Elämää kolmen lapsen kanssa.

Tällä viikolla saamme kokeille elämää kolmilapsisena perheenä, koska meillä on Pelastakaa Lasten kautta lomakotilapsi.

Blogi on jäänyt pakostikin taka-alalle, koska päivät ovat olleet maanantaista asti sen verran hektisiä. Luulin oikeasti, että kahden lapsen kanssa pitää kiirettä 😀 …. Hahhahhaaa! Nyt pääsen kokeilemaan, miltä kolmen lapsen äitinä olo tuntuu ja voin kertoa, että kolmen päivän perusteella se on aikamoista hurlumheitä! Onneksi olen hyvä multitaskingissä. Oon huomannut että tässä korostuu se, että osaa tehdä monta asiaa sujuvasti samaan aikaan.

Olemme siis harkinneet joskus tulevaisuudessa tukiperheeksi ryhtymistä ja tämä lomakotikokeilu on ns. pehmeä lasku siihen. Tukiperhetoiminta varmasti alkaa vasta sitten, kun Theo on isompi. Vaikka oma jaksamiseni onkin tällä hetkellä aika hyvällä tasolla, niin en halua ottaa ns. ylimääräistä vastuuta, niin ihanaa kuin auttaminen onkin. Onneksi meillä mies jarruttelee näitä mun hankkeita silleen sopivasti 🙂 .
Lomakotia voi hakea kuka perhe tahansa ja syyt vaihtelevat samalla tavalla kuin tukiperheen saaneillakin. En valitettavasti voi kertoa teille mitään yksityiskohtia tästä meidän lomakotilapsesta salassapitovelvollisuuden takia. Tilanne on meille aika jännä ja outo ja vaatii kaikille totuttelua! Mutta hei, eikös ”kolme mene siinä missä kaksikin”????

Minulle on tärkeää, että elämme ihan normaalia perhe-elämää tälläkin viikolla tietysti myös poikien takia. Mitään kovin kummoisia ”sirkushuveja” ei olla suunniteltu, vaan ihan tavallista mukavaa lapsentahtista oleilua. Ollaan oltu aika paljon ulkona ihan puistoissa, pyöräilty yms. Kolmen lapsen kanssa lähteminen ei oo muuten mikään helpoin nakki! Ymmärrän teitä ”suurperheen” (vaikka ei kolme lasta kai nyt mikään suurperhe vielä olekaan) äitejä entistä paremmin, etenkin jos on kaikki lapset ovat autettavassa iässä. Toki omat lapset on eri asia, kuin vieraat lapset ja menee oma aikansa, että lapseen tutustuu ja lapsi tutustuu meihin. Ja tietysti oppii talon säännöt ja rutiinit, jotka on mulle itselleni äitiydessä se, mistä pidän visusti kiinni!

Nyt on pakko painua petiin, koska keskiyö. Torstaina illemmalla on tulossa kiva postaus liittyen kameralla kuvaamiseen ja perjantaina mun omia kokemuksia siitä, mikä on auttanut parhaiten kuivaan ihooni. Aika sekalaista matskua siis 😀 .

Jos teillä on jotain kysyttävää lomakotitoiminnasta, niin antakaa palaa! Kerron jos pystyn ja osaan!

 

 

”Sossu” kävi kylässä… Mutta miksi??

Tänään oli siinä mielessä mielenkiintoinen päivä, että meillä kävin sosiaalityöntekijä kylässä! Nyt tietysti mietitte, että miksi ihmeessä…?OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No, tietenkin sen takia että havittelen tänä(kin) vuonna ”Vuoden äiti” -titteliä, jota ei ole kuitenkaan vielä toistaiseksi irronnut!  Sosiaalityöntekijöillä on ammattilaisen näkemys siitä, millainen on ns. täydellinen äiti, joten hän on hyvä henkilö arvioimaan näitä asioita! Voinkin nyt hieman kertoa teille, että kuinka valmistauduin hänen vierailuunsa. Aikaa tehdä vaikutus oli vain vajaa kaksi tuntia, joten mitään ei voi jättää sattuman varaan. Epäilen, että sielläkin on useita Vuoden äidiksi haluavia, joten ehkä näillä vinkeillä voitte parantaa omaa suoritustanne arjen esittelemisessä.

Ekana on tietenkin koti, jonka suhteen ei ole varaa virheisiin! Kodin tulee olla siisti, mutta ei tietenkään LIIAN siisti, koska se taas saattaa vaikuttaa yli-yrittämiseltä ja turhien kulissien ylläpitämiseltä. Ja siihen ansaan Vuoden äiti ei astu!
On siis oltava puhdasta, mutta paikat eivät saa olla liiaksi järjestyksessä. Onko muka alati siivoava äiti parhaaksi lapsilleen? NO EI! Kodista täytyy huokua lämminhenkinen ja kodikas fiilis, joten sänky kannattaa pedata vähän sinne päin (”leikittiin juuri ennen tuloasi majaa makuuhuoneessa”) ja leluja on hyvä olla siellä täällä, jotta tulee fiilis, ettei lasten leikkejä rajata liiaksi. Keittiössä on hyvä jättää esille kaikki Vuoden äidin tärkeimmät keittiövälineet, eli pullapelti ja keittokattila levylle (”söimme juuri päivällistä, siitä ajasta kun ei voi oikein joustaa, ettei lasten rutiinit mene sekaisin…”). Myös blenderistä ja mehustimesta saa pojoja. Näin ollen sos.työntekijälle varmistuu, ettei lapsille anneta kaupan sokeroituja mehuja.

Riisikakut kädessä... Ei tuu sitä gluteenia katsokaas...
Riisikakut kädessä… Ei tuu sitä gluteenia katsokaas…

No entäs ne herrantertut, eli lapset?? Ne on hankalia, kun voivat olla vähän arvaamattomiakin. Joihinkin asioihin voi kuitenkin vaikuttaa. Lasten tulee olla puettu hyvin, mutta niin, ettei pukemista ole mietitty liiaksi (ei liikaa matchaavia värejä esim. sisaruksilla)! Lasten vaatteet tulee olla leikkeihin sopivat, eli missään 150€ Bumtsibumin pakasta vedetyssä onesiessa lapsiaan ei kannata näyttää! Kannattaa myös laittaa lapsille jotain vähän hassua päälle (kuten meillä vanhemmalla wristbandit molemmissa käsissä), jotta lapsen vapautta päättää omasta pukeutuisestaan ei ole rajoitettu liikaa. Hyvin toimii myös joku hauska naamari tai kokonainen spiderman-asu. Roolileikit ovat tärkeitä lapsen psykologiselle kehitykselle!

Ja nyt sitten tarkkana!
Nimittäin mitä tarjota sosiaalityöntekijälle? Tässä on suuri epäonnistumisen mahdollisuus.
Kahvin (luomu) kanssa tarjotaan mieluiten pullaa (pullantuoksuinen…tajusittehan?) ja pullan kanssa moni meneekin metsään leipomalla pullan itse! Nykyään äiti nimittäin priorisoi leipomiseen menevän ajan sormiväreillä maalamiseen, joten kaupan pakastealtaan pullat kelpaavat mainiosti. Pullien yhteydessä on hyvä vuolaasti pahoitella ”näin huonoja tarjottavia, kun ei edes itse paistettua” ja kerrottava, että lauantaina sitten leivotaan lasten kanssa yhdessä, koska se on kaikkien mielestä niin kivaa. Yksivuotias osaa jo rikkoa kananmunan ja heitellä vehnäjauhoa pitkin keittiön lattiaa ja vaikka siivoa tulee, niin mikään ei ole niin ihanaa kun nähdä lasten iloitsevan. Turvallisen aikuisen seurassa.

Ihana höyryävä kasvissosekeitto, josta tykkää koko perhe! Lapset oikein pyytää tätä (no yksivuotias lähinnä eleillään viestittää...).
Ihana höyryävä kasvissosekeitto, josta tykkää koko perhe! Lapset oikein pyytää tätä (no yksivuotias lähinnä eleillään viestittää…).

Toivottavasti näistä ohjeista oli nyt jotain hyötyä. Ai niin, meikkasin kevyesti, jotta näyttäisin huolitellulta mutten liian. Miestä kutsuin puhuttelunimellä ”kulta” ja lasten en antanut puhua aikuisten päälle.

Olisi mukava kuulla missä teillä on kehitettävää, ennen kuin Vuoden äiti -titteliä voi edes harkita..? 


 

Eikun oikeesti. Me ollaan haettu mukaan tukiperhetoimintaan ja tuo sos.työntekijän käynti oli osana hakuprosessia. 🙂
Jos toiminta kiinnostaa, niin kannattaa vierailla Pelastakaa Lasten nettisivuilla !