Nyt saattas pikkusen harmittaa, ellei….

Kyl se on vaan aina yhtä ”hieno” tunne, kun huomaat, että jahas – meillä onkin pojalle nousemassa kuume! Huhhuh. Siitä voi päätellä ihan suoraan, että menee pari päivää, niin toinenkin on kuumeessa ja itse sitten vedät puoli purkkia c-vitamiinia ja teet ties mitä loitsuja, että säästyt samalta!
Sen jälkeen kun lapset aloittaa hoidon, niin ihan sama vaikka syötät mitkä napit ja vaikka KUINKA terveellisesti söisit ja vaikka koko perhe olisi  -ton, -ton, -ton ja -ton ruokavaliolla… Niin kyllä niitä pöpöjä silti aina vaan tulee! Kaikkea ei vaan voi estää.

Itse kuulun siihen ihmisryhmään, joka ei ikinä tule kunnolla kipeäksi! Arvasin jo eilen, että nyt en oo ihan kunnossa ja tänä aamuna olin kiikun kaakun onko järkeä ohjata. En kuitenkin oo kuumeessa, eikä nenäkään vuoda. Olo on vaan kertakaikkiaan hölmö, tiedättekö?
Tätähän ei pitäs todellakaan sanoo ääneen, mutta kyllä mä mietin pakostikin, että jos nyt jään saikulle, niin löytyykö mun tunneille tuuraajaa…? Se suomalainen raatajansielu on vaan niin tunnollinen. Vaikka eihän se oikeasti ole yhtään mun päänsärky! Päin vastoin, nyt kun en ole enää yrittäjänä töissä vaan ulkopuolisella työnantajalla, niin nyt voi jopa sairastaa menemättä ihan vararikkoon!
Mutta niin sitä taas aamulla kello herätti 06.30 ja ei muuta kuin Finrexin naamaan ja menoksi! Sanoin vesijumppareille, että tänään on vähän hiljaisempi jumppa ja otin muutaman stepin rauhallisemmin.

Kaikesta voi kuitenkin kaivaa aina positiivisen puolen ja teen sen nytkin! Jos lasten on pakko käydä läpi tämä tauti (ja munkin näin puoliksi), niin nyt on ihan loistava viikko siihen! Mun vanhemmat on nimittäin täällä koko viikon auttamassa meitä ja on ollut niin kätevää, kun ei tarvi miettiä, kumpi meistä jää hurrin kanssa kotiin hoitamaan kipeitä lapsia. Sain eilen ja tänään levättyä myös töistä tullessa ja kyllä se lepo vaan tekee ihmeitä.
Toinen juttu on se, että ihan hyvä että tää tapahtuu hyvissä ajoin ennen reissua, eikä esimerkiksi niin, että saadaan jännittää viimeiseen hetkeen asti onko lapset lentokunnossa. Voin vaan kuvitella, millaista on olla kuumeisen lapsen kanssa 12h koneessa… Vai saako kipeän lapsen kanssa edes lentää?

Elän oikeasti ihan siitä ajatuksesta, että viikon päästä ollaan jo matkalla Thaikkuihin. Kestän räntäsateen, kestän pimeyden ja kestän kiukuttelevan asiakkaan. Vielä huominen mukaan luettuna 5 päivää töissä ja sen kestän vaikka mikä hitto olis!
Oon alkanut jo pikku hiljaa keräämään kasaan reissukamoja ja eilen postiluukusta tupsahtui myös mun uusi uikkari, jonka tilasin Halla x Hallalta. Maksoi ihan saaaaa…..isti, mutta hitto se on söpö kuin karkki ja kotimainen! Ja eettinen!!!
Sen lisäksi mukaan lähtee tietysti arsenaali erilaisia aurinkorasvoja, sekä aurinkokapseleita, joiden toivon auttavan rusketuksen pysyvyydessä. Lapsille on hankittu kelluttavat uikkarit ja systeemit.

Nyt ei sitten muuta kuin minuutteja laskemaan 😀 ……

Onks joku teistä muuten ollut Krabilla tässä viime aikoina? 

Kotiin hyvillä mielin ja ilman turvotusta!

Tiedoksi muuten, mulla ei ollut omia eväitä mukana reissussa 😉 . Mä en halua olla missään asiassa ääripäiden ihminen. Ja jos toisessa ääripäässä on se, että ottaa omat broilerit reissuun niin mä voin myös kertoa siitä toisesta ääripäästä.
Nimittäin vasta katsomalla taaksepäin viimeisen kymmenen vuoden ajalle tajuan, miten paljon (ja toivottavasti pysyvästi) mun ajattelutapa on muuttunut hyvinvointini suhteen. 

Vuonna 2010 taisi olla mun ja mun miehen eka yhteinen ulkomaanreissu Singaporeen ja Malesiaan. Mä olin jo tuohon aikaan pudottanut painoa ihan kivasti, mutta ajatuksen tasolla moni asia oli vielä vaiheessa ja syöminen oli koko ajan tasapainoilua. Kontrasti nykypäivään on aivan hurja, koska en suoraan sanottuna halua, enkä edes osaa enää elää samalla tavalla. Olin koko ajan dieeteillä ja ”kuureilla”, niinkuin varmaan suurin osa elämäntapamuutoksen tehneistä alkuvaiheessa. Se vaihe vaan yleensä aina käydään läpi.
Silloin mä en ollut vielä ihan täysin sisäistänyt sitä juttua, että valintoja tehdään terveyden suhteen joka päivä ja kannattaa välttää hyvin ääripäihin menemistä. Mulla oli edelleen tuohon aikaan usein morkkiksia, enkä osannut syödä rennosti tai käyttää omaa oloa mittarina. 

Muistan kun päästiin tuolloin 2010 reissulla lentokoneeseen, niin olin heti niin ”lomamoodissa”, että ahdoin jo koko lentomatkan itseni täyteen suklaata ja karkkia! Lento oli pitkä, jotain yli 10 tuntia ja mulla oli ihan saamarin huono olo koko loppulennon. Olin mm. vetänyt suunnilleen yhdeltä istumalta sellaisen 400g:n suklaalevyn kitusiini. No pitihän sitä, kun pääsi pitkästä aikaa lomalle!
Koko sen reissun ajan mulla oli sellainen olo, kun olisin koko ajan ollut turvonnut ja vatsaakin väänsi. Syynä saattoi olla se, että mun vatsa ei aika tiukan ruokavalion jälkeen kestänyt reissussa sitä vehnä/rasvamättöä ja söin mitä mieleen tuli. Ja pääasiassa siis pelkkää p*askaa unohtaen täysin mun normaalit ruokailurutiinit. Mä siis jotenkin annoin itseni ihan totaalisesti lyödä koko homman läskiksi ja vaikka mä olin saanut jo hyviä tuloksia mun laihdutusprojektissa, niin mulla ei ollut reissussa mitään jarrua! En tajua, että mikä tarve mulla oli ylipäätään koko ajan syödä jotain? 😀
Ei mitenkään ihme, että tuolta reissulta hankin itselleni 4kg turvotuksen muodossa ja olin taas kerran todella pettynyt itseeni.

Join ennen myös alkoholia aika reippaasti reissun päällä. En nyt tarkoita mitään känniördäystä, mutta kun aukaisee ekan Bacardi Breezerin aamupäivästä, niin kyllä siinä päivään ehtii. Jostain syystä se alkoholin litkiminen rannalla ja rantabaareissa oli pakollinen osa reissua. Tämän asian suhteen varmaan myös jonkinlainen aikuistuminen on auttanut.
Voin kertoa, että ei se sokerilitku ainakaan yhtään kohenna oloa kun siihen vetää vielä kerran päivässä sen kunnon ähkyn. Oon myös erittäin perso makealle ja ulkomailla mua on vaikea saada kulkemaan pysähtymättä kahviloiden ikkunoiden ohi! Täällä Barceloassakin on toinen toistaan ihanampia herkkuja jokaisessa kadunkulmassa!

Tän koko homman pointti on se, että oon jotenkin onnistunut sisäistämään sen, että mulla on vaan NIIN paljon parempi olo fyysisesti kun pidän kiinni edes jokseenkin terveellisistä elintavoista myös reissussa. Eikä se tarkoita sitä, että mä en osaisi nauttia! Toki on ollu ihana herkutella täällä, mutta entisaikoihin verrattuna se on todella paljon hillitympää, eikä koko ajan tarvi mussuttaa jotain. Ainoa juttu mikä harmittaa on se, että kävelyn lisäksi ei olla täällä paljon ehditty kuntoilemaan, mutta ens viikolla ehtii taas hyvin. Se taas on mulle itselleni sitä rentoutta, että muutaman päivän voi hyvin olla liikkumatta, eikä heti tarvi itkee itseensä uneen siksi, että lihassolut surkastuu. Mun mielestä homma toimii ihan samalla tavalla arjessa kuin lomillakin, eli jotain sinne pääkoppaan on uponut. Tärkeintä on aina se, että tuntee olonsa hyväksi ja energiseksi!

En tiedä saiko kukaan tätä pointtia kiinni, mutta toivottavasti joku. On ollu ihan mielettömän ihana reissu kaikinpuolin: Seura (<3), ilma, fiilis, eiliset häät (jossa järjestlyt aivan 5/5!!!) ja tietysti ollaan nautittu myös hyvästä ruoasta ja juomasta. Aamulla sitten takaisin TOIVOTTAVASTI helteiseen Helsinkiin! 🙂

Kertokaa miten teidän reissut on muuttuneet vuosien myötä ”terveysnäkökulmasta”???