Aha, täällä onkin ilmaista ruokaa!

Eilinen oli todella mukava, mutta joskin myös hieman uuvuttava päivä! Lähdettiin Theon kanssa heti kukonpieraisun aikaan keskustaan, joka tarkoittaa siis meille klo.8:aa. Hotelli Palacessa järjestettiin Food for media -tapahtuma, jossa erilaiset ruoantuottajat ovat esittelemässä uutuustuotteitaan! Käy mulle!
Mun ja Theon seuraan liittyi Jonna, jonka kanssa ollaan viime aikoina tavattu aika usein. Hän asuu meidän lähellä ja tietysti blogin lisäksi juteltavaa riittää myös perhe-elämästä ja harrastuksista, eli meillä on samanlaisia kiinnostuksenkohteita; Miehet, lapset ja sali 😀 . Ai niin ja ruoka!
Täytyy sanoa, että nykyään saa bloggaajana jos jonkinlaista kutsua, putelia ja pulloa. Mutta eihän mikään niin lämmitä tällaisen kotimamman mieltä samalla tavalla, kuin ilmainen ruoka!

Mä1983 ja Jonna1983
Mä1983 ja Jonna1983
Hans Välimäen duunaamia kana....jotain. Lidlin pisteellä!
Hans Välimäen duunaamia kana….jotain. Lidlin pisteellä!

Jonnan kanssa haisteltiin ja maisteltiin tapahtuman tunnelmaa ja eipä tarvinnut tänäkään vuonna lähteä nälkäisenä kotiin. Ihan ehdottomasti yksi lemppari-bloggaajatapahtumista. Röyh. Kun oltiin kilistelty alkumaljat niin siitä heilahdettiin sitten loogisesti jälkiruokaosastolle!

Satuin tapaamaan myös leivontablogien ”supertähden” eli Kinuskikissan, jonka ohjeilla varmasti myös moni teistä on vääntänyt sitä dajm-muffinsia tai kääretorttua! En voinut olla kertomatta hänelle rakkaan mutsini suhtautumisesta leivontablogeihin…
”Siis mikä hemmetti se kinuskikissa muka oikein on???”
”No äiti se on leivontabloggaaja. Tosi suosittu sellainen!”
”No mitä se kirjottaa, jotain kakkuohjeita vai? Eikö tässä oo ihmiset osanneet leipoa ennenkin ilman mitään blogeja?”
Okei. En sano mitään 😀 ….

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kinuskikissa Meiran pisteellä vakuutti, että jopa minä voin onnistua leipomaan macaronseja. Vai miten se kirjotetaan..? Macaroneja? No ihan sama, makarooni kuin makarooni!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ravintolakoulu Perhon oppilaat olivat tehneet raakakakkuja!

Markkinoille tuutataan koko ajan uutuuksia ja vaikka niitä on kiva maistella, niin ainakin itse olen aika jumiutunut samoihin vanhoihin tuotteisiin! Huomaan ruokakaupassa, että eipä sinne kärryyn useinkaan päädy mitään sellaista, jota en suunnilleen joka viikko muutenkin ostaisi. Jos jossain haluan kokeilla uutta, niin kyllä se sit enempi menee herkkuosastolle tyyliin jäätelöt ja karkit (jos niitä söisin ennen vuotta 2017). Näilläkin messuilla oli koemaistossa Pirkan ihania maidottomia jädeuutuuksia ja ne kyllä vakuutti! Toinen tuote, joka vei mun sydämeni (ja luultavasti myös verisuoneni) ikiajoiksi, on uudet Honey&Butter -sipsit! Vaikka en normaalisti ole mikään kovin suuri sipsien ystävä, niin voi hyvä luoja sentään nää oli hyviä… Ja toi firma on ainoa suomalainen sipsitehdas, joten kannattaa ehdottomasti suosia suomalaista!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Real Snacks tuotteet; Honey&Butter ja toinen ”yllärimaku” laku!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pirkan jädet!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Älkää sitten luulko, että mulle maksetaan jotain siitä, että kerron näistä tuotteista! Ainoa mitä sain, on ehkä lisää elopainoa ton tapahtuman seurauksena kilon tai pari…

Päätyykö teidän ostoskärryyn kauppareissulla uutuuksia, vai lastaatko lopulta kassalle aina ne samat tutut tuotteet??

 

 

Ehtiikö vielä vaihtaa jos haluaa??

*Postaus sisältää kaupallisia linkkejä

Mun äitiysloma loppuu heinäkuussa, eli noin kolmen kuukauden päästä.
Siis apua. JO kolmen kuukauden päästä!!!1104_1 (1 of 1)

On siis jo korkea aika miettiä, että mitäkähän sitä elämällään sitten tekisi?
Miten lapsen hoito järjestyy?
Hoidanko Theoa kotona?
Menenkö töihin ja jos kyllä niin mihin?

Niin paljon kysymyksiä ilman vastauksia. Se nyt on varmaa, ettei Theo mene vielä ulkopuoliseen hoitoon. Ben oli kotona 1,5-vuotta ja varmasti Theo myös on ainakin ensi kesään asti. Ben oli aluksi perhepäivähoitajalla ja tähän ratkaisuun oltiin hirmu tyytyväisiä, joten ehkäpä Theokin aloittaa aikanaan pph:lla. Täällä meillä päin on myös 1-2 vuoden jonot ruotsinkieliseen päivähoitoon, joten siihenkin täytyy varautua.

Ehdin olla kokopäiväinen yrittäjä reilun vuoden, ennen kuin jäin äitiyslomalle. Kokeilin työntekoa myös Benin ollessa samalla kotihoidossa, mutta siihen en enää meinaa lähteä! Se oli nimittäin todella stressaavaa ja tuli fiilis, etten hemmetti veny mitenkään molempiin. Yrittäjyys ei ole koskaan ollut mun unelma, mutta liikunta-alalla on hyvin vähän vaihtoehtoja, ellet halua työskennellä liikuntakeskuksissa tai kunnalla. Haluan myös tehdä pt:n homman lisäksi ryhmäliikuntaa ja blogikin vie aikanasa. Yrittäjyys oli myös hyvä ratkaisu siinä mielessä, että mieheni matkustelee jonkun verran työn puolesta ja hänellä on myös työn takia iltamenoja, jolloin minun on oltava kotona. Pystyin hyvin sopimaan omat aikatauluni, eli minä olen pystynyt joustamaan.
Liikunta-alalla työskennellessä työ on hyvin iltapainotteista ja suoraan sanottuna välillä harmitti ihan kamalasti lähteä duuniin kun mies tuli kotiin. SIlloin haluaisi olla yhdessä perheen kanssa, eikä roikkua salilla iltamyöhään! Asiakkaat kuitekin määräävät milloin töitä on, eli pääosin iltaisin. 1104_3 (1 of 1) 1104_4 (1 of 1)

En sano, että olisin kyllästynyt siihen työhön mitä teen, mutta yrittäminen varsinkin ilman työyhteisöä on kyllä suoraan sanottuna aika hanurista! Tämä ala on hyvin kilpailtu ja jatkuvasti on kehitettävä uusia kommervenkkejä, kuinka hankkia asiakkaita ja saada näkyvyyttä! Kesät ovat melko hiljaisia yleensä ja syyskuussa ja tammikuussa pitäisi painaa ihan megalomaanista päivää. Meillä on kuitenkin miehen kanssa tämä huusholli tässä maksettavana, joten taloudellinen vastuu on myös mun harteilla. Vasta yksityisyrittäjyyttä kokeillessaan tajuaa, kuinka monta lanttia täytyy sinne kirstuun kilahtaa, ennen kuin sieltä voi ottaa mitään itselleen. Käytännössä kuukaudessa tuloja on oltava ainakin se 4000€ ja siitä voi laskea puolet veroihin ja muihin kuluihin. Väillä mietin, että olenko mä jollain tavalla luovuttaja kun kelailen näitä juttuja…? Olenko tehnyt täydellisen virhearvion, kun yrittäjyys ei ollutkaan mun juttu? Toisaalta sitten taas olen vakuuttunut, että vaatii aivan erityisen luonteen jotta yrittäminen kannattaa ja jotta homma lähtee niinsanotusti lentoon! Tuskinpa kukaan haluaa vapaaehtoisesti painaa pitkää päivää ja samalla elää jatkuvasti kädestä suuhun. En minä ainakaan halua tässä vaan pikkuisen harrastella tätä minun yritystoimintaa.1104_5 (1 of 1)

Mulla on jo pitkään kytenyt ajatus opintojen jatkamisesta ja aloitankin kesäyliopistossa urheilulääketieteen opinnot ja avoimessa sosiaalipsykan. En ole täysin varma pysynkö tällä alalla lopunikää, mutta toisaalta itsensä kouluttaminen on yrittäjällekin ihan pakollista! Paljon opinnoissa on samaa kuin AMK:ssakin, mutta toisaalta tiedon päivitys ei varmasti mene hukkaan (ja tällä kertaa opiskelukieli on luojan kiitos ihan suomi!). Tässä välissä voi sitten miettiä sitä unelma-ammattiaan ja tulevaisuutta. Vaikka mulla onkin koulutus kahteen eri ammattiin, niin en ole ehkä ihan 100% vielä löytänyt sitä mun intohimoa ja juttua.
Mun mielestä on sitäpaitsi täysin normaalia, että ihmiset vaihtaa alaa ja työpaikkaa ja vaikka itseäni hieman asia pelottaa, niin en mä nyt ihan ikäloppu (kai) vielä ole! Harva on varmaan enää tässä maailmanajassa 20-vuotiaasta samassa duunissa eläkeikään asti. Jos nyt ei ihan alaa vaihda, niin ainakin paikkakuntaa, osastoa, työpistettä tai ainakin työhuonetta 🙂 .

Oletteko te tällä hetkellä sellaisessa duunissa kun haluatte? Onko jollain ollut sellaisia fiiliksiä, että tekisi mieli vaihtaa mahdollisesti kokonaan…? Olisi mukava kuulla teidän tarinoita 🙂 .1104_2 (1 of 1)
Paita / Ginatricot
Housut / Casall (TÄÄLLÄ*)
Kengät / Adidas (TÄÄLLÄ*)
Treenikassi / Eastpack
Kello / Tomtom (saatu blogin kautta)