Apua, mitä kropalleni tapahtuu??

Mä oon aina pitänyt itseäni ihmisenä, joka tuntee oman kehonsa ja osaa kuunnella sitä hyvin. Tiedän aika tarkkaan mistä ravinnosta se pitää ja millainen liikunta sopii mihinkin hetkeen. Osaan aika varhaisessa vaiheessa tunnistaa, jos vaikka flunssa pyrkii peremmälle ja jos jokin ei ole kunnossa.

Yksi asia jossa olen aina ollut hirveän hyvä on syöminen! Rakastan ruokaa ja syömistä, enkä ole koskaan ollut se tyttö, joka ottaa lautaselleen kaksi salaatinlehteä ja kirsikkatomaatin. Toki liikunnanohjaajan työni on ollut hyvin fyysistä ja se on sallinnut aika vallattomankin mässäilyn silloin tällöin. Ei toki päivittäin, ei enää näin 34-vuotiaana…

Viimeisen kahden viikon aikana, ellei jopa kolmen, olen tunnistanut itsessäni aivan uuden tunteen. Nimittäin ruokahaluttomuuden. Enpä muista, milloin olisi ollut sellainen aamu, etten herää vatsa kuristen! Juuri aamuisin olen tykännyt syödä reippaammin, siis vähintään sen ison lautasellisen puuroa marjoilla, pähkinöillä ja rasvalisällä höystettynä. Mikäli pääsen joskus harvoin rakastamaani hotellin aamupalabuffaan, niin kyllä kolme lautasellista on ihan mahdollinen mun tapauksessa. En elä syödäkseni, mutta ehkä ”syön elääkseni” on myös kohdallani väärin sanottu. Syön siksi, että ruoka on oikeasti usein vaan niin hyvää!

Kuitenkin viime aikoina tilanne on ollut aivan toinen. En ole varmasti 10-vuoteen syönyt niin vähän kuin nyt. On ollut aamuja, etten saa alas oikein mitään. Tänään join puoli lasillista smoothieta. Siis miettikää, entinen himosyömäri ei saa alas puolta lasillista enempää! Söin lounaaksi salaatin ja senkin kanssa oli tosissaan tekemistä. Normaalisti kanasalaatti on ihan piece of cake mulle, eikä tässä ollut mukana edes leipää tai muuta ylimääräistä. Kyllä on mennyt ankeeksi.
En siis vaan tunne nälkää normaalisti, eikä sen takia tee mieli oikein mitään syödäkään. Välillä ruoka jopa tuntuu hieman vastenmieliseltä.

Hurri totesi, että ”entäs jos se on stressi”…? En itseasiassa keksi nyt tähän mitään syytä vaikka en koekaan olevani mitenkään MEGAstressaantunut. Tottakai uuden yrityksen perustamisen alussa on 1000 ja 1 hommaa, mutta oon kokenut kuitenkin tämän mielekkääksi ja miksi en kokisi; Totetutan juuri unelmaani, eikä se voi eikä saa tuntua pelkästään ahdistavalta. Välillä kyllä huomaan, että olen niin innoissani jostain jutusta, jonka olen saanut ratkaistua, että sekin saattaa viedä ruokahalun. Joskus ihan pelkkä jännitys tekee myös sen, että ruoka ei maistu tunteihin.

Onko teillä ollut koskaan ruokahaluttomuutta ja mistä se on johtunut?? Millä olette saaneet ruokahalun palaamaan??

”Nälkä on tunne siitä että laihtuu!”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

…Ja varmaan myös tunne siitä, kuinka mun lihakset haihtuu!!!

Tuo lause oli mun mielestä joskus vuosia sitten Superdieetti-ohjelmassa ja aloin jo silloin miettiä sen älyttömyyttä. Laihdut vain jos on nälkä. Muistan itse kun olin sen yhden ja ainoan kerran fitnessdieetillä, niin oikein nautin välillä nälästä, koska jotenkin se toi fiiliksen siitä, että kunto menee eteenpäin. Nälkää osasi odottaa ja jos se ei ollut, tuli heti olo tekeekö asiat oikein. Kuinka hullua se olikaan?!?
Toki nälänsäätely toimii niin, että elimistö osaa ilmoittaa kun se tarvitsee ruokaa. Jos se on syystä tai toisesta häiriintynyt, niin esimerkiksi uutta ruokavaliota opeteltaessa voi helposti tulla fiilis, että syö vaikkei tekisi mieli. Jos tuntee pärjäävänsä pelkän aamun röökillä ja kahvilla, niin se ei välttämättä kuitenkaan tarkoita, että se olisi kovin terveellistä…

Nykyään mä inhoan nälkää, koska muutun aika nopeasti vuoden tyttöystävästä vuoden äksyimpään narttuun. Tätä vegeshowta on jatkunut nyt kolme päivää ja olen ollut yllättynyt siitä miten voisin vain syödä koko ajan?? Joku totesikin tuolla kommenttiboxissa liittyen edelliseen postaukseen, että ruokaa täytyy syödä selvästi enemmän… Joo olen kyllä huomannut! Eilen mä olin ottanut kunnon eväät ja sen lisäksi mulla oli repussa cashewpähkinöitä ja manteleita joita nappailin jumppien välissä (ohjasin vain neljä tuntia). Menin suoraan töistä anopille hakemaan lapsen hoidosta ja anoppi oli siellä laittanut karjalanpaistia, joka ei ole edes mitään lempiruokani… Mutta niinhän siinä kävin, että kun nälkä oli kova ja vaihtoehtona oli karjalanpaisti+keitetyt perunat+salaatti tai pelkkä perunat+salaatti, niin en voinut vastustaa kiusausta.OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olenkin miettinyt, että miten tää vegaaniruokavalio toimii hyvin liikkuvalla ihmisellä… Siis oikeasti? Syödä täytyy paljon, mutta totuus on, etten ainakaan itse ehdi syödä koko ajan! Tänään jumppaohjausten jälkeen jäin kaipaamaan palkkaria, koska silloin kestän syömättä siihen asti kun saan lapsen nukkumaan. Jotain mun ruokahalusta kertoo se, että söin äsken 3 täysjyvätortillalettua, melkein 250g härkistä, sipulin, paprikan, kokonaisen kesäkurpitsan ja puolikkaan avocadon. Kaiken tän huuhdoin alas puolella litralla appelsiinimehua, enkä oo vieläkään mitenkään hirvittävän täynnä! 😀OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huomenna mulla on liikunnasta vapaa päivä, joten epäilen, ettei tule syötyä ihan samalla tavalla. Mulla mielestäni kroppa toimii aika optimaalisesti siinä mielessä, että se kertoo aika selvästi jos on jotain vailla. Nykyään harvemmin tulee syötyä ihan huvin vuoksi, eli nälkä tulee tasaisesti pitkin päivää.

Ostin huomiseen wokkiin niitä soijapötkylöitä(??), joista mun mies sanoutui irti heti ne nähtyään 😀 ! Eli mä saan tätä mun vegekeittiöö pyöritellä täällä aika yksinäni… Sain hänet maistamaan kyllä härkistä, mutta ilme kertoi kaiken. Onneks mun ruokahalulla ja avoimuudella tällä kokeilulla voi olla jopa joku mahdollisuus onnistua! Tai edes päästä joten kuten läpi.