Onko väärin jos äiti huutaa?

Varmaan jokainen äiti tietää miltä tuntu kun hermo kiristyy ja lopulta napsahtaa sitten poikki. Oon nyt itse toista viikkoa lasten kanssa kotona kun heillä on loma hoidosta ja se kieltämättä on välillä raskasta. Nyt on ollut sadepäiviä ja ollaan oltu sisällä aika paljon (lue, liikaa). Meininki menee nopeasti neljän seinän sisällä rauhattomaksi ja ainakaan meidän lapset ei todellakaan leiki ”hiljaa omassa huoneessa”. Samalla mulla on tietysti yrityksen työt hoidettavana ja mun työpäivä alkaakin joka päivä klo.17 kun mies tulee kotiin. Olin koneella viime yönä vielä puolelta öin ja siitä johtuen aamulla äiti ei oo sit ihan pirteimmillään.

Esimerkiksi tällä varustuksella voi katsoa lastenohjelmia.

Yleensähän kaikissa lastenhoito-oppaissa neuvotaan, että kun lapsi tekee jotain tyhmää, niin hänen huomio pitäisi siirtää muualle johonkin järkevämpään ja hänelle pitäisi selittää ”lapsen tasoisesti” miksi vaikka se veljen portaista alas työntäminen on ikävää. Mä voin myöntää ihan avoimesti, etten useinkaan pysty noin aikuismaiseen käyttäytymiseen! Mä väittäisin, että mulla on vielä normaalia pidemmät hermot (kiitos hätäkeskusurani), mutta esimerkiksi inttäminen ja härnääminen ovat asioita joita en jaksa yhtään.

Kaikista typerintä on huutaa lapselle, että älkää huutako 😀 . Joskus tuntuu, että tää on kuin joku iso mölytoosa koko huusholli, kun yks rämistelee jollain lelulla ja toinen kiljuu kurkku suorana kun ei saa samaa lelua. Meillä on nyt vaihe, jossa 2,5 vuotias on keksinyt, että hän saa isoveljen antamaan hänelle tavaran ”sääli-itkulla”. Välillä oon sanonut Benille, että entäs jos vaan annat sen lelun, niin toi huuto loppuu. Eihän se oikein toki ole, mutta joskus ei vaan jaksa kuunnella sitä järkyttävää raivoamista.

Mä en tiedä miten rauhaisaa muilla on, mutta ainakin meillä on kaksi tosi aktiivista poikaa jotka ei oo paikoillaan sekuntiakaan, ellei ne nuku tai ellei edessä ole joku ruutu! Meillä jatkuvasti joku lelu kolisee, miekat viuhuu ja mopo rullaa sellasta vauhtia pitkin kämppää ettei tosikaan! Benillä on ”supersankarivaihe” päällä ja hän vetää hyppypotkuja pitkin kämppää ja hyppii voltteja sohvalle. Siis herramunjee mitä tapahtuu kun tää kaksikko saa skeitit, skuutit ja muut käyttöönsä!? Niillä on varmaan joku raaja koko ajan paketissa!

Mitä tulee tohon otsikkoon, niin mä ainakin inhoan huutamista, mutta miten musta tunuu, että se on välillä ainoa joka tehoaa? Usein mä kyllä pyydän sitten anteeksi sitä että äiti huusi ja kerron, ettei musta ole mukava huutaa. On kuitenkin varmasti aivan normaalia, että jokainen äiti huutaa joskus lapsillensa. Onneksi mun hermot ei oo ollu (vielä) niin riekaleina, että pillahtaisin itkuun! On sekin kyllä ollu väsyneenä TOSI lähellä. Mua vähän lohduttaa, että jopa mun maailman viilipytyin mieheni karjaisee välillä pojille, etenkin silloin kun he satuttavat toisiaan tai meitä. Joskus omaakin sitä huutamista on vaan mahdoton hillitä!

Miten se suhtaudutte lapsille huutamiseen? Pystyttekö olemaan huutamatta ikinä lapsille vai tuleeko kiljuttua jopa kurkku suorana?

Nyt on pakko vetää sanansa takaisin!

Hei täähän onkin ihan jees! Siis juhannus.

Kaikista ennakkoasenteistani ja ahdistuksistani huolimatta juhannus on mennyt kuulkaa oikein hyvin. Ei olisi kannattanut maalailla turhaan piruja seinille, koska vaikka täällä nyt ei aivan hirvittävissä helleaalloissa uida, niin ei ainakaan sada. Olemme siis vanhempieni luona Itä-Suomessa, kuten perinteisesti aina juhannuksena.

Joku lukijani kysyi, että miksi sitä pitää mennä sinne keskelle ei mitään mielensä pahoittamaan 😀 . Hyvä kysymys, jota olen miettinyt paljon itsekin. Yksi suuri syy on tietysti lapset, eli vanhempani kokevat, että haluavat viettää juhannuksen lasten kanssa ja ymmärrän tietysti tämän täysin. Meidän välillä on 400km ja nyt kun vanhempani ovat viellä hyväkuntoisia, niin haluan antaa heille mahdollisuuden touhuta mahdollisimman paljon lasten kanssa.

Toinen juttu on varmaan minussa ikuisesti elävä miellyttämisenhalu, jota olen koittanut tässä vuosien saatossa työstää. Mun on vaikeaa tuottaa etenkin äidilleni pettymys ja tiedän, että äitini ottaisi varmasti raskaasti sen, jos ilmoittaisimme, ettemme vietäkkään täällä juhannusta. Ajattelin kyllä tällä reissulla varoittaa äitiäni, että suunnittelemme ensi juhannukseksi ulkomaanmatkaa.
Tiedän, että tämä saattaa jonkun mielestä kuulostaa ihan pähkähullulta, koska aikuisen ihmisen pitäisi tehdä omat päätökset. Itse varmaan jollain tavalla haluan välttää sellaista välien kiristymistä, enkä jaksa myöskään selitellä miksi nyt ei tullakaan.

Tähän mennessä reissu on ollut kuitenkin oikein onnistunut ja me ollaan täällä poikkeuksellisesti vain sunnuntaihin asti, koska sekä mulla että hurrilla jatkuu maanantaina normaalisti työt.
Tänään nautitaan (tai nautittiin) hyvästä ruasta, grilliherkuista ja uusista perunoista. Nyt taidan lähteä pienelle lenkille, ennen kuin lähdetään kokkoa katsomaan Saariston Puodille.

Ihanaa ja rentoa juhannusta mun blogin lukijoille. ♡

Miten ja missä te vietätte juhannusta?