Apua, mä pieraisin!!

Yksi sellainen trendi mitä mä ihmettelen on se, että nykyään jokaiselle pierulle ja nuhalle löytyy selitys ”vääränlaisesta” ruokavaliosta! Onko se vilja, maitotuotteet, sokeri, hiiva vai joku muu…? Analyysit eri ruokien eri haitoista käy kiivaana ja välillä tulee fiilis, että mitään ei kannata enää syödä. Ehkäpä kannattaa jättää vaan suosiolla kaikki paitsi puhdas, suodatettu vesi pois ruokavaliosta!

Hotellin aamupala ei pettänyt! Kehoni ei reagoinut muuten, paitsi olemalla hyvin tyytyväinen.

Sanon heti alkuun, että olen kehon kuuntelun vankkumaton kannattaja ja kroppa yleensä osaa kertoa mitä se tarvitsee ja mitä ei. Asioilta täysin silmänsä sulkeminen ei sekään ole varmasti terveydelle hyväksi. Mutta jos koko ajan miettii miksi olo on nyt tämmöinen ja tommoinen ja mitähän väärää nyt söin, niin onko sekään paras vaihtoehto…? Ja löytyykö se onni TODELLA sieltä hyvin hyvin terveellisestä ruokavaliosta?

Minua aivan kauheasti houkuttelisi kokeilla täysin -ton-ihmisen elämää. Siis ton-ihminen on sellainen, joka käytännössä välttää aivan kaikkea vähänkin huonoa ruokaa. Olisinko silloin megaterve? En koskaan kipeä? En koskaan päästäisi vaimeaakaan tussahdusta peräkontista?
Olisiko mun iho täydellinen, kirkas, hehkuva ja olisinko hoikka kuin mikä?
Toisaalta, aina kun joku ehdottaa kokeilemaan jotain eliminaatioruokavaliota mä olen valmiiksi jo vähän sillä asenteella, että tässä tilanteessa en jaksa tehdä elämästäni vaikeaa kun kuitenkin olen periaatteessa perusterve täysin ilman atooppista ihoa.

Lounaalla tuli syötyä hyvin terveellisesti, eikä ähkyä tullut!

Mä syön nykyään pitkälti 80/20 säännöllä; Arkena perusruokaa ja viikonloppuna villimmin. En välttele mitään ja suoraan sanottuna mun olo on ihan loistava, siis suurimman osan ajasta! Kun oon nukkunut huonosti, niin väsyttää. Jos oon syönyt liikaa hiivaa tai sokeria niin turvottaa. Iho harvoin reagoi muuhun paitsi suklaaseen, tai ei ainakaan niin että sen huomaisin. Selluliittia on hieman pepussa, mutta en tiedä kuinka paljon lopulta ruokavalio siihen vaikuttaisi.

Nykyään puhutaan paljon esimerkiksi suoliston kunnosta ja se on varmasti todella hyvä trendi. En muista oliko kyseessä suolistosta kirjankin kirjoittanut ravintoterapeutti Leena Putkonen vai kuka, joka totesi, että suoliston nomaaliin toimintaan kuuluu erilaiset kaasut, joskus myös turvotus ja ehkä kipukin. Vatsa voi ärsyyntyä jostain ruoasta ilman, että on keliakia, allergia tai suolistosyövän esiaste. Jos olo tulee kerta toisensa jälkeen huonoksi vaikka viljasta, niin ei sitä todellakaan kannata syödä. Mutta entäs jos siitä EI tule huono olo? Vai onko syynä vain se, ettei kuuntele kehon viestejä tosi, tosi tarkkaan…?
En väitä että esimerkiksi sokerista olisi kellekään mitään hyötyä terveyden kannalta. Mutta onko sitä pakko ajatella vain siltä kantilta?

Terkut Alicantesta!

Mä itse uskon, että nykyään ruokavaliota syytetään ihan tarpeettomasti vähän kaikesta. Mites stressi? Uni? Passiivisuus? Miten paljon ne vaikuttaa omiin tuntemuksiin ja terveyteen? Jos minä ja sinä oltaisiin lopun elämäämme viljattomia, lihattomia, maidottomia, sokerittomia, hiivattomia jne, olisimmeko me ihan superterveitä koko loppuelämän?

Honest opinion, my dear reader?

Millainen on kauniin ja hyvinvoivan näköinen nainen?

 

Luin tänään Ainon blogista mielenkiintoisen postauksen. Aino oli haastatellut kymmentä miestä liittyen naisen ulkonäköön ja ulkonäköpaineisiin. Eli millainen nainen on kaunis ja kuinka ”tikissä” naisen pitää olla, ollakseen mielenkiintoa herättävä.

 

Itse voin sanoa ihan rehellisesti, että tottakai minuakin kiinnostaa mitä mieltä mieheni on ulkonäöstäni! Samalla tavalla se kiinnosti silloin 8-vuotta sitten, kuin nytkin. On ihanaa kuulla olevansa kaunis ja haluttava, sitä ei varmaan kukaan voi kieltää! En ole todellakaan mikään huippumalli ja esimerkiksi tissini ovat lähempänä niitä nahkarukkasia, kuin ilmapalloja 😀 . Minusta tuntuu silti, että se vaivaa usein enemmän minua, kuin miestäni. En tiedä voinko sanoa tavoittelevani kauneutta, mutta ehkä oma tavoitteeni on näyttää ensisijaisesti hyvinvoivalta! Ja siihen mä rohkaisen kyllä kaikki pyrkimään!

Meillä on miehen kanssa samanlaiset elämänarvot ja -tavat, joten en usko, että edes tulisi sellaista tilaisuutta että toinen meistä lopettaa välittämästä terveydestään ja ulkonäöstään. Tärkeintä on viihtyä omissa nahoissaan ja tuntea, että voi elää rentoa elämää, joka ei tähtää vain tietynlaisen ulkonäön ylläpitämiseen . En silti koskaan kuuntelisi jotain ”vaatimuksia” esimerkiksi laihuuden suhteen, saati antaisi toisen ihmisen määritellä milloin olen kaunis ja milloin en. Päätän sen itse.

Moni ajattelee, että miehet esimerkiksi pitävät todella treenatuista naisvartaloista, mutta mitä olen keskustellut mieheni tai hänen veljensä Oskarin kanssa, niin asia ei (ainakaan heidän kohdallaan) pidä paikkaansa! Eikä he tosiaan itse ole mitään ”maailman viimeisiä sinkkumiehiä”… Itse ajattelen, että terveen näköinen keho ei ole välttämättä edes kovin treenattu keho! Itsestään huolta pitäminen on muutakin kuin salilla tuntien hikoilu ja rääkki. Liikunta-alalla olevat valitettavasti usein helposti luulevat, että kaikkien tavoite on ulkonäön muokkaaminen kovalla treenillä.
Jotenkin naiseuteen kuuluu muodot ja kurvit, mutta nykyään kurveja pitäisi olla vain tissien ja perseen kohdalla 😀 . Tää on etenkin meille suomalaisille naisille vähän kohtuuton vaatimus, koska meillä on luonnostaan aika leveät lantiot. Itsekin kuulun tähän ryhmään. Mun ennustus on muutenkin, että pepunpumppaus-trendi alkaa olemaan yhtä ohi kuin ripsipidennykset. Luonnollisuus on tulossa takaisin ja salilla voi alkaa tehdä muutakin kuin lantionkohotusta kuminauha polvien ympärillä ja pakarapumppauksia 20kg nilkkapainot jaloissa….
Liikutaan enemmän hyvinvointi, kuin melonin kokoiset pakarat mielessä!

Itse kiinnitän huomiota ihmisessä omaperäiseen kauneuteen. Ei ole oikeastaan väliä onko pitkä tai pätkä, laiha tai tukeva. Sen ymmärtämisen myötä oon myös oppinut hyväksymään oman naamani helpommin.
Joku yksittäinen juttu voi olla ihmisessä se, mikä herättää mielenkiinnon; Itse kiinnitän aina helposti huomiota pisamiin, paksuun tukkaan, johonkin tosi  hyvin kantajalle sopivaan vaatteeseen tai vaikka vaan lempeään hymyyn! Ehkä osaksi sillä on ollut vaikutusta, että nykyään ohjaan paljon vähemmän ulkonäkökeskeisessä ympäristössä liikuntaa kuin ennen. Musta on ihanaa nähdä liikkumisen riemua, eikä sillä kropan mallilla ole mitään väliä. Tietyssä ympäristössä se käsitys ”normaalista” alkaa todellakin hämärtyä!
Toivon kovasti, että ulkonäkötrendi menee sallivampaan ja etenkin luonnollisempaan suuntaan tulevaisuudessa! Sitä vauhdittaa, kun me naiset aletaan arvostamaan omaa ulkonäköä toisten kopioimisen sijaan!

 

Millainen ihminen teistä on kauniin ja hyvinvoivan näköinen? Onko treenattu kroppa kaunis, vai onko kropan mallilla väliä? 
Mitä ajattelette tosi ”laitetusta” lookista (rusketus, silarit, hiustenpidennykset, ripset, huulet ym)?

Pssst…. Kaipaatko hyvää fyssaria Helsingin keskustasta? Okei, myös TOSI mukavaa fyssaria? Kannattaa varata aika Oskarille Kampin Kiropraktiikkaan!