Ovatko lapset tulleet meidän parisuhteen väliin?

Varmaan aika moni muistaa oman seurustelusuhteen alkuajat, kun toisessa on kiinni tosi tiukasti henkisesti ja etenkin fyysisesti. Ainakin itse muistan sellaisia päiviä, että ei suunnilleen poistuttu puolta metriä kauemmas toisistamme. Okei, meillä kyllä vaikutti se että olimme Hurrin kanssa etäsuhteessa ekat 1,5-vuotta, mutta olihan se alkuhuuma ja rakkaus tosi intensiivistä. Toista se on nykyään. Vai onko…?

Koitettiin kerrankin ottaa jotain järkeviä kuvia lasten kanssa…Joopa joo!

Meillä on parisuhdetta takana ensi tammikuussa 9-vuotta, joka on nykymittarilla jo ihan hyvä saavutus! Parisuhde ja sen ”ylläpito” oli aika erilaista, kun ei ollut vielä lapsia kuvioissa, koska aikaa on paljon itselleen ja myös toiselle. Moni ajattelee, että ei lapset mitään muuta, mutta kyllä se toisen olemus saattaa herättää ihan uusia tunteita kun puskee pari vesimelonia alapäästään pihalle.
Kyllä mä oon itsekin varmasti muuttunut ihmisenä, tai ainakin Hurri sanoo etten oo kuulemma nykyään enää niin temperamenttinen, kuin mitä meidän suhteen alkuaikoina. Silloin mulla oli vielä voimia alkaa puimaan jotain draamoja… Nykyään välttelen niitä!

”Voisitteko katsoa kameraan?”

Jos parisuhteessa asiat ei oo kunnossa ennen lapsia, niin lapsen tuleminen siihen tilanteeseen ei yleensä sitä tilannetta paranna (tai ainakaan niiden kokemusten perusteella, mitä itsellä on lähipiirissä). Me oltiin Hurrin kanssa oltu yhdessä kolme vuotta ennen kuin Ben syntyi, niin tavallaan siinä oli ehditty jo elää se vaaleanpunainen rakastumisvaihe läpi ja toisesta oli jo melko pitävää faktaa tiedossa (esim.kuinka hän voisi soveltua isäksi).
Pikkuvauva-arki Benin kanssa oli melko helppo, joten itseään ei tarvinnut vetää aivan äärirajoille. Välillä olin tosin turhautunut kotona olemiseen ja varmaan en ainoat riidat tulikin mun kiukuttelusta. Kun mies ”sai” käydä töissä. Näin jälkeenpäin ajateltuna olin varmaan aika yksinäinen.

Meillä tärkeä juttu pikkulapsiarjessa on läheisyys ja toisen huomioiminen. Ei meillä todellakaan ole niitä yhteisiä hetkiä sen enempää kuin muillakaan ja hyvä jos kerran kuussa tehdään jotain ihan kaksin. Aika usein iltaisin se parisuhdeaika (tai kun sitä pitäisi olla) on sitä, että jompi kumpi tekee töitä, tai on muuten vain eri kerroksessa. Silti luulen, että molemmat on aika tyytyväisiä, koska me halutaan myös kumpikin omaa aikaa. Aina kuitenkin kysytään kuulumiset töiden jälkeen ja ylipäätään on tärkeää olla kiinnostunut mitä toiselle kuuluu.
Yksi syy minkä takia kaksi lasta riittää meille on se, että nyt kun lapset on jo vähän omatoimisia, niin koko ajan jää enemmän aikaa myös kahdenkeskiselle ajalle. Kolme lasta on myös paljon vaikeampaa saada hoitoon, kun meilläkin alkaa isovanhemmat ikääntyä.

Se mikä MUN mielestä on ollut tärkeää (ja tämä on todellakin vain oma mielipiteeni) on se, että osaa kaksi asiaa: Osaa olla nostamatta pienistä asioista metakkaa (vaikka kuinka ärsyttäisi) ja toinen on se, että hoitaa parisuhdetta olemalla toisen lähellä. Mulle itselleni on vieras ajatus, ettei esimerkiksi nukuttaisi yhdessä! Se voi toimia toki muilla, mutta itse tarviin paljon läheisyyttä. Sellainen sanonta, että ”se mitä ruokit, kasvaa” pätee kyllä parisuhteeseenkin! Mä itse joskus koitin sitäkin taktiikkaa, että jäin vähän marttyyrinä odottamaan, että toinen järjestää jotain ihanaa yhteistä tekemistä. Ja se taktiikka ei ainakaan meillä toimi 😀 ! Kun itse menee lähelle, sanoo kauniita asioita, kehuu ja koittaa arjessa aina silloin tällöin jotain pientä järjestää, niin yleensä siitä tulee myös itselle hyvä mieli. Ja ihan hirveästi vaikuttaa se, että tunteeko olevansa yksin vastuussa kaikesta eli kantaako molemmat perheessä oman kortensa kekoon. Mua ei ainakaan hirveästi kiinnostaisi sellainen ukko, joka päivät olis töissä ja illat makais sohvalla.

Jos sulla on tunne, että lasten myötä se oma parisuhde on alkanut menemään huonoon suuntaan, niin mulla on yksi neuvo: Älä ainakaan ajattele, että ”ehkä 10 vuoden päästä on helpompaa”. Asioista kannattaa puhua ihan suoraan HETI ja koittaa olla LOUKKAANTUMATTA toisen rehellisyydestä. Tosin ehkä kannattaa valita ajankohta kun itse ei oo aivan poikki ja tyyliin puolen vuoden univelat alla. Sekin on hyvä sanoa toiselle, että nyt tässä elämässä on vaihe, että oon todella väsynyt ja energia riittää juuri ja juuri siihen, että selviää arjesta. Siinä kun oon tarpeeksi pitkään herännyt tunnin välein öisin, niin ihan ekana ei tuu mieleen että laitanpa jotain seksikästä pitsiä päälle ja pistän pienet eroottiset tanssit pystyyn olohuoneessa lasten mentyä nukkumaan (vaikka toinen sitä odottaisi).
Yhdessä kumppanin kanssa voisi miettiä, miten molempien jaksamista voisi parantaa, koska se mieskin voi olla väsynyt (vaikka saisikin käydä töissä). Omaa jaksamista ei toki voi aina vierittää toisen harteille. Olisi hyvä itsekin miettiä, onko joku taho, josta voisi tulla apua ja sitä kautta oma jaksaminen lisääntyisi.

Onko teillä lasten tuleminen vaikuttanut parisuhteeseen ja jos on niin miten?

SENSUROIMATON vaatimuslista unelmamiehelleni vuodelta 2004!

Löysin eilen ihan vahingossa Kolmistaan Karoliinan vuosia vanhan postauksen siitä, miten jokaisen sinkun kannattaa tehdä ns. vaatimuslista unelmakumppanistaan. Olen tästä asiasta osittain samaa ja osittain eri mieltä: On tärkeää, että arvostaa itseään sen verran, ettei ihan jokaisen häntä-Heikin tai -Hannan kelkkaan lähde ja ylipäätään vaatii toiselta kunnioitusta ja arvostusta parisuhteessa! Eri asia on sitten älyttömät listat liittyen mm. ulkoiseen olemukseen. Mitä tekee hyvällä perseellä tai täydellisellä naamalla, jos persoona ei yhtään mätsää oman kanssa?? Tärkeintä on miettiä mitä oikeasti haluaa parisuhteelta ja myös sitä, mitä itse pystyy toiselle tarjoamaan.

Lukiessani Karoliinan postausta aloin miettiä… Hetkinen! Mähän olen ITSE kirjoittanut listan unelmieni miehestä eräänä tylsänä hetkenä töissä vuonna 2004! Ja muisteloni mukaan lista ei ollut aivan lyhyt! Olen ollut vuonna 2004 21-vuotias ja sanotaanko vaikka näin, että sen aikainen Katri oli aika erilainen tyyppi mitä nykyisin. Kovat oli odotukset ja ylipäätään meno… Terveisiä vaan kaikille, joiden kanssa juostiin kilpaa Senssin Kymppitiistaille vuonna 2004 😀 .

Tämä lista on kohtuullisen viihdyttävää lukea, mutta toisaalta myös häpeän hieman itseäni. Olenko todella ollut noin pinnallinen?? Mitä oikein luulin itsestäni? No, laitetaan se nuoruuden ja jonkinlaisen naiiviuuden piikkiin. Olisi se nyt aika ihme juttu jos ihminen ei yhtään 14-vuodessa muuttuisi! Mutta tässä se tulee… (listassa on myös jokainen kohta ympyröity värillisellä tussilla ”liikennevalo -tekniikalla” sen mukaan, miten paljon vaatimuksesta voi tarpeen vaatiessa joustaa).

Unelmieni mies vuonna 2004 täytti seuraavat kohdat:

1. Yli 22-vuotias (22 tasan käy!)
2. Tekee jotain (esim. opiskelee tai käy töissä)
3. Urheilee, mutta ei liikaa!
4. Kiva, hauska ym. <- Siis mikä ym???
5. Ei huonoja vitsejä heti alkuun!

Okei… Tähän asti mä oon ihan messissä!

6. Ei käytä aina samoja vaatteita! <- ????????
7. Hellä, muttei yltiöromanttinen
8. Antaa kohteliaisuuksia <- No tämä on kyllä tärkeää parisuhteessa, hyvä Katri!
9. Kohtelias, eli avaa esim. oven
10. Ei polta pilvea, eikä mielellään tupakoi <- ÖÖÖÖÖÖÖ PILVEÄ???????
11. Ei liian karvainen
12. Kiinnittää huomiota omiin alusvaatteisiinsa <- Kyllä, hyvin tärkeä seikka parisuhteen onnistumisen kannalta…or not…
13. Ei rasisti!
14. Söpö!!! Ei liian pitkä tukka!!! <-Okei, kuka nyt ei söpöistä miehistä tykkäis 😉 …
15. Elää omillaan
16. Ei ryyppää liikaa
17. (Kohtuullisen) hyvä iho
18. Ei hauku mun musiikkia <- Pakko sanoa, että Hurri kyllä kompastuu tähän kohtaan aika ajoin 😀 !!!
19. Rahaa saa olla, mut ei snobi
20. Mieluummin ei autoa kuin aivan hirveä sellainen <- En kestä itseäni!!!!
21. Hyvä kenkämaku, eli ei tod. buutsit, maiharit, lenkkarit ym <- Oon aina ollut tarkka kengissä! Hyväksyn!
22. Ei sitoutumiskammoa
23. Ei liian laiha <- Tää varmaan siksi, etten oo koskaan ollut mikään keijukainen itsekään…
24. Ei mikään onneton tunari sängyssä <- Juuri nyt vajosin ikuisesti maan alle häpeästä 😀 …
25. Ei halua heti sänkyyn
26. Tietää edes jostain jotain -> älykäs. <- Hyvä kun itsekin tiesin ”jostain jotain”…
27. Asuu suht lähellä
28. Omistaa kavereita, muttei omistaudu niille!
29. Tuoksuu hyvälle <- Kyllä, allekirjoitan edelleen!
30. Itsevarma, ei itserakas!
31. Näyttää tunteensa

32. Käyttää pipoa!

Okei. Mun on pakko nostaa hetkeksi katse ylös taivaaseen ja kiittää yksisarvisia siitä, että olen hieman kypsynyt noista ajoista….

33.  Ei juuri eronnut, eikä varattu <- Sinänsä ihan kohtuullinen pyyntö…
34. Kauniit silmät
35. Äijä, ei neiti!
36. Ei bodari, lihaksia muuten kiitos. <- Apua taas…
37. Ei liian itsepäinen
38. Omat mielipiteet
39. Siisti

40. Ei syö liikaa.

Toinen kiitos korkeuksille. 

41. Miehen kokoinen, ei mielellään yli 190cm.
42. Tiskaa huolellisesti <- Siis MITÄ mä oon miettinyt????
43. Ei yliuskovainen
44. Ei kattele mun kavereita ”sillä silmällä” eikä varsinkaan yritä iskeä niitä ennen mua! <- 😀 kertaa kymmenen!
45. Pitää eläimistä
46. Ei liikaa lävistyksiä / junttitatskoja
47. Ei viiksiä (eikä mielellään partaa).
48. Tanssitaito katsotaan eduksi
49. Pitää lupauksensa <- Tän vaatimuksen olisin kyllä asettanut pipon ja tiskaustaidon edelle…
50. Nauraa kivasti

No niin. Siinäpä 50 kohtaa unelmieni miehelle vuonna 2004. On siellä ihan validejakin pointteja ja yllättävää kyllä, niin jos nyt mietin tätä ”elämäni miestä” eli Hurria, niin häneen kyllä osuu 48/50 vaatimuksesta! Eli oliko SITTENKIN hyödyllistä tehdä näinkin seikkaperäinen lista kun niin moni kohta kävi toteen??? Ainoa asia on toi musamaku kohta ja tanssitaito on vähän siinä ja siinä, kun tuo mies ei ole mikään varsinainen parkettien partaveitsi. Tosin pakko sanoa, että tanssitaito ei toistaiseksi suhteessamme ole noussut kynnyskysymykseksi. Luojan kiitos hän ei myöskään polta pilveä 😀 .

Onko joku muu tehnyt tällaisia listoja menneisyydessä tai hiljattain??

PS. Jos et itse ole vielä löytänyt (listan kanssa tai ilman) sitä omaa rakasta ihmistä, niin käyppäs Match by K:n sivuilla jättämässässä nimesi & sähköpostiosoitteesi. Katsotaan yhdessä voisiko meillä olla tarjota sinulle potentiaalinen treffikumppani 🙂 !