Missä on sometähden moraali?

Tää on aihe, joka saa kyllä lievästi sanottuna tunteeni kiehumaan!

Nyt on viime aikoina ollut juttua mediassa (täällä iltalehden juttu), että poliisi on kiinnostunut julkisuuden henkilöiden mainostamista rahapeleistä somessa. Kukaan ei varmaan ole voinut välttyä siltä spämmiltä ainakin snapissa, jossa nämä julkimot mainostavat milloin mitäkin nettikasinoiden kilpailuja ja samalla näyttävät katsojalle, kuinka kasinon peleistä voi voittaa muhkeita summia. He eivät ymmärtääkseni edes pelaa omilla rahoillaan, vaan kasinon antamalla pelirahalla. Nämä nettikasinot ovat tietysti ulkomaalaisia, koska kotimaisten rahapelien mainostaminen on kielletty tähän tyyliin.

En tunne nettikasinomaailmaa kovin hyvin, mutta fiksu ihminen kyllä varmasti ymmärtää, että tarkoitus on vain ja ainoastaan saada a) Kävijöitä nettikasinon sivuille ja b) Kävijät tuhlaamaan rahansa nettikasinon peleihin. Jokainen ottaa vastuun omasta rahankäytöstään, mutta totuus on kuitenkin se, että altistumme jatkuvasti kulutushysterialle, jossa meitä kehoitetaan tuhlaamaan ja vastavuoroisesti myös lainaamaan rahaa, nopeasti ja ”ilman kuluja”. Haluaisitko esimerkiksi päästä unelmiesi matkalle, siis vaikka heti huomenna? Nimittäin lähettämällä vain yhden tekstarin raha kilahtaa tilillesi hetkessä!
Tai vielä helpompaa on voittaa tuo matka sinulle ja ystävällesi ja se vaatii vain nettikasinoon kirjautumisen!

Kerron nyt jotain, mitä en ole koskaan kertonut blogissani aiemmin. Nimittäin mulla on erittäin ikävä historia rahan käytön suhteen ja olen enemmän kuin ihmeissäni, ettei mulla ole mitään pysyviä maksuhäiriömerkintöjä (tosin en tiedä olisivatko ne jo vanhentuneet) tai jotain ulosottojuttuja seuraamassa mua lopun ikääni. Olin juuri sellainen parikymppinen, joka tuhlasi kaiken mitä sai ja yleensä vähän ylikin. Mulla oli hyvin pienet tulot ja suuri vuokra, enkä osannut yksinkertaisesti hoitaa talouttani. Olin holtiton, halusin shoppailla ja bilettää. Jotta olisin pärjännyt pienellä palkallani, niin minun olisi pitänyt olla hyvin tarkka siihen mihin tuhlaan.
Ostin esimerkiksi paljon osamaksulla, joka olisi pitänyt kieltää juuri minunlaiseltani nuorelta ostohummailijalta maksumuotona aivan täysin! Luojan kiitos 2000-luvun alussa ei ollut pikavippejä! Tiedän silti ihmisiä, jotka ovat nuoruuden tyhmyyksien takia aivan helvetillisissä veloissa!
Olen edelleen huono säästämään, mutta aika kovan oppikoulun käynyt noista vuosista. Edelleen esimerkiksi postilaatikolla käyminen on mulle ahdistavaa, koska siitä on niin ikäviä muistoja, jotka ovat yli 15-vuoden takaa.

Ja olipa minulle myös tuttu nettikasino nimeltään Paf. En tiedä onko sitä lafkaa enää edes olemassa, eikä edes kiinnosta. Paf oli siis erilaisia rahapelejä sisältävä sivusto netissä ja sinne sai palkkansa tuhlattua hetkessä! Onneksi itselläni oli edes jokin järki siinä touhussa. Ystäväni houkutteli mut pelaamaan.
Mutta kerronpa erään asian: Kun houkutus ISOSTA voitosta on tarpeeksi suuri, niin riski siihen, että menettää viimeisetkin rahansa on pieni. Olisin ollut TÄYDELLINEN kohde sille ihailemalleni fitness-tähdelle, joka olisi vakuuttanut minut hetkessä isoista voitoista ja matkapalkinnoista! Minäkin halusin hyvännäköisiä vaatteita, reissuja ja meikkejä.

Ymmärrän, että ei ole bloggarin vastuulla se, mitä lukijat tekevät. Mutta kun kyseessä on esikuva, niin pitäisi hemmetti olla jotain häpyä siitä mitä mainostaa! Kuinka rahanahneita jengistä on tullut?? Pidin ennen tätä osaa heistä ihan fiksuina ihmisinä, mutta varmaan kohta siirrytään mainostamaan laihdutuslääkkeitä ja läähätyslinjoja.
Oon pahoillani, mutta mä melkein toivon sisimmässäni että nää mainostajat saa hyvän muistutuksen ”pikku sanktion” muodossa! Samalla tavalla pikavippien mainostus pitäisi kieltää lailla, koska ahdingossa olevien ihmisten hyväksikäyttäminen on aivan sairasta ja tuomittavaa. Ihan samalla tavalla asiasta ymmärtämättömien nuorien vieminen näiden bloggareiden shady-bisneksiin on sairasta ja tuomittavaa. Jos haluaa pärstänsä esille ja olla julkkis, niin jonkinlainen moraalikäsitys olisi aivan suotava. Heillä on myös paljon alaikäisiä seuraajia, joten sitä suuremmalla syyllä.

Olen itse saanut joskus ”vinkin”, että kaikista parhaant blogitulot saa mainostamalla mm. pikavippejä. Se on tosi surullista, mutta siihen tää maailma on mennyt. Ei muuta kuin ensin pari asukuvaa ja sitten linkki pikavippiin ”ja tämä asukokoinaisuus voi olla nopeasti sinun”. Onneksi oma talouteni ei oo vielä niin huonolla tolalla, että tällaiseen toimintaa pitäisi ryhtyä.

Millaisia ajatuksia tämä nettikasinojuttu teissä herättää? Onko tässä tehty kärpäsestä härkänen?

Some, en jaksa sua aina!

Moni, joka bloggaa työkseen tai edes sivutyönään kokee aivan varmasti välillä kausia, kun omasta elämästä kirjoittelu ei nappaa. Tai vaikka bloggaaja ei kirjoittaisikaan omasta elämästään, niin kyllä esimerkiksi aktiivisen ruokabloggaajan on kehiteltävä uusia reseptejä jatkuvasti, vaikka kotona mentäisiinkin jo kolmatta päivää Saarioisten maksalaatikon voimin. Nykyään kun ei edes riitä, että päivittää blogiaan, vaan sen lisäksi on vielä kaikki muut netin ”oheishärpäkkeet”. Mitä useammassa kanavassa blogisi tulee ihmisten tietoisuuteen, niin sitä parempi, koska se houkuttelee uusia lukijoita ja mainostajia! Mainostuloista koostuu yleensä sitten ne bloggarin tulot.

ig_kuva
Tänään napattu jumpan jälkeen!

Itselläni ei sinänsä koskaan ole ollut fiilis, etten jaksaisi kirjoittaa saatika, että koko blogi pitäisi haudata. Mutta toki joskus sitä vähän ottaa paineita, jos inspis katoaa tai ei heti tule mieleen mistä kirjoittaisi. Eli tulee se kuuluisa ”writers block”.
Olen myös monesti miettinyt, miten äly helppoa olisi vain olla sinkkuileva, yksinelävä bloggari kirjoittamisen kannalta! No, nyt kyllä pahasti näyttää siltä, ettei musta ole aivan hetkeen kumminkaan tulossa sinkkuilevaa yksineläjäää 😀 . Joudun siis raivaamaan ajan koneen näpytykselle jostain ”päivätyön”, kotihengettärenä toimimisen ja kakkapyllyn pyyhkimisen välimaastosta!

Kuulostan taas aivan fossiililta, mutta mä en oikein jaksa näitä nykyajan somevaatimuksia! Koko ajan tulee uusia sovelluksia ja tsättejä ja vain luoja tietää, mitä kaikkea bloggaajankin pitäisi taitaa vaikka viiden vuoden päästä! Umppu kertoi hiljattain, että on liittynyt Snapchattiin, mutta to be honest; Mua ei kiinnosta, eikä mulla ole aikaakaan  – ainakaan tällä hetkellä! Mun mielestä fb ja Instagram ovat ainakin mulle itselleni täysin riittävät somekytkennät muuhun maailmaan ja välillä tekisi mieli nakata muutenkin koko puhelin jorpakkoon, koska huomaan pälyileäväni sitä liikaa jo nyt. Ajatus kymmenen sovelluksen päivittämisestä useita kertoja päivässä tuntuu lähinnä työläältä ja turhalta. Nykyään olen koittanut pitää puhelimen poissa lapsen kanssa ollessa, mutta niin vain hänkin jo haluaa ”ottaa kuvan” omalla leikkkännykällään….. Keneltäköhän lie oppinut??
Mua muutenkin ahdistaa hiukan ajatus siitä, että mun täytys bloggaajana olla jatkuvasti esillä jossain ja laittaa joka ikisestä välipalasta kauniisti aseteltu kuva Instagramiin tai kertoa mun ensimäiset kuulumiset snapchatissa heti aamulla herättyäni täydellisen näköisenä (luonnollisesti). On lopulta melkoisen aikaa vievää hommaa olla jatkuvasti näkyvillä ja mun julkinen blogi tarjoaa kyllä aivan riittävästi näkyvyyttä ja siinäkin asiassa on luonnollisesti omat hyvät ja huonot puolensa…

ig_kuva2
Elämääni instagramissa

Luin tässä aivan hiljattain erästä blogipostausta, jossa kirjoittaja kertoi päivästään ja työstään bloggaajana. Tykkään siis hänen blogistaan noin niinkuin ylipäätään, mutta siitä heijastui hyvin selkeästi somelle eläminen. Kuva piti napata sieltä sun täältä ja luonnollisesti lookin piti olla myös hyvin kuvaus”ready” koko ajan. Ei onnistu muuten täällä 😀 !!! Ruoka ehtii joka kerta viilentyä, koska joudut hieromaan täydellistä kuvakulmaa niille broilerin rintafileille ja salaatinlehdille, vaikka kuvattavassa kohteessa ei sinänsä ole ollenkaan mitään uutta ja ihmeellistä.
Sitten päivität sitä sun tätä sovellusta, valitset filttereitä ja siihen vielä blogin kirjoitus päälle höystettynä täydellisillä, ammattilaislaatuisilla kuvilla (jotka huomenna ovat jo btw historiaa ja unohtuvat netin syövereihin). Musta jopa tuntuu, että joidenkin bloggaajien kodit ovat kuin sisustettu blogikuvaamiseen soveltuviksi; Kaikki on valkoista (joka sinällään on toki tyylikästä), valoa on runsaasti ja astiatkin ovat tyylikkäitä! Joskus mietin, että meidän ruokapöytä on aivan väärässä paikassa kuvien ottoa varten. Oletettavasti  ammattibloggareilla on myös hovikuvaaja paikalla tarvittaessa (joka olisi muuten erittäin tarpeellinen täälläkin, koska tuo 2,5-vuotias ei vielä osaa käyttää järjestelmäkameraa…).

Olen päättänyt, että oma bloggaamiseni jatkuu niin kauan, kun se ei aiheuta minulle mitään jatkuvia paineita tai ahdistusta! Ja niin kauan kun tällä hommalla ei oikeasti elätä perhettä, niin mun ei tarvitse tunkea naamaani jokaisen tietoisuuteen.
Loppupeleissä musta muutenkin tuntuu, että kyllä nämä meidän pyykkivuoret ja makaronilaatikot on aika nähty ilman, että jaan ne erikseen instassa, snäpissä, twitterissä, fb:ssä tai muualla somessa 😀 .
Ahdistaako teitä tämä jatkuva somettelu koskaan? Oletteko Instagramissa, snapchatissa tai muissa palveluissa? Kuinka paljon päivittelette eri sovelluksia?