Apua, miksi olen joka ilta puolikuollut??

Moni on jo palaillut lomalta töihin tai ainakin palailee kohtapuoliin. Arki tuo elämään aikataulut ja rutiinit, joka tietysti on ihan hyväkin asia.

Sain tosi hyvän kysymyksen tässä taannoin instagramiin (katrivee): Kuinka voisi ennaltaehkäistä iltaisin iskevää väsymystä, jota lääkitsee herkuttelemalla? Tiedättekö kun kello on siinä kuusi tai seitsemän ja on vihdoin saanut raahattua itsensä himaan ja mahdollisesti syötettyä vielä päälle lapset/koirat/aviomiehen/marsun. Sitten pitäisi riittää virtaa ”koska on on koko ilta vielä aikaa”. Mutta entäs jos ei ole? Entäs jos on jo kuuden aikaan valmis painamaan pään tyynyyn ja nukahtamaan? Tai jos energiaa on korkeintaan sohvalla töllön tuijottamiseen.

Iltaväsyyn voi tietysti olla kamalasti eri syitä, mutta ainakin itse alkaisin tarkastella kriittisesti omia elintapoja vähän isommassa mittakaavassa. Usein ”kaikki vaikuttaa kaikkeen” ja ihan eka juttu mihin kannattaa kiinnittää huomiota on yleisesti levon määrä. Kuulostaa tietty itsestään selvältä, mutta tässä asiassa varmasti monella teistäkin on petraamista!
Itse nukun mielellään sen 8h ja 7h on aivan minimi, etten ole seuraavana päivänä aivan raato! Useimmille tuo määrä on optimaalinen ja muistan lukeneeni tutkimuksen, jossa vain n.5% väestöstä selviää 6h tai sen alle olevilla yöunilla ilman negatiivisia vaikutuksia kehon toimintaan. Liian lyhyet yöunet vaikuttavat ruokavalioon, painonhallintaan ja treenistä palautumiseen.

 

Oon jankannut tästä varmasti sata kertaa, mutta ajoissa nukkumaan meneminen on oman hyvinvoinnin kannalta yksi suurimmista positiivisista muutoksista joita voit tehdä! Ihminen hyvin harvoin on tosi tuottava ja ympäristölleen hyödyllinen klo.21-24 välissä, ellei sitten ole todellinen illanvirkku! Ainakin mä itse huomasin, että mä harvoin tein mitään todella järkevää tuohon aikaan ja siirsin nukkumaanmenoa vain omaa laiskuuttani.

Kiinnitätkö muuten huomiota siihen miten syöt klo.16 jälkeen? Hiilihydraatilla on usein unettava vaikutus etenkin kun sen yhdistää rasvaan (esim pitsa, kermaperunat, pasta, ranskalaiset ym). Jos iltaisin on vaikeuksia saada unta, niin yksi hyvä vinkki on syödä vaikka puuroa ennen nukkumaanmeno. Tämä toimii sitten myös toisinpäin, eli jos EI halua olla illalla väsynyt, niin hyvin hiilaripitoinen ateria ei ole välttämättä paras ratkaisu. Etenkin nälkäisenä mopo karkaa helposti käsistä ja sitä ruokaa voi tulla ahmittua kaksin käsin. Pahimmassa tapauksessa keho oikein vaatii vielä iltaisin makeaa ja väsyneenä oma harkintakyky on luokkaa ”nälkäinen labradorinnoutaja”… Eli kohtuudessa on vaikea pysyä!

 

 

Ei siis kannata hoitaa illan kaatoväsymystä pelkästään pannullisella kahvia ja makealla. Toki meitä kaikki välillä väsyttää, mutta jos IHAN joka ilta on valmista kauraa ennen kuin pikkukakkonen loppuu, niin luultavasti tilanne vaatii isompia korjausliikkeitä. Itse olen myös huomannut, että usein vaikka olisin kuinka poikki tahansa, niin kun saan vaan itseni potkittua sinne lenkille tai salille, niin piristyn ja jumppa kulkee tosi hyvin! Sillon auttaa jos on treenikaveri tsemppaamassa ja tai valmiiksi sovittu treffit lenkkipolulle! Mutta se treenaaminen ei toki auta, jos oikeasti vain nukkuu liian vähän.

Minkä sinä olet huomannut vaikuttavan eniten illan olotilaan? Mikä on sinulla auttanut tehokkaimmin iltaväsymykseen?

Joka ilta kun lamppu sammuu.. Niin saapuu kaamea makeanhimo!

Oon löytänyt itseni taas siitä samasta suosta kuin noin 100 kertaa aiemminkin, eli sokerihimon yliotteesta. Nyt kun tulin ”lomalle” viikoksi Itä-Suomeen, niin ajattelin, että tässäpä onkin hyvä hetki pitää sellainen viikon kunnon tauko kaikesta (epäterveellisestä)herkuttelusta! Joskus se kotioloissa tuntuu niin vaikealta, kun kaapit pursuaa vaikka mitä…  Sain kauden loputtua lahjaksi jumppareilta varmaan 5 laatikkoa suklaata ja sunnuntai-iltana ratkesin vielä tekemään kaurakeksejä! En ole raaskinut viimeaikoina edes tilata tykötarpeita terveellisempää leivontaa varten, vaikka varmasti raakakakun palanen tai raakasuklaa veisi pahimman makeanhimon terveellisemmin pois.

Jännä, miten itselläni makea herkuttelu jotenkin yhdistyy liian luontevasti etenkin iltoihin ja mukavaan yhdessäoloon!
Jo eilen puhuttiin äidin kanssa miten aiotaan katsoa Euroviisut (olen hiukan fani) ja mieleni alkoi heti prosessoimaan, että mitästuotas herkkua sitä voisi Euroviisujen siivittämänä napostella??

Ilta ja jonkun hyvän ohjelman katselu on usein se päivän ainoa hetki johon kaipaan jotain hyvää makeaa syötävää. Enkä nyt sano, että sen syötävän pitäisi aina olla jotain karkkia tai sipsia, mutta harvemmin alan himoitsemaan ensimmäisenä porkkanoita leffailtaa suunnitellessa! Juuri ilta-aika onkin monelle se kompastinkivi terveellisessä ruokavaliossa, koska helposti rankan päivän jälkeen vetää itsensä suoraksi sohvalle ja ottaa siihen seuraksi jotain ihanaa mutusteltavaa…. Ja ainahan sitä tulee varmasti jotain mielenkiintoista telkkarista ja etenkin nyt kun on MM-kisat niin mikäs sen hauskempaa kuin kisakatsomo kera naposteltavien!

Itse en välitä suolaisista herkuista, mutta makeista kylläkin! Ei sen tarvitse olla kuin kahvi ja muutama ihana keksi siihen kaveriksi. Mutta onko se sitten oikeasti niin paha juttu??
Niin, ei välttämättä edes ole.
Mutta itseäni ärsyttää ihan periaatteesta! Ärsyttää se, ettei muka voi yhtä iltaa olla herkuttelematta ja jotenkin aivot alkavat automaattisesti illan tullen vaatimaan jotain hyvää. Tuntuu (muka) jotenkin hirveän isolta uhraukselta olla viikko herkuttelematta, vaikka just viime lauantaina grillattiin, syötiin karkkia, kakkua ja taisi siinä muutama lasi kuohariakin mennä kuin huomaamatta 😀 .

Ei tässä auta kuitenkaan muu kuin pysyä vain tiukkana ja aika usein nää on sellaisia asioita, joissa täytyy vaan tehdä päätös: Tänään riittää iltapalaksi vaikka se puuro tai munakas ja that’s it. Aina ei voi vain mennä omien himojensa vallassa tai syödä fiiliksen munkaan, koska ainakin itse fiilistelen makeaa vähän liiankin kanssa! Uskon, että mitä enemmän osaa asettaa omalle herkuttelulle rajoja, niin itsehillintä kasvaa ja jokainen ilta ei ole lopulta niin kovaa tahtojen taistoa!

Onko siellä muita, joiden aivot alkavat illan tullen huutaa jotain hyvää…???