Mitkä asiat helpottavat terveellisen elämäntyylin ylläpitämistä

Multa pyydetään usein, että kirjoittaisin blogiin enemmän ruokavalioon liittyviä juttuja. En tiedä olisiko teidän lukijoiden toiveissa enemmän jotkut konkreettiset ruokavaliot vai enemmän esimerkkejä kuinka itse syön…? ”Rasvaa polttavaa ruokavaliota” on kysytty ainakin viisi kertaa kesän aikana, mutta en oikein tiedä miltä kantilta sitä blogissa käsittelisi! Ei ole olemassa nimittäin mitään tiettyä ruokavaliota, jonka avulla rasvan polttaminen jotenkin maagisesti helpottuisi! Kaikenlaisia tutkimuksia toki tehdään, mutta kyllä mun mielestä nämä ”tämä elintarvike polttaa tutkitusti rasvaa!” -jutut on ihan humpuukia! Syödä voi niin monella eri tavalla ja heti jos kirjoitan täällä, että kannattaa syödä paljon hiilareita jos treenaa kovaa, niin joku kommentoi heti, että ”ei hiilareita tarvita mihinkään!”. Ja kyllähän se meneekin oikeassa elämässä niin, että joku saattaa olla elämänsä kunnossa pelkällä rasvalla ja proteiineilla elellessä… Mutta itse en siihen mitenkään pysty!

Itse haluaisin puhua enemmän elämäntyylistä, koska sitä se todella on: Se on tietoinen valinta pitää itsestään huolta, vaikka ruokavalio ja treeni ovatkin vain tavallaan osa siitä isosta kokonaisuudesta. Olen todella äärimmäisen kiitollinen siitä, että tällä hetkellä mulla on voimavaroja ja mahdollisuus panostaa itseeni. Eli ihan yksinkertainen esimerkki on se, että jaksan treenata useita kertoja viikossa!
Toki elämää sanelee moni muukin asia (kuten esim. meillä tällä hetkellä pienet lapset), mutta koitan silti aina pitää itsestäni huolta.

Mitä tällainen elämäntyyli sitten vaatii? Tässä joitakin tärkeitä elämää helpottavia tekijöitä… 🙂 

1. Rutiinien rakastaminen

Itse pidän siitä, että päivissä on rytmi ja osaan ennakoida tapahtumia! Tämä on tietysti jo lastenkin kannalta tärkeää, mutta rutiinien ansiosta asioista kaikki on vaan vähemmän sekavaa. Herää tiettyyn aikaan, menee nukkumaan tiettyyn aikaan (tätä vielä harjoittelen..), syö tiettyyn aikaan ja tiettyjä ruokia, treenaa tiettyyn aikaan ym. Kaikkea ei voi tietysti suunnitella, eikä aina pidäkkään! Itselleni lomat ovat sitä varten, että siellä voi päästää arjen rutiineista irti ja olla vain. Kotona kuitenkin tykkään, että asioilla on tietty paikka ja aika ja päivissä on samanlainen rakenne.

2. Kyky päästää irti ”pakko” ajattelusta

”Onko mun pakko….” Lause, joka saa mun niskavillat aina pystyyn, kun puhutaan terveellisestä elämäntyylistä! Ihmiset kyselee kuin jotkut 5-vuotiaat facen keskustelupalstoilla onko mun pakko syödä kaurapuuroa ja käydä salilla jos en haluu…?? Lähtökohta on, että jokaiselle toimii vähän eri asiat ja jokaisen täytyy myös itse etsiä ne asiat, joista aidosti nauttii! Jos pakotat itsesti syömään ruokaa X tai treenaamaan inhokkilajiasi, niin kuinkahan nautinnollista se ns. terveellinen elämäntyyli voi silloin olla? Ajatelkaa omilla aivoilla!

3. Samanhenkinen ympäristö ja motivaation lähteet

Tämä on mielestäni todella tärkeä asia! Meillä kotona miehen kanssa tietyissä asioissa ollaan tosi samanhenkisiä, mutta on toki tiettyjä asioita, joista toinen pitää ja toinen ei. Pohjalla on kuitenkin kunnioitus yhteistä elämäntyyliä kohtaan ja esimerkiksi samoista rutiineista kiinnipitäminen. Molemmille tarjotaan mahdollisuus omaan aikaan, joka meillä tarkoittaa treeniä (ei tietenkään kaikilla tarvitse tarkoittaa). Me jaetaan hurrin kanssa myös samanlaiset ajatukset ruoasta ja millaista sen pitäisi olla.

Mulla ei välttämättä ole niin ”terveyshulluja” kavereita, mutta ei se haittaa. Toisaalta se on ihanaa vasta-painoa, koska elämä alkaa helposti pyöriä vain samojen juttujen ympärillä. Seuraan kuitenkin somesta joitan inspiroivia tyyppejä, joiden avulla saan uusia ideoita ja ylipäätään positiivista tsemppiä omaankin tekemiseen!

4. Omannäköisen elämän eläminen!

Minusta tärkeintä on tehdä omasta elämästään itsensä näköinen! Jos koitat kopioida jonkun toisen elämää, niin silloin hukkaat vain aikaa ja hävität sen mitä ITSE olet. Tee sellaisia asioita joista SINÄ nautit, koska se jos mikä lisää hyvinvointia! Tietty kurinalaisuus ei estä sitä, etteikö voi luoda päivistään sellaisia, että illalla nukkumaanmennessä on tyytyväinen itseensä ja omiin saavutuksiinsa – siis niihin pieniinkin!
Kannattaa myös ponnistella oman itsetunnon korjaamiseksi ja parantamiseksi, koska silloin myös uskaltaa olla oma itsensä. Voi löytää sellaisen itselle sopivat jutut ja kun tekee sitä mistä nauttii, niin se innostus tarttuu myös muihin! Oon itse myös tullut tulokseen, että tavallisuus on ihan kivaa, eikä kaikkien tarvitse olla mitään IG-julkkiksia tai fitnessammattilaisia. Voi olla ihan vain tavis mutsi Pohjois-Helsingistä, joka treenaa ja syö terveellisesti voidakseen hyvin. 

5. Tylsistä ruoista pitäminen

Tämä otsikko kannattaa lukea pienellä huumorilla, vaikka se sisällään totuuden pitääkin! Usein PT-valmennuksissa huomasin, että ruoan valmistamisesta tuli usein asia, johon suhtautuminen oli jo alkujaan vähän negatiivista ja se tuntui asiakkaasta hirveän työläältä! Kyllä se sitä onkin, jos haluaa lautaselleen joka kerta jotain uutta ja erilaista ! Itse haluan päästä oikeesti aika vähällä ja laittan hyvinkin helppoa ruokaa. Usein se on sitä, että keitän riisin, paistan jauhelihan ja sekoitan ne 😀 . Tai kuten tänään, niin paistoin mun lemppari pakastevihannksia ja seitä ja avot! Rakastan ruoanlaittoa – siis ihan reseptistä jonkun kunnollisen ruoan laittamista. Mutta usein siihen riittää aika ja hermot vain viikonloppuisin!

Luitko jo….?

Millaisia vaiheita kävin läpi omassa ruokavaliomuutoksessani?

Lempipuuroni, joka todellakin pitää nälän loitolla!

 

INSTAGRAM: katrivee
Snapchat : katrivee

Muistithan painaa <3 jos tykkäsit? LOVE!

 

 

 

 

Voisitko treenata ”vain” kerran viikossa?

Tänään se koitti! Nimittäin paluu kuntosalille. Hävettää myöntää, mutta myönnän kuitenkin: En ole treenannut kolmeen viikkoon! 

Syitä tähän on ollut monia, isoimpana syynä varmaan motivaation puute, häiden järjestämisestä aiheutuva ylimääräinen homma ja lapset  (isompi on nyt melkein 2kk pois dagiksesta). Tiedän kyllä, että mitä pidemmäksi tauko venyy, niin sitä tahmeampaa aloitus on. Samalla kuitenkin uskoin, että varmaan jossain vaiheessa motivaatio taas herää! Siis viimeistään silloin kun en mahdu vaatteisiini 😀 …

Käväisin salin vaa’alla, joka näytti 63,3kg. Painoni ei ole vuoteen muuttunut miksikään, eikä siihen ole vaikuttanut treenaaminen, treenaamattomuus, syöminen tai syömättömyys! Sinänsä varmaan ihan hyvä, koska tämä nyt tuntuu olevan se paino jossa kroppani viihtyy parhaiten (+-2kg). Olen siis onnekas tämän asian suhteen, kiitos geenit.
No, mites voimatasot sitten? Tänään odotin salilla jotain ihan totaaliromahdusta painojen suhteen, mutta yllätyin positiivisesti! Ihan kuin kroppa olisi saanut tästä lepotauosta vaan enemmän virtaa?? Ihan ei jaksanut vetää niin täysillä kuin kolme viikkoa sitten, mutta kyllä kroppa jaksoi ihmeen hyvin, enkä ollut edes puolikuollut kotiin päästyä! En nyt tietenkään ihan ennätysrautoja kaivellut tankoihin, mutta en nyt treeniä ihan satujumpaksikaan kutsuisi!

Joskus mietin, että mitäs jos vain oikeasti liikkuisi silloin tällöin, siis tyyliin kerran viikossa, eikä ottaisi mitään ”stressiä” liikunnasta! Tunnen nimittäin monia, jotka treenaavat erittäin harvoin ja ovat silti ihan kivassa kunnossa! En tiedä olenko ollut sitten itse NIIN paljon paremmassa kunnossa vaikka oon jumpannut kuin viimeistä päivää…
Kaikkien treenioppaiden mukaan kaksi treeniä viikossa pitää kehitystä yllä ja kolme (+siitä ylöspäin) kehittää lisää. Yksi treeni tarjoaa ehkä mukavaa ajanvietettä, mutta silloin on turha odottaa esimerkiksi sarjapainoissa nousua. Mutta mitä väliä painoista, jos ilman treeniäkin pysyisi treenatun näköisenä? Vai pysyisikö…? 
Tottakai sitä alkaa nopeasti odottamaan kehitystä kun on päässyt treeneissä hyvään vauhtiin, mutta ainakin itse kyseenalaistan usein, että näkyykö se oikeasti edes missään että ravaan tuolla mäkeä kieli vyön alla!

Ehkä kuitenkin mulle itselle treenaamisessa se tärkein juttu on kuitenkin treenistä saatu hyvä fiilis ja etenkin tietoisuus siitä, että on pitänyt itsensä liikkeessä säännöllisesti! Varmaan moni teistä tietää sen patalaiskan olon joka tulee treenitauon seurauksena (joskus ihan aiheettakin). Koko kroppa tuntuu löysältä (vaikka ei sitä olisikaan) ja lihakset olemattomilta. Ainakin kun itse jaksan liikkua säännöllisesti, niin kropassa on ikäänkuin koko ajan hyvä draivi päällä ja olo tuntuu kaikinpuolin energisemmältä. Tavallaan tuntuu ”liikunnalliselta”. Tunnistatteko nää fiilikset?

Tulin siis siihen tulokseen, että vaikka treenaamattomuus ei näkyisikään vaa’assa, radikaalisti voimatasoissa tai lihasmassassakaan, niin kyllä se silti vaikuttaa eniten mieleen! Aion ja haluan edelleen liikkua säännöllisesti, mieluiten lähes päivittäin, tavalla tai toisella. On se sitten kuntosalia, mäkitreenejä, jumppaa, lenkkiä tai jotain muuta. Tällaista kolmen viikon taukoa en kyllä tarvitse (toivottavasti) taas pitkään aikaan! VAIKKA pysyisin ihan ok kunnossa liikkumattakin.

Tuntuuko teistä koskaan, että vähemmälläkin treenillä olisitte riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa? Voisitko kuvitella treenaavasi vaikka vain kerran viikossa?