Onko kukaan nähnyt naista, joka treenaa kovaa??

Treenaaminen luonnollisesti on jo pitkään kiinnostanut mua ja usein kiinnitän salilla ja tietysti erityisesti ohjatessani jumppaa huomiota siihen, kuinka ja millä tekniikalla ihmiset treenaavat. Enkä nyt tarkoita arvostelevasti vaan mielenkiinnosta! Aina kun ihminen on ylittänyt sen kynnyksen, että on lähtenyt liikkumaan, on terveyttä edistävä valinta tehty! Itse ajattelen, että kaikista parasta liikkuminen on silloin, kun se on omalle tasolle ja kunnolle sopivaa ja siitä saa iloa ja hyvää fiilistä – eli toisinsanoen se ei tunnu suorittamiselle tai asialle, joka vain ”pitää” tehdä. Toki joskus liikkumattoman alku voi olla joskus aika kankeaa, kun siitä ei ole muodostunut tapa.
Mutta epäilen, että moni haluaisi sillä treenillä myös ihan konkreettisia muutoksia kuntoon, kehonkoostumukseen, voimatasoihin ym liittyen…?0611_1

Yksi asia, joka on mun mielestä aika harmillista on se, että tosi usein naiset eivät uskalla treenata tarpeeksi tehokkaasti! Oon tosi usein miettinyt, että mistä se johtuu ja varmasti syitä on monia. Treenin ei missään nimessä tarvitse olla aina mitään ”hikirääkkiä”, älkää ymmärtäkö väärin, vaikka toki useille silloin tällöin sellainenkin treeni olisi paikallaan. Mutta moni saisi treenistä NIIN paljon enemmän irti ja siitä niin paljon parempia vaikutuksia, kun uskaltaisi haastaa itseään hieman enemmän! On fysiologinen fakta, että urheilun vaikutukset saavutetaan vasta kun sen intensiteetti on tarpeeksi korkealla. Jos haluaa esimerkiksi kasvattaa lihasmassaa ja polttaa rasvaa (eli siis kansankielellä ”kiinteytyä”), niin kahden kilon käsipainojen heiluttelu ei vaan yksinkertaisesti riitä! Tai että oman kehon painolla kyykkäillään parikymmentä toistoa ja lähdetään kotiin.

Jos lihaskuntotunnin tai salitreenin jälkeen kainalot eivät ole kostuneet eikä pulssi ole juurikaan kohonnut, niin mikä idea sillä liikkumisella on…? Ymmärrän, että jollain kehonhuolto tai chi ball -tunnilla ei välttämättä kädet ala tärisemään, mutta ehkä se ei olekaan niiden tuntien idea. Ja toki (joskin varmaan aika harvoin) taustalla on vaikka loukkaantuminen jota kuntoutetaan.kauneusjaterveys3

Mun oman epäilyksen mukaan moni nainen kuitenkin vain haluaa pysytellä siellä mukavuusalueella, jossa ei tule liian hiki eikä lihaksia ala liioin polttelemaan! Varmasti monella on myls ikäviä kokemuksia siitä, kun liikuntaa seuraavina päivinä lihakset ovat arat ja kipeät ja siitä on jäänyt ”kammo”. Etenkin jos liikkuu harvakseltaan.
Sitten varmasti yksi syy etenkin siihen, miksi niin usein naiset ei salilla uskalla nostaa kuin niitä kevyitä rautoja on se, että edelleen niiden lihasten pelätään kasvavan liian nopeasti liian isoiksi! Tämähän on ihan absurdi ajatus, mutta törmään siihen edelleen. Lihasmassan räjähdysmäinen kasvu ei tapahdu yhden treenin aikana. Ei kellään, eikä missään lajissa.
Yksi juttu joka itseäni harmittaa näin pt:n näkökulmasta on se, että moni nainen häpeilee jollain tavalla itseään urheillessa ja haluaa siksi näyttää mahdollisimman ”normaalilta”. Ja häpeä johtaa siihen, ettei oikein kehtaa tehdä mitään, ettei muut kiinnitä huomiota. ”Näytänkö hölmöltä? Näytänkö siltä etten osaa mitään?”
Kyllä itsekin myönnän, että välillä kun naama on kuin tomaatti niin ei olo ei välttämättä ole kovin sensuelli. Tai joskus kun tiukimmassa loppurutistuksessa suusta pääsee oikein naisellinen ähinä, niin muutama outo katse saattaa tulla kanssatreenaajilta. Kyllä, kuulitte oikein! Täällä treenataan ja kovaa!
Haluaisin sanoa kaikille teille, että tällaisten asioiden miettiminen on turhimmista turhinta, eli siellä salillakaan ei tarvi aina olla niin siivosti ja ”naisellisesti”! Siellä ei tarvitse olla näkymätön tai  näyttää täydelliseltä. Nainen saa hikoilla, irvistellä ja myös ottaa ison painon, jonka jaksaa hädin tuskin nostaa. Tai vetää salilla laitetta väärästä vivusta tai mennä siihen jopa täysin väärin päin istumaan. 😀 Kaikki se on inhimillistä ja kaikki saa treenata treenaamista.pystypunnerrus

Mikä teidän mielestä on se syy, miksi kovaa treenaavia naisia näkee niin harvoin? Miksi miehet uskaltaa usein treenata naisia kovempaa?

Jumppaohjaajan tähtihetket!

jumppaohjaaja1Olen ohjannut erilaisia ryhmäliikuntatunteja vuodesta 2007 ja ainakin kahdessakymmenessä eri paikassa. Olen ohjannut Tampereella ja Helsingissä, kuntokeskuksissa, firmoissa ja seuroissa. Miehiä ja naisia, eri ikäisiä ja tasoisia jumppareita. Ohjaaminen on yksi parhaista asioista, jota voi tehdä housut jalassa 😀 ! Tykkään musiikista ja ihmisten innostamisesta ja motivoimisesta.
Mutta kun ohjauksia on jo tämän verran takana, niin niihin tunteihin mahtuu kaikenlaisia tilanteita. On unohduksia, revähdyksiä, on naurettu, on kuunneltu erilaisia asiakaspalautteita ja jopa elvytetty kesken tunnin!

Aino kirjoitti joskus blogissaan oman ohjaajauransa tähtihetkiä ja koska mulle sattui muutama päivä sitten eräs tilanne, jossa oli todelliset ”katastrofin ainekset” , niin siitä inspiroituneena ajattelin jakaa niitä hauskoja ja noloimpia tilanteita myös teille! Kaikkea ei tietenkään muista, mutta joitakin hetkiä ei voi unohtaa vaikka kuinka haluaisi….

Yksi kaksi, kuuluuko pieru?

Tämä on juuri se tapaus, joka mulle kävi ihan muutama päivä sitten. Tunti oli juuri alkamassa ja mulla oli perinteinen ”onko mulla vessahätä, ei oo, on, onko sittenkään” -tilanne. Sitten juuri pari minuuttia ennen tunnin alkua päätän vielä rynnätä pissalle ja huikkaan jumppareille, että ”täytän vielä vesipullon” ja painelen asiakkaiden vessaan (ohjaajien vessaan oli ainakin 20m pidempi matka…). Vedän vessassa housut nilkkoihin kuten yleensä on tapana ja vasta sitten tajuan, että mun mikki on AUKI! En tiedä onko mikin kantama vessaan tarpeeksi pitkä, mutta en toisaalta edes halua tietää….
Luojan kiitos mitään….no ääniä, ei ehtinyt vielä tulemaan 😀 !

Kuulostaa tutulta…

Joskus jos tunti on tosi myöhään, tai tunteja jo monta takana niin oma ajatus saattaa hieman pätkiä. Mulla ei sinänsä ole enää mitään mokailemisen pelkoa, koska olen tullut tulokseen, että mokaa mieluummin avoimesti kun alkaa selitellä jotain huonoja tekosyitä omalle toiminnalleen. Tässä jokunen viikko sitten oli tosiaan aika pitkä päivä takana ja mä laitoin ihan pokkana saman biisin kaks kertaa peräkkäin! Eikä kukaan edes huomauttanut mitään!? Aloin kuuntelemaan, että mites tää kulostaakaan näin tutulta…
No ehkä siksi, että sama kappale oli juurikin soinut 2min sitten!!!

Musta sielu

Tää tapaus on syöpynyt mun mieleeni ikuisiksi ajoiksi.
Vedin kerran eräälle tosi kivalle miesten ryhmälle tuntia ja meillä oli tapana rupatella ennen tunnin alkua heidän kanssaan niitä näitä. Mä sitten kommentoin johonkin juttuun naurahtaen, että ”mun sielu on musta”. Sitten tajusin, että yksi jumppareistahan on tummaihoinen, enkä tiedä mikä muhun meni, mutta aloin ihan paniikissa jotenkin selittää, että ”siis ei mun sielu oo SILLEEN musta, vaan siis tarkoitin ihan kuvannoillisesti…”. Hävetti niin paljon, että teki mieli vajota 5m maan alle….

Haistakaa…

Usein ohjaajat laskevat esimerkiksi ennen jonkun askelsarjan vaihtumista neljä, kolme, kaksi yksi… Joskus itse näytän myös sormilla ikäänkuin ”tehostaakseni”. Muistan joskus vetäneeni jotain lihaskuntotuntia, jolla kyykättiin ja aloin laskemaan kuinka monta kyykkyä jäljellä. Laskin ”kolme, kaksi ja yksi” ja pystyyn jäänyt sormi olikin keskisormi – eli näytin kivasti kaikille jumppareille keskaria! 😀

Arvon ladyt!

Muutaman kerran on käynyt niin, että jollain tunnilla on tyyliin yksi tai kaksi miestä ja loput naisia. Silloin oon saattanut huutaa ”nyt naiset täysillä” tai ”eiköhän mimmit oteta loppukiri”. Varmaan ihan kivalta tuntuu siitä yhdestä miesasiakkaasta… jumppaohjaaja2

ÄLÄ laula ääneen!

Ääneen laulaminen on monen ohjaajan helmasynti ja oikeesti asiakkaan näkökulmasta megaraskasta. Vaikka kuinka musiikki tempaa mukaansa, niin kukaan tuskin haluaa kuulla kappaleista ohjaajan omia karaoketulkintoja.
Joskus kuitenkin ihan sponttaanisti saattaa lausua tai laulaa jonkun ”osuvan” kohdan biisistä… Kuten silloin, kun mullla oli pumpissa yhtenä kappaleena Loppuviikko niminen suomiräp-biisi. On tyylikästä karjasta jumppaohjaajana mikkiin, että ”taidanpa ottaa kahvin sijasta KALJAA!”. No, onneks tää voi olla jonkun mielestä ihan hauskaakin…

Tässä nyt ne kaikkein mieleenpainuvimmat!
Lisäksi tähän olisi voinut laittaa vielä ne kerrat, kun mulla on mukana kaksi saman jalan kenkää. Tai ne kerrat, kun housut tippuu jalasta ja kun kyykkään kasvot asiakkaisiin päin, niin mun alushousut näkyy takana olevasta peilistä. Tai ne kerrat, kun otan liian isot painot ja hävettää. Tai ne kerrat, kun koen totaalisen black outin ja marssimme minuutin kesken kaiken kun en vaan saa päähäni mihin suuntaan jalkojen piti seuraavaksi lähteä…..

Onko teillä ollut ohjaajina tai asiakkaina jotain ikimuistoisia hetkiä ryhmäliikuntatunnilla?