Mitä EN aio tehdä tänä jouluna!

Joulu on täynnä perinteita ja traditioita. Itse en ole mikään jouluihminen, saati suhtaudu siihen jotenkin hullulla hartaudella, jolloin kaikki pitää olla täydellistä. Viime jouluna yli puolet meidän joulunviettäjistä oli influenssassa, joten voitte kuvitella miten ratkiriemukasta meillä oli, kun osa makasi kuumeessa.
Joulu on kuitenkin tärkeä lapsille, joten ymmärrän miksi sitä halutaan juhlia. Toiveissani on kuitenkin matkustaa ehkä jo ensi vuonna jouluksi ulkomaille lämpimään.

Ajattelin tähän koota sellaisia asioita, joita itse en aio tehdä jouluna. tai teen vain toisin kuin normaalisti.

  • Emme koristelleet tänä jouluna omaa kuusta! Lasten kanssa se on vähän hasardi ja neulaset leviää joka paikkaan. Mun blogia pitempään lukeneet tietävät, että olen hius- ja karvaneurootikko, ja neulaset menevät samaan kategoriaan 😀 …
  • En lähettänyt joulukortteja… No, koska olen laiska!
  • En syö joulukinkkua. Periaatteesta. Anoppilassa, jossa olemme joulun, on kyllä kinkku. Jos se olisi luomu, voisin hieman maistaa, mutta eettiset syyt ovat tämän päätöksen takana.
  • En käy joulukirkossa. Menisin kyllä, jos joku lähtisi seuraksi. Yksin sinne on vähän kurjaa mennä. Uskoon kristillisiin arvoihin ja aina pienenä kävin vanhempieni kanssa joulukirkossa.
  • Tämä voi tulla pienenä yllärinä, mutta tänä jouluna en mene salille! Viime jouluna taisin käydä joulupäivänä treenaamassa. Oikeastaan viimeisen viikon olen ollut jotenkin niin epämotivoitunut treenaaja, ettei tosikaan! Odottelen edelleen motivaatiota saapuvaksi ja tiedän, että kyllä se sieltä vielä palaa.

Huomenna lähdemme mun porukoille Pohjois-Karjalaan, jossa on kuulemma aivan älyttömästi lunta! Ihanaa!

Onko jollain muulla samoja juttuja, joita jätti/jättää tänä jouluna tekemättä??

Onko ihan okei, että isä harrastaa enemmän kuin äiti?

Aika usein perheenäitien keskusteluissa puhutaan kiireestä ja siitä ”ettei ehdi oikeesti mitään!”. Omat harrastukset jää, vaikka tekisi mieli harrastaa. Rakas laji on laitettu tauolle ja ”sitten joskus taas”. Kaikki aika menee töiden lisäksi kodinhoitoon, lasten kuskaamiseen harrastuksiin, kaupassa käyntiin ja ruoan laittamiseen. Moni tietäisi saavansa esimerkiksi liikunnasta lisää energiaa, mutta ei vain ole aikaa, eikä oikein intoakaan, kun muu elämä vie kaikki mehut. Kuulostaako tutulta?

Viime päivinä on puhuttu paljon tasa-arvosta ja miten se toteutuu esimerkiksi työelämässä. Mielestäni perheissä tasa-arvo on vähintään yhtä tärkeä asia! Äitien jaksaminen on ollut paljon blogeissakin esillä. Seurasin suurella mielenkiinnolla erästä keskustelua siitä, milloin äidit ehtivät harrastaa tai ehtivätkö ylipäätään? Mun mielestä oli todella surullista huomata, että isän harrastukset ovat monessa kodissa paljon tärkeämpiä, kuin äidin. Isillä on puulaakin jääkiekkotreenejä, sulkisvuoroa, koko viikonlopun kestäviä pelireissuja jne. Yleensä on vielä ihan automaatio, että koko perhe mukautuu miehen harrastuksiin.

Mutta milloin se äiti pääsee sinne viikonlopun kestävälle pelireissulle?

Mun mielestä on hyvin huomattavissa se asia, että naiset vaatii moneen asiaan tasa-arvoa, mutta kuitenkin aika moni äiti pitää omia toiveitaan tai tarpeitaan silti paljon vähempiarvoisina, kuin miehen omaa aikaa. Varmasti on niitäkin isejä, jotka patistavat lastensa äitejä omiin juttuihin tai vaikkapa tapaamaan myös omia kavereita. Oikeasti, iso respect niille isille! Mutta epäilen, että suurin osa isistä on kuitenkin niitä, jotka mielellään pitävät kiinni saavutetuista eduista, eivätkä ole iloiten luopumasta yhdestäkään omasta treenikerrasta sen takia, että perheen toinenkin aikuinen voisi hetkeksi irtautua kodin pyörittämisestä. Koska isähän ei osaa laittaa ruokaa, syöttää lasta, korjata likaisia  vaatteita pyykkikoriin tai laittaa lapsia nukkumaan (tämä oli siis sarkasmia).

Toisaalta, mä ymmärrän hyvin tätä kuviota. Usein on vaan niin paljon helpompi sietää vallitsevaa tilannetta, kuin alkaa taistelemaan jostain omasta ajasta. Tunnin kotoa irtautuminen vaatii pahimmillaan sen, että äiti valmistelee kaiken niin, että isä pääsee omasta lastenhoitovuorostaan mahdollisimman vähällä! Ja isien on siellä turha pyörittää silmiä, koska tämä on aivan yleistä kun keskustelee äitien kanssa. Ihan samalla tavalla kuin se, että jos isä jää lasten kanssa vaikka viikonlopuksi yksin, niin äiti pesee vaatteet valmiiksi, valitsee ne valmiiksi, ruoka on valmiina jääkaapissa ja suunnilleen tekeminenkin keksitty valmiiksi isälle ja lapsille. Eikä se ole isän vika. Kyllä minäkin mielelläni suostuisin sellaiseen järjestelyyn!

Mä en oikeasti jaksa uskoa siihen, että pidemmän päälle kukaan voi nauttia siitä, ettei ole mitään omaa (paitsi oma työ korkeintaan). Vaikka kuinka väittää, että ”en minä tarvitse omia harrastuksia” tai ”kyllä niitä ystäviä ehtii tavata sitten kun lapset on isoja”, niin lisääkö tällä ajattelulla omaa hyvinvointia? Kukaanhan ei ole pelkästään äiti. On usein myös ystävä, puoliso, sisko ja paljon muutakin.
Jos esimerkiksi ajattelee, että huolehtii itsestäni ja omasta kunnostani sitten kymmenen vuoden päästä, niin mitä tässä välissä tapahtuu ja voiko silti olla terve, hyväkuntoinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen? Se kai kuitenkin meidän kaikkien tavoite on, eikö?

Suosittelen pysähtymään ja miettimään oikein perusteellisesti sitä, onko vallitsevaan elämäntilanteeseen tyytyväinen? Kokeeko, että parisuhteessa ”nallekarkit on tasan”, eli molemmat saavat hengähtää tasapuolisesti ja jos ei, niin onko itse antanut tilanteen luisua siihen pisteeseen? Oma henkinen jaksaminen ja hyvinvointi on meillä äideille tärkeään myös perheen takia ja valitettavasti välillä me äidit aliarvioimme itsemme ja omat tarpeemme . Nyt onkin siis hyvä aika tehdä uudenvuodenlupaus ja laittaa itsensä etusijalle ja itselleen mahdollisuus omille harrastuksille. 

Jakautuuko teidän perheessä vapaa-aika tasapuolisesti? Millä lailla olette sopineet molempien harrastuksista?