”Olet ansainnut tauon kaikesta!”

Mulla on jo monta viikkoa ollut sellainen fiilis, että tarvitsen hengäshystauon. On pakko päästä pois kotoa, ottaa aikalisä, pitää taukoa arjesta. Pelkään, että kun painaa tukka putkella viikko toisensa perään, niin sokeutuu vauhdille ja kuin huomaamattaan ajautuu uupumukseen! En siis voi sanoa olevani lopen uupunut, burn outissa tai mitään sellaista, mutta kuitenkin kevät on jo pitkällä ja joulusta asti on painettu peräsuoli pitkällä kotona lasten kanssa, töissä, jumpissa ymsymsyms. Vähemmästäkin alkaa tuntua, että nyt hei ihan oikeesti….

Koska meillä ei oo vapaiden puolesta oikein mahikisia lähteä ulkomaille (enkä sen puoleen jaksaiskaan lähteä kahden pienen lapsen kanssa just nyt yhtään mihinkään, ainakaan ilman apukäsiä) niin tulimme vanhemmilleni Pohjois-Karjalaan. Ei tämä nyt mikään luxusloma toki ole, paitsi siinä mielessä, että vanhempani auttavat lasten kanssa ja tänään päästiin miehen kanssa kahdestaan kävelylle ekaa kertaan… No siis ties moneenko viikkoon! Meillä oli siis treffit keskellä järveä kirjaimellisesti 😀 ! Lisäksi luxusta on tietysti se, etten ole yksin vastuussa ruokien tekemisestä ja joku muukin siivoaa lapsen sotkuja!

Mun vanhemmat asuu aivan keskellä ei mitään, järven rannalla, kauniissa hirsitalossa.

Kävin tänään ensitöikseni kävelemässä ja meditoitumassa vähän yksinäni, hiljaisuudessa. Tuli mieleen se Risifrutin mainos, jossa sanotaan, että ”olet ansainnut tauon kaikesta”. KYLLÄ – ding ding ding, täällä bingo! Vastaan, että todellakin olen, tänne se tauko ja antakaa sitä oikein isolla lusikalla!
Ja sillä hetkellä kun käppäilin siellä tuulen tuiverruksessa todella tuntui, että oli pitkästä pitkästä PITKÄSTÄ aikaa jossain, jossa on aivan yksin, ilman mitään ääniä tai oikeastaan ärsykkeitäkään! Huomenna meinaan mennä jäälle uudestaan ja otan tavoitteeksi olla ajattelematta yhtään mitään. Ehkä tätä pääsiäisviikonloppua voi pitää myös jonkinlaisena kovalevyn tyhjentämisenä. Huomasin nimittäin alkuviikosta töissä, että hymyilin ihmisille ja juttelin niitä näitä, mutta mun ei tehnyt oikein mieli olla kovin sosiaalinen. Teki mieli olla vain hiljaa ja tyyliin jossain pukuhuoneessa koko päivä.
Työstäni on varmaan 50% keskustelemista ja ihmisten kuuntelemista ja tietenkin siihen kuuluu myös se, että olen pirteä, iloinen, innostava, kohtelias ja aina valmis juttutuokioon.

Tiedättekö, se on välillä tosi uuvuttavaa. 

Tänä viikonloppuna mä aijon myös unohtaa liikunnan suhteen suorittamisen ja teen tasan sitä mitä huvittaa! Ja jos ei huvita, niin en tee. Ainoa asia, jota vaadin itseltäni on pieni kehonhuolto, koska kipeä takareisi vaatii sitä.
Tuntuu muutenkin, että oon keskittynyt niin paljon lapsiin viime aikoina, että nyt hyvällä omalla tunnolla vietän aikaa ihan yksikseni… Siis muutenkin kuin imuroimalla, pesemällä pyykkejä tai tekemällä jotain kotihommia.

Toivon, että tekin saatte rentoutua tänä pääsiäisenä ilman suorittamista ja säätämistä. Ottakaa taukoa aivan kaikesta.<3

Nyt on pakko myöntää, että tarviin lomaa!

*Yhteistyössä PRIME Hair and Beauty Design

Mun blogin yksi luetuimmista postauksista on ollut ”Mitä lapseton ihminen ei voi koskaan ymmärtää”. Postaus keräsi hirveän määrän kommentteja ja aika tulisiakin sellaisia. Mun ei ollut tarkoitus harrastaa mitään vastakkainasettelua, mutta ehkä en tuonut itseäni tarpeeksi hyvin silloin selville. Joskun mietin, kehtaako sitä oikein blogissa sanoakaan, että väsyttää tai että on rankkaa. Pelkää, että joku heti kommentoi ”mitäs teit lapsia”. Niin just. Mitäs tein!
Sain myös paljon tosi asiallisia kommentteja. Saat olla eri mieltä kanssani, mutta mielestäni en ansaitse törkykommentteja (niinkuin ei kukaan muukaan bloggaaja).
Kun olin vielä yksin asuva sinkku, olin kyllä silloinkin tosi uupunut yhdessä vaiheessa, koska olin ajanut itseni umpikujaan; Töitä oli liikaa, koitin sinkoilla paikasta toiseen, enkä pysynyt enää pyörityksessä mukana. Lepäsin liian vähän ja olin ihan ylivirittynyt. Uupua voi siis oli elämäntilanne mikä vaan! Silloin ainoa ratkaisu oli viheltää peli poikki ja vähentää työtunteja, jolloin aikaa levolle vapautui. Ei kukaan muu voinut tuossa tilanteessa tehdä ratkaisua kuin minä itse! Tilanteessa oli toki helppo osoitella muita ihmisiä sormella ja heittäytyä marttyyriksi, mutta lopulta olin itse vastuussa omista valinnoistani. Niinkuin nytkin olen. Jollain sairaalla tavalla sain myös nautintoa siitä, että kalenterin sivut oli täynnä.

Kun lapsia tekee, niin samalla suostuu hyppäämään tuntemattomaan ja vastassa saattaa olla veden sijasta pelkkä betonipohja. Samalla ilo lapsista ja myös vastuu on jättimäinen. Elämä pienten lasten kanssa on poikkeuksetta saatanan (anteeksi) kovaa duunia, jossa saa revetä jo synnäriltä alkaen ihan kirjaimellisesti joka suuntaan ja taipua serpentiinille lukemattomia kertoja päivässä. Ymmärrän vasta nyt sen, miten niin moni äiti uupuu vaikka he ovat ”vain” kotona. Puhumattakaan töissä käyvistä äideistä, jotka sinkoilevat työn ja kodin (+mahdollisesti lasten harrastuspaikkojen) välillä.
Jotkut myös kuormittuvat helpoimmin kuin toiset ja tämä pätee myös meihin äiteihin. Joillekin monen lapsen äidille kaaoksensietokyky voi olla aivan eri luokkaa kuin sille, joka väsyy jo yhden ”helpon” vauvan kanssa. Mä olen varmastikin saavuttanut omassa sietokyvyssäni lakipisteen, eli kolmas lapsi vielä tähän orkesteriin on aivan sietämätön ajatus! Ei ei ja ei.

Lapsiperheessä ei vaan voi useinkaan ”poistaa” elämästään sitä väsymyksen aiheuttajaa. Kestät ja sillä sipuli! Kestät huudon, kitinän ja heräilyn. En voi ymmärtää, miten näitä aikoja jää KAIPAAMAAN??? Kyllä, pikkuvauva-aika on ihanaa. Ja nelivuotiaan kanssa voi jo tehdä kaikenlaista mukavaa jos itsellä on voimavaroja. Mutta itse esimerkiksi valmistaudun kauhulla joka ikiseen iltaan jonka olen yksin lasten kanssa, etenkin jos olen itse väsynyt (ja usein olen)! Kumpikaan lapsista ei viihdy yksin eivätkä he myöskään osaa vielä puuhailla yhdessä. Odotan sitä aikaa, että pienempi osaa jo puhua, osaa syödä itse, käy vessassa ja lapset voivat keskenään tehdä jotain. Voin sanoa ihan suoraan, että joskus on väsyttänyt niin, että itku on tullut.

Meidän äitien keskuudessa vallitsee ikuinen taisto siitä, kenellä on oikeus olla väsynyt? Miten tuotakin naapurin naista voi muka väsyttää, kun sillä on vain yksi lapsi ja mies käy päivätöissä?? Tuntuu, että ellet ole seitsemän lapsen YH äiti niin sulla ei ole suunnilleen varaa sanoa mitään. Olen tähän itsekin syyllistynyt, koska mietin miten ihmeessä joku yönsä nukkuva ja rauhassa pöntölle pääsevä ihminen voi väittää väsyvänsä??
Mutta kuten sanoin, niin tilanteita ei voi vertailla ja jokainen kuormittuu eri tavalla.

Mä oon onnekas, koska meillä on kuitenkin aika hyvä turvaverkko. Tultiin eilen Theon kanssa viikonlopuksi mun siskon luokse Nokialle, koska täällä saan hoitoapua sillä aikaa kun mies ja vanhempi poika ovat Ruotsissa. Jo nyt tuntuu, että oon kuin uudestisyntynyt! Oon unelmoinut jo kauan kokonaisesta yöstä ja nyt vihdoin se ehkä tapahtuu! Lisäksi tänään kampaaja Primessä ja kävely Tampereen aurinkoisilla kaduilla sai fiiliksen, että elän unelmieni päivää – toivottavasti se välittyy myös kuvista! Vähän se eheytyminen vaatiikaan.
Ihan mieletön kiitos PRIME Hair and Beauty Design ja siellä Vilma Iso-Hirvelä. Sain aivan ihanaa hemmottelua ja kaupan päälle unelmieni hiukset. Kiitos myös Umpulle (Prime life by Umppu -blogi), joka mahdollisti yhteistyön hänen kampaamonsa kanssa. Sain testiin heiltä GHD:n ”the kiharrinpuikon” eli Curven ja tuun tekemään blogiin vinkkipostauksen, jolla saat aikaan ihanat ja pysyvät laineet.
Kiitos kuvista menee Emmalle (100 yötä kesään -blogista)!!

Millaisia tukiverkkoja teillä on? Mitä teette silloin kun olette aivan piipussa??