Minkä olen kokenut haastavaksi maidottomassa ja gluteenittomassa ruokavaliossa?

Sain aika hyvän kysymyksen liittyen nykyiseen ruokavaliooni: Mitkä asiat olen kokenut haastaviksi maidottoman ja gluteenittoman ruokavalion ylläpitämisessä?

Piti oikein miettiä, että mites kauan tällä ruokavaliolla on nyt mentykään…? Muistaakseni ainakin alkukesästä aloin jo vähentämään radikaalisti maitotuotteita ihon ollessa niin huonossa kunnossa. Gluteeniton ruokavalio oli jo oikeastaan osa elämääni eli käytin vain satunnaisesti gluteeniviljoja (lähinnä viikonloppuisin), koska sain vehnästä kauheat ilmavaivat. Vehnää on vaan salakavalasti todella monessa tuotteessa ja jos haluaa olla absoluuttisen tarkka, niin se on melkoista salapoliisityötä!

Tein kesällä kokeilua, jolloin lisäsin taas maitotuotteiden käyttöä ja tulin tulokseen, että joko olen hullu tai sitten oikeasti maidon vähentäminen vaikuttaa ihon kuntoon! Parasta olisi olla tietysti 100% AINA, mutta ihan aina en siihen pysty. Esimerkiksi juustoa syön joskus. Olen kuitenkin ollut yllättynyt, miten sitä oikeasti tottuu kaikkeen… Ihan suurin juttu (vaikka pieneltä kuulostaakin!) on kahvimaito! Olin jotenkin hirveän vastahankaan sen suhteen, että voisin käyttää jotain muuta kuin punaista maitoa kahvissa. Mutta toisin kävi! Nykyään en enää tykkää normaalista maidosta kahvissa ja uusin suosikkini on Oatlyn iKaffe. Parasta!

Mennäänpä sitten haasteisiin..

Ihan ekana on kyllä pakko todeta, että sekasyöjänä elämä ON kyllä helpompaa! Itse jotenkin ärsyynnyn sellaisesta, että pitää kytätä missä on mitäkin. Etenkin väsyneenä olisi niin helppo lappaa vaan suuhun sitä mitä on tarjolla! Kotona kaikki on tietysti helppoa, etenkin jos ruoka on valmiina tai edes jääkaapissa täytettä, että saa jotain pahimpaan nälkään. Suosikkivälipalojani ovat smoothiet kookos- tai kauramaitoon sekä kaurajugurtti omatekemällä myslillä.

Itse huomaan kyllä, että olen aika perso houkutuksille. Enkä nyt puhu mistään pullista tai jäätelöistä, vaan ihan siitä, että jossain on tarjolla valmista ruokaa 😀 . Esimerkiksi viime viikolla kävi niin, että mulla oli aivan sairaan pitkä työpäivä ja menin lounastunnilla mun toimiston lähellä olevaan lounaspaikkaan. Valittavana oli joko ranskalaista sipulikeittoa tai smetanakanaa riisillä. Jos olisin mennyt pelkällä keitolla ja salaatilla, niin mulla olisi ollut heti tunnin päästä nälkä. Söin siis smetanakanaa, vaikka tiesin siinä olevan maitoa. Ja siis mähän rakastan smetanaa, joten tää oli oikein extrapaha rasti!
Jos ruokailee pääosin Helsingin keskustan paikoissa, on lounasvaihtoehdon löytäminen maidottomana ja gluteenittomana vielä suhteellisen helppoa.

Välillä kyllä himoitsen ihan älyttömästi esimerkiksi kermaista lohikeitto, kasvissosekeittoa smetanalla, lasagnea, kotitekoisia hamppareita ym. Meillähän lapset ja mies syö normaalia sekaruokaa ja välillä joudun kikkailemaan omia vaihtoehtoja. Se nyt ei oikeastaan haittaa, koska meillä syödään muutenkin todella yksinkertaisesti.
Kuten sanoinkin, niin kyllä gluteenittomien vaihtoehtojen suosiminen on perheenkin tasolla todella paljon helpompaa. Välillä maitotuotteet ovat nimenomaan ne, joille ei oikein löydy täydellistä korvaajaa: Juustot, voi, smetana ym.

Kylllä mä silti pysyn edelleen tällä hyväksi havaitulla linjalla. Mulla on ensi kuussa Iho- ja allergiasairaalassa laajat tutkimukset ja jännä nähdä tuleeko ruokavaliosta puhetta tai selviääkö jopa yliherkkyyksiä.

Pidetäänpä pieni galluppi: Mikä on sellainen maitotuote tai gluteenia sisältävä tuote, jota himoitsisit/himoitset eniten? Itse sanon ehdottomasti juusto ja croisantit!

 

 

Onko ruokavalio”venkoilu” meidän naisten juttu?

Tuntuuko teistäkin siltä, että nykyään joka toisella on jokin erityisruokavalio tai ainakin jokin dieetti meneillään???
Ja yleensä, 99,9% näistä on naisia.

Onkos tässä gluteenia??? Ai on, no ei kai se oo niin justiinsa…

Tiedän, että tämä postaus tulee herättämään monessa ärsytystä, mutta en voi olla kirjoittamatta aiheesta! Tää on mun mielestä myös aika uusi ilmiö, koska ainakin itsestäni tuntuu, että kun olin parikymppinen ei ketään oikeesti kiinnostanut omat syömiset näin paljon.
Nyt en siis puhu allergioista ja esimerkiksi laktoosi-intoleranssista, joka on muistaakseni jopa joka 3. suomalaisella. Niihin ei tietenkään voi itse vaikuttaa. Tarkoitan siis sitä, että itse omasta halustaan haluaa olla syömättä jotain ja vaatii ”erityiskohtelua” valintojensa takia. Syynä voi olla terveydelliset, eettiset tai puhtaasti makukysymykset (ts.ei pidä jostain ruoasta). Kuitenkin jollain tavalla tätä ”erityisyyttä” käytetään huomion saamiseen sopivissa tilanteissa, mutta omista periaatteista voi myös tarpeen tullen joustaa! Luin tosi mielenkiintoisen artikkelin Karjalaisesta liittyen tähän ilmiöön ja sen nimi onkin osuvasti Näkökulma : Keliaakikko söi toisten leivät. Tässä suora lainaus jutusta, jonka kirjoittaja on kokki:

”Tyypillinen keksitystä allergiasta kärsivä asiakas on keski-ikäinen tai sitä vanhempi nainen. Hän tekee ensin hirveän haloon siitä, että saa varmasti oikeaa ruokaa. Sen jälkeen erityisruokavalioilla ei ole enää väliä, jos jossain näkyy jotain tarpeeksi herkullista.”

Nykyään etenkin maidottomuus on todella trendikästä. Tiedän, että kaikki maidottomat ihmiset vihaa sitä sanaa, mutta kuinka moni oli parikymppinen keksi olla 80-luvulla maidoton, gluteeniton ja söi ”vaan mahdollisimman puhtaasti”…?

Jokunen vuosi sitten olimme isommalla porukalla eräällä mökillä pienellä paikkakunnalla ja teimme yhdessä ostoksia paikallisessa S-Marketissa. Porukassa oli eräs henkilö, jolle ei vaan löytynyt koko kaupasta sopivaa ruokaa ja jumankauta se oli rasittavaa! Liha oli vääränlaista, kala oli vääränlaista ja erikoistuotteita ei ollut riittävästi. Tosi yllättävää, että Peräjormalan ääsmarketissa ei ole Quinoa-maitoa!? Mä en luultavasti koskaan haluaisi kestitä omissa juhlissani tällaista vierasta, koska tiesin, että hänellä ei mitään terveydellistä perustetta ihmeellisille vaatimuksilleen ole. Jos tietää, että ei voi yleensä syödä oikein mitään, niin suosittelen omien eväiden viemistä.
Pitäisi olla puhdasta luomuruokaa, gluteenitonta ruokaa, maidotonta ruokaa, vegaanista ruokaa, rasvatonta ruokaa ja mitä vielä.  Mietin juuri näin omien häidenkin alla, että caterging-alan yrittäjillä ei oo mikään aivan helppo rasti, kun joka toisella vieraalla on jokin erityistoive, joka pitää ottaa huomioon. Ja minulle se tietysti firman palkkaavana maksaa extraa. Jos esimerkiksi peruskakku on 5€/pala, niin vegaaninen ja gluteeniton kakku voi olla 8€/pala. Ylimääräisen työn ymmärtää vasta sitten, kun on laittanut itse isolle joukolle ruokaa ja ottanut kaikkien erityistoiveet huomioon.

Tietysti on ihan selvä, että jos on allerginen tai keliaakikko niin silloin on eikä asialle voi mitään. Toivottavasti kukaan ei nyt tahallaan ymmärrä tätä väärin. Kasvissyönti ja vegaaniuskin on sellainen valinta, joka yleensä ei ole henkilön arjessa ”silloin tällöin” vaan sitä periaatetta noudattaa vuodesta toiseen. Jos ilmoittaa erityisruokavalionaan ”80%vegaani” niin mitä se sitten muka tarkoittaa?? Voi syödä ”pikkuisen” eläinkunnan tuotteita…?
Mä ymmärrän myös, että keliaakikko toivoisi, että joka paikassa olisi ilman erillistä pyyntöä jo valmiiksi gluteenitonta ruokaa. Tai että vegaani toivoisi, että kun hän on vaikka häissä vieraana, niin koko menu olisi vegaaninen. Ehkä se onkin tulevaisuutta, ken tietää…?

En käytä maitotuotteita… Paitsi silloin kun niite tekee oikein kovasti mieli!

Mikä on myös aika erikoista on se, että mä en oikeesti tiedä yhtään miestä, jolla olisi joku vapaaehtoinen erityisruokavalio!  Mistä se voi johtua? Kuinka usein tapaatte miehen, joka ilmoittaa ravintolassa, että”tässä listassa ei oo oikein mitään, mikä sopis mun dieettiin”.
Tiedän (ehkä) yhden miehen, joka syö pääasiassa kasvisruokaa (mutta kuitenkin joskus myös lihaa). En myöskään ole koskaan nähnyt juhlissa tai illanistujaisissa miestä, joka syö omista pakasterasioista 😀 .

Ei kai siinä mitään, jos omat motiivit on oikeat. Mutta jos taustalla on oikeasti vain oma huomion kerjääminen, niin se on kyllä mun mielestä aika noloa suoraansanottuna! Tämä vaikuttaa myös ympäristön suhtautumiseen; Sellaiset ihmiset, jotka ovat aidosti allergisia joutuvat entistä enemmän selittelemään, että kyseessä ei ole mikään ”dieettikokeilu”  tavallisen leivän syöminen vie sairaalaan. Harva allergikko haluaisi rajoittaa syömistään vapaaehtoisesti, joten heistä tuntuu varmaan oudolta, että joku tekee sitä vapaaehtoisesti. Itse myös uskon siihen, että itselleen voi myös hankkia yliherkkyyksiä ihan tieten tahtoen. Ihan pohjanoteeraus on tietysti se,  jos keksii itselleen jonkun vakavan allergian. Valitettavasti tähänkin törmää aina silloin tällöin.

Anyway… Kannattaa lukaista tuo Karjalaisen juttu! Mitä mieltä olette, onko tää ruokavaliokikkailu vain meidän naisten juttu?
Laittakaas kommenttiboxi kuumaksi :D!