Matkailua ilman pennin venytystä!

Minulla on ollut jo pitkään eräs unelma.

Nimittäin se, että voisin matkustella niin, että kohdemaassa voisin olla stressaamatta matkabudjetista!

En todellakaan tarkoita tällä sitä, että nukun viiden tähden hotelleissa ja syön Michelin ravintoloissa. Vaan yksinkertaisesti sitä, että minun ei tarvitse katsoa tilin saldoa kertaakaan reissussa, koska tiedän että rahani riittävät. Tiedän, että voin ostaa hieman laadukkaamman laukun tai osallistua parin sadan päiväaktiviteettiin ilman matkabudjetin ylittämistä. Toistaiseksi tämä on ollut vain unelma, koska olen aina joutunut miettimään mihin voin rahani reissussa laittaa.

Yleensä aina ennen matkaa määrittelen matkabudjettini tarkkaan. Minusta matkalla on oltava kuitenkin käyttörahaa sen verran, ettei joka päivä pidä syödä siellä halvimmassa paikassa. Minulle ulkomaanreissut ovat myös niitä harvoja hetkiä, kun päivitän vaatekaappiani ja siihenkin kuluu osa matkabudjetista. Ulkomailta saa yleensä kivempiä vaatteita, kaupat ovat erilaisia ja yleensä hintatasokin on (kohdemaasta riippuen) edullisempi. Tosin jossain Aasiassa vaatteiden shoppailu ei yleensä ole niin keskiössä huonon tarjonnan takia, mutta esimerkiksi viime reissuni kummitytön kanssa Alicanteen oli kyllä erittäin antoisa. Tosin siellä budjettini oli ennätyspieni, koska maksoin kahden henkilön matkat hotelleineen ja ruokineen (matka oli kummityttöni 18-vuotis lahja).

Olen taas siinä tilanteessa, että säästän reissua varten, koska elokuussa lähden ystäväni kanssa Portugalin Lissaboniin. Rahoitan yleensä matkani myymällä Tori.fi:ssä ja kirppareilla tavaraa, jolloin matkakassaa kertyy helposti, vähän ”siinä sivussa”. En ole vielä tutustunut Portugalin hintatasoon, mutta ottaen huomioon ruokailut ja muut ns. pakolliset menot paikan päällä, niin 100-200€ on kyllä ihan minimi per päivä. Tiedän, että matkustaa voi halvallakin ja elää pienellä budulla kohdemaassa. Mutta tiedättekö mitä? Näin 35-vuotiaana, ruuhkavuosissa sinkoilevana äitinä en jaksa sitä! Mieluumin jätän menemättä lomalle, kuin nukun jossain hostellissa torakan syömissä lakanoissa ja haen aina halvinta ruokapaikkaa. Haluan, että loma tuntuu lomalta, voin rentoutua kunnolla ja etenkin, että hotelli on kunnollinen, mielellään neljä tähteä.

Kuvat ovat viime vuoden Dubain reissulta.

Silti haaveilen, että vielä joku päivä mun ei tarvitse miettiä budjettia ja tiedän, että se on ihan mahdollista. Olen kiinnostunut sijoittamisesta ja aloittanutkin sen jo. Toki uudella yrittäjällä kestää oman aikansa, että tulot vakiintuu, mutta hei – sitä kohti mennään! Toki kierrättämistä jatkan silti 🙂 . Matkustelu on mielestäni aina hyvä säästökohde ja ikinä ei ole harmittanut että tuli lähdettyä reissuun!

Joudutteko keräämään matkakassaa ennen reissua, vai onko sukanvarressa aina sen verran ylimääräistä, ettei tarvitse vaivata päätään matkabudjetilla?

Tee rahoillasi mitä lystäät – ei kiinnosta!

Olen törmännyt parin viime viikon sisällä siihen, miten jonkun henkilön rahankäyttö herättää kovasti kummastelua: Ensin Hilla Stenlundin kommenttiosiossa ihmeteltiin, miten jollain kotihoidontuella elävällä äidillä voi olla ”varaa matkustaa joka toinen kuukausi”? Umpun hyvässä postauksessa käsiteltiin sitä kritiikkiä, mitä hän on saanut laitettuaan rahansa erilaisiin kauneusoperaatioihin. Myös meidän bloggaaja Jonna on käsitellyt hyvin avoimesti rahan käyttöään blogissaan. Viimeksi eilen sain itse paheksuntaa siitä, kun aion palkata meille siivojan(en blogissa tosin). Rahankäyttö tuntuu siis olevan lukijoiden yhteydessä kiinnostavien aiheiden kestosuosikki! (Btw, siivooja kävisi meillä kerran kuussa, jos jotakuta nyt kiinnostaa…)

”Miten tolla voi olla varaa?”

Tämä lause varmaan kertoo kaiken suomalaisten ajattelutavasta! Myös rahankäyttökohteiden lisäksi tärkeää on se kuka rahan on tienannut ja kuka elää kenenkin siivellä. En tiedä sitten onko ihmettelijänä usein sellaiset ihmiset, joilla itsellään on syystä tai toisesta huono taloudellinen tilanne? Itse koen, että vaikka oon hyvin keskituloinen, niin muiden törsäyskohteet on tosi epäkiinnostavaa informaatiota!
En ole kateellinen kellekään läheiselleni heidän elämäntyylistä vaikka omassakin kaveripiirissä on tyyppejä ihan pienituloisista sellaisiin, joilla tilin pohja ei näy vaikka kuinka kaivaa! Miksi olisin, koska olen elämääni tällaisena oikein tyytyväinen, eikä raha ole aina tae onnesta? Toki säännölliset tulot luo turvaa ja mahdollisuuden tuhlata muutakin kuin vain pakolliseen.
Itse en oo vielä koskaan päässyt rikkauksiin käsiksi, koska a) en ole osannut ajoissa säästää ja elää säästeliäästi, b) en ole rikkaasta suvusta ja c) en koskaan ole ollut kovapalkkaisessa duunissa. 

Asia esimerkiksi ihmetellään, että miten kellään voi olla varaa rakentaa omakotitaloa Helsinkiin? No, tottahan se on, että harvalla on mahdollisuutta saada sitä puolta milliä lainaa, minkä se omakotitalon rakennus tässä kylässä vaatii! Mutta entäs jos on ostanut ensiasuntonsa jo parikymppisenä ja reilu kolmekymppisenä onkin jo velaton? Sehän tarjoaa aika kivan pesämunan uuteen taloon! Pitäisikö tämä muistaa kertoa kaikille, ettei heti leimata?
Mua henk.koht ärsytti, kun tässä taannoin eräs bloggaajamme myi asuntoaan ja kaikki automaattisesti olettivat, että hän on vain elellyt ex-miehensä siivellä, eikä edes omista oikeasti asuntoa. Mistä sitä kukaan voi tietää, kuinka paljon kelläkin on sukanvarressa?
Ja toinen juttu voi olla ihan vain rikkaat vanhemmat: He joko lainaa tai muilla järjestelyillä osallistuu lapsen asunnon kustannuksiin. Itse ajattelen, että jos mulla olisi pinkka kunnossa 30-vuoden päästä, niin oikein hyvin voisin auttaa taloudellisesti lapsiani!

Toinen juttu on ”siivellä eläminen” tai miksi sitä ikinä halutaan kutsua. Tämä tuli etenkin Hillan blogin kommenttiosiossa hyvin esille. ”Mies maksaa elämisen, että nainen saa hurvitella kodinhoidontuella mitä haluaa!” No mutta mikäs tässä on se suuri vääryys 😀 ? Sekö, että on onnistunut nappaamaan itselleen miehen, jolla on hyvä työ ja säännölliset tulot??? Sitäpaitsi mä en tiedä kuinka paljon sillä suuren suurella n.200€:n kodinhoidontuella pystyy hurvittelemaan, kun itse käyn sillä summalla n.3 kertaa kaupassa.
Moni ajattelee, että perhe on yksi kokonaisuus, jossa voitot ja tappiot ovat yhteisiä. Itse ainakin koen, että kotona lasten kanssa ollessani tein tosi arvokasta työtä, vaikka se ei taloudellisesti herkkua ollutkaan. Onneksi toinen vanhemmista on koko ajan ollut töissä, joka on mm. mahdollistanut matkustelun silloin, kun olen ollut jomman kumman pojan kanssa kotona. Nyt kun olen töissä osallistun tietysti ihan normaalisti perheen kustannuksiin. Ja meillä on koko ajan ollut omat asuntolainat.

Mitä sitten tulee ”turhuuteen tuhlaamiseen” niin mun mielestä jokaisella on omat osa-alueet elämässä, johon haluaa rahaa laittaa. Siis jos sitä rahaa on! Joku laittaa mukisematta 4000€ lapsen jääkiekkoharrastukseen vuodessa ja se tuntuu itsestäni aivan hirveältä summalta! Joku toinen taas säästää joka ikisen pennin matkusteluun ja reissuun lähtiessään valitsee hyvän ja kalliin hotellin. Joku arvostaa hyvää autoa, eikä suostu ajelemaan millään tonnin ”rutkulla”. Kyllähän mekin voisimme myös asua vaikka paljon pienemmässä asunnossa ja jossain Helsingin ympäristökunnassa. Se olisi varmasti halvempaa.
Itse arvostan hyvää ruokaa ja syön toisinaan myös ulkona. Rahaa menee myös kauneudenhoitoon ja sisustamiseen, koska se on intohimoni.

Mihin sinä tuhlaat? Onko rahaa mukavasti käytettävissä kuukaudessa itselle tärkeisiin asioihin?