Asiat, joissa olen jäänyt parikymppisen tasolle!

 

Nämä kuvat päätyivät syyskuussa Sport-lehteen.

Laitoin tänään IG:n storyyn, että täytän ensi vuonna 35-vuotta, eli alan olla aika vanha kääkkä 😀 . Sain vastauksia, ettei 35-vuotias ole mikään vanha!! Itse kyllä koen, että sen ikäinen ihminen enää nuorikaan ole, muttei onneksi mikään ihan keski-ikäinen kuitenkaan. Mulla on paljon yli 35-vuotiaita kavereita, joiden ulkonäöstä vanhenemista ei ainakaan huomaa. He ovat edelleen tosi ”freesejä” ja itseäni kyllä eniten mietityttää just se fyysinen puoli… Rypyt, ihon veltostuminen ja sen sellaiset jutut. Olen päättänyt, että en jää voivottelemaan, vaan teen varmasti asialle jotain, jos ikääntymisen merkit alkavat vaivata itseäni!

Monissa asioissa tunnen olevani silti tosi paljon mun juuri täysi-ikäistyneen kummityttöni kanssa samalla levelillä! Välillä jopa mietin, että minkä takia muut reilusti yli kolmekymppiset ei tykkää samoista jutuista kanssani? Ei tietenkään missään ole sääntöä mitkä asiat kuuluvat mihinkin ikäryhmään, mutta kyllä esimerkiksi lempibändini JVG:n faneille voisin olla monelle äiti 😀 ! Toki ikä tuo järkeä päähän ja elämä ei ole enää yhtä hemmetin draamankaarta enää tässä iässä (välttämättä), joka on ihanaa. Alan kuitenkin uskoa yhä vahvemmin siihen, että ikä ei vielä kerro sinusta välttämättä mitään!

Tässä kuitenkin muutamia juttuja, joissa olen jäänyt mielestäni parikymppisen tasolle…

1. Musiikkimaku

Lempibändini on todellakin JVG! Sen lisäksi tykkään Evelinasta, Anatudesta ja Cheekistä. Laulan kummityttöni kanssa autossa samoja biisejä. Tykkään myös suomi -hiphopista ja ulkomaisesta R&B-musasta. Musiikki joka ei iske millään tavalla, on Nightwish -tyyppinen hevi, tai rock.
Mä en nää itseäni ihan heti kuuntelemassa kotisohvalla Tomi Metsäkedon joululevyä viinilasi kädessä ja sukkapuikot kilkattaen!

2. Viini

Pääsen Tomi Metsäketo -esimerkin siivittämänä aiheeseen viini! Blogiani pidempään lukeneet tietävät, etten nimittäin YHTÄÄN tykkää viinistä! Jos mennään kaveriporukalla syömään, niin muut miettii minuuttitolkulla jotain sopivaa viiniä lihan kanssa ja mulle ne rypäleet ei kerro tuon taivaallista!
Tai siis joo, tykkään kyllä yhdestä viinistä (Lambruscosta) ja hyvin makeasta kuoharista ja niitä taas kovin moni mun tuttuni ei suostu juomaan! Mun mies ostaa meille kyllä usein pullon ja tarjoaa mullekin lasillisen, mutta mulle se on kun antais helmiä sioille. Mua nolottaa, jos jossain tarjolla on kuoharia saati shampanjaa, koska en pysty juomaan sitä. En vaan ymmärrä, mikä siinä on hyvää, mutta olen tässä asiassa ehkä hieman kehittymätön.

2. Pukeutuminen

Rakastan vaatteita ja vaatteiden shoppailua yli kaiken! Rakastan vaatteita, jotka on street-henkisiä, tai niissä on jokin juttu. Viime vuosina olen enemmän alkanut kokeilla vähän outojakin vaatteita ja tullut vähemmän kiinnostuneeksi toisten mielipiteille. En tykkää tylsistä vaatteista, edes arkena. Tämä liittyy paljon myös mun persoonaan, koska olen aina ollut enemmän äänessä kuin hiljaa ja aika räväkkä tyyppi! Olen päättänyt, etten osta enää elämääni yhtään harmaata neuletakkia tai mustaa perus t-paitaa.

4. Juhliminen

En käy usein ulkona, mutta kun käyn, niin en varmasti ole eka joka lähtee kotiin! Mutta pakko sanoa, että 46-vuotias siskoni se vasta hyvää bileseuraa onkin! Kun nykyään kaikki yli kolmekymppiset ”haluaa mieluummin istua iltaa kaveripariskunnan kanssa”, niin mä huudan BORING! Ei muuta kuin ykköset päälle, lilaa luomeen ja baanalle 😀 ! Rakastan tanssimista ja voin helposti jorailla pilkkuun asti. Onneksi en kärsi yleensä krapulasta, mutta toisaalta en kyllä yleensä vedä sitä alkoholia myöskään kaksin käsin.

Löytyykö sieltä muita samanlaisia yli kolmekymppisiä?? 

Teinimeininkiä, totta tosiaan!

*Sisältää mainoslinkin

Mun piti postata tänään yks toivepostaus liittyen kuntosalitreeniin, mutta se jää kuitenkin huomiseen tai ylihuomiseen. Tyyli- ja kauneusjutut on ollu tällä viikolla omassa mielessä paljon, joten halusin kirjotella vähän siitä!

Istuin eilen Tampereella bussissa ja edessäni on neljän nuoren tytön joukko, ehkä n.17-vuotiaita. Jokainen on lähes identtinen stailaukseltaan: Mustat farkut, tennarit, toppi. No, eihän tässä vielä mitään ihmeelllistä! Meillä kaikilla on varmasti ainakin yhdet mustat farkut ja perustoppeja itsellänikin muutama liikaa.
Kaikilla likoilla on ns. ”full face”. Sen laittamiseen on varmasti mennyt kauemmin, mitä mulle menee yhteensä kombinaatiossa suihku+hiukset+meikki. Ja oon kuitenkin itsekin aikamoinen meikkihullu ja kun meen päiväksi jonnekin, niin mulla on hiusten laittamiseen varmaan kolme eri sähkölaitetta!
Näiden mimmien naamat oli kuitenkin viiiiimesen päälle; On ig-kulmat, contour ja jumalattomat highlighterit niin, että tarvii aurinkolaseja katsoessa 😀 . No, ihanassa teini-iässä ihailin itse juuri niitä likkoja, joilla oli kaikista paksuin kerros Anytimen meikkipuuteria! Ja tokihan laitoin tyylikkäästi valkosta luomiväriä huuliin, että ne maastoutuu paremmin naamaan. Näin jälkeenpäin on tullu mieleen, että oliko se sittenkin vaan keino piiloutua jonkun maskin taakse.

Nykyään kiinnitän aina positiivista huomiota, jos joku on vähän erikoinen, siis omasta mielestäni tyylikkään erikoinen! Joillakin ihmisillä vaan on se taito yhdistellä vaatteita ja löytää kämäsimmästäkin kirppiskasasta se juuri täydellinen vaate! Kaikilla meillä on makumme, eikä kaikkia edes A) kiinnosta pätkääkään miten pukeutuu tai b) kiinnosta pätkääkään erottua millään tavalla vaatteillaan.
Pakko kuitenkin sanoa, että huomasin ihan selvästi nyt Tampereella käydessä, että siellä ihmiset on tosi paljon toistensa kopioita, eikä mitään räväkkää juurikaan näkynyt. Helsingissä on paljon enemmän eloa! Olin varmaan bussissa yksi iso huutomerkki omassa kirkkaan punaisessa ABBA-haalarissani (kuten eräs ihana känniläinen tämän mun asuni nimesi).

Kun olin tällä viikolla kuvauksissa, niin sain kritiikkiä (siis minä, joka en edes saanut vaikuttaa vaatevalintoihin…), että vaatteet eivät olleet mua, näyttivät oudoilta tai olivat suorastaan rumia! Oon sanonut monelle, etten itse välttis valitsisi juuri niitä asuja lähtiessäni kaupungille, mutta oli todella hauskaa kokeilla jotain ihan uutta! Jos mun päälle ois laitettu mustat farkut, t-paita ja tukka perus ponnarille, niin mitä esittelemistä siinä olis ollut? Ei sellainen asu ainakaan mun huomiota kiinnittäisi mitenkään lehden sivuilla, saati kadulla! Välillä tuntuu, että jos joku ei näytä ”tavalliselta”, niin se on heti ruma. Think outside the box!

Oon itse alkanut vasta ihan viime vuosina kokeilemaan itselleni oudompia tyylejä ja vaatteita. En mä nyt todellakaan ole mikään kovin radikaali pukeutuja ja varmaan monien mielestä ihan samaa perus Nelly.com-joukkoa mitä muutkin (tosin en oo kyllä iäisyyksiin mitään Nellyltä edes tilannut, heh). Mutta tuskin vielä joitakin vuosia sitten olisin halunnut laittaa jotain punaista kukkatapettia päälleni, tai edes mitään punaista 😀 . Ihan hauskalta se kuitenkin näytti, eikä tullut yöelämässä toista tapettia vastaan!

Mä huomaan tosi hyvin kun keskustelen mun miehen kans, miten erilainen näkemys meillä on välillä tyylikkyydestä ja siitä mikä on tyylikästä. Mun mielestä joku vaate voi olla jonkun ihmisen päällä ihan hauska ja mun miehen mielestä se on ihan todella törkee! Jollain tapaa on aina halunnut itsekin olla ainakin ripauksen vähän törkee, mutta ei sitä kuitenkaan lopulta uskalla. Erottuminen vaatii pokkaa! Se, että värjäsin mun tukan pinkiksi oli ihanaa vaihtelua, mutta sain myös kommenttia, että ihan teinimeininkiä moinen. Kyllä se on vaan kuitenkin sellainen homma, että jos ei omat vaate- tai muut tyylivalinnat miellytä ympäristöä niin voiveli voi voi. Toki mä nyt sen verran koitan rajoittaa, etten enää laita sitä valkoista luomiväriä huuliini.

Haalari on muuten TÄÄLTÄ*!

Onks teillä mitään, miten olisitte viime aikoina ”repäisseet” tyylillisesti – siis vaikka ostaneet jonkun ei todellakaan omantyylisen vaatteen? Kuinka paljon annatte sen vaikuttaa, mitä kaverit/poikaystävä/vanhemmat sanoo teidän ulkonäkövalintoihin liittyen?