”Jonain päivänä sitä omaa aikaa on liikaakin”

Yksi seuraajani kysyi, miten elämäni voi näyttää niin rennolta. Ehkä se näennäisesti onkin rentoa, mutta some näyttää parhaimmillaankin vain 5% ihmisen elämästä. On siis sanomattakin selvä, että elämäni on enemmänkin hektistä, kuin rentoa. Koitan kyllä tietoisesti olla stressaamatta asioista, joille en voi mitään ja muuttaa asioita, joita voin. Uskon, että sillä energialla mitä ihminen käyttää usein stressaamiseen voisi saada monen ison asian elämässään muuttumaan.

Koska olen ”kotona” eli en yrittäjänä fyysisesti matkusta mihinkään päivittäin tekemään töitä, niin se antaa helposti ihmisille mielikuvan, että kotona aika menee kahvia keitellessä ja fb:tä selaillessa! Ihanan rentoa! Vai onko?
Toki vapaus on ihanaa, mutta mulla ainakin tulee mieleen, että kuka siitä fb:n selaamisesta maksaa 😀 ?? Itselläni ei esimerkiksi koskaan ole ollut sellainen taloudellinen paine, mitä nyt yrittäjänä. Mutta ei mennä siihen sen enempää. Valintojen maailma. Työaika on kuitenkin työaikaa ja teen aamuisin itselleni listan sen päivän hoidettavista asioista. Silloin en neppaile muuta. Tai vietä esimerkiksi työpäivää salilla, vaikka periaatteessa voisinkin.

 

Itse toivoisin, että minulla olisi aikaa enemmän sekä treeniin että yhteistä aikaa miehen kanssa. Kuten moni pienten lasten äideistä tietää, niin oma aika on käytännössä joko aamulla ennen töitä (eli puhutaan ajasta välillä 05 ja 07) tai lasten mentyä nukkumaan. Siitäpä sitten valitset sen ”virkeämmän vaihtoehdon”! Meillä kyllä usein illalla vain toinen vanhemmista on kotona, koska teen myös iltaisin töitä muualla kuin kotona ja mieheni on työreissuissa.

Yksi kieltämättä ärsyttävä lause mitä pienten lasten äitinä kuulee aina on se, että jonain päivänä sitä omaa aikaa on liikaakin. Ihan sama kun oli raskaana, niin ihmiset käskivät nukkumaan ”kun vielä voit”. Molemmat lauseet auttaa yhtä paljon siinä tilanteessa. Nyt nimittäin tuntuu, että sitä omaa aikaa olisi ihana olla muulloinkin kuin keskellä yötä! Kello on esimerkiksi nyt puoli yhdeksän ja mulla olisi mahdollisuus lähteä treenaamaan. Nyt käydään se suurin tahtojen taisto: Riittääkö puhti enää punttien nosteluun, vai houkutteleeko sohva liikaa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse koitan siitä huolimatta priorisoida liikunnan yhdeksi tärkeimmistä asioista. Jos en lähde salille, niin edes venyttelen kotona! Koska olen tänäänkin istunut liikaa, niin on selvä että kroppa tarvitsisi kipeästi liikettä. ”Kyllä sitä ehtii sitten liikkua kun lapset ovat isompia” on myös lause jota kuulen. Mutta kun se liikunta tekisi erityisen hyvää juuri sille äidillekin! Jos antaa itsensä ja kuntonsa romahtaa lasten ollessa pienenä, niin miten se liikuntainnostus muka yht äkkiä herää kun lapset ovat isompia??

Aamutreenistä unelmoin ja teenkin sitä jo ajatuksen tasolla 😀 . Sinänsä olen aamuvirkku, mutta aikainen aamuherätys vaatisi aina sitä, että sängyssä pitäisi olla viimeistään kymmeneltä. Mutta miten ihanaa, kun oma treeni olisi tehty jo aamu seitsemään mennessä! Päivä alkaa todella mahtavasti!

Yksi hyvä keino voisi olla myös treenien laittaminen etukäteen kalenteriin. Etenkin kun meillä päivät ovat niin erilaisia molempien vaihtelevan työn vuoksi. Siksi viikon suunnittelu etukäteen takaisi sen, että asioita ei tarvitsisi päättää viime tinkaan (kuten tänään) ja molemmat vanhemmista tietäisivät jos toinen on menossa treenaamaan.

Onko siellä muita pienten lasten äitejä, jotka unelmoivat siitä ajasta kun lapsia ei tarvitse vahtia ihan koko aikaa? Ja kun treenaamaan voi mennä silloin kun haluaa ja jokainen löytää ruokaa suuhunsa ja pyyhkii pyllynsä oma-aloitteisesti?