TOIVEPOSTAUS: Miten meillä molemmat vanhemmat ehtivät treenata?

Multa on toivottu useammankin kerran blogiin juttua siitä, miten me olemme perheessä hoitaneet asiat niin, että molemmat ehtivät treenaamaan. Aihe on haastava, koska tuntuu, että heti jos joku asia toimii itsellä, muttei jollain muulla, niin siitä tulee heti palautetta… ”Sulla on niin helppoo jaadajaadajaa”. 
Meitä hurrin kanssa kuitenkin yhdistää tosi pitkälle samat arvot ja liikunta on lähellä molempien sydäntä. Siksi toisen liikunnallisuutta osaa myös arvostaa ja ymmärtää, miksi se on tärkeää.
Tilanne on tietysti nykyään vähän muuttunut, koska liikun työkseni. Kuitenkin se liikunta, joka tulee mulla töissä ei ole mitään oikeaa treeniä, vaan todellakin vain ”liikuntaa” ja keho tottuu nopeasti. Itse koen, että kunnollinen harjoittelu on sitä, että haastaa itsensä rajoille, hengästyy ja hikoilee = kehittyy. Oma treeni on myös omaa aikaa, jolloin ei tarvitse keskittyä muihin kuin itseensä. Fyysisestä kunnosta huolehtiminen ei ole todellakaan itsekästä, mutta usein etenkin meille äideille se on melkein viimeinen asia, johon haluaa raivata aikaa. Mulle on ollut alusta asti selvää, että samalla tavalla kuin lasten hoitaminenkin, niin myös omat harrastukset kuuluu molemmille.

Me käydään molemmat miehen kanssa salilla ja tällä hetkellä hurri kuntouttaa selkäänsä fyssarin ohjauksessa. Itse olen ottanut aina aikaa ”hyvällä omallatunnolla” omiin treeneihin, mutta nyt pidän ensisijaisesti huolta, että hän ehtii treenaamaan riittävästi ja saa selän kuntoon. Toivottavasti hän pääsee vielä palaamaan kotisalilleen Hardknocks Training Centeriin omien treenikavereiden pariin ja selkä vielä kestäisi vapaaottelua.
Itse tykkään eniten ihan perinteisestä kuntosalitreenistä, mutta toki lajeja on paljonkin joita mielelläni harrastaisin ylimääräisen ajan siunaantuessa (ekana tulee mieleen esimerkiksi crossfit, jonka vielä joku päivä saatankin aloittaa!). Nyt mulla ei ole edes voimassa olevaa salikorttia, mutta reissun jälkeen varmaan puhallan siihenkin eloa. Pyrin kuitenkin n.3krt viikossa tekemään oman treenin ja laji valikoituu fiiliksen mukaan. Esimerkiksi huomenna käyn uimassa tunnin töiden jälkeen.

No, sitten se tärkein kysymys: Miten sitä aikaa jaetaan niin, että molemmat ehtii?
Voin puhua vain omasta puolestani, mutta meillä ei ole tehty mitään vuoroja, koska kummallakaan ei ole mitään vakiintuneita treeniaikoja. Yleensä sunnuntaina katsotaan tuleva viikko ja että onko jotain erikoista. Miehen sali on työmatkalla, joten hän käy siellä töistä tullessaan ja viime viikolla näin jopa sellaisen ihmeen, että hurri meni ennen töitä treenaamaan 😀 ! Jos itse menen salille, niin se on yleensä myöhempään, lasten nukkumaanmenon aikaan. Silloin hurri hoitaa nukutuksen (siihen ei yleensä tarvita kahta niin toinen voi hyvin hoitaa omia hommiaan). Nyt olen jonkun verran tehnyt myös youtubesta ihan tässä kotosalla joogaa, johon menee vain n.30min ja teen sen yleensä ennen nukkumaanmenoa.
Viikonloppuna molemmat ehtii sitten hyvin käymään vaikka molempina päivinä liikkumassa ja viikonloppuna käydään myös perheen kanssa yhdessä aina liikkumassa. Yleensä uimassa tai pyöräilemässä kuten viime viikonloppuna. Kesällä tehtiin myös niin, että toinen pyöräili ja veti lapsia kärryssä ja toinen juoksi.

Itse oon kovasti kamppaillut sen tosiasian hyväksymiseksi, että elämä on lasten myötä muuttunut radikaalisti etenkin omien intressien osalta. Jos voisin, niin aivan varmasti treenaisin melkein joka päivä! Enkä nyt sano, etteikö se olisi mahdollista, mutta se aika on aina jostain muusta pois. Mulle on nyt tärkeintä, että pysyn edes ok kunnossa ihan oman hyvinvoinnin takia.
Vuorokaudessa ei vaan yksinkertaisesti ole riittävästi tunteja, jotta siitä voisi jakaa tasaisesti lapsille, parisuhteelle, levolle, työlle ja omalle treenille joka päivä. Se on asia, jonka valitettavasti voi ymmärtää vasta sitten kun sen asian kokee. Jos joku mulle sanoo, että ”joo mulla on kuule 7 alle 5-vuotiasta lasta ja oikein hyvin ehdin joka päivä kahdesti salille”, niin se ei vielä kerro, että a) se on kaikille helppoa ja mahdollista ja b) että se on edes tottakaan 😀 … Voisinhan mäkin joka päivä heittää lapset hoidosta tullessa salin lapsiparkkiin ja mennä vähän treenaileen. Niin helppoa!

Jos perheessä on kaksi ihmistä, jotka haluavat liikkua (tai harrastaa tietysti mitä vain), niin se vaatii aina myönnytyksiä. Enkä pysty edes kuvittelemaan mitä se on,  jos on vain yksi ihminen, joka hoitoo koko shown! Ei ole enää vain minä ja MUN treenit. Ja välillä tulee viikkoja, että on vaan niin paljon kaikkea, että ei vaan enää edes jaksa revetä salille. Mutta se ei maailmaa kaada! Elämää on oikeasti (ehkä) vielä viiden – tai jopa kymmenenkin vuoden päästä! En tiedä yhtään 15-vuotiasta, jolle pitäs vielä pukee aamulla toppapuku ja viedä tarhaan!
Ajan hallnita on pikkulapsiperheessä haastavaa, mutta ei mahdotonta. Kannattaa myös miettiä, että miksi haluaa liikkua: Haluaako liikkua siksi että ”pitää”, vai siksi että oikeasti nauttii siitä ja saa energiaa ja jaksamista? Tiedän myös omasta kokemuksestakin, että siihen ajanpuutteeseen on niin helppo vedota, mutta kummasti sitä aikaa sitten löytyykin telkkarin tölläämiseen, facesen selaamiseen tai muuhun yhtä ”hyödylliseen” 😀 …. Eli karsii mieluummin niistä, kuin vaikka unista.

Liikutko tällä hetkellä niin paljon kuin haluaisit? 
Miten paljon liikkuisit ja miten, jos aikaa olisi ihan rajattomasti käytössä? Kiva kuulla teidän fiilis tästä aiheesta 🙂 !

Mitkä asiat helpottavat terveellisen elämäntyylin ylläpitämistä

Multa pyydetään usein, että kirjoittaisin blogiin enemmän ruokavalioon liittyviä juttuja. En tiedä olisiko teidän lukijoiden toiveissa enemmän jotkut konkreettiset ruokavaliot vai enemmän esimerkkejä kuinka itse syön…? ”Rasvaa polttavaa ruokavaliota” on kysytty ainakin viisi kertaa kesän aikana, mutta en oikein tiedä miltä kantilta sitä blogissa käsittelisi! Ei ole olemassa nimittäin mitään tiettyä ruokavaliota, jonka avulla rasvan polttaminen jotenkin maagisesti helpottuisi! Kaikenlaisia tutkimuksia toki tehdään, mutta kyllä mun mielestä nämä ”tämä elintarvike polttaa tutkitusti rasvaa!” -jutut on ihan humpuukia! Syödä voi niin monella eri tavalla ja heti jos kirjoitan täällä, että kannattaa syödä paljon hiilareita jos treenaa kovaa, niin joku kommentoi heti, että ”ei hiilareita tarvita mihinkään!”. Ja kyllähän se meneekin oikeassa elämässä niin, että joku saattaa olla elämänsä kunnossa pelkällä rasvalla ja proteiineilla elellessä… Mutta itse en siihen mitenkään pysty!

Itse haluaisin puhua enemmän elämäntyylistä, koska sitä se todella on: Se on tietoinen valinta pitää itsestään huolta, vaikka ruokavalio ja treeni ovatkin vain tavallaan osa siitä isosta kokonaisuudesta. Olen todella äärimmäisen kiitollinen siitä, että tällä hetkellä mulla on voimavaroja ja mahdollisuus panostaa itseeni. Eli ihan yksinkertainen esimerkki on se, että jaksan treenata useita kertoja viikossa!
Toki elämää sanelee moni muukin asia (kuten esim. meillä tällä hetkellä pienet lapset), mutta koitan silti aina pitää itsestäni huolta.

Mitä tällainen elämäntyyli sitten vaatii? Tässä joitakin tärkeitä elämää helpottavia tekijöitä… 🙂 

1. Rutiinien rakastaminen

Itse pidän siitä, että päivissä on rytmi ja osaan ennakoida tapahtumia! Tämä on tietysti jo lastenkin kannalta tärkeää, mutta rutiinien ansiosta asioista kaikki on vaan vähemmän sekavaa. Herää tiettyyn aikaan, menee nukkumaan tiettyyn aikaan (tätä vielä harjoittelen..), syö tiettyyn aikaan ja tiettyjä ruokia, treenaa tiettyyn aikaan ym. Kaikkea ei voi tietysti suunnitella, eikä aina pidäkkään! Itselleni lomat ovat sitä varten, että siellä voi päästää arjen rutiineista irti ja olla vain. Kotona kuitenkin tykkään, että asioilla on tietty paikka ja aika ja päivissä on samanlainen rakenne.

2. Kyky päästää irti ”pakko” ajattelusta

”Onko mun pakko….” Lause, joka saa mun niskavillat aina pystyyn, kun puhutaan terveellisestä elämäntyylistä! Ihmiset kyselee kuin jotkut 5-vuotiaat facen keskustelupalstoilla onko mun pakko syödä kaurapuuroa ja käydä salilla jos en haluu…?? Lähtökohta on, että jokaiselle toimii vähän eri asiat ja jokaisen täytyy myös itse etsiä ne asiat, joista aidosti nauttii! Jos pakotat itsesti syömään ruokaa X tai treenaamaan inhokkilajiasi, niin kuinkahan nautinnollista se ns. terveellinen elämäntyyli voi silloin olla? Ajatelkaa omilla aivoilla!

3. Samanhenkinen ympäristö ja motivaation lähteet

Tämä on mielestäni todella tärkeä asia! Meillä kotona miehen kanssa tietyissä asioissa ollaan tosi samanhenkisiä, mutta on toki tiettyjä asioita, joista toinen pitää ja toinen ei. Pohjalla on kuitenkin kunnioitus yhteistä elämäntyyliä kohtaan ja esimerkiksi samoista rutiineista kiinnipitäminen. Molemmille tarjotaan mahdollisuus omaan aikaan, joka meillä tarkoittaa treeniä (ei tietenkään kaikilla tarvitse tarkoittaa). Me jaetaan hurrin kanssa myös samanlaiset ajatukset ruoasta ja millaista sen pitäisi olla.

Mulla ei välttämättä ole niin ”terveyshulluja” kavereita, mutta ei se haittaa. Toisaalta se on ihanaa vasta-painoa, koska elämä alkaa helposti pyöriä vain samojen juttujen ympärillä. Seuraan kuitenkin somesta joitan inspiroivia tyyppejä, joiden avulla saan uusia ideoita ja ylipäätään positiivista tsemppiä omaankin tekemiseen!

4. Omannäköisen elämän eläminen!

Minusta tärkeintä on tehdä omasta elämästään itsensä näköinen! Jos koitat kopioida jonkun toisen elämää, niin silloin hukkaat vain aikaa ja hävität sen mitä ITSE olet. Tee sellaisia asioita joista SINÄ nautit, koska se jos mikä lisää hyvinvointia! Tietty kurinalaisuus ei estä sitä, etteikö voi luoda päivistään sellaisia, että illalla nukkumaanmennessä on tyytyväinen itseensä ja omiin saavutuksiinsa – siis niihin pieniinkin!
Kannattaa myös ponnistella oman itsetunnon korjaamiseksi ja parantamiseksi, koska silloin myös uskaltaa olla oma itsensä. Voi löytää sellaisen itselle sopivat jutut ja kun tekee sitä mistä nauttii, niin se innostus tarttuu myös muihin! Oon itse myös tullut tulokseen, että tavallisuus on ihan kivaa, eikä kaikkien tarvitse olla mitään IG-julkkiksia tai fitnessammattilaisia. Voi olla ihan vain tavis mutsi Pohjois-Helsingistä, joka treenaa ja syö terveellisesti voidakseen hyvin. 

5. Tylsistä ruoista pitäminen

Tämä otsikko kannattaa lukea pienellä huumorilla, vaikka se sisällään totuuden pitääkin! Usein PT-valmennuksissa huomasin, että ruoan valmistamisesta tuli usein asia, johon suhtautuminen oli jo alkujaan vähän negatiivista ja se tuntui asiakkaasta hirveän työläältä! Kyllä se sitä onkin, jos haluaa lautaselleen joka kerta jotain uutta ja erilaista ! Itse haluan päästä oikeesti aika vähällä ja laittan hyvinkin helppoa ruokaa. Usein se on sitä, että keitän riisin, paistan jauhelihan ja sekoitan ne 😀 . Tai kuten tänään, niin paistoin mun lemppari pakastevihannksia ja seitä ja avot! Rakastan ruoanlaittoa – siis ihan reseptistä jonkun kunnollisen ruoan laittamista. Mutta usein siihen riittää aika ja hermot vain viikonloppuisin!

Luitko jo….?

Millaisia vaiheita kävin läpi omassa ruokavaliomuutoksessani?

Lempipuuroni, joka todellakin pitää nälän loitolla!

 

INSTAGRAM: katrivee
Snapchat : katrivee

Muistithan painaa <3 jos tykkäsit? LOVE!