Olen muuttunut ja tässä on syy.

Mulla on sellainen olo, että olen muuttunut ja kasvanut ihmisenä tänä vuonna todella paljon. Oon myös uskaltanut olla jotenkin enemmän oma itseni ja oppinut arvostamaan omaa persoonallisuuttani. Lisäksi sellaisesta turhasta itsensä jatkuvasta arvioinnista on todella tärkeää päästä irti, koska tässä elämässä ei jatkuvasti jaeta pisteitä eri rasteilla.

Mulla on yksi todella läheinen ystävä joka on itseasiassa mun aivan ensimmäinen ystävä. Hän on ollut meistä aina se ”henkisempi” ihminen, siis heti sen jälkeen kun lakattiin käyttämästä MicMacin reisitaskujousuja. Hän on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, elämän tutkimisesta itsensä löytämisestä. Joskus parikymppisenä jopa mietin, että onko meillä enää mitään yhteistä? Se oli kuitenkin vain joku vaihe.
Seuratessani ystäväni edesottamuksia olen ymmärtänyt, että hän on oikeasti yksi niitä harvoja tuntemiani ihmisiä, joka uskaltaa unelmoida ja heittäytyä elämässä seikkailuihin! Itsestäni tuntui, että omat päiväni olivat usein vaan sitä samaa, eikä niistä löytynyt kovin kummoisia seikkailuita. Ehkä en vaan osannut ottaa päivistä irti niiden kaikkea potentiaalia?
Välillä huomasin myös jääväni jotenkin liian kiinni negatiivisuuteen ja jopa nautin siitä. Tai ehkä mulla oli vain tapana valittaa aika usein ja aika turhista jutuista. Mä väitän, että aika moni tunnistaa omasta elämästään ton. Kun puhuu paljon negatiivisista asioista, niin niitä tuntuu tulevan koko ajan lisää.

Koska mä olin vuoden alussa hyppäämässä aivan tuntemattomaan, niin aloin hakemaan jonkinlaista henkistä rauhaa meditoinnista ja mielikuvaharjoituksista – ja tästä samasta ystävästäni. Ystävän, henkisen mentorin, psykologin ja lifecoachin raja on aika häilyvä 🙂 .
Oon opetellut tämän vuoden aikana erilaisia tekniikoita, joilla voin hallita mun päänsisäistä kaaosta. Harrastan myös lähes päivittäin sellaista tietoista itsensä ääneen psyykkausta ja se on kuulkaa todella tehokasta! Erityisesti meditaatioon jää koukkuun, vaikken mä oikeasti edes tiedä miten meditoidaan ”oikein”. Kun itselläkin on pieniä lapsia, niin ihan hirveästi ei oo niitä hiljaisia hetkiä, mutta mulla on toiminut parhaiten nukkumaan mennessä meditaatiovideoiden kuuntelu, aamulla ”pääntyhjennys” harjoitus ja pari viikkoa sitten aloin käymään Studio Loftilla ilmajoogassa, joka on hiton maagista! Mä pääsen siellä tunnilla niin rentoon tilaan, että se on varmasti mahdotonta missään muualla.
Jos haluaisitte blogiin jotain aktiivisen perheenäidin meditointivinkkejä, niin huikatkaa kommettiboxissa!

Olen huomannut, että etenkin tuo pään tyhjentäminen on mulle todella tärkeää. Kun vien lapset hoitoon, niin heti sen jälkeen, ennen kuin aloitan työt istun lattialle hyvään asentoon ja laitan silmät kiinni. Keskityn hengittämiseen ja heti jos mun mieleen tulee joku ajatus, päästän sen menemään. Se on alussa TODELLA vaikeaa, mutta päivä päivältä oppii tulemaan tietoisemmaksi siitä hetkestä. On yllättävän vaikeaa olla ajattelematta mitään, mutta siinä voi kehittyä.
Mä yleensä istun n.10min lattialla ja sitten mulla on tiettyjä mantroja, jotka toista itselleni. Jos mulla on vaikka todella kiireinen päivä tulossa, niin mä kerron itselleni, miten saan kaikki tarvittavat asiat hoidettua, aikaa jää ylikin, ehdin hyvin töihin, mulla on rauhallinen olo, mun ei tarvi hätääntyä ym. Näitä toistelen sitten rauhalliseen ääneen itselleni niin kauan, kuin mun sisällä tuntuu tarpeelliselta. Tän saman voin tehdä vaikka autossa.

Varmaan joillakin meditoiminen ja muut henkimaailman jutut voi mennä vähän yli hilseen, mutta omaan elämääni niillä on ollut iso vaikutus. Pienestä uteliaisuudesta on enemmän hyötyä, kuin siitä, että teilaa kaiken heti suoralta kädeltä! En mäkään nyt ole tässä karkaamassa vielä mihinkään Tiibetiin hiljaisuuden retriitille, mutta toivon, että nää olohuone-meditaatiot on pysyvä osa mun arkea.

Olisi kiva kuulla onko siellä muita meditaatioon hurahtaneita? Miten pitkälle olette ”päässeet” harjoituksissa?

Apua, miksi olen joka ilta puolikuollut??

Moni on jo palaillut lomalta töihin tai ainakin palailee kohtapuoliin. Arki tuo elämään aikataulut ja rutiinit, joka tietysti on ihan hyväkin asia.

Sain tosi hyvän kysymyksen tässä taannoin instagramiin (katrivee): Kuinka voisi ennaltaehkäistä iltaisin iskevää väsymystä, jota lääkitsee herkuttelemalla? Tiedättekö kun kello on siinä kuusi tai seitsemän ja on vihdoin saanut raahattua itsensä himaan ja mahdollisesti syötettyä vielä päälle lapset/koirat/aviomiehen/marsun. Sitten pitäisi riittää virtaa ”koska on on koko ilta vielä aikaa”. Mutta entäs jos ei ole? Entäs jos on jo kuuden aikaan valmis painamaan pään tyynyyn ja nukahtamaan? Tai jos energiaa on korkeintaan sohvalla töllön tuijottamiseen.

Iltaväsyyn voi tietysti olla kamalasti eri syitä, mutta ainakin itse alkaisin tarkastella kriittisesti omia elintapoja vähän isommassa mittakaavassa. Usein ”kaikki vaikuttaa kaikkeen” ja ihan eka juttu mihin kannattaa kiinnittää huomiota on yleisesti levon määrä. Kuulostaa tietty itsestään selvältä, mutta tässä asiassa varmasti monella teistäkin on petraamista!
Itse nukun mielellään sen 8h ja 7h on aivan minimi, etten ole seuraavana päivänä aivan raato! Useimmille tuo määrä on optimaalinen ja muistan lukeneeni tutkimuksen, jossa vain n.5% väestöstä selviää 6h tai sen alle olevilla yöunilla ilman negatiivisia vaikutuksia kehon toimintaan. Liian lyhyet yöunet vaikuttavat ruokavalioon, painonhallintaan ja treenistä palautumiseen.

 

Oon jankannut tästä varmasti sata kertaa, mutta ajoissa nukkumaan meneminen on oman hyvinvoinnin kannalta yksi suurimmista positiivisista muutoksista joita voit tehdä! Ihminen hyvin harvoin on tosi tuottava ja ympäristölleen hyödyllinen klo.21-24 välissä, ellei sitten ole todellinen illanvirkku! Ainakin mä itse huomasin, että mä harvoin tein mitään todella järkevää tuohon aikaan ja siirsin nukkumaanmenoa vain omaa laiskuuttani.

Kiinnitätkö muuten huomiota siihen miten syöt klo.16 jälkeen? Hiilihydraatilla on usein unettava vaikutus etenkin kun sen yhdistää rasvaan (esim pitsa, kermaperunat, pasta, ranskalaiset ym). Jos iltaisin on vaikeuksia saada unta, niin yksi hyvä vinkki on syödä vaikka puuroa ennen nukkumaanmeno. Tämä toimii sitten myös toisinpäin, eli jos EI halua olla illalla väsynyt, niin hyvin hiilaripitoinen ateria ei ole välttämättä paras ratkaisu. Etenkin nälkäisenä mopo karkaa helposti käsistä ja sitä ruokaa voi tulla ahmittua kaksin käsin. Pahimmassa tapauksessa keho oikein vaatii vielä iltaisin makeaa ja väsyneenä oma harkintakyky on luokkaa ”nälkäinen labradorinnoutaja”… Eli kohtuudessa on vaikea pysyä!

 

 

Ei siis kannata hoitaa illan kaatoväsymystä pelkästään pannullisella kahvia ja makealla. Toki meitä kaikki välillä väsyttää, mutta jos IHAN joka ilta on valmista kauraa ennen kuin pikkukakkonen loppuu, niin luultavasti tilanne vaatii isompia korjausliikkeitä. Itse olen myös huomannut, että usein vaikka olisin kuinka poikki tahansa, niin kun saan vaan itseni potkittua sinne lenkille tai salille, niin piristyn ja jumppa kulkee tosi hyvin! Sillon auttaa jos on treenikaveri tsemppaamassa ja tai valmiiksi sovittu treffit lenkkipolulle! Mutta se treenaaminen ei toki auta, jos oikeasti vain nukkuu liian vähän.

Minkä sinä olet huomannut vaikuttavan eniten illan olotilaan? Mikä on sinulla auttanut tehokkaimmin iltaväsymykseen?