Parasta juuri nyt elämässäni!

Olen nukkunut jo kahtena päivänä spontaanit päiväunet ja oi elämä, että se on IHANAA!!! Tää on vielä ollut eri aikaan kun lasten päikkärit, eli oon voinut mennä pötkölleen käytännössä monelta vaan. Kiitos vanhempieni täysihoidon.  Se tunne kun voi vetää peiton korviin ja olla välittämättä mistään! Mä uskon, että moni teistä voi ymmärtää miten isosta asiasta on kyse, koska täähän on käytännössä aivan mahdottomuus mun arjessa!

Ajatus siitä, että saan asioita eteenpäin, on todella palkitseva ja saan siitä henkistä tyydytystä. Vaikka tuntuu, että tekemättömiä asioita työrintamalla on paaaaaaljon, niin muutaman isomman keissin ratkaiseminen on ollut iso helpotus! Koitan suhtautua niin, että asia kerrallaan ja koko pääsiäistä en aio istua koneella. 

Parisuhdeaikaa meillä ei ole ollut hurrin kanssa ihan hetkeen ollenkaan. Tänään käytiin sitten yhdessä hiihtämässä (siis ILMAN lapsia) ja vaikka se nyt ei ihan romanttisemmasta päästä ollutkaan, niin hyvä alku 😀 ! Huomenna sitten varmaan hiihdetään samaan suuntaan…. 
Mä voin sanoo ihan rehellisesti, että mua ärsyttää eniten se, että ikinä ei ehdi juttelemaan rauhassa! Aina joku kiljuu korvan juuressa tai keskeyttää 10 sekunnin välein. 

Luoto, rauha ja maisemat ovat täällä aivan huikea juttu. Aamulla herätessä ulos katsoessa ei voi kuin pidätellä henkeä. Tää on täydellistä vaihtelua Helsingin kiireeseen ja ruuhkiin, kun täällä ei välttämättä nää naapureita pariin päivään ja jos näkeekin, niin ne on jossain jäällä pilkillä kilometrin päässä 😀 .

Hei kerroppas mikä SUN elämässä on parasta juuri nyt???

Unelmana joku ihana paikka…

Ihanaa olla kotona!!! Vai onko sittenkään…?

Me tosiaan palattiin tänään yölennolla, joka oli (onneksi) aikataulussa. Oltiin kotona kuuden jälkeen ja mullahan alkoi sitten kohtapuoleen siinä jo työt. Mies jäi vielä viettämään lasten kanssa vapaapäivää kotiin ja hieman olin kyllä kateellinen!

Kotiinpaluuseen liittyy aina se samanlainen haikeus ja arkeen palaamisen ahdistus. Ihana loma on loppu ja Suomeen palatessa tuntuu niin kuin joku olisi kerta kaikkiaan sammuttanut valot isosta katkaisijasta! MITEN TÄÄLLÄ EDES VOI OLLA NÄIN PIMEÄÄ? Ei edes lunta, joka toisi vähän valoa. Pakko laittaa joku jouluvalokillutin ikkunaan.
Mietin taksimatkalla tuijottaessa ikkunasta räntäsadetta, että miten ihmeessä joskus joku on tullut siihen tulokseen, että näissä olosuhteissa ihmisen on hyvä asua??

No, bårta bra, men hemma bäst. Toisaalta en voisi kuvitella myöskään asuvani esimerkiksi juuri Aasiassa. Arvostan Suomessa raikasta ilmaa, puhtautta ja ihan vaan selkeyttä monessa asiassa. Eikä lomakaan voi kestää ikuisesti.
Silti kun aamulla kävelin siinä samassa räntäsateessa Malmin juna-asemalle ja katselin sitä ympäristöä, niin en voi väittää etteikö ahdistaisi ajatus, että oi ei, miksi täällä, miksi juuri minä? Meillähän on ihana koti, sitä ei käy kieltäminen, mutta mieleni tekee jatkuvasti pois täältä ”urbaanista Helsingistä”. Pyöritän näitä samoja ajatuksia hyvin usein päässäni.
Ja siis tiedoksi, emme asu edes Malmilla, vaan hyppään siinä kohti aina junaan.
Sitten töistä tullessa Kampin Metriksellä joku hullu sekakäyttäjä tuli ovesta niin suurella raivolla, että hyvä että mä en jäänyt oven ja seinän väliin! Jos mä nykyään jotain paikkoja inhoan aivan yli kaiken, niin noita metro- ja juna-asemia. Yök. Niissä on niin huonoa fiilistä.

Mun suurin unelma on, että me päästään vielä joku päivä muuttamaan johonkin sellaiseen ympäristöön, jossa mun on hyvä olla. Välillä musta tuntuu, että mua on hieman vaikea ymmärtää, mutta uskon tässäkin energioihin. Uskon, että tietyillä paikoilla on sellaista hyvää energiaa, jossa voi ladata omia akkuja. Esimerkiksi Tampereella Varalan Urheiluopisto oli alueena sellainen, että mun oli siellä jotenkin todella hyvä olla siinä ympäristössä. Rauhaa. Kaipaan sinne usein takaisin.

En todellakaan fanita mitään lähiöelämää, johtuen varmaan siitä, että olen itse aika pienen kaupungin kasvatti. Kaipaan jotain rauhoittavaa ja syrjäisempää ympäristöä. Nyt on fiilis, että ollaan tässä nykyisessä asunnossa vähän olosuhteiden pakosta ja niin tavallaan ollaankin. On pakko miettiä työmatkojakin. Miten joku jaksaa kuluttaa 1,5h suuntaansa autossa istumiseen joka päivä, jos haluaa nähdä vielä lapsiaankin hereillä? Meillä myös poikien ruotsinkielinen päivähoito ja koulu vaikuttaa siihen, että ne pitäisi löytyä asuinpaikastamme ja vielä suht läheltä.
Unelma elää silti! Vielä joku kaunis päivä meidän nelikko jättää tunkkaisen Stadin taakse ja muuttaa lähelle vettä! Onneksi PK-seudulla on kivoja paikkoja kuitenkin hyvien kulkuyhteyksien päässä. Eli ei tarvitse Tampereelle asti muuttaa 😉 .

Onko joku muu ”fiilisasuja”? Kertokaa vähän millaisessa paikassa asutte?