Oon ruma! (Ja vanha)

Varmaan ihan kaikille sattuu niitä päiviä, kun katsoo peilistä itseään ja toivoisi siinä olevan jonkun valmiin filtterin, että oma naama ei näyttäisi niin karmealle. Miksi tää naama?? Miksi tää kroppa??

Kun paikalla on a) hyvä kuvaaja b) hyvät valot ja c) hyvä stailisti, niin otetusta viidestäkymmenestä kuvasta kaksi selviää jatkoon!
Kun paikalla on a) hyvä kuvaaja b) hyvät valot ja c) hyvä stailisti, niin otetusta viidestäkymmenestä kuvasta kaksi selviää jatkoon!

Mulla on mielestäni aika hyvä itsetunto, mutta huomaan kyllä, että oon alkanut aina toisinaan kyseenalaistamaan mun fiiliksiä. Huijaanko vain itseäni, enkä nää totuutta??
Luulet vaan että näytät nuorelta – oikeasti näytät selvästi REILUSTI yli kolmekymppiseltä.
Toi vaate sopii paremmin parikymppisen päälle.
Naama kuin noita-akalla. 
Vyötärö+synnytykset=Hyvästi.
Kasvot on harmaat ja iho roikkuu.

(Tähän vielä naaman katsomista liian kirkkaassa valaistuksessa lähietäisyydeltä, silmäluomien nostelua, kaikkien juonteiden ja ryppyjen hieromista ja tuskainen äännähdys)

Ja hei, tottahan se on. En oo todellakaan enää 20-vuotias, eli ensi huhtikuussa täytän 34! Mä en todellakaan sano, että tässä iässä (hyi hemmetti, kuulostaa oksettavalta) tarviis näyttää enää teiniltä ja en todellakaan halua olla mikään ”Jersey shore -mutsi”. Jotenkin vaan pelottaa, että muutun sellaiseksi tylsäksi keski-ikäiseksi tantaksi, joka narisevalla äänellä kauhistelee nykymuotia.
Jännäksi asian tekee, että mä en tavallaan voi edes haikailla mitään, koska en tosiaan ollut parikymppisenä(kään) miss suomi matskua. 😀

Mun oma ”seula” esimerkiksi kuvien suhteen on tullut kriittisemmäksi ja helposti jonkun pienen asian takia jätän kuvan julkaisematta. Oma epävarmuus puskee jostain pinnan alta. Tänään se ongelma oli esimerkisi instagramkuvassani nenä, vaikka kuvan koko pointti olikin kysyä lukijoilta ostanko kuvan takin vai onko se huti? Varmaan jollain tasolla suojelen itseäni myös niiltä ikävimmiltä kommenteilta, koska aina ne harmittavat vaikkei ne kovin kauaa päätäni onneksi jääkään vaivaamaan.
Ja todellisuudessa luultavasti kukaan muu ei olisi kiinnittänyt siihen nenään huomiota.

katri_viirret1
Tää kuva läpäisi seulan rimaa hipoen.

Kaikilla meillä on siis omat epävarmuutemme eikä näköjään vanheneminen kaikilta osin ainakaan helpota tilannetta 😀 . Sen oon huomannut, että oon alkanut vaarallisen paljon (kukkaron näkökulmasta) kiinnostua kaikista seerumeista, pikakaunistajista ja anti-age-tuotteista. Se on tosin meillä geeneissä, koska oma äitini edelleen yli 70-vuotiaana haluaa löytää ryppyjä silottavan innovaation.
En tiedä siis helpottaako teitä tää tieto yhtään, mutta kyllä, epävarmuus nielaisee välillä Pohjois-Helsinkiläisen tavallisen perheenäidin! Sitten onneks välillä tulee sellainen hyvä hetki, kun peilistä katsoo ihan mukiinmenevä muija.

Onks muita yli kolmekybäsiä ulkonäkökriiseilijöitä paikalla???

Ps. Tykkäsitkö?? Paina <3 !

”Madam, maybe you are size large…?”

Sovittelin eilen bikinin yläosaa eräässä ostoskeskuksessa ja koska mitoitus oli vieras, niin otin summanmutikassa rekistä eri kokoja. Ensimmäinen eli koko 10 oli hieman ahdas ja kainalot tursuilivat rumasti ulos. Seuraava koko eli 12 oli jo paljon sopivampi.

bikniylaosa1
Koko 10, eli M. Ja pienihän se on, kun kainalot tursuaa…

Kun astuin sovituskopista ulos kiiruhti myyjä heti kysymään oliko sovittamani tuote mieluinen? Näytin toista yläosaa ja sanoin, että koko 10 oli pieni. ”Yes, it’s medium. Madam, maybe you are size large?”. Olin hieman hämmentynyt ja nappasin myyjää kiittäen sopivan yläosan mukaani. Olin siis ”size large”. Eli iso. Eli isokokoinen. Eikun hetkinen.
Jos vaate on kokoa ”large”, niin se ei kerro MITÄÄN minun vartalostani tai koostani! Miksi mun pitäisi olla edes kokoa S, siis sitä kokoa mitä poikkeuksetta aina olen ollut??
Haluanko edes olla small, pieni? En. Haluan olla oman kokoiseni, viihtyä vartalossani ja haluan, että terveellinen elämäntyylini näkyy minusta ulospäin.

Jäin kuitenkin miettimään vielä tuota kokoasiaa. On paradoksaalista, että kaupat myyvät hirmu pieniä vaatteita kun täkäläiset ihmiset ja valtaosa turisteista ovat järjestään kaikki todella isokokoisia. Ymmärrän, että jossain Japanissa minun kokoiseni nainen on iso. Siellä vaatteetkin ovat arvatenkin pienikokoisia. Japanissa en ole käynyt, mutta esimerkiksi niissä Aasian maissa joissa olemme matkustelleen miehelleni on aivan mahdotonta löytää tarpeeksi isoja paitoja vaateliikkeistä. Täkäläiset miehet ovat niin pieniä ja mieheni on ”vain” 186cm, eli ei mikään jättiläinen!
Epäilen, että tuohonkin aikuisille tarkoitettuun bikinitoppin S-kokoon mahtuu korkeintaan 6-vuotias, jos minä olen Quicksilverin mittaristolla iso (ja esimerkiksi liivien ympärysmittani on 70, eikä tissejä enää nimeksikään)!

Miksi siitä vaatteen kokolapusta tulee sitten itselle joku mittari omasta koosta…?
Vaatteiden mitoitus vaihtelee kovasti ja etenkin ulkomailla shoppaillessa voi olla lähes mitä koko vain! Eikö ole tärkeintä, että vaate on sopiva ja istuu hyvin? Ainakin pitäisi olla. Eikä tuijottaa vain kokolappua.
Olisi hullua ostaa jokin vaate liian pienenä vain siksi, että minä nyt vaan satun olemaan S-kokoinen. 

Olin sitten minkä kokoiset vaatteet päällä tahansa, niin olen onneksi aika sinut kroppani kanssa. Vaikka varmasti meillä kaikila on ajoittain omat kriiseilymme omaan vartaloon liittyen. Vaatteen kokoa enemmän minua harmittaa usein esimerkiksi housuissa se, että lahkeet ovat auttamattomasti liian lyhyet tappijaloilleni! Sen takia esimerkiksi nettikaupoissa, joissa kerrotaan ”mitä kokoa malli käyttää” ei voi yhtään luottaa siihen, koska luultavasti päälläni vaate on liian pitkä tai muuten vaan näyttää aivan kököltä (siis mitä, eikö 178cm mallilla oleva vaate näytä samalta, kuin 165cm pitkällä ja persjalkaisella 😀 ???).
Tämä on myös syy, miksen uskaltaisi koskaan tilata hääpukua netistä näkemättä sitä ensin päälläni ja kuinka se istuu kroppani muotoihin.

Tää on silti jotenkin kaikessa turhamaisuudessaan monelle varmaan ihan tuttu fiilis. ”Olen koko x – en voi olla kokoa y.” Vaatekokoon jumahtaa ajatuksen tasolla ja pahimmillaan ostaa jatkuvasti aivan vääränkokoisia ja mallisia vaatteita! Parhaimman näköinen vaate istuu hyvin, oli se sitten kokoa S tai XL.
Muistakaa siis, että ei kannata liikaa tuijottaa vaatteen kokolappua! Mullakaan ei enää kainalot tursuile 🙂 !