Ajatus kolmannesta lapsesta

*Sisältää kaupallisia linkkejä

Theo täyttää ensi viikolla vuoden, eli vauvavuosi alkaa olemaan takana päin. Aika on mennyt nopeasti, mutta niinhän se menee aina.makuuhuone1

makuuhuone2

Olen laittanut pikkuhiljaa vauvatavaraa kiertoon vähävaraisiin perheisiin ja vauvasänky lähtee myyntiin ensi viikolla. Suosittelen muuten tuota Troll-sänkyä, koska sen lisäksi että se on kaunis, niin sen saa tosi kätevästi sivuvaunuksi parisänkyyn! Tuollainen Troll oli meilä oli jo Benillä, mutta myin sen pois ”koska sitä ei kuitenkaan tarvita pitkään aikaan”. KunTheo ilmoitti tulostaan, niin tiesin, että haluan sen saman sängyn meille uudestaan ja onneksi se löytyikin torista käytettynä!
Toki tavaroiden luopumiseen liittyy haikeus, mutta toisaalta ne vie tilaa, enkä halua pitää mitään ”varmuuden vuoksi”. Olenkin päättänyt luopua kaikesta muusta paitsi matkarattaista ja stocken syöttäristä.
Niin ja pikkuruisista Uggeista, jotka ovat niin suloiset, että ne jätän muistoksi.

eteinen2

Kaikki lapselliset tietää, että eka lapsi on aina lähipiirin mielestä se ”jännittävin uutinen” ja toki se tavallaan mullistaakin elämän. Toiseen lapseen ei samalla tavalla enää liity yllättävää elämänmuutosta, joten kun kerroin, että meille tulee toinen lapsi on vastaanotto enemmän luokkaa ”hei kiva, onnea” eikä niinkään ”SIIISMITÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ?????WTFWTFWTF!!” mitä se saattoi ehkä olla ekan kanssa 😀 . Silti, aika yllättäenkin, olen saanut viimeaikoina kommentteja kuten ”no entäs jos koitatte vielä kolmannen saada?” tai ”sä ehdit hyvin vielä iän puolesta kolmannen tekemään…”. Nuo kommentit ei mua häiritse eikä ahdista sen enempää, koska toki myönnän, että ajatus kolmannesta lapsesta on ollut toisinaan omassakin mielessä. Toki kyllä tässä ikäkin alkaa painaa päälle kun ens huhtikuussa täytän jo 34-vuotta. Joskus aikoinaan mulla oli sellainen ”takaraja” että lapset on tehtynä ennen kuin täytän 35.

eteinen1

Silti kolmannen lapsen suhteen alkaa vaakakuppi kallistua siihen, että ei ainakaan ihan lähivuosina.
Ensinnäkin hurrin mielipide on aika selkeä, eli hänen mielestään kaksi lasta on hyvä määrä. Ja kyllä, olen moneltakin osin samaa mieltä; Kolmas lapsi EI mene siinä missä kaksi… Koska lapsiin ei päde tuo sääntö mikä ehkä esimerkiksi koirien kanssa saattaakin olla tosi.
Kolme lasta tarkoittaa sitä, että joutuisimme vaihtamaan autoa ja tarvitsisimme periaatteessa yhden makuuhuoneen lisääkin. Lisäksi moni asia on kolmen lapsen kanssa haasteellisempaa (tai ainakin tällainen fiilis mulla on), kuten ihan jo hoitoavun järjestäminen kolmelle lapselle. Lisäksi tykkäämme matkustaa ja kolmen lapsen kanssa siinäkin on omat haasteensa (jos toki on kahdenkin). Ja hei, näitä juttuja on pakko miettiä – tai ainakin itse haluan miettiä! Itse en vaan voi ajatella asioista, että selvitään miten selvitään.
Toinen juttu on se, että en tiedä pidänkö enemmän siitä ajatuksesta kolmannesta lapsesta… Kuin siis itse siitä, että haluaisin oikeasti vielä kerran raskaaksi, synnyttää ja elää sen vauvavuoden! Unelmoin jo töiden pariin paluusta ensi vuonna.

Ehkä tämä koko ajatus kolmannesta lapsesta on vain joku haavekuva mun päässä, koska miehellänikin on kaksi veljeä ja he ovat tosi läheinen veljestrio ja sitä on ollut kiva seurata vierestä. Toki heilläkin nuorin on ns.iltatähti ja kuka tietää jos vielä jonkun vuoden päästä tässä innostuu. Sitä ennen kuitenkin vähän muuta suunnitelmia, lapsiin tosin nekin liittyy.
Huomenna mennään hurrin kanssa nimittäin Pelastakaa Lapset RY:n tukiperhekoulutukseen! Eli jos hyvin käy, niin meistä saattaa hyvässä lykyssä tulla tukiperhe jollekin toisen perheen lapselle <3.

Olisi kiva kuulla teitä, joilla kolme lasta, että miten elämä muuttui verrattuna kahteen lapseen ja onko suunnitelmissa aina ollut kolme lasta (tai enemmän)… ? 

Käykää muuten tsekkaamassa Elloksen Black Friday ALET! Kaikkia ihania kotijuttuja edullisesti, itsekin taidan tilata ainakin muutamat pyyhkeet…

Kuinka päästä kuntoon synnytyksen jälkeen?

Tässäpä kysymys, jonka vastaamiseen ei taida yksi blogipostaus riittää 🙂 ! Koitan kuitenin pitää jutun edes suht lyhyenä ja kerron teille mitkä ovat minun mielestäni tärkeimmät asiat raskauskilojen karistamisessa. Toivon silti, ettei kellekään tule kuitenkaan fiilis, että raskauden jälkeen on pakko päästä mahdollisimman nopeasti mallin mittoihin, koska haluan tsempata – en luoda paineita! Itseasiassa mitä rauhallisempaan tahtiin etenee, sitä suuremmalla todennäköisyydellä menetetyt kilot pysyvät myös poissa. Unohda siis nopeat ratkaisut, koska niillä ei saa kestäviä tuloksia!
Itse ajattelen, että koska raskausaika kestää 9kk, niin ainakin sen verran aikaa keholle pitää antaa palautua. Toki olemme kaikki erilaisia ja joillakin palautuminen voi tapahtua viikoissa ja toisilla kestää paljon pidempään. Joidenkin kroppa muuttuu lopullisesti.  Mitään oikeaa aikaa ei ole.2806_3 (1 of 1)

1. Oikea asenne
Itse ajattelin ja ajattelen edelleen, ettei raskauskilojen pudottaminen ja ”oman kropan takaisin saaminen” ole missään nimessä mahdoton, eikä oikeastaan edes vaikea tehtävä! Mutta ei se nyt varmaan ”vahingossakaan” tapahdu. Tilanteen kanssa nyyhkyttäminen ja itsensä mollaaminen ei ainakaan vie yhtään asiaa eteenpäin, vaan on vaan pakko kääriä hihat! Oikeasti, ehkä 1 ihminen 1000 näyttää kuukausi synnytyksen jälkeen bikinimallilta! Vaikka raskausaika ei olisi mennyt aivan suunnitelmien mukaan ja jos raskausaikana tulikin herkuteltua aivan liikaa, niin koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa terveellisempi elämä ja nauttia tuloksista! On vaan valitettava tosiasia, että jos haluaa päästä kuntoon, niin on pakko tehdä uhrauksia, eikä voi mennä täysin mielitekojen vallassa. Oli sitten synnyttänyt tai ei, niin homman täytyy olla elämäntapa eikä mikään joka maanantai aloitettu raivoisa laihari!

2. Ruokavalio kuntoon!
Tätä en voi ehkä korostaa tarpeeksi! Jos raskaana ollessa salli itselleen hirveän määrän sokeriherkkuja, niin synnytyksen jälkeen on sitäkin helpompi antautua snickersin vietäväksi, etenkin jos kärsii univajeesta. Itse muistan, että Benin synnytyksen jälkeen meillä kävi aika paljon vieraita (eka lapsi on aina nähtävyys heh heh 😀 ) ja kaikkien kanssa syötiin jos jonkinnäköistä paakkelssia ja olin sokerikoukussa. Oli ihan karmea homma laittaa stoppi sille höttöhiilarien fiestalle, mutta uskokaa mua – ne ei ainakaan PARANNA fiilistä omassa kropassa! Myös jatkuva sokerihaipeista toiseen kahlaaminen saa olon veteläksi ja väsyneeksi (jos ei sitä jo valmiiksi ole). Väsyneenä nimittäin niiden hyvien valintojen tekeminen on tuplasti vaikeampaa ja siitä syntyy vaan henkisesti tosi raskas kierre. Joka toinen tunti ajattelee, että ”ihan sama, en jaksa välittää, on niin rankkaa” ja joka toinen tunti ”miksi taas vedin herkkuja, edelleen lähtöruudussa”. Tässä vaiheessa saattaa esimerkiksi valmis ruokavalio olla ihan kätevä, kun pitää vain huolen, että kaloreita on riittävästi (etenkin jos imettää). Puhdasta ruokaa saa helposti syödä sen reilu 2000kcal ja silti paino putoaa (ellei ole aivan mini-ihminen).2806_4 (1 of 1)

3. Ei stressiä stressin päälle = liian rankkaa liikuntaa
On aivan hullu ajatus, että jos nukkuu yössä 4h tunnin pätkissä, niin sen päälle kannattaa vielä harrastaa rankkaa liikuntaa! Treeni on aina stressi kropalle ja kroppa palautuu LEVOSSA. No, jos lepoa ei saa, niin mitä luulette, palautuuko keho? No ei tietenkään! Oma aktiivisuus pitää AINA suhteuttaa omiin voimavaroihin! Parhaimmillaan liikunta on voimauttavaa ja siitä saa energiaa ja pää tuulettuu. Pahimmillaan siitä tulee pakkopullaa ja treenistä tulee suorittamista. ”Jos tuokin jaksaa niin minäkin jaksan” on oikeasti todella tuhoisa ajatusmalli! Sinä itse tiedät parhaiten omat voimavarasi ja jos tänään tuntuu, että keho kaipaa lepoa, niin yleensä se ei valehtele. Ketä varten treenaat? Niin, itseäsi.

4. Aloita helpoimmasta
Vaunulenkkeily on mielestäni paras liikuntamuoto heti synnytyksen jälkeen! Aloittaa voi ihan kevyillä kävelylenkeillä ja kun kroppa palautuu ja kunto kasvaa niin voi vetää vaunujen kanssa vaikka kunnon mäkisiä maastoja! Usein syke pysyy vaunuja lykkiessä sen verran alhaalla, että urheilun teho pysyy kuntoa kehittävällä, aerobisella tasolla. Siis sillä tasolla, jolla luodaan pohja peruskestävyydelle! Tämän tehoinen liikunta polttaa myös rasvaa tehokkaasti!
Ei missään nimessä kannata aloittaa liian kovatehoisista treeneistä (juoksu, rankat jumpat) vaan kuten sanoin, ensin luodaan pohja kunnolle. Tähän vaikuttaa toki paljon myös se kuinka pystyi liikkumaan raskausaikana. Sopivassa suhteessa aerobista treeniä ja lihaskuntoa, niin homma pelittää aivan varmasti. Lihaskuntoa voi hyvin tehdä myös kotona, jos salille pääseminen on liian haastavaa. Pieni rahallinen panostus kahvakuulaan tai käsipainoihin kannattaa.2806_2 (1 of 1)

Postauksen kuvat Jonna Musakka (http://jonna1983.fitfashion.fi/)
Postauksen kuvat Jonna Musakka (http://jonna1983.fitfashion.fi/)

5. Pysy aktiivisena, niin vähempikin riittää!
Tämä on ollut itselleni jonkinlainen ”ahaa elämys” äitiyden myötä! Kahden lapsen kanssa sitä välillä painaa sen verran tukka mutkalla, että illalla tuntuu, kun olisi juossut vähintään maratonin! Ja mitä enemmän on liikkeessä, niin sitä enemmän tietysti kaloreitakin palaa (ja voi syödä enemmän 🙂 ). Ehkä yhden lapsen kanssa vielä saattoikin ehtiä hautautumaan hyvän kirjan kanssa sohvan nurkkaan, mutta yleensä sekin vaihe loppuu kun lapsi alkaa liikkua. Nyt kahden kanssa ei ole pelkoa, että makaisi takapuoli homeessa. Asialla on tietysti kääntöpuolikin, koska välillä se syö sitten tehoja treeneistä, jotka on ainakin itselleni tosi tärkeitä henkisen jaksamisen kanssa.
Mä en missään nimessä tarkoita, että imettäessäkin täytyy roikkua jalasta nilkkapaino vaan sitä, että kilot karisee kuin itsestään kuin puuhailee, kyykkii, konttaa ja kävelee pitkin päivää.

Lopuksi kuitenkin vielä muistutus siitä, että olkaa armollisia itsellenne. Vain te itse asetatte omat tavoitteenne, eikä kukaan julkkismalli tai naapurin ”vuoden äiti”. Kukaan ei voi tietää niitä asioita, joita käytte juuri nyt omassa elämässänne läpi, siis hyvässä ja pahassa. On mietittävä rehellisesti, että mihin rahkeet riittää ja mentävä aina jaksaminen ja terveys edellä. Myös ammattilaiselta kannattaa pyytää apua, jos tuntuu, ettei homma lähde millään käyntiin.

Tsemppiä mutsit!