäin lämpimästi, koska kokemus on todellakin ainutkertainen. Mutta jos perheessäsi on pieni/pieniä lapsia, niin kannattaa harkita tarkkaan ihan niitä omia voimavaroja. Tämä viikko oli siinä mielessä helppo, että meillä oli kaksi aikuista tässä lähes koko ajan, eikä ylimääräisiä lemmikkejä tai muita huolehdittavia. On myös todella tärkeää, että molemmat vanhemmista ovat tässä täysillä mukana ja haluavat olla osana toimintaa. Viikko voi kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta en olisi varmaan yksinään jaksanut tätä mitenkään!
Lomakotiin tulevan lapsen ikä myös ratkaisee paljon siitä, mitä lapsen kanssa voi ja kannattaa tehdä. Isompi lapsi nauttii aivan erilaisista jutuista, leipomisesta, leffasta, tai vaikka lautapeleistä. Pienen lapsen mukana tulee fyysinen hoito ja silloin aktiviteettien suhteen pitää miettiä, miten menee päiväunet, ruokailut, matkustamiset yms. Toisaalta jos omat lapset ovat jo isompia, niin silloin pienemmän hoito voi olla ihan nautinnollista.
Jos toiminta kiinnostaa, niin kannattaa vierailla Pelastakaa Lasten sivuilla. Valitettavasti tänäkin kesänä moni lapsi jäi ilman lomakotia, koska halukkaita on enemmän kuin perheitä.

Ensi viikolla jaksan taas keskittyä blogiin vähän enemmän, mutta nyt koen parhaimmaksi mennä nukkumaan.

Olisi kiva kuulla teiltä kolmen lapsen äidit tai isät, että miten kolmas lapsi muutti arkea ja oonko tää vain jotain mun omaa hallusinaatiota (ja okei, vahvasti myös mun miehen 😀 ) että kolmas lapsi lisää työmäärää yllättävän paljon??

Vihdoin mun haave toteutuu!

Kuinka usein te perheelliset matkustatte yhdessä vain aikuisten kesken?

Mei ei oikeesti juuri koskaan! Viimeksi ollaan oltu mun miehen kanssa kaksin reissussa 2015, jolloin oltiin Kanadassa viikko. Silloin Ben oli 2,5-vuotta ja odotin Theoa. Reissu oli siinä mielessä ikimuistoinen, että mentiin siellä kihloihin.

Sen jälkeen ei olla oltu oikein missään vain kaksin. Etenkin Theon syntymän jälkeen yhteiset reissut on olleet todella vähissä! Ollaan oltu muutamana iltana syömässä ilman lapsia, mutta ei todellakaan poistuttu maasta. Oon odottanut NIIN paljon, että päästään reissuun kaksin, koska suoraan sanottuna en saa ajatuksia muuten pois kotiasioista. Mulla kestää aina hetken, että pää ikäänkuin latautuu eri taajuudelle, enkä vaan mieti kotiprojekteja. Tää yhteinen reissu on ollut jo pitkään mun haave.

Tänään me vietiin pojat mun miehen vanhemmille ja lähdemme kolmeksi päiväksi Barcelonaan ystäviemme häihin! Olin aivan innoissani kun saatiin kutsu, koska tässä oli ihan tuhannen taalan paikka ja syy lähteä ilman lapsia reissuun. Sanokoot kuka mitä vaan, mutta lapsen hoitaminen on ihan samanlaista, teki sen Suomessa tai vaikka Karibialla! Toki reissussa puuttuu aina se siivousrumba ja yleensä ruokakin tarjoillaan valmiina. Silti pienten lasten kanssa mua stressaa etenkin pitkät lentomatkat. Kyllähän me ollaan paljon reissattu yhden ja nyt kahdenkin lapsen kanssa, mutta aina siinä on oma hommansa. Viikonlopun takia en jaksaisi lapsia alkaa raahaamaan toiselle puolelle Eurooppaa, joten on ihan huippua lähteä ihan vain aikuisten kesken!

Toki lapsia tulee ikävä, mutta en halua kuluttaa viikonloppua siihen, että murehdin onko Theolla kakka housussa 😀 . Siis tälleen kärjistetysti sanottuna! Mun miehen vanhemmat on olleet poikien kanssa paljon ja kolme yötä ei ole pitkä aika.
Vaikka meidän parisuhde voi hyvin, niin kyllä tällaiset reissut on hyödyllisiä koko perheen näkökulmasta. Ens viikolla meille tulee lomakotilapsi, joten viikko menee todella tiiviisti lasten kanssa puuhatessa ja varmasti tästä viikonlopusta ammentaa energiaa moneksi viikoksi.
Suosittelen ottamaan rohkeasti kahdenkeskistä aikaa, jos siihen mitenkään tarjoutuu mahdollisuus! Etenkin pikkulapsiarjessa parisuhdetta ei voi hoitaa liikaa, vaikka lapsia senkin edestä.

Onko teillä lapsellisilla usein ns. parisuhdeaikaa tai jopa reissuja??

 

PS. Tänään instassa My Day – kuva per tunti!