Laihdutus ja kova treeni – sitäkö te haluatte??

Lähiaikoina on ollut aika paljon keskustelua siitä onko blogien suosio kääntymässä laskuun? Itse olen blogannut jo vuodesta 2011 ja näin ollen tuun varmaan näkekemään mahdollisesti blogien nousun lisäksi myös niiden tuhon! Tieni on vienyt fitnesskisoista äitiyteen ja sieltä erinäisten vaiheiden kautta yrittäjäksi. Meillä Fitfashionissa on yhdistävä ajatus kaikille blogeille hyvinvointi, mutta silti kirjo on laaja ja hyvä niin. Olisi aika hemmetin yksitoikkoista jos kaikilla olisi ne samat ”pakaravinkit” joka blogissa. Kyllä tänne mahtuu hyvin pari perhekeskeisempää ja kauneuteenkin keskittyvää blogia!

Keskustelin tässä taannoin henkilön kanssa, joka on syventynyt enemmän Fitfashionin lukijoihin sekä lukuihin ja esille tuli blogeihin johtavat hakusanat. Kaipasin ideoita siihen mitä blogeista halutaan lukea ja millaisilla avainsanoilla blogeja etsitään. Kuten otsikossa sanotaan niin kyllä; Laihdutus ja kova treeni pitävät pintansa! Edelleen treeni (etenkin pakara- ja vatsalihastreeni) on kovasti lukijoiden ajatuksissa ja tietysti myös laihdutus. Itse tykkään kirjoittaa painonhallinnasta, mutta tuntuu, että olen kirjoittanut siitä jo aivan hemmetisti. Pitäisi varmaan koota blogiin aivan oma sivu kaikille painonhallintaa- ja laihdutusta käsitteleville postauksille, jotka ovat ajan saatossa syntyneet.

Se asia, mihin olen itse ajatellut ehkä kokeilla täällä blogissa taas uudestaan on kotitreenit. Kuten varmaan ymmärrätte, niin niiden postausten toteuttaminen ei ole helpoimmasta päästä! Ensin täytyy suunnitella treeni, sitten ottaa hyvät kuvat josta liikkeet tulevat hyvin selville ja sitten kirjoittaa liikkeet auki vielä blogiin. Treenien suunnitteleminen itselleni taustastani johtuen on kuitenkin helppoa ja itselläni on tarkoitus toteuttaa blogissa lähiaikoina ainakin sisäreisitreeni ja 20min tehotreeni kotona. Miltä kuulostaa…? Nimimerkillä ”Sisäreidet ongelma-alueena”.

Kävin eilen uudella salilla, eli UP Helsingissä. Sali sijaitsee aivan Puistolan juna-aseman vastapäätä loistavalla paikalla, joka on meiltä n.5min ajomatkan päässä. Virittelen salin kanssa tulevaisuudessa blogiin yhteistyökuviota, joten sali tulee varmasti näkymään blogissa! Nuoret kundit ovat tehneet kanssa todella hyvää jälkeä suunnittelussa ja olen aivan innoissani, että meidän lähellä on noin hyvä sali, jossa on toiminnallisuuden lisäksi ihan perus kuntosalivarustus! Salilla on mahdollisuus kuvailla vaikka minkälaista sisältöä blogiin. Jos asut itse junaradan varrella tai lähellä Puistolaa, niin kannattaa käydä testaamassa sali. Tällaista on kaivattu näillä kulmilla jo pitkään!
Olin eilen kokeilemassa heidän HIIT-treeniä, josta lisää matskua mun omassa IG:ssä katrivee.

Toivoisitteko te lisää treeniin ja laihdutukseen liittyviä postauksia? Nyt saa esittää toiveita! Millaisia treenipostauksia olisi erityisen kiva lukea ja millaisia treenivinkkejä kaipaatte? 

Kannattaako yli kolmekymppisenä vielä havitella huippukuntoa?

Yksi asia, joka mua on harmittanut elämässäni näin jälkikäteen on se, että miksi annoin itseni mennä niin huonoon kuntoon alle kolmekymppisenä? Silloin kun aikaa oli itselle yllin kyllin ja olisin laittaa oman hyvinvointini numero ykköseksi, niin annoin itseni lihoa, kuntoilin hävettävän vähän ja käytin alkoholia reippaasti! Päiväni täyttyivät makoilusta ja pikaruoasta ja ajatusmaailmani oli suoraan laiskan ihmisen päiväkirjasta. Jos voisin puhua sille reilu parikymppiselle Katrille niin sanoisin, että ota nyt helvetissä itseäs niskasta kiinni, ennen kuin paisut kuin pullataikina ja kuntosi on pohjamudissa (tai no, oli jo)! Kai sitä tuli elettyä silloin niin ”hetkessä”, ettei halunnut myöntää tilannetta itselleen. Paljonpa mua silloin kiinnosti jaksanko juosta vai en.

Ruuhkavuosien vallatessa oman kunnon ylläpitäminen ei osoittautunutkaan ihan niin helpoksi kuin mitä se olisi ollut silloin villeinä sinkkuvuosina! Se vaatii kaksin verroin suunnittelua, järjestelyä ja kompromisseja. Usein energiat ovat vähissä, yöunet saattavat olla rikkonaisia pitempiäkin aikoja ja vaaditaan todellista selkärankaa, että jaksaa pitää itsestään huolta. Tietysti se kannattaa, koska kuntoilu ja terveellinen ruokavalio auttaa selviämään ainakin itseäni paremmin arjessa. Nykyään liikunta antaa energiaa enemmän kuin ottaa mutta epäilen, että jos en olisi aiemmin liikkunut, niin sen aloittaminen NYT olisi todella vastenmielistä. Tuntus hemmetin työläälle lähteä ihan nollakunnolla salille, saati vetää lenkkikengät jalkaan. Mä oon just se ihminen, joka siirtää sitä aloitusta huomiseen ja sitten taas ens viikkoon.
Nyt koitan itse vaan ylläpitää kuntoa, ilman mitään sen suurempia tavoitteita. Ja olla syödä kulutuksen mukaan.

Moni ajattelee, että kyllä sitä lasten jälkeen sitten ehtii kuntoilla! Ongelma on kuitenkin se, että jos fyysisen kunnon antaa romahtaa vuosikausiksi, niin sieltä nouseminen ei käykään käden käänteessä. Tai sitten kroppa voi olla jo niin vaivainen, ettei liikunta onnistu! Olen nähnyt työssäni 40-vuotiaita ihmisiä, jotka eivät enää pääse kunnolla konttausasentoon, koska ovat niin kankeita ja koordinaatiokyky hukassa. Tämä taas aiheuttaa sen, ettei sinne lattianrajaan sitten enää mielellään menekään ”enää tässä iässä”.
Jos kolmekymppisenä ei enää saa yhtään kunnollista varpaat maassa punnerrusta tai vaikka jaksa juosta kilometriä putkeen niin hälytyskellojen täytyisi soida LUJAA ja tämä sanon kaikella rakkaudella. Silloin kuntorempan pitäisi ihan viimeistään alkaa, koska kolmekymppisenä meidän juuri pitäisi olla huippukunnossa – siis fyysisiltä ominaisuuksilta!

Huippukunto oli kyllä hyvin kaukana minusta vielä 10-vuotta sitten. Olin ennen kolmeakymmentä ikävuotta n.15-20kg ylipainoinen, mutta luojan kiitos sain ylipainon pois ennen lapsien syntymään. Synnytyksen jälkeen normaalipainoon palaaminen oli melko helppoa – tai no, helppo on todella huono sana. Mikään tavoittelemisen arvoinen ei yleensä tule helpolla ja itse ainakin huomaan omasta kropastani, että vuosi vuodelta kilojen karistaminen muuttuu haastavemmaksi. Etenkään painon pudotuksen suhteen ei kannata jäädä odottelemaan niitä parempia aikoja, koska niitähän ei tule. Yleensä painon laskiessa kuntokin nousee ja huomaa itse, kuinka lenkillä ei heti 100m päästä tee mieli kävellä ja yksi vähänkin kovempitehoinen treeni ei vie voimia koko loppupäiväksi pois (kuten alussa ainakin itsestäni tuntui).

Sen kokemuksen perusteella, mitä mulla on omasta elämästä ja työn puolesta liikunta-alalta, haluan rohkaista kaikkia meitä yli kolmekymppisiä tähtäämään siihen OMAAN huippukuntoon! Kannattaa pitää itsellään tiettyjä mittareita, joilla testaa kroppaa. Yksi hyvin helppo ja yksinkertainen juttu esimerkiksi testata jaksatko hyppiä minuutin putkeen X-hyppyjä? Tai kuinka monta kyykkyä saat 30-sekuntin ajan niin, että kantapäät pysyy maassa ja kädet osuu sivuilla lattiaan (tätä kuntotestia tehdään monissa firmoissa asiakkaille ja yli 20 pitäisi ainakin pystyä saamaan)?
Jos teitä kiinnostaa, niin mä voin koota blogiin pienen ”kuntotestin” jonka liikkeitä voi kotona testata!

Kuulisin mielelläni teidän mielipiteitä siitä, onko teistä ihan realistista vielä päästä yli kolmekymppisenä huippukuntoon fyysisesti? Oletteko nyt paremmassa kunnossa kuin 10-vuotta sitten?