Vegaanihaaste is over; Mietteitä kuluneista viikoista!

Kolme viikkoa on mennyt ja niin tuli vegaanihaaste päätökseen. Kolme viikkoa on ollut todella silmiäavaavaa ja tunteet vaihtelivat laidasta laitaan. Silloin kun aikaa tutkia ja syventyä resepteihin oli, niin homma oli ihan jees. Sitten kun olin väsynyt ja nälkäinen, niin olin ihan valmis heittämään hanskat tiskiin (ja pari kertaa heitinkin, myönnän sen). Olin usein nälkäinen ja kuten joku lukija epäilikin, niin söin ehkä hieman liian vähän. Ruokaa pitäisi syödä tällä kulutuksella hirveä määrä. Laitan muuten huomenna blogiin mun tän viikon liikuntapäiväkirjan. Vegaanihaasteen ajalta myös yhden päivän ruoat on kirjattu ylös ruokapäiväkirjaa varten…

Aivan ekana otan kantaa ruokavalion monipuolisuuteen, jota pidetään vegaaniruokavalion etuna! Olen ja en ole asiasta samaa mieltä. Toki kasviksia tulee käytettyä monipuolisesti, mutta itselläni ei tämän suhteen aivan hirvittävää muutosta tullut. Olen jo vuosia ja vuosia syönyt muutakin ”vihreää” kuin jäävuorisalaatti ja kurkku. Käytän mm. päivittäin viherjauhetta, erilaisia salaatteja tuoreena ja tykkään ylipäätään valtavasti erilaisista kasviksista ja juureksista! Meillä syödään viikoittain mm. kasvissosekeittoa, erilaisia uunijuureksia ja ihan vain wokattuna erilaisia vihanneksia = helppoa ja uppoaa kaikille! Monipuolisesti voi syödä, oli sitten vege tai ei. Toki asiaan joutuu paneutumaan enemmän, kun eläinperäiset tuotteet ovat kiellettyjen listalla. Siinä mielessä olen siis samaa mieltä.
Ehkä suurin muutos ruokavaliossani oli papujen käyttö, joita käytin tämän haasteen aikana moneen otteeseen; Härkäpapuja (myös härkistä), mustapapuja, kikherneitä (mm. kasvisssosekeitossa, kiitos vinkistä lukijalle!), linssejä ja sitten tietysti ihan tavallisia herneitä. Nyhtökauraa en onnistunut löytämään kauppareissuillani, mutta sitä olen kokeillut jo aiemmin (lue täältä) ja luultavasti myös tulevaisuudessa ostan sitä.

Härkiswokki

Vatsani ei ole tämän kolmen viikon aikana juurikaan iloinnut vegaanihaasteesta – tai lähinnä pavuista. Mutta en mene siihen sen enempää 😀 … 

Proteiinilähteenä käytin haasteen aikana jo edellämainittuja papuja ja linssejä, muutaman kerran soijapötkylöitä, härkistä ja tofua. Lisäksi lukijan vinkistä kokeilin Alpron Go On -soijarahkaa, joka oli ihan ok. Tempeh jäi vielä kokeilematta. Leivän levitteen tein Oatlyn påMackan tuorejuustosta, eikä äitini meinannut uskoa maun perusteella, että se on maidoton valmiste. Jatkoon!

En syö normaalisti valmisruokaa kovinkaan usein, mutta nyt kokeilin mielenkiinnosta vegaanista ”vihistä”, Ikean kasvispyöryköitä sekä kaupan valmiita kasvispihvejä. Monissa vegetuotteissa tuoteseloste ei ollut kovin mairitteleva. Esim juustoissa tuntui olevan vain kookosöljyä ja muunnettua tärkkelystä. Aino tosin kehui, että pizzan päällä vegejuusto on aivan fine.

Vegaanihaaste oli mielenkiintoinen kokeilu, mutta koin sen aika haastavaksi. Söimme eri ruokaa miehen ja lasten kanssa monena päivänä, eikä se tuntunut kovin järkevälle. Myös jatkuva vatsan ”käymisreaktio” ei ollut parisuhteen kannalta kovin mukavaa 😀 . Tarjosin muutaman kerran kyllä muullekin porukalle tofua ja esim. hernarista tykkää kaikki (se on helppo toteuttaa vegaanisenakin). Mun jalo ajatus oli kokeilla lähes joka päivä jotain uutta reseptiä…. Mutta totuus oli oikeesti se, että onnistuin valitsemaan aika työläitä ja aikaavieviä reseptejä, jotka oli haastavaa toteuttaa etenkin kun olin yksin lasten kanssa. Mä tein Pinterestiin oikein hienon ”Vegaanihaaste” -kollaasin kaikista ihanista resepteistä ja aion ehdottomasti kokeilla ne läpi!
Lapsen synttärit vegaaniversiona oli ihan mahdoton rasti, etenkin kun vieraissa oli keliaakikkoja. 70-vuotias äitini ei ihan innostunut ideasta, kun hän toimi pääkokkina.

Oikeastaan elämä ilman lihaa ei ollut vaikeaa alkuunkaan. Eniten kaipasin varmaan kananmunia sekä maitotuotteita ja sitä, ettei tarvitse koko ajan miettiä mitä VOI syödä. Tosin Otalyn iKaffe -kauramaito on todella hyvää ja se sopii ihan sikahyvin puuroon ja smoothieen! Tofu ja soija jää multa ostamatta (myös) tulevaisuudessa ja luultavasti myös härkis. Nyhtistä ostan kun bongaan sitä taas kaupasta.
En tiedä olisiko haastetta pitänyt vauhdittaa jollain järkyttävillä eläintenoikeusdokkareilla..? Toisaalta ajattelen, että syöminen ei ole ainoa asia, jolla voi tehdä valintoja ympäristön hyväksi. Vegaaninen maapallo on aika utopistinen ajatus, mutta ihmisten ostokäyttäytymisen ohjaaminen vaikkapa luomun suosimiseen on ihan realistista!
Jatkan tästä eteenpäin onnellisena sekasyöjänä, fiksumpia valintoja tehden ja hyvällä omalla tunnolla 🙂 .

Aamiainen lähes joka ikinen aamu: Puuroa marjoilla ja Foodinin kookosmannalla ja päälle siemeniä, pähkinöitä tai mantelilastuja. Lisäksi kahvi ja joku hedelmä.

Ps. Muista käydä osallistumassa arvontaan TÄÄLLÄ, jossa joku onnekas saa itselleen Foodinin raakasuklaavalmistuspaketin! 

 

Maailman terveellisin ruokavalio vai maailman pelastuminen?

 

Onko vegaaninen lihapiirakka ”vihapiirakka”?? 😀 Mua kehoitettiin kokeilemaan ja maku oli kuin tavallisessa lihapiirakassa, eli maistui pääasiassa rasvalle.

Oon tosi paljon pohtinut tän viikon aikana vegaaniruokavaliota ja siihen liityviä syitä. En tiedä ketään, eikä kukaan sellainen ole blogiinkaan kommentoinut, jolla EI olisi vegaaniuden takana eettiset syyt, vaan joku muu syy. Koitan löytää vielä blogiini haastatteluun jonkun pidempään vegaaniruokavaliota noudattaneen, kovaa treenaavan tyypin, koska aihe on tosi mielenkiintoinen!

Itse en oo ääripäiden ihminen ja tämä pätee etenkin ruokavalioasioihin! En voisi kuvitella syöväni niin, että kaikki tähtää vain täydelliseen terveyteen. Tai niin, että ajatelen kaikessa ainoastaan ympäristöä ja ruoan ekologisia vaikutuksia. Haluan ajatella molempia asioita, menemättä kummassakaan äärimmäisyyksiin! Harvoin asioissa on joko tai. Usein on paljon myös siltä ja väliltä.
Haluan ajatella omaa terveyttäni, koska meillä on vai tämä yksi elämä ja yksi terveys. Haluan myös miettiä, mitä voin tehdä ympäristön eteen ja miten voin omilla valinnoillani vaikuttaa. Nämä molemmat ovat kuitenkin päättymätön suo; Vältä lihaa, vältä gluteenia, vältä maitotuotteita, vältä lisäaineita, vältä sokeria, vältä kovia rasvoja, vältä valmisruokia, vältä sitä tätä ja tota. Tai sitten taas. Vältä eläinperäisiä tuotteita, vältä soijaa, älä tue suuryrityksiä, osta luomua, älä käytä nahkaa, älä käytä halpatyövoimalla tuotettuja tuotteita, vältä puuvillaa, vältä villaa, älä käytä autoa….
Joku saattaisi ajatella, että kannattaako edes yrittää, kun ei voi kuin epäonnistua? Koskaan ei ole tarpeeksi!

Leivän päälle kaurapohjaisesti tuorejuustosta tehtyä valkosipulilevitettä!

Mun mielestä on jännä juttu, että oon useasti ja säännöllisesti rohkaissut blogissa lihan vähentämiseen ja kasvisruokavalion suosimiseen. Lihattomiin päiviin ja luomulihan käyttämiseen. Silti tän vegekokeilun myötä oon saanut mielestäni aika ihmeellisiä kommentteja, joissa vegaanit eivät todellakaan esiinny edustavasti ja rohkaisevasti, vaan enemmän tuomitsevasti ja jopa ylimielisesti. Mistä johtuu??? Kuinka usein tällä asenteella on levitetty onnistuneesti omaa agendaa?? Ei ikinä!!

Toinen aika erikoinen juttu on se, että jotain asiaa pidetään ihan totena oman kokemuksen perusteella! Tai sitten jos minulla on joku kokemus asiasta, niin heti sitä aletaan kyseenalaistamaan ja ihmettelemään, jos se ei satu sopimaan kommentoijan sielunmaisemaan.
Jos esimerksi sanon, että pavut pierettää, niin saan kommentin, että ”vatsasi eivät ole vain tottuneet niihin, odottele vaan, kyllä se ajan kanssa!” Mutta miksi ihmeessä haluan syödä jotain vatsalleni sopimatonta vapaaehtoisesti…?
Tai jos sanon, että vegaaniruokavalio on mielestäni haastava sosiaalisesti, niin joku kommentoi, että ”no mulla ainakin kaikki kaverit on vegaaneja”. Eli pitää tästä sit varmaan alkaa käännyttää lähipiiriä…
Se että mä ottaisin omat eväät kylään mennessä mukaan (joka siis sinällään oli varmasti ihan hyväntahtoinen kommentti) on aivan älytön ja absurdi, koska elämässä on muutenkin haasteita ilman, että tekee niitä vielä itse lisää.
Jos nyt vielä jauhetaan näistä pavuista, niin eihän niitä ja linssejä yleensäkään pidetä kovin vatsaystävällisenä ruokana (niitä kehoitetaan välttämättän esimerkiksi FODMAP ruokavaliossa). Katsoin juuri Sami Sundvikin ja Tomi Kokon videon (kohta 20:15), jossa oli myös puhetta asiasta. En allekirjoita kaikkia Sundvikin juttuja, mutta toisaalta hän on todellinen ruokavaliohifistelijä (Kokon tavoin), joten väittämässä voi olla ihan perääkin. Mutta ei tässäkään ole varmasti mitään yksiselitteistä totuutta. Osalle ne varmasti sopii ihan loistavasti. Toivoisin, että voisin syödä niitä ilman järkyttäviä kaasuongelmia, koska rakastan herneitä!

Härkiksen maku on ok, mutta se on kyllä yhtä tuskaa vatsalleni 🙁 !

Vegaaniruokavalio voi toimia ja siinä on paljon hyviä puolia! Ihan samalla tavalla paleoruokavaliotyyppi voi noudattaa ihan loistavaa ruokavaliota. Tai VHH:ta suosiva. Vegaaniruokavalio on eettinen, sitä ei varmasti kiellä kukaan. Mutta onko se optimaalisin terveyden kannalta, tuskin…? Onko sekaruokavalio aina optimaalisin, no tuskin sekään!
Itse pidän paljon kasvisruoasta, enkä voisi elää ilman kasviksia! Lisäksi vältän punaista lihaa, paitsi silloin kun mun tekee mieli Kotipizzan jauhelihapizzaa (jota tapahtuu ehkä kerran kahdessa kuussa 😀 ). Muutoin käytän luomulihaa ehkä kerran viikossa. Tykkään myös esimerkiksi kananmunista ja niistä saa todella helposti maistuvan ja terveellisen välipalan, eli kasvismunakkaan! Tai siinä missä vegaani tekee smoothien hedelmistä, marjoista ja mantelimaidosta, niin mä lisään siihen vielä heraproteiinia tuomaan extrapotkua smoothieeni.

Tää on mielenkiintoinen kokeilu vaikkei minusta vegaania tulisikaan. Parikin ihmistä kommentoi, että ”kolmen viikon jälkeen et enää edes kaipaa punaista lihaa!”.
Niin, miksi kaipaisin, kun en ole kaivannut sitä ennen tätä vegaanikokeiluakaan!  Kasviksia koitan käyttää runsaasti ja monipuolisesti, kuten tähänkin asti.

Soija”pötkylät” saavat makunsa ja epäilyttävyytensä puolesta arvosanan 1/5. Ei jatkoon!!!

Millaista ruokavaliota noudatat itse? Kuinka paljon tulee käytettyä eläinkunnan tuotteita?