Kun SummeraJam2006 tilanteen pelasti…

Välillä musta tuntuu, että tulee päiviä, jolloin mun ylle laskeutuu joku epäonnen verho. Yleensä kyse ei oo mistään isoista jutuista, mutta tiedättekö kun tekis mieli huutaa universumille, että MIKSI KAIKKI SAMANA PÄIVÄNÄ???? 😀 Tai sit se vaan on niin, että tekevälle sattuu ja niille, jotka ei tee mitään ei myöskään satu mitään! Yhdessä välissä tässä keväällä hukkasin ihan huolella tavaroita, mutta onneksi ne pikkuhiljaa löytyi (ja ehdin tietysti soitella pitkin ja poikin niiden perässä…). Ainoa, joka ei koskaan ilmestynyt kolostaan on mun bussikortti ja toinen Tafferin vetoremmi.

Tänään meni sitten taas niin tyylikkäästi kuin mennä voi. Tässä pieni tarina, olkoon aiheena vaikka ”Miten paljon sekoilua mahtuu puoleen tuntiin?”….

klo.18.30 lähden anoppilasta. Puhelin unohtuu sinne. Noo, haen sen jumpan jälkeen… Tuskin mä sitä tarviin.

klo.18.45 lähden ohjaamaan jumpan, Töyrynummen koululle, joka on ihan meidän lähellä. Menen kävellen.

klo.18.50 saavun koululle, jossa vahtimestari ystävällisesti kertoo, että alkamassa on miesten sählyvuoro, eikä koululla ole tänään mitään jumppaa. Mitvit??? Pää lyö tyhjää. Oonko väärässä viikossa, päivässä, häh??
Kysyn vaksilta voinko lainata nettiä, että voin tarkistaa seuran ryhmäliikuntakalenterista missä ja milloin jumppa todellisuudessa on. Mulla kun ei ole omaa kännykkää, josta voisin nähdä mulle tulleen tuurausviestin.
Vahtimestari ei kuulemma pääse nettiin, koska hänellä ei ole tunnuksia.

Löydän onneksi käytävästä ystävällisen naisen ja kysyn voisiko hän katsoa puhelimestaan kalenterin seuran nettisivuilta. Hän antaa mulle puhelimen. Netti on hiiiiiiiiiiidaaaaaaaas. Eihän täällä mikään 3G tai 4G tietenkään toimi!! Juoksen puhelimen kanssa ulos, jossa netti vihdoin alkaa pelittää. Vihdoin kun saan kalenterin auki, niin huomaan että olen väärässä koulussa!! Ei siis Töyrynummi vaan Kotinummi. Shieeeeeeet! Juoksen kotiin tuhatta ja sataa.

klo.18.58 äkkiä kone auki. Netti sentään toimii! Kotinummen ala-asteen osoite hakuun ja google maps kertoo, että matkaa on 4km. Äkkiä auto alle ja nokka kohti oikeaa paikkaa!

klo.19.07 saavun Kotinummen ala-asteen pihaan. Jätän auton luultavasti sakkopaikalle. Koulussa on sata ovea ja juoksen kuin päätön kana hirveässä räntäsateessa koulua ympäri kokeillen jokaista ovea! Lopulta löydän pääoven (tietysti aivan vastakkaiselta puolelta kuin mitä parkkipaikka..) ja löydän vahtimestarin, joka kertoo, että olen oikeassa paikassa eivätkä asiakkaat vielä lähteneet. HUH!

klo.19.10 Saan vahtimestarilta mankan ja löydän tieni oikeaan saliin jossa joukko naisia odottelee mua. Pyytelen jumppareilta vuolaasti anteeksi ja olen varmaan aikamoinen näky. Mutta hetkinen…..

Katson mankkaa joka on AATAMINAIKAINEN – siis oikeesti: Mankassa on kasettidekki 😀 😀 😀 !!! Arvatkaapa pari kertaa, yhdistyykö mankkaan iPodini tai puhelimeni??? JUUEI. No, tänään ei varmaan soi suunnitellut musiikit….
Sanokaa nyt vielä, ettei liikuntasalilla ole edes sähköjä, vaan ohjaaja on yleensä laulanut asiakkaille.
Luojan kiitos tajusin ottaa varuilta mukaani cd-levy koteloni, jossa on kaikkia aivan random cd:itä. En tiedä yhtään mitä kappaleita mankasta alkaa kuulua, mutta SummerJam2006 pelastaa tilanteen! Tämä taisikin olla aivan eka kerta, kun cd:lle tulee käyttöä, eikä yhtään liian myöhään!! Onneksi tällä kokemuksella pystyy jo sen verran improvisoimaan, että väärä musiikki ei pilaa tunnelmaa.

klo.19.13 alkaa jumppa höystettynä yllätysmusiikilla! Kaikki menee kuitenkin loistavasti ja ilmeisesti jumppaajatkin ihan tykkäs. Winning!

 

 

Onko kukaan nähnyt naista, joka treenaa kovaa??

Treenaaminen luonnollisesti on jo pitkään kiinnostanut mua ja usein kiinnitän salilla ja tietysti erityisesti ohjatessani jumppaa huomiota siihen, kuinka ja millä tekniikalla ihmiset treenaavat. Enkä nyt tarkoita arvostelevasti vaan mielenkiinnosta! Aina kun ihminen on ylittänyt sen kynnyksen, että on lähtenyt liikkumaan, on terveyttä edistävä valinta tehty! Itse ajattelen, että kaikista parasta liikkuminen on silloin, kun se on omalle tasolle ja kunnolle sopivaa ja siitä saa iloa ja hyvää fiilistä – eli toisinsanoen se ei tunnu suorittamiselle tai asialle, joka vain ”pitää” tehdä. Toki joskus liikkumattoman alku voi olla joskus aika kankeaa, kun siitä ei ole muodostunut tapa.
Mutta epäilen, että moni haluaisi sillä treenillä myös ihan konkreettisia muutoksia kuntoon, kehonkoostumukseen, voimatasoihin ym liittyen…?0611_1

Yksi asia, joka on mun mielestä aika harmillista on se, että tosi usein naiset eivät uskalla treenata tarpeeksi tehokkaasti! Oon tosi usein miettinyt, että mistä se johtuu ja varmasti syitä on monia. Treenin ei missään nimessä tarvitse olla aina mitään ”hikirääkkiä”, älkää ymmärtäkö väärin, vaikka toki useille silloin tällöin sellainenkin treeni olisi paikallaan. Mutta moni saisi treenistä NIIN paljon enemmän irti ja siitä niin paljon parempia vaikutuksia, kun uskaltaisi haastaa itseään hieman enemmän! On fysiologinen fakta, että urheilun vaikutukset saavutetaan vasta kun sen intensiteetti on tarpeeksi korkealla. Jos haluaa esimerkiksi kasvattaa lihasmassaa ja polttaa rasvaa (eli siis kansankielellä ”kiinteytyä”), niin kahden kilon käsipainojen heiluttelu ei vaan yksinkertaisesti riitä! Tai että oman kehon painolla kyykkäillään parikymmentä toistoa ja lähdetään kotiin.

Jos lihaskuntotunnin tai salitreenin jälkeen kainalot eivät ole kostuneet eikä pulssi ole juurikaan kohonnut, niin mikä idea sillä liikkumisella on…? Ymmärrän, että jollain kehonhuolto tai chi ball -tunnilla ei välttämättä kädet ala tärisemään, mutta ehkä se ei olekaan niiden tuntien idea. Ja toki (joskin varmaan aika harvoin) taustalla on vaikka loukkaantuminen jota kuntoutetaan.kauneusjaterveys3

Mun oman epäilyksen mukaan moni nainen kuitenkin vain haluaa pysytellä siellä mukavuusalueella, jossa ei tule liian hiki eikä lihaksia ala liioin polttelemaan! Varmasti monella on myls ikäviä kokemuksia siitä, kun liikuntaa seuraavina päivinä lihakset ovat arat ja kipeät ja siitä on jäänyt ”kammo”. Etenkin jos liikkuu harvakseltaan.
Sitten varmasti yksi syy etenkin siihen, miksi niin usein naiset ei salilla uskalla nostaa kuin niitä kevyitä rautoja on se, että edelleen niiden lihasten pelätään kasvavan liian nopeasti liian isoiksi! Tämähän on ihan absurdi ajatus, mutta törmään siihen edelleen. Lihasmassan räjähdysmäinen kasvu ei tapahdu yhden treenin aikana. Ei kellään, eikä missään lajissa.
Yksi juttu joka itseäni harmittaa näin pt:n näkökulmasta on se, että moni nainen häpeilee jollain tavalla itseään urheillessa ja haluaa siksi näyttää mahdollisimman ”normaalilta”. Ja häpeä johtaa siihen, ettei oikein kehtaa tehdä mitään, ettei muut kiinnitä huomiota. ”Näytänkö hölmöltä? Näytänkö siltä etten osaa mitään?”
Kyllä itsekin myönnän, että välillä kun naama on kuin tomaatti niin ei olo ei välttämättä ole kovin sensuelli. Tai joskus kun tiukimmassa loppurutistuksessa suusta pääsee oikein naisellinen ähinä, niin muutama outo katse saattaa tulla kanssatreenaajilta. Kyllä, kuulitte oikein! Täällä treenataan ja kovaa!
Haluaisin sanoa kaikille teille, että tällaisten asioiden miettiminen on turhimmista turhinta, eli siellä salillakaan ei tarvi aina olla niin siivosti ja ”naisellisesti”! Siellä ei tarvitse olla näkymätön tai  näyttää täydelliseltä. Nainen saa hikoilla, irvistellä ja myös ottaa ison painon, jonka jaksaa hädin tuskin nostaa. Tai vetää salilla laitetta väärästä vivusta tai mennä siihen jopa täysin väärin päin istumaan. 😀 Kaikki se on inhimillistä ja kaikki saa treenata treenaamista.pystypunnerrus

Mikä teidän mielestä on se syy, miksi kovaa treenaavia naisia näkee niin harvoin? Miksi miehet uskaltaa usein treenata naisia kovempaa?