Laita enemmän niitä asukuvia!

Sain taas viikonloppuna pyyntöjä, että blogissa pitäisi olla enemmän asukuvapostauksia. No, sattumoisin olin A-Lehtien koulutuksessa keskiviikkona jossa ihana bloggaajakollegani Johanna nappasi muutaman kuvan varsin onnistuneesta asukokonaisuudestani!

Olen menossa festaröimään ensi viikonloppuna kotikaupunkiini Joensuuhun (onko joku lukija tulossa myös Osuuskaupparockiin??), joten siellä varmaan saa napattua taas muutaman foton festarilookista. Mulla on mun siskon kanssa tapana miettiä jo hyvissä ajoin mitä laitetaan päälle. Kai joku muukin harrastaa tätä? Yleensä vielä sit paniikkishopataan viime tingassa joku toppi tai housut, kun puolet vaatteista jää kotiin. Itse oon kyllä vähentänyt shoppailua aivan hirveästi tämän vuoden puolella, niinkuin kerroin teille tässä viimeviikkoisessa postauksessa. Nuo kuvan housut ovat poistuneet jo Zalandolta ja kyttäsin niitä kauan että sain oikean koon ja mitoitus osoittautui TOSI reiluksi (koko housuissa 36).

Mä pahoittelen, että mulla ei oo heittää teille nyt mitään linkkejä noihin vaatteisiin! Tiedän, että on tyhmää kun näkee jonkun kivan vaatteen eikä sitä saa enää mistään ja tekin kyselette usein linkkejä. Toivottavasti kuitenkin tykkäätte tästä kokonaisuudesta.

 

Nahkatakki Zara / Housut Kiomi / Musta body Mango / Kengät Barcasta 

PS. Joko seuraat mua Instagramissa (katrivee)? If not, GO AND FOLLOW!

 

Onko asiakaspalvelussa ulkonäöllä väliä?

Kävin viikonloppuna äitini kanssa mielenkiintoisen keskustelun. Hän on jo yli 70-vuotias ja useissa asioissa aika… No, vanhanaikainen, mutta monista asioista olemme myös samaa mieltä. Äitini on myös todella tarkka siitä miten pukeutuu ja kiinnostus tyyliin ja kauneuteen on meitä molempia yhdistävä juttu.

Huomaan kyllä silti itsekin, että omatkin mielipiteet on muuttuneet tässä matkan varrella…

Puhuttiin tästä vallitsevasta tatska- ja lävistystrendistä ja äiti oli vakaasti sitä mieltä, että tatuoinnit, kuin sen paremmin lävistyksetkään eivät kuulu asiakaspalvelutehtävissä olevalle. Siis hän suorastaan inhoaa tatuointeja! Nykyään toki moni paikka kieltääkin näkyvät tatuoinnit asiakaspalvelijoilla ja olen osittain samaa mieltä, että ne eivät välttämättä istu ihan jokaisen firman imagoon. Lävistyksistä olen sitä mieltä, että jokainen saa rei’ittää omaa lärviänsä miten huvittaa, mutta omaan mieleeni ne tuo vaan jotenkin mielikuvan sellaisesta taiteilijasta ja oman tien kulkijasta.

Kohta aukeaa kesätyöpaikat hakuun, ellei ole jo auenneet! Nykyään on tosi kova kilpailu paikkoihin ja koitin antaa omallekin 18-vuotiaalle kummitytölle vinkkejä paikkojen hakemiseen. Mieleenjäävä hakemus, reipas asenne ja siisti ulkonäkö on ainakin niitä asioita, joihin itse kiinnittäisin työnantajana huomiota. Toivottavasti voin vielä itsekin tulevaisuudessa palkata jonkun kesätyöntekijän!

Kovassa kilpailussa pienet jutut on ne, jotka voi ratkaista. Esimerkiksi juurikin ne näkyvät tatskat voi olla työnantajalle totaalinen turn off! Myös epäsiistit vaatteet, rypyssä oleva paita, pesemätön tukka ja röökin haju on yhdistelmä, jota ei kannata koittaa työhaastattelussa. Itseasiassa itse en edes palkkaisi röökiltä haisevaa työntekijää (vaikka tässä enemmän puhuttiinkin ulkonäöstä).

Nykyään monessa ammatissa myös meikki on asia, joka vaikuttaa siihen saako paikan vai ei. Tosi vahva ”bilemeikki” sopii todellakin vaan sinne bileisiin. Monilla työpaikoilla on myös ohjeet meikin käytöstä, eli kevyt arkimeikki sallitaan. Silloin voi suosiolla unohtaa smokey eyet tai paksut highlighterit. Olen ollut tosi paljon iäkkäiden ihmisten kanssa työn puolesta tekemisissä ja etenkin heitä liian meikattu asiakaspalvelija saattaa jopa pelottaa, eikä he välttämättä palaa liikkeeseen enää uudestaan!

Mulla on itselläni pari tatuointia ja sen lisäksi mulla on (uskokaa tai älkää) ollut lävistys korvien lisäksi huulessa, nenässä, kielessä ja navassa. Yllätys yllätys, vain korviin jäi pysyvästi reiät. Nykyään en enää ajattele, että ne sopis mulle ja aika usein ne menee vähän nuoruuden hölmöilyn piikkiin. Vaikka mäkin joskus ajattelin, että ”ihan sama mitä muut sanoo, jos en kelpaa johonkin duuniin, niin niiden häviö!”, niin nykyään oon kyllä täysin eri mieltä. Se, että ulkonäkö(kin) voi ratkaista työmarkkinoilla on tätä päivää ja töihin halutaan mahdollisimman edustavaa porukkaa. Tietysti voi hakeautua alalle, jossa ne lävistykset eivät samalla tavalla ole mikään ongelma. Mutta on hyvä tiedostaa, että omat ulkonäkömieltymykset voi olla joskus työelämässä asia, josta voi joutua joustamaan. Kuten juuri asiakaspalvelussa.

Olisi kiva kuulla teiltä asiakaspalvelua tekeviltä, että kuinka tarkat ohjeet teillä on työnantajan puolesta ulkonäön suhteen? Koetteko, että ulkonäöllä on mekitystä työssänne?