Millainen on kauniin ja hyvinvoivan näköinen nainen?

 

Luin tänään Ainon blogista mielenkiintoisen postauksen. Aino oli haastatellut kymmentä miestä liittyen naisen ulkonäköön ja ulkonäköpaineisiin. Eli millainen nainen on kaunis ja kuinka ”tikissä” naisen pitää olla, ollakseen mielenkiintoa herättävä.

 

Itse voin sanoa ihan rehellisesti, että tottakai minuakin kiinnostaa mitä mieltä mieheni on ulkonäöstäni! Samalla tavalla se kiinnosti silloin 8-vuotta sitten, kuin nytkin. On ihanaa kuulla olevansa kaunis ja haluttava, sitä ei varmaan kukaan voi kieltää! En ole todellakaan mikään huippumalli ja esimerkiksi tissini ovat lähempänä niitä nahkarukkasia, kuin ilmapalloja 😀 . Minusta tuntuu silti, että se vaivaa usein enemmän minua, kuin miestäni. En tiedä voinko sanoa tavoittelevani kauneutta, mutta ehkä oma tavoitteeni on näyttää ensisijaisesti hyvinvoivalta! Ja siihen mä rohkaisen kyllä kaikki pyrkimään!

Meillä on miehen kanssa samanlaiset elämänarvot ja -tavat, joten en usko, että edes tulisi sellaista tilaisuutta että toinen meistä lopettaa välittämästä terveydestään ja ulkonäöstään. Tärkeintä on viihtyä omissa nahoissaan ja tuntea, että voi elää rentoa elämää, joka ei tähtää vain tietynlaisen ulkonäön ylläpitämiseen . En silti koskaan kuuntelisi jotain ”vaatimuksia” esimerkiksi laihuuden suhteen, saati antaisi toisen ihmisen määritellä milloin olen kaunis ja milloin en. Päätän sen itse.

Moni ajattelee, että miehet esimerkiksi pitävät todella treenatuista naisvartaloista, mutta mitä olen keskustellut mieheni tai hänen veljensä Oskarin kanssa, niin asia ei (ainakaan heidän kohdallaan) pidä paikkaansa! Eikä he tosiaan itse ole mitään ”maailman viimeisiä sinkkumiehiä”… Itse ajattelen, että terveen näköinen keho ei ole välttämättä edes kovin treenattu keho! Itsestään huolta pitäminen on muutakin kuin salilla tuntien hikoilu ja rääkki. Liikunta-alalla olevat valitettavasti usein helposti luulevat, että kaikkien tavoite on ulkonäön muokkaaminen kovalla treenillä.
Jotenkin naiseuteen kuuluu muodot ja kurvit, mutta nykyään kurveja pitäisi olla vain tissien ja perseen kohdalla 😀 . Tää on etenkin meille suomalaisille naisille vähän kohtuuton vaatimus, koska meillä on luonnostaan aika leveät lantiot. Itsekin kuulun tähän ryhmään. Mun ennustus on muutenkin, että pepunpumppaus-trendi alkaa olemaan yhtä ohi kuin ripsipidennykset. Luonnollisuus on tulossa takaisin ja salilla voi alkaa tehdä muutakin kuin lantionkohotusta kuminauha polvien ympärillä ja pakarapumppauksia 20kg nilkkapainot jaloissa….
Liikutaan enemmän hyvinvointi, kuin melonin kokoiset pakarat mielessä!

Itse kiinnitän huomiota ihmisessä omaperäiseen kauneuteen. Ei ole oikeastaan väliä onko pitkä tai pätkä, laiha tai tukeva. Sen ymmärtämisen myötä oon myös oppinut hyväksymään oman naamani helpommin.
Joku yksittäinen juttu voi olla ihmisessä se, mikä herättää mielenkiinnon; Itse kiinnitän aina helposti huomiota pisamiin, paksuun tukkaan, johonkin tosi  hyvin kantajalle sopivaan vaatteeseen tai vaikka vaan lempeään hymyyn! Ehkä osaksi sillä on ollut vaikutusta, että nykyään ohjaan paljon vähemmän ulkonäkökeskeisessä ympäristössä liikuntaa kuin ennen. Musta on ihanaa nähdä liikkumisen riemua, eikä sillä kropan mallilla ole mitään väliä. Tietyssä ympäristössä se käsitys ”normaalista” alkaa todellakin hämärtyä!
Toivon kovasti, että ulkonäkötrendi menee sallivampaan ja etenkin luonnollisempaan suuntaan tulevaisuudessa! Sitä vauhdittaa, kun me naiset aletaan arvostamaan omaa ulkonäköä toisten kopioimisen sijaan!

 

Millainen ihminen teistä on kauniin ja hyvinvoivan näköinen? Onko treenattu kroppa kaunis, vai onko kropan mallilla väliä? 
Mitä ajattelette tosi ”laitetusta” lookista (rusketus, silarit, hiustenpidennykset, ripset, huulet ym)?

Pssst…. Kaipaatko hyvää fyssaria Helsingin keskustasta? Okei, myös TOSI mukavaa fyssaria? Kannattaa varata aika Oskarille Kampin Kiropraktiikkaan!

Oon ruma! (Ja vanha)

Varmaan ihan kaikille sattuu niitä päiviä, kun katsoo peilistä itseään ja toivoisi siinä olevan jonkun valmiin filtterin, että oma naama ei näyttäisi niin karmealle. Miksi tää naama?? Miksi tää kroppa??

Kun paikalla on a) hyvä kuvaaja b) hyvät valot ja c) hyvä stailisti, niin otetusta viidestäkymmenestä kuvasta kaksi selviää jatkoon!
Kun paikalla on a) hyvä kuvaaja b) hyvät valot ja c) hyvä stailisti, niin otetusta viidestäkymmenestä kuvasta kaksi selviää jatkoon!

Mulla on mielestäni aika hyvä itsetunto, mutta huomaan kyllä, että oon alkanut aina toisinaan kyseenalaistamaan mun fiiliksiä. Huijaanko vain itseäni, enkä nää totuutta??
Luulet vaan että näytät nuorelta – oikeasti näytät selvästi REILUSTI yli kolmekymppiseltä.
Toi vaate sopii paremmin parikymppisen päälle.
Naama kuin noita-akalla. 
Vyötärö+synnytykset=Hyvästi.
Kasvot on harmaat ja iho roikkuu.

(Tähän vielä naaman katsomista liian kirkkaassa valaistuksessa lähietäisyydeltä, silmäluomien nostelua, kaikkien juonteiden ja ryppyjen hieromista ja tuskainen äännähdys)

Ja hei, tottahan se on. En oo todellakaan enää 20-vuotias, eli ensi huhtikuussa täytän 34! Mä en todellakaan sano, että tässä iässä (hyi hemmetti, kuulostaa oksettavalta) tarviis näyttää enää teiniltä ja en todellakaan halua olla mikään ”Jersey shore -mutsi”. Jotenkin vaan pelottaa, että muutun sellaiseksi tylsäksi keski-ikäiseksi tantaksi, joka narisevalla äänellä kauhistelee nykymuotia.
Jännäksi asian tekee, että mä en tavallaan voi edes haikailla mitään, koska en tosiaan ollut parikymppisenä(kään) miss suomi matskua. 😀

Mun oma ”seula” esimerkiksi kuvien suhteen on tullut kriittisemmäksi ja helposti jonkun pienen asian takia jätän kuvan julkaisematta. Oma epävarmuus puskee jostain pinnan alta. Tänään se ongelma oli esimerkisi instagramkuvassani nenä, vaikka kuvan koko pointti olikin kysyä lukijoilta ostanko kuvan takin vai onko se huti? Varmaan jollain tasolla suojelen itseäni myös niiltä ikävimmiltä kommenteilta, koska aina ne harmittavat vaikkei ne kovin kauaa päätäni onneksi jääkään vaivaamaan.
Ja todellisuudessa luultavasti kukaan muu ei olisi kiinnittänyt siihen nenään huomiota.

katri_viirret1
Tää kuva läpäisi seulan rimaa hipoen.

Kaikilla meillä on siis omat epävarmuutemme eikä näköjään vanheneminen kaikilta osin ainakaan helpota tilannetta 😀 . Sen oon huomannut, että oon alkanut vaarallisen paljon (kukkaron näkökulmasta) kiinnostua kaikista seerumeista, pikakaunistajista ja anti-age-tuotteista. Se on tosin meillä geeneissä, koska oma äitini edelleen yli 70-vuotiaana haluaa löytää ryppyjä silottavan innovaation.
En tiedä siis helpottaako teitä tää tieto yhtään, mutta kyllä, epävarmuus nielaisee välillä Pohjois-Helsinkiläisen tavallisen perheenäidin! Sitten onneks välillä tulee sellainen hyvä hetki, kun peilistä katsoo ihan mukiinmenevä muija.

Onks muita yli kolmekybäsiä ulkonäkökriiseilijöitä paikalla???

Ps. Tykkäsitkö?? Paina <3 !