Kannattaako valita nettivalmennus vai PT:n tekemä ruokavalio?

Mä sanon heti alkuun, että tämä on aihe josta voisin kirjoittaa varmaan viisi postausta. Mulla on paljon ajatuksia ruokavalioon liittyen ja tässäkin asiassa on niin monta muttaa mukana. Itselle ruokavalio on todella tärkeä osa elämää ja kohtahan se kanan rintafile on taas kaikkien huulilla kun syksy saapuu ja grillimakkarat on taakse jäänyttä elämää…

Varmaan moni teistä on joskus ostanut ns. valmiin ruokavalion. Valmennuskulttuuri jollain tavalla muuttunut, kun nykyään on niin paljon saatavilla verkkovalmennuksia ja niissäkin hinnat on poljettu aivan alas! Olen huomannut, että moni vertaa verkkovalmennuksen ostamista ja perinteistä personal triainingia toisiinsa, vaikka niillä ei ole hirveästi yhteistä. Siis siinä tapauksessa, että PT on oikeasti työlleen omistautunut ja asiakkaan yksilölliset tarpeet huomioon-ottava tyyppi. Verkkovalmennus on yleensä tarkoitettu isolle massalle ja personal training  on nimensä mukaisesti henkilökohtainen palvelu.

Miksi toinen on halpa ja toinen kallis?

Kun asiakas ostaa verkkovalmennuksesta ruokavalion, niin hän maksaa X määrän ja saa sähköpostin liitteenä ruokavalion. Parhaimmassa tapauksessa ruokavalion voi valita erilaisista vaihtoehdoista (erityisruokavaliot, vegaaninen ym). Joissakin verkkovalmennuksissa on myös mahdollisuus valita, mihin ryhmään itsensä sijoittaa aktiivisuuden ja tavoitteen mukaan. Minusta pelkkä ruokavalion nimi, esimerkiksi ”peppu pinkeäksi -ruokavalio” ei kerro vielä ihan hirveästi millaiselle henkilölle ruokavalio on tarkoitettu 😀 . Tai no joo, se on ihmiselle joka haluaa pinkeän pepun!
Vaikka tällainen massavalmennus ei ole juuri sinun tarpeisiin räätälöity, niin mukana voi kuitenkin olla esimerkiksi fb-ryhmä, jossa vastaillaan kysymyksiin.

Jos taas ostat henkilökohtaisen ruokavalion personal trainerilta, niin yleensä maksat siitä että ruokapäiväkirjaasi analysoidaan yhdessä valmentajan kanssa ja uusi ruokavalio tehdään tavoitteiden, kulutuksen ja asiakkaan omien mieltymysten perusteella. Eli koitetaan löytää ruokia, joita asiakas on jo tottunut syömään ja joista pitää. Ruokavaliossa on yleensä useampia ateriavaihtoehtoja, mutta se on kuitenkin niin selkeä, että oma annos on helppo koota. Ainakin itse olen sitä mieltä että se, että asiakkaalla on 30 eri aamupalavaihtoehtoa ajaa vaan asiakkaan helposti kikkailemaan ja sooloilemaan.
Parhaimmillaan ruokavalion yhteydessä keskustellaan monistakin syömiseen liittyvistä tunnepuolen asioista ja käydään yhdessä läpi, mikä on ollut suurin ongelma terveellisen ruokavalion noudattamiselle. Harvoinhan se on siitä kiinni, etteikö asiakas tietäisi miten terveellisesti syödään. Suurin osa kyllä tietää millainen ruoka on terveellistä! Isoin ongelma on yleensä liian isot muutokset, pieleen menevät annoskoot, napostelu ja rytmin puuttuminen syömisestä.

Kumpi toimii paremmin?

On mahdotonta sanoa tietämättä taustaasi, kumpi on JUURI SINULLE parempi vaihtoehto: Verkkovalemnnus, vai henkilökohtainen valmennus. Nettivalmennuksilla on usein sellainen leima, että ne ovat kidutusdieettejä, mutta sellaisen dieetin voi tehdä myös itseään valmentajaksi tituleeraava henkilö (ja viisinkertaisella hinnalla verkkovalmennukseen nähden). Minusta tällainen on todella surullista ja osoittaa valmennuksen suunnittelijalta täydellistä tietämättömyyttä.
Jos miettii ruokavalion hankkimista, niin lähtökohta on aina se, miten hukassa on itse? Jos elää kahdella mars-patukalla koko päivän, niin on turha kuvitella, että ongelma korjaantuu ostamalla nettivalmennus. Itse etenisin tällaisen asiakkaan kanssa tekemällä pieniä muutoksia kerrallaan. Jos taas syö periaatteessa ihan kunnolla, mutta haluaisi hieman kiinteytyä, niin nettivalmennus voi toimia ihan hyvin.

Nykyään nettivalmennuksiakin mainostetaan sillä puheella, että nekin voivat olla ”loppuelämän ruokavalio”. Minusta on väärin sanoa, että kaikki halvat nettivalmennukset on niin huonoja, että niiden jälkeen henkilö palaa aina automaattisesti vanhoihin huonoihin syömistottumuksiin. Eihän se välttämättä mene aina niin! Toki PT:n kanssa valmennus on jatkuvaa ja omaa motivaatiota on helpompi ruokkia kun saa henkilökohtaista ohjausta ja tukea.

Ps. Haluan vielä todeta yhden tärkeän asian. Ohjeiden toimivuutta voi arvioida sitten, kun on tehnyt tarkalleen niiden mukaan ja vienyt koko prosessin maaliin (tämä pätee niin ruokavalioon, kuin treeniohjeisiin). Jos ruokaohjeita muuttelee ja skippailee aterioita, niin silloin vika ei välttämättä ole itse ruokavaliossa. Oli valmennus halpa tai kallis, niin jos itsellä ei ole motivaatiota toteuttaa sitä, niin vika ei silloin ole välttämättä ruokavaliossa.

 

Nyt olisi kiva kuulla teidän kokemuksia! Oletko kokeillut joko verkkovalmennuksen ruokavaliota tai onko sinulle tehty henkilökohtainen ruokavalio? Millainen ajatus koko hommasta jäi ja tuliko tuloksia?

Ihanaa mennä maanantaina töihin!!!

 

Blogissa näkyvät kuvat A-lehdet / Johanna Myllymäki

Työ, työnhaku ja ylipäätään oman unelmaduunin löytäminen on ollut aika kovasti mun mielessä tänä syksynä. Olen aktiivisesti hakenut uutta työtä, mutta kuten teistä varmasti todella moni tietää, niin nykyään työn hakeminen käy melkein työstä; Viimeisen päälle hiotut työhakemukset ja CV (tietysti tyylikkäällä ja modernilla ulkoasulla), esittelyvideot, haastattelut, omien vahvuuksien jatkuva analysointi, LinkedInin päivittäminen ja ylipäätään kiinnostavien työpaikkojen skannaus on melko aikaavievää puuhaa! Huomasin aika nopeasti, että olen aika pihalla siitä, millainen prosessi on kyseessä. Olen hakenut viimeksi töitä vuonna 2011 ja silloin pääsin aika nopeasti töihin ja AIVAN tavallisella word-pohjaisella hakemuksella. Nykyään sellainen hakemus saisi rekrytoijalta 0,1s. katseluaikaa.

Mulla on sinänsä onnellinen tilanne, etten ole koskaan ollut työtön, enkä työttömäksi jää nytkään. Mulla on töitä joko nykyisessä työpaikassani kevääksi ja ainahan voin tiukan tilanteen tullessa hakea myös vanhaan työhöni hätäkeskuspäivystäjäksi (jossa on tällä hetkellä suuri työvoimapula). Olen sitäkin vaihtoehto käynyt mielessäni läpi, mutta en osaa vielä erottaa onko se vain joku ”epätoivon hetkellä saatu päähänpisto”, vai kiinnostaako työ minua oikeasti.
Työ liikunta-alalla ei ole täysin poissuljettu, mutta oon ohjannut jo niin pitkään, että en ehkä saa siitä enää samalla tavalla irti, mitä joskus. Muistan joskus ajatelleeni, että esimerkiksi ryhmäliikunnan ohjaaminen on vaan maailman parasta! Haluan silti ehdottomasti tehdä jatkossakin asiakaspalvelua tavalla tai toisella, koska olen siinä hyvä. Haluaisin myös lisää vastuuta ja haasteita työssäni.

Silti oon alkanut miettiä, että onkohan se ajatus ”unelmaduunista” vaan joku lottovoiton kaltainen haihatus, mikä meidän suomalaisten päähän on istutettu?

Mikä on se mahdollisuus, että löydän oikeasti duunin, joka on unelmieni täyttymys? Onko sellaista edes olemassa? Varsinkaan kun en oikeasti edes tiedä mitä haluaisin aivan tarkkaan tehdä. On niin paljon asioita joista pidän ja joissa olen ihan hyväkin. Esimerkiksi kaikenlainen organisointi, järjestely, koordinointi ja ”järjestyksen pitäminen kaaoksessa” on vahvuuksia. Mutta mikä sitten olisi se unelmaduuni, sitä en tiedä.
Vaikka mun nykyinen duuni ei ole mikään unelmaduuni varsinaisesti, niin se on kuitenkin ihan kivaa hommaa. Pitääkö työn tarjota haasteita ja suurta nautintoa? Entäs jos se on vaan ihan okei?

Oon miettinyt, että miksi lopulta olen tähän vallitsevaan tilanteeseen tyytymätön? Yhtä hyvin voisin jäädä nykyiseen duuniini, opiskella työn ohessa amk-opinnot loppuun ja joku kaunis päivä saada toivottavasti vakituisen paikan. Ja that’s it. Ei mitään suuria tunteita pelissä, mutta ainakin pysyvä työ! Ehkä maanantaisin ei aina jaksaisi mennä töihin, mutta ainakin toisinaan olisi ihan mukavaa. Haluaisin muuten tavata sen ihmisen, jonka mielestä on ihan huippua mennä joka maanantai töihin!

Onko sulla aina sunnuntaisin sellainen fiilis, että JES – ihan mahtavaa päästä huomenna duuniin?!
Oletko löytänyt unelmaduunisi?