Varo mitä toivot!

Olet varmaan joskus kuullut sanonnan ”Varo mitä toivot, koska se voi toteutua!”.

Mä oon osoittanut itselleni viimeisen vuoden aikana, että asia todellakin ON näin! Siksi haluan nyt jakaa tämän kokemuksen teidän kanssa. Mä en koskaan olisi voinut uskoa, millainen voima omilla ajatuksilla on kun haluaa jotain todella paljon!

Vielä viime vuoden syksyllä mulla ei ollut tarkkaa visiota siitä mitä tekisin työkseni tänä vuonna. Tiesin tavallaan mitä halusin: Halusin työn, jossa voin vaikuttaa työaikoihin itse. Halusin työn, jossa en joutuisi joka päivä tuhlaamaan työmatkoihin yli tuntia. Halusin työn, jossa voin suoraan omalla panoksellani vaikuttaa menestykseeni ja käyttää kykyjäni. Yksi tosi tärkeä kriteeri oli myös ihmisten auttaminen ja ylipäätään ihmisten kohtaaminen. Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä oli se, että halusin työn, jossa voin tienata mukavan toimeentulon. Olin todella väsynyt siihen, että lainan lyhennyksen ja laskujen jälkeen käteen ei jäänyt juuri mitään. Mielestäni elämässä pitää olla mahdollisuus myös matkustella ja välillä hemmotella itseään (ei aina tietenkään, vaan joskus).

Aloin tehdä mielikuvaharjoituksia, joissa kuvittelen itseni siihen tilanteeseen, kun mulla on jo tuollainen työ. En tietenkään tiennyt, mikä se työ on. Mutta kuvittelin sen tunteen… Laitoin silmät kiinni vaikka junassa istuessa ja menin sisään siihen oloon, joka mulla on kun teen sitä unelmieni työtä. Saatoin tuntea konkreettisesti, miten tyytyväinen olin sillä hetkellä.
Ja kappas vain! Nyt, juurikin tällä hetkellä istun kotitoimistossani, tehden juuri sitä työtä mistä unelmoin. En missään nimessä sano, että tämä olisi (tai on edelleenkään) helppoa, koska mikään asia ei tule vain unelmoimalla. Mutta kun itse uskoo johonkin, niin on valmis näkemään myös vaivaa sen eteen!

Toinen hyvä esimerkki on iho-ongelmat, jotka ovat olleet tänä vuonna aivan helvetilliset. Vielä alkukesästä mun kaula, silmäluomet, käsivarret, kainalot, vatsa ja polvitaipeet olivat aivan ihottuman peittämät. Jokainen atoopikko tietää, että kortisoni, takrilomuusi tai mikä tahansa muu rasva ei oikeasti paranna tai lopeta sairautta, vaan hillitsee (hetken) oireita. Aloin taas tekemään ”ajatustreeniä” jossa kuvittelen itseni tilanteeseen, jossa ihoni on parantunut.

En toki tiennyt miten kaikki muuttuisi, mutta halusin uskoa muutokseen (jopa näin 34-vuoden sairastamisen jälkeen)! Tästä sain voimaa ja tsemppiä niin, että aloin muuttaa ruokavaliota maidottomaan ja gluteenittomaan suunteen. Aiemmin en jaksanut pitää kiinni muutoksesta kuin viikon tai kaksi ja kaikki tuntui niin työläältä. No, ilmankos se muutos oli vaikeaa, kun omat ajatukset muistuttivat jatkuvasti ”Tuskin tämä auttaa, liian iso muutos, liian iso uhraus, jään niin paljosta paitsi…”. En voi liikaa sitä alleviivata, miten tärkeää on itse uskoa siihen, että asiat voivat muuttua ja ne muuttuu!
Ja pikku hiljaa, ehkä kuukauden jälkeen iho alkoi rauhoittua. Se on toki vielä kuiva ja pahimmilla kohdilla kestää viikkoja parantua. Mutta ihoni ei ole ollut ehkä vuosiin näin hyvä.

Muistakaa, että muutos lähtee siitä, että uskoo itseensä. Omien unelmien ääneen sanominen (ja jatkuva toistelu) on todella tehokas keino saada ne toteutumaan. Äläkä lannistu jos alussa olosi on vähän tyhmä tai koko homma tuntuu turhalta, koska ennen pitkää sinnikkyytesi palkitaan!

Suurin tavoitteeni 35-vuotiaana!

Tämä postaus mun piti julkaista jo viime kuussa, kun mittariin kilahti maagiset 35-vuotta! Synttäreihin ei sisältynyt juurikaan dramatiikkaa, vaan juhlinnat hoidetaan varmaan ensi kesänä alta pois.
35 vuotta tuntuu paljolta, vanhalta ja aikuiselta. Kääk, olenko jo aikuinen??

 

Oon miettinyt miten voisin olla taas piirun verran parempi ihminen 35-vuotiaalle itselleni? Mulla on ollut vuosien saatossa paljonkin isoja tavoitteita, mutta ne on ollu lopulta aika pinnallisia. Oon muistanut ne ehkä kaksi päivää ja se siitä. Nyt oon miettinyt oikeasti, millaisia muutoksia haluan elämääni.
Tavoitteet on tosi tärkeitä ja niitä kannattaa kirjoittaa ylös. Mikään ei omassa elämässä muutu, jos ei ole tavoitteita. Itse ainakin haluan kehittyä ja mulla on paljon unelmia tulevaisuuden varalle! Nyt iso juttu on ollut oma yritys ja sen kasvattaminen, mutta myös omaan hyvinvointiin panostaminen entistä enemmän tulee olemaan mun elämässä läsnä. Nyt kun me ollaan selvitty vauva-arjesta ja kaikki helpottuu koko ajan lasten kanssa, niin tässä voi miettiä omaakin hyvinvointia taas vähän kirkkaammalla päällä.

Mä en oo koskaan askarrellut unelmakarttaa, mutta tiedän, että moni varmaan teistäkin on tehnyt sen joskus. En oo ihan täysin selvillä siitä, kuinka se tehdään (jos sille nyt edes on mitään oikeaa tapaa), mutta aion tehdä kyllä oman unelmakarttani! Mun mielestä ihmisellä voi olla vähän suuruuden hullujakin tavoitteita, eikä ne oo kaikki lottovoitosta kiinni!
Mä oon myös hurahtanut tutkimaan vetovoiman lakia ja jos se ei sano sulle mitään, niin kannattaa katsoa vaikka youtubesta ”Law of adtraction”. Uskon 100% siihen, että oma ajattelu vaikuttaa siihen, millaisia asioita elämässä tapahtuu ja millaisena muut näkevät sinut ja potentiaalisi.

Liikuntaan mulla liittyy myös yksi tavoite – tai oikeastaan lupaus. Se on se, etten liiku enää kuin yhdestä syystä; Hyvinvoinnin ja hyvän olon takia. Haluan päästä suoritusmoodista pois ja miettiä pelkästään hyvää oloa. Liikun kun tuntuu oikealta ja koitan sisäistää, että mun ei tarvitse treenata laihtuakseni! Voin levätä kun väsyttää eikä tauko treenistä ole maailmanloppu. Koitan kuitenkin tehdä jotain liikunnallista joka päivä, siis edes kävellä tai venytellä. Etenkin nyt kun teen istumatyötä niin jokaisella liikutulla minuutilla on väliä, vaikka se olisi vain kevyttä liikuntaa. 

 

Mulla on ihan superhyvä fiilis siitä, mitä tulee tapahtumaan itselleni 35-vuotiaana. Mun mielestä sekin on vaan asennekysymys, odottaako juttuja innostuneena vai kauhulla. Mun suurin tavoite onkin olla aivan upee 35-vuotias ja saada aikaan huippuja asioita elämässäni. Ja tietysti pitää itsestäni huolta.

Kiitos Jutalle näistä ihanista kuvista♡.

Hei onkos mulla täällä paljon jo 35-vuotta täyttäneitä lukijoita? Joko ikä painaa??