Voiko juoksemisesta oppia pitämään?

En oo koskaan ollut mikään pitkän matkan vipeltäjä, mitä tulee kestävyysurheiluun. Inhosin nuorena juoksemista ja oikeastaan ainoa kestävyyslaji josta sytyin oli uinti ja harrastinkin sitä kilpatasolla Joensuun Uimaseurassa. Juokseminen on aina ollut mun mielestä vähän tylsää ja yksitoikkoista, jonka takia en ole saanut motivoitua itseäni lenkille ainakaan kovin säännöllisesti. Talvella olin muuten lähellä ostaa käytetyt sukset, mutten löytänyt sitten lopulta sopivia. Olen siis keskittynyt enemmän lihaskuntotreeniin ja salilla pumppailuun.

Ennen tätä kesää.

En tiedä miksi olen alkanut lenkkeillä tänä kesänä säännöllisesti, tai on mulla teoria. Ehkä siksi, että se on niin helppoa; Lenkille voi lähteä kotiovelta lähes milloin vain eikä se vaadi pakkaamista eikä muuta säätämistä. Lenkkarit vaan jalkaan ja menoksi! Lisäksi se on melkeinpä ainoa laji johon saa osallistettua koko perheen, eli minä juoksen ja mies tulee pyörällä vetäen poikia peräkärryssä. Saamme samalla juteltua hurrin kanssa – tai siis hän puhuu ja minä puuskutan 😀 .

On siinä juoksemisessa yksi toinenkin koukuttava juttu. Olin aina nuorempana surkea juoksemaan, tai oikeastaan juoksukuntoni on ollut huono. Liikunnanohjaajan työssä oli kuitenkin se hyvä puoli, että aerobinen kunto pysyi hyvänä, koska tunnit eivät olleet liian rankkoja. Nyt saan jotain erikoista mielihyvää siitä ajatuksesta, että jaksan juosta tunnin putkeen kävelemättä yhtään. Juoksemisessa kehittyy aika nopeasti ja yht äkkiä sitä huomaa jaksavansa pikkuisen paremmin kuin edellisellä lenkillä!

Vaikka olen juossut joskus puolimaratonin, niin en silti tiedä juoksutekniikasta paljoakaan. En myöskään tiedä yhtään menenkö kovaa vai hitaasti, enkä seuraa edes sykkeitä! Mun puolimaratonin aika oli muistaakseni 2:17 ja olen ymmärtänyt, että alle 2h olisi jo aika hyvä. Paljon siitä jäi siis puuttumaan, mutta eka kerta on eka kerta.
Nyt mun tavoite on juosta 10km 50 minuuttiin ja jaksaa juosta 10km tuntivauhtia niin, että pystyn pitämään vauhdin läpi lenkin.

Mä luotan, että siellä lukijoissa on useita juoksusta ymmärtäviä:

Kannattaako mun nyt juosta kovempaa lyhyempiä matkoja, vai hitaampaa pidempiä lenkkejä? Vai sekä että? 
Onko tuo 10km 50 minuuttiin ihan realistinen tavoite lyhyellä tähtäimellä? Kiitos kaikista vinkeistä!

HCR 2015 ja pieni paljastus (siis kirjaimellisesti)!

hcr_runit (1 of 1)

hcr_runit2 (1 of 1)Huh huh. Olo on hieman, kuin olis jyrän alle jäänyt 😀 . Helsinki City Run on siis nyt takana ja voin yliviitata elämäni TO DO -listalta pois puolimaratonin! Olen aina kokenut, että se kuuluu jollain tavalla ”urheilun yleissivistykseen”. Kun mua sitten pyydettiin viime syksynä ASICS -juoksutiimiin tavoitteena tämän kevään HCR, niin en nähnyt mitään syytä miksi en osallistuisi! ”Better your best” oli meidän bloggariporukan nimi ja 12 bloggarista lopulta 6 osallistui puolimaratonille. Kaksi oli raskaana ”isosti” tässä vaiheessa ja muilla oli joko muita tapahtumia tai kremppoja kropan kanssa. Meidän ryhmässä minä, Hilla ja Laura oltiin ensikertalaisia ja muilla olikin jo reilummin juoksukokemusta ja lukemattomia kokonaisia ja puolikkaita takana.
Starttasimme silti kaikki samassa lähtörymässä eli ruskeissa, jonka aikatavoite oli 2:16. Yhteinen startti oli kiva siitäkin syystä, että pääsimme fiilistelemään alun hitaan osuuden yhdessä ja siitä kuuden kilsan jälkeen kärki alkoi painella kovempaa. Mulla oli alunperin aikatavoite, mutta lopulta kevään edetessä tavoitteeksi tuli päästä maaliin. Aikani oli lopulta 2:17, joka ei ole hyvä, muttei aivan surkeakaan.

Väliaikainen
Fiilikset startissa.. Tossa vaiheessa oli pieni paniikki aistittavissa…

En ihan hirveästi harjoitellut puolikkaalle (vaikka kovasti piti) ja pisin juoksemani lenkki oli n.14km. Pääosin juoksin lyhyempiä lenkkejä, enkä edes ihan joka viikko – yleensä kuitenkin 1-2 viikossa. Luotin peruskuntooni, joka lopulta olikin yllättävän hyvä! Toki juoksun aikana tunsin, etteivät jalat olleet tottuneet niin pitkiin lenkkeihin ja 15km jälkeen tossu alkoi painaa (ja toinen jalkapohja puutui). Se mistä olen kuitenkin yllättynyt oli hapenottokykyni eli maaliviivan jälkeen en ollut ollenkaan niin ”piipussa”, mitä olin kuvitellut!

Aamulla jännitys alkoi hiipimään jo heti herätyksen jälkeen ja koko aamupäivän olin jotenkin hukassa kotona. Mietin syönkö vai en ja pakkasinko nyt mukaan kaiken tarpeellisen. Tarkistin onhan juuri NE parhaat juoksualkkarit  ja juuri NE parhaat juoksusukat varmasti kassissa….

HCR aamun aamupalaa; Puuroa kookossokerilla ja voisilmällä, appelsiinia, pensasmustikoita, miniluumutomaatteja ja teetä.
HCR aamun aamupalaa; Puuroa kookossokerilla ja voisilmällä, appelsiinia, pensasmustikoita, miniluumutomaatteja ja teetä.
hcr_lähdössä3 (1 of 1)
Onhan kaikki varmasti mukana… (Columbian takki ja ASICS lenkkarit saatu blogin kautta)
hcr_goodiebag (1 of 1)
Saimme goodiebagit, jotka sisälsivät mm. kuvissa näkyvät juoksuasumme sekä Maximin tuotteita tankkaukseen ja palautumiseen.

Tankkaus osui mielestäni aivan nappiin! Se oli nimittäin iso pelkoni ennen juoksua, koska vatsa menee sekaisin tosi helposti ja eka kerta on aina eka kerta tankkaamisenkin osalta. Söin ison aamupalan ja sen jälkeen vain välipaloja juoksuun asti (smoothien, vaalean täytetyn sämpylän, banaanin, välipalapatukan ja kuivattuja aprikooseja). Tuo tankkaustyyli osoittautui todella hyväksi ja vatsani ei ollut ainakaan liian täynnä lähdössä. Juoksu alkoi vasta klo.16.15, joten päivä oli aika pitkä (olin kisahallilla klo.12.30 hakemassa numeroani) ja tuollainen pieni jatkuva tankkailu osoittautui ainakin itselleni kaikista parhaimmaksi. Juoksun aikana otin kaksi Maximin geeliä (8km ja 14km kohdalla) ja niistä sai hirveän hyvin energiaa läpi matkan! Saimme Maximin tuotepaketit ennen juoksua, mutta valitettavasti urheilujuoma ei sopinut oikein vatsalleni. Yhden mukillisen join loppuvaiheessa ja heti alkoi vatsassa kiertämään. Onneksi se meni n.5 minuutissa ohi. Geeleistä ei sen sijaan tullut mitään, vaikka oli vähän uhkarohkea veto ottaa niitä testaamatta vatsan sietokykyä etukäteen.

18km osuus. Tässä vaiheessa piti oikein keskittyä, että jalka irtosi kunnolla asfaltista...
18km osuus. Tässä vaiheessa piti oikein keskittyä, että jalka irtosi kunnolla asfaltista…

Pahin osuus oli Pikkuhuopalahden kierros, joka oli reitillä kohdassa 14km-18km. Hurri ja pankkineiti olivat kannustamassa mua kierroksen alussa ja lopussa ja huikkasin heille vielä ekalla kohtaamisella ettei täs oo mitään hätää! Kuitenkin sen jälkeen jaloissa alkoi painamaan ja vauhti hidastui selkeästi. Jossain vaiheessa oli aika tuskaistakin, mutta olin päättänyt, että juoksen koko matkan vaikka mikä olisi!!! Olen todella kilpailuhenkinen ja otin muutaman tyypin edestä silmätikuksi, joiden kannoilla sinnittelin puoliväkisin. Loppu vedettiin luonnollisesti täysiä ja heti 20km kyltin nähtyäni ajattelin että nyt laitetaan likka urku auki ja muutaman tsemppisanan taisin lausua itselleni!
Kuulin myös päässäni mun miehen ”kannustuslauseen”; Haluatko olla kaksi kertaa huonompi kuin mä??? Mun mies on siis juossut maratonin aikoinaan harjoittelematta. Tätä hän nyt käytti aseenaan mua tsempatessaan, kun mä ulisin kotona, etten halua ainakaan keskeyttää! 😀
Ja mä pääsin urakan loppuun ja olo oli ihan mieletön! Olin toteuttanut  taas yhden haaveeni! Ja mikä parasta tulin maaliin hyvällä fiiliksellä ilman, että olisin henkihieverissä joutunut taistelemaan itseni loppuun. Kroppa yllätti siis positiivisesti!

hcr_maali (1 of 1)
Voittajan on helppo tuulettaa!

Suuri kiitos ASICSin väelle, joka järkkäsi tämän mahdollisuuden (etenkin Pyrtsi, Alexandra ja Aki) ja suuri kiitos myös upeista ASICS vaatteista, jotka saimme haasteen kylkiäisinä! Omat GS Trainer lenkkarini ovat olleet elämäni parhaat ja onneksi meille tehtiin alussa niin perusteellinen jalka- ja askelanalyysi (olisin luultavasti ostanut tulevaisuudessakin itselleni liian tuettuja lenkkareita).
Oli myös huippujuttu, että meillä oli koko HCR:n ajan oma huone, jossa saimme rauhassa valmistautua ja lepäillä. Iso kiitos myös tietysti huipuille juoksukavereilleni, eli Lasselle, Ninalle, Jaanalle, Lauralle ja Hillalle – ootte huippukivoja ihmisiä ja sain teiltä kaikilta hyviä vinkkejä ja rutkasti tsemppiä juoksuun! Eilisestä tuli ikimuistoinen päivä mulle!

hcr2015

Niin ja lienee paikallaan tehdä lopuksi pieni paljastus…
En juossut tätä puolimaratonia tavallaan yksin, vaan mulla oli salamatkustaja mukana. Ensi marraskuussa meillä on yksi pikkuhurri lisää <3. Tästä varmaan sitte kirjoittelen tulevaisuudessa enemmän.