”Jos ei sitä kuvata, onks sitä edes olemas?”

Mä en suoraan sanottuna tiedä, onko tää postaus jonkun lopun alkua. Blogin lopun? Ehkä. En osaa vielä sanoa. Ei mennä vielä siihen. Vaan puhutaan somesta!

Oon miettinyt viime aikoina hyvin paljon mun somekäyttäytymistä ja -näkyvyyttä. Suurin kysymys mikä mulla on herännyt on miksi, minkä takia? Ketä kiinnostaa???

Oon 34-vuotias. No, iällä nyt ei ole sen erikoisempaa väliä tässä. Paitsi no ehkä sen verran joo, että haluaisin nimenomaan mun oman ikäisiä seuraajia enemmän, mutta totuus on, että ei moni yli 30-vuotias lataa snäppiä puhelimeen.
Mulla on julkinen blogi, joka on yksi osa kokonaistulojani (ei tosin järin iso). Kaupallisesti kiinnostavana bloggaajana olemiseen ”kuuluu” tavallaan myös näkyä somessa, koska sitä kauttaa lukijat löytävät blogiin = blogi näkyy eri kanavissa. Tämän takia mulla on myös instagram -tili ja snapchat-profiili. Mun ajatus on aina ollut tuoda ihmisille esille aitoa, omaa persoonaani ja mikä tärkeintä: Motivoida jokaista olemaan oma itsensä ja tietysti tuoda esille terveellisen elämäntyylin ”ilosanomaa” (okei, kuulostaa joltain uskonnolta). No, you got the point!

Oon silti viime aikoina miettinyt aika paljonkin, että mikä on se perimmäinen syy sille, että ylipäätään haluan päivittää jotain someen? (Ehkä tässä kohtaa facebookkia ei lasketa, koska siellä mulla on vain oikeasti tuttuja.)
Miksi haluaisin tai jaksaisin julkaista instassa kuvan aamupuurosta tuntemattomille ihmisille, jonka olen kuvannut varmaan 100 kertaa aieminkin? Monesti tuntuu, ettei vaan oo enää mitään hyödyllistä annettavaa kellekään. Tiedän, että mulla on kohtalainen määrä someseuraajia, mutta sinänsä esimerkiksi instagramista ei ole ollut mulle suoraan taloudellista hyötyä. Teen toki blogin kautta useinkin yhteistöitä, mutta tulot eivät suoraan tule instanäkyvyydestä, vaan lukijamäärän mukaan. Moni bloggaajaystäväni tekee kyllä ihan puhtaita insta-kamppiksiakin ja ne on yleistymässä. He ovat tosin minua nuorempia ja sen myötä heidän seuraajansakin ovat. Satuin muuten katsomaan ihan vahingossa Efter Nio -ohjelmaa, jossa oli vieraana Pernilla Böckerman. Lyön vetoa, että suurin osa yli 30-vuotiaista ei edes tiedä kuka hän on – en mäkään tiennyt vielä puoli vuotta sitten! Hänen viikoittainen instagram-vierailijamäärä on n.2 000 000. Siis KAKSI MILJOONAA.

Tavallaan mua kiehtoo jollain tavalla sellainen aivan tavallisen arjen näyttäminen mun seuraajille, mutta samaan aikaan se on TODELLA työlästä! Olen myös aika kiireinen ja silloin kun en ole, niin haluan kyllä todellakin keskittyä johonkin muuhun kuin kännykkään. Yleensä näkyvyyden ylläpito myös vaatii jonkun, joka kuvaa sua (esimerkiksi salilla treenatessa). Lisäksi tulee sellainen olo helposti, että ”apua en oo päivittäinyt mitään tänään!”. Mutta miksi pitäisi edes päivittää joka päivä jotain, kun hyöty siitä on…………?

Jos somen tuoma näkyvyys vaikuttaisi aivan radikaalisti mun tuloihin, niin suhtautuisin siihen ehkä eri tavalla ja myös ympäristö (perhe, ystävät) suhtautuisivat siihen eri tavalla. Mutta se että mulla on joku instalive päällä autopesussa ja S-Marketin kassalla on kyllä pelkästään väsyttävä ajatus! Moni teistä lukijoista ei ehkä sitä osaa samalla tavalla hahmottaa, mutta pysyäkseen esimerkiksi somessa ”kuumana” nimenä on näyttävä siellä ihan koko ajan! Sama pätee myös bloggaamiseen: Jos haluat että lukjoita riittää, niin silloin tällöin bloggailu ei silloin riitä!

Oon myös tullut tulokseen, että jatkuva näkyminen ”jossain” ei ole sellaista, jonka kokisin elämässäni tärkeäksi saavutukseksi tai tavoittelemisen arvoiseksi. Se, että työntää koko ajan naamansa johonkin sovellukseen on ehkä tärkeää Kim K:lle, mutta ei Katri G:lle hahahaha. Lisäksi mulla ole juurikaan niitä 13-18-vuotiaita seuraajia (jotka oikeasti ovat se ”massa”), eikä se oikeasti haittaa koska tuotan hienosti sanottuna sisältöä aikuisille ihmisille 😀 ! Oon ihan onnellinen, että mun ei tarvi jakaa laihdutusvinkkejä jollekin mun 15-vuotiaalle seuraajalle.
Lisäksi tietysti mietin mun perhettä, joka tosin ei hirveästi ole somessa näkynyt. Mun mies ei ole millään tavalla kiinnostunut somesta saati näy siellä ja oikeastaan kukaan mun parhaista kavereistakaan ei ole kuin korkeintaan instassa.

Tuskin suljen some-tilejä, mutta en aio erityisemmin panostaa niiden päivittämiseen. Olen myös miettinyt jonkun verran sitä, kuinka työnantajat suhtautuvat somessa näkymiseen, vaikka sinne en mitään pikkuhousukuvia ole päivitellytkään. Enkä nyt muutenkaan ala sen suhteen hysteeriseksi. Epäilen kuitenkin, että teen Cheyennet ja hiljenen jossain vaiheessa somessa. Minua ei myöskään tulla näkemään Temptation Island -sarjan seuraavalla tuotantokaudella.

Millaisia ajatuksia herää omasta somenäkyvyydestäsi?

Missä on sometähden moraali?

Tää on aihe, joka saa kyllä lievästi sanottuna tunteeni kiehumaan!

Nyt on viime aikoina ollut juttua mediassa (täällä iltalehden juttu), että poliisi on kiinnostunut julkisuuden henkilöiden mainostamista rahapeleistä somessa. Kukaan ei varmaan ole voinut välttyä siltä spämmiltä ainakin snapissa, jossa nämä julkimot mainostavat milloin mitäkin nettikasinoiden kilpailuja ja samalla näyttävät katsojalle, kuinka kasinon peleistä voi voittaa muhkeita summia. He eivät ymmärtääkseni edes pelaa omilla rahoillaan, vaan kasinon antamalla pelirahalla. Nämä nettikasinot ovat tietysti ulkomaalaisia, koska kotimaisten rahapelien mainostaminen on kielletty tähän tyyliin.

En tunne nettikasinomaailmaa kovin hyvin, mutta fiksu ihminen kyllä varmasti ymmärtää, että tarkoitus on vain ja ainoastaan saada a) Kävijöitä nettikasinon sivuille ja b) Kävijät tuhlaamaan rahansa nettikasinon peleihin. Jokainen ottaa vastuun omasta rahankäytöstään, mutta totuus on kuitenkin se, että altistumme jatkuvasti kulutushysterialle, jossa meitä kehoitetaan tuhlaamaan ja vastavuoroisesti myös lainaamaan rahaa, nopeasti ja ”ilman kuluja”. Haluaisitko esimerkiksi päästä unelmiesi matkalle, siis vaikka heti huomenna? Nimittäin lähettämällä vain yhden tekstarin raha kilahtaa tilillesi hetkessä!
Tai vielä helpompaa on voittaa tuo matka sinulle ja ystävällesi ja se vaatii vain nettikasinoon kirjautumisen!

Kerron nyt jotain, mitä en ole koskaan kertonut blogissani aiemmin. Nimittäin mulla on erittäin ikävä historia rahan käytön suhteen ja olen enemmän kuin ihmeissäni, ettei mulla ole mitään pysyviä maksuhäiriömerkintöjä (tosin en tiedä olisivatko ne jo vanhentuneet) tai jotain ulosottojuttuja seuraamassa mua lopun ikääni. Olin juuri sellainen parikymppinen, joka tuhlasi kaiken mitä sai ja yleensä vähän ylikin. Mulla oli hyvin pienet tulot ja suuri vuokra, enkä osannut yksinkertaisesti hoitaa talouttani. Olin holtiton, halusin shoppailla ja bilettää. Jotta olisin pärjännyt pienellä palkallani, niin minun olisi pitänyt olla hyvin tarkka siihen mihin tuhlaan.
Ostin esimerkiksi paljon osamaksulla, joka olisi pitänyt kieltää juuri minunlaiseltani nuorelta ostohummailijalta maksumuotona aivan täysin! Luojan kiitos 2000-luvun alussa ei ollut pikavippejä! Tiedän silti ihmisiä, jotka ovat nuoruuden tyhmyyksien takia aivan helvetillisissä veloissa!
Olen edelleen huono säästämään, mutta aika kovan oppikoulun käynyt noista vuosista. Edelleen esimerkiksi postilaatikolla käyminen on mulle ahdistavaa, koska siitä on niin ikäviä muistoja, jotka ovat yli 15-vuoden takaa.

Ja olipa minulle myös tuttu nettikasino nimeltään Paf. En tiedä onko sitä lafkaa enää edes olemassa, eikä edes kiinnosta. Paf oli siis erilaisia rahapelejä sisältävä sivusto netissä ja sinne sai palkkansa tuhlattua hetkessä! Onneksi itselläni oli edes jokin järki siinä touhussa. Ystäväni houkutteli mut pelaamaan.
Mutta kerronpa erään asian: Kun houkutus ISOSTA voitosta on tarpeeksi suuri, niin riski siihen, että menettää viimeisetkin rahansa on pieni. Olisin ollut TÄYDELLINEN kohde sille ihailemalleni fitness-tähdelle, joka olisi vakuuttanut minut hetkessä isoista voitoista ja matkapalkinnoista! Minäkin halusin hyvännäköisiä vaatteita, reissuja ja meikkejä.

Ymmärrän, että ei ole bloggarin vastuulla se, mitä lukijat tekevät. Mutta kun kyseessä on esikuva, niin pitäisi hemmetti olla jotain häpyä siitä mitä mainostaa! Kuinka rahanahneita jengistä on tullut?? Pidin ennen tätä osaa heistä ihan fiksuina ihmisinä, mutta varmaan kohta siirrytään mainostamaan laihdutuslääkkeitä ja läähätyslinjoja.
Oon pahoillani, mutta mä melkein toivon sisimmässäni että nää mainostajat saa hyvän muistutuksen ”pikku sanktion” muodossa! Samalla tavalla pikavippien mainostus pitäisi kieltää lailla, koska ahdingossa olevien ihmisten hyväksikäyttäminen on aivan sairasta ja tuomittavaa. Ihan samalla tavalla asiasta ymmärtämättömien nuorien vieminen näiden bloggareiden shady-bisneksiin on sairasta ja tuomittavaa. Jos haluaa pärstänsä esille ja olla julkkis, niin jonkinlainen moraalikäsitys olisi aivan suotava. Heillä on myös paljon alaikäisiä seuraajia, joten sitä suuremmalla syyllä.

Olen itse saanut joskus ”vinkin”, että kaikista parhaant blogitulot saa mainostamalla mm. pikavippejä. Se on tosi surullista, mutta siihen tää maailma on mennyt. Ei muuta kuin ensin pari asukuvaa ja sitten linkki pikavippiin ”ja tämä asukokoinaisuus voi olla nopeasti sinun”. Onneksi oma talouteni ei oo vielä niin huonolla tolalla, että tällaiseen toimintaa pitäisi ryhtyä.

Millaisia ajatuksia tämä nettikasinojuttu teissä herättää? Onko tässä tehty kärpäsestä härkänen?