Bikinikuvat, erokohu ja fitness-skandaali! Mitä vielä…?

OLYMPUS DIGITAL CAMERANyt kun tammikuu on potkaistu täydellä teholla käyntiin, niin sen huomaa hyvin myös täällä blogin puolella! Kävijämäärät kasvaa ja varmasti Fitfashionin etusivun uudistuminen (ja tietysti myös blogien ulkoasun uudistuminen) on vaikuttanut asiaan! Eli ISOKOKOINEN MOI kaikille uusille lukijoille ja kiva että olette tulleet lukemaa blogiani 🙂 . Muistakaa tykätä blogin FB-sivuista ja jos lukemasi postaus on ollut enemmän mukavaa ajankulua kuin hukkaa, niin paina sydäntä!

Olen kirjoittanut Fit you too -blogia yli 5 vuotta  ja sen tyyli ja aihealue on pysynyt mielestäni aika pitkälti samana koko matkan ajan. Blogini on tarkoitus olla sekoitus lifestyle-blogia( eli minua ja elämääni) että hyvinvointiblogia(vinkit, ruokavalio ja treeni). Pelkät infopläjäykset olisivat mielestäni ehkä vähän liian yksipuolista luettavaa ja muutamassa vuodessa lähes kaikki aihealueet on kaluttu läpi.

Se mikä mua itseäni vähän harmittaa on se, että nykyään lukijoita kiinnostaa eniten yksi asia: Kohut. Oli se kohu liittyen liian laihaan bloggaajaan, oli se bloggaajan erokohu tai kohu jostain asiasta, jonka bloggari on sanonut. Tämä tuntuu minusta ja bloggarin näkökulmasta siltä, että aina pitäisi olla jotain raflaavaa! Joko raflaava otsikko (kuten mulla tässä postauksessa, heh), raflaava pyllistelykuva (vaikka aihe olisikin joku ihan diibadaaba) tai ainakin polttavan kuuma aihe, jolla saa kommenttiboxin kiehumaan. Kuten jossain osuvasti sanottiin ”Ennen riitti että vilahti nänni. Nykyään täytyy olla rinnat paljaana ja kinkkuleikkeileistä parsitut alushousut!”. 😀

Entäs jos mä haluankin jakaa täällä blogissa kehonhuoltovinkkejä tai vaikka ruokaohjeen – kiinnostaako se enää ketään??? Mulla on itselläni niin tavallinen ja tasainen elämä, että mitään draamaa on vaikea saada kyhättyä aikaiseksi. Mutta ehkä mulla on jotain muuta annettavaa, nimittäin itselleni on mielestäni aika hyvin tarttunut tietoa ravitsemuksesta ja liikunnasta ja koko ajan tarttuu lisää yliopisto-opintojen myötä! Mä itse luotan tutkittuun tietoon enkä jaksa enää mitään älytöntä vastakkainasettelua (joka on myös blogeissa vakkarikamaa). Mua kiinnostaa vähän tylsästikin perusjutut, eli kärjistetysti sanottuna ei mikään keski-aasialaisen nippon-heimon tuoma maailmaa mullistava ruokavalio, jossa syödään kaksi mung-pavun itua päivässä (paitsi ehkä joo ilmiönä).ruokapaivakirja2 (1 of 1)

Nyt olisi tosi kiva kuulla teiltä, että millaisia juttuideoita teillä on? Kiinnostaako ihan perusjutut ruokavaliosta ja treenistä? Koitan toteuttaa ainakin yhden toivepostauksen joka viikko!

Olen miettinyt mm. seuraavanlaisia juttuja tai ”juttusarjoja” blogiin:

  • Mitä on hiilarit, proteiinit ja rasvat (siis idealla ”for dummies”)?
  • Miten voi kohottaa aerobista peruskuntoa (lajit, määrät, tehot)?
  • Millaisia liikkeitä aloittelijan kannattaa tehdä salilla?
  • Miten istumatyö vaikuttaa kroppaan?
  • Vinkkejä, kuinka testata kotona omaa liikkuvuutta

Oliko näistä esimerkiksi joku sellainen, joka juuri sua voisi kiinnostaa??
Toki varmasti sivuan postauksissa myös meidän perheeseen liittyviä juttuja ja edelleen se kotipostauskin on tekemättä… Tykkään myös itse kauneudesta, joten halusitte tai ette, niin myös niitä juttuja on varmasti tulossa!
Muistakaa, että huomisesta lähtien blogissa alkaa kasvispainotteiseen ruokavalioon keskittyviä teemaviikko, jolloin jaan teille ainakin kasvisvoittoisen ruokavalion sekä useita helppoja reseptejä!

Edit: Halusin vielä lisätä tähän, että en halua julkisesti dissata tässä ketään, joka on esim parisuhteensa päättymisestä avoimesti puhunut blogissaan. Jos itselläni olisi sama tilanne, niin varmasti sen toisin esille jossain vaiheessa, koska sitä voi olla vaikea peittääkään.

PS. Huomisesta alkaen olen Fitfashionin oman snäpin kuskina, joten ota fitfashionfi seurantaan!

 

Kuka tässä vaatii ja keneltä?

syyslenkki_1 (1 of 1)Olisi niin kiva kertoa teille nyt, miten tämä energinen mutsi täällä on laittanut hihat heilumaan ja siivonnut koko talon ja käynyt tekemässä oikein hyvän treenin. Aamulla sain napattua kuvan aamulenkillä täydellisestä auringonnoususta ja illalla meinasin vielä syvävenytellä ja pitää kiitollisuuspäiväkirjaa.
Ööö, ei. Tuo kuva on otettu tänään, kun Jonna raahas mut puolikuolleena lenkille kaatosateeseen 😀 . Ajatuksena ei ehkä houkuttelevin, mutta teki niin hyvää! Sain lopullisen herätyksen tänä aamuna viiden jälkeen jä mielessäni oli yksi asia; Kelle tästä voi tehdä valituksen??

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin nämä pari viimeistä viikkoa ovat olleet aikamoisia… Eikä ihan positiivisessa mielessä! Jatkuva yöheräily on aiheuttanut sen, että treenaaminen on tuntunut yhtä houkuttelevalta, kuin kylmä lipeäkala. En luultavasti ole äitiys-urallani ollut vielä näin väsynyt (tai sitten en vain muista) ja olen samaan aikaan tosi turhautunut. Huono ruokavalio tai lähinnä syömättömyys on varmasti vaikuttanut myös yleiseen fiilikseen. Väsyneenä en vain saa syötyä ja mieleen tulee ihan vanhat ajat, kun tein vuorotyötä ja aamupalan syöminen tuntui tosi vastenmieliseltä. Voi mä odotan sitä aikaa, että kaikkia palaa taas normaaliksi!
Nimittäin nyt tsemppaajasta, eli minusta onkin tullut se, joka kaipaisi jotain tyyppiä aamulla 05 sängyn viereen hokemaan, että sä pystyt kyllä nousemaan sieltä sängystä! Anna mennä Katri, enää 18-vuotta, jaksaa jaksaa! 😀syyslenkki_3 (1 of 1)

Luultavasti olisi kuitenkin enempi ihme, jos näitä fiiliksiä ei tulisi ikinä vanhemmuuden taipaleella. Vaikka kuinka vedät vitamiinipirtelöt ja syvähengität, niin arki voi silti vetää märällä rätillä naamaan (ja ihan kirjaimellisestikin, kun tonne ulos katsoo).
Joskus on kutenkin ihan hyödyllistä miettiä, että tekeekö itse omasta elämästään vaikeampaa kuin se on? Asettaako itselleen liian tiukat tavoitteet, vaikka tajuaakin sen hetkiset realiteetit?
Eilen illalla kun (syvä)venyttelin lasten nukutuksen jälkeen (eli makasin jumppamatolla) ja syvennyin hetkeksi omiin ajatuksiini, niin muistin taas mistä tässä hommassa on lopulta kyse.

1 Kyse on tietenkin minusta, eikä kenestäkään muusta. Tiedän itse parhaiten, mihin tällä hetkellä pystyn ja mitä jaksan. Kyse on mun omasta hyvinvoinnista ja mun kropasta, eikä mun valinnat vaikuta muihin. Ei luvassa ei ole rahapalkintoja tai kunniamainintoja, vaikka kävisin 10 kertaa päivässä treenaamassa tai söisin 100% täydellisesti! Kukaan ei sanele, mitä tahtia mun täytyy edistyä tai milloin saan pitää tauon. Tätä juttua pitäs aina muistaa tehdä itselleen, muista välittämättä.

2. Mun pitäisi olla tyytyväinen niihin tuloksiin, joita olen JO saavuttanut! Miten on niin helppo unohtaa millaisia muutoksia on pystynyt tekemään tähän mennessä? Myönnän, että ainakin itsessäni on sisällä ”paremmin, kovempaa” -mentaliteetti, eli lähes koko ajan mietin mitä kaikkia uusia projekteja ja tavoitteita voisin ottaaa! Joskus ne kyllä myös unohtuvat onneksi aika nopeasti (kuten leuanvetotavoite 20 jouluun mennessä..). 😀
On vaan niin helppo murehtia niitä tekemättömiä treenejä kuin niitä satoja satoja kertoja, kun on antanut kaikkensa. Itsekin olen tullut aika pitkän matkan siitä entisestä, ylipainoisesta tytöstä, joka ei saanut yhtä kokonaista treeniä tehtyä kunnolla.syyslenkki_2 (1 of 1)

3. En voi vaikuttaa ympäröivään elämääni kaikilta osin, saati ennustaa tulevaa! En voi tietää milloin lapsi sairastuu, milloin joudun heräilemään, milloin mieheni joutuu työreissulle, enkä pääse treenaamaan jne. Välillä muiden elämää esimerkiksi sosiaalisessa mediassa seuratessa tulee tunne, että hitto kun tuokin tyyppi voi käyttää kaiken ajan vain itseensä, ilman velvoitteita. Pieni kateus nostaa silloin päätään (etenkin kun itse on ihan loppu) ja turha sitä on kieltää. Mut hei, elämä on valintoja!
No, on myös totta, että paljon on sellaista joihin voisin itse vaikuttaa laittamalla asioita tärkeysjärjestykseen. Menenkö iltaisin nukkumaan heti kun lapset nukahtavat, vaikka se merkitsee oman ajan vähentymistä, mutta olen seuraavana päivänä skarpimpi? Jätänkö syömättä kun en jaksa laittaa tikkua ristiin, vaikka tiedän, että se väsyttää entisestään? Vietänkö rapujuhlat ilman valkoviiniä, koska haluan seuraavana päivänä olla treenikunnossa? On tosi helppo vaan hakea syyllinen jostain muualta, kun kuitenkin on itse se, joka voi eniten asioihin vaikuttaa.

Jahas, nyt voin vaikuttaa siihen, että menen suoraan nukkumaan, kulkematta yhdenkään äänikirjan tai youtubevideon kautta. Öitä!

PS. Jonnalle kiitos kuvista ja KIITOS kun patistit mua lenkille <3