”Jonain päivänä sitä omaa aikaa on liikaakin”

Yksi seuraajani kysyi, miten elämäni voi näyttää niin rennolta. Ehkä se näennäisesti onkin rentoa, mutta some näyttää parhaimmillaankin vain 5% ihmisen elämästä. On siis sanomattakin selvä, että elämäni on enemmänkin hektistä, kuin rentoa. Koitan kyllä tietoisesti olla stressaamatta asioista, joille en voi mitään ja muuttaa asioita, joita voin. Uskon, että sillä energialla mitä ihminen käyttää usein stressaamiseen voisi saada monen ison asian elämässään muuttumaan.

Koska olen ”kotona” eli en yrittäjänä fyysisesti matkusta mihinkään päivittäin tekemään töitä, niin se antaa helposti ihmisille mielikuvan, että kotona aika menee kahvia keitellessä ja fb:tä selaillessa! Ihanan rentoa! Vai onko?
Toki vapaus on ihanaa, mutta mulla ainakin tulee mieleen, että kuka siitä fb:n selaamisesta maksaa 😀 ?? Itselläni ei esimerkiksi koskaan ole ollut sellainen taloudellinen paine, mitä nyt yrittäjänä. Mutta ei mennä siihen sen enempää. Valintojen maailma. Työaika on kuitenkin työaikaa ja teen aamuisin itselleni listan sen päivän hoidettavista asioista. Silloin en neppaile muuta. Tai vietä esimerkiksi työpäivää salilla, vaikka periaatteessa voisinkin.

 

Itse toivoisin, että minulla olisi aikaa enemmän sekä treeniin että yhteistä aikaa miehen kanssa. Kuten moni pienten lasten äideistä tietää, niin oma aika on käytännössä joko aamulla ennen töitä (eli puhutaan ajasta välillä 05 ja 07) tai lasten mentyä nukkumaan. Siitäpä sitten valitset sen ”virkeämmän vaihtoehdon”! Meillä kyllä usein illalla vain toinen vanhemmista on kotona, koska teen myös iltaisin töitä muualla kuin kotona ja mieheni on työreissuissa.

Yksi kieltämättä ärsyttävä lause mitä pienten lasten äitinä kuulee aina on se, että jonain päivänä sitä omaa aikaa on liikaakin. Ihan sama kun oli raskaana, niin ihmiset käskivät nukkumaan ”kun vielä voit”. Molemmat lauseet auttaa yhtä paljon siinä tilanteessa. Nyt nimittäin tuntuu, että sitä omaa aikaa olisi ihana olla muulloinkin kuin keskellä yötä! Kello on esimerkiksi nyt puoli yhdeksän ja mulla olisi mahdollisuus lähteä treenaamaan. Nyt käydään se suurin tahtojen taisto: Riittääkö puhti enää punttien nosteluun, vai houkutteleeko sohva liikaa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itse koitan siitä huolimatta priorisoida liikunnan yhdeksi tärkeimmistä asioista. Jos en lähde salille, niin edes venyttelen kotona! Koska olen tänäänkin istunut liikaa, niin on selvä että kroppa tarvitsisi kipeästi liikettä. ”Kyllä sitä ehtii sitten liikkua kun lapset ovat isompia” on myös lause jota kuulen. Mutta kun se liikunta tekisi erityisen hyvää juuri sille äidillekin! Jos antaa itsensä ja kuntonsa romahtaa lasten ollessa pienenä, niin miten se liikuntainnostus muka yht äkkiä herää kun lapset ovat isompia??

Aamutreenistä unelmoin ja teenkin sitä jo ajatuksen tasolla 😀 . Sinänsä olen aamuvirkku, mutta aikainen aamuherätys vaatisi aina sitä, että sängyssä pitäisi olla viimeistään kymmeneltä. Mutta miten ihanaa, kun oma treeni olisi tehty jo aamu seitsemään mennessä! Päivä alkaa todella mahtavasti!

Yksi hyvä keino voisi olla myös treenien laittaminen etukäteen kalenteriin. Etenkin kun meillä päivät ovat niin erilaisia molempien vaihtelevan työn vuoksi. Siksi viikon suunnittelu etukäteen takaisi sen, että asioita ei tarvitsisi päättää viime tinkaan (kuten tänään) ja molemmat vanhemmista tietäisivät jos toinen on menossa treenaamaan.

Onko siellä muita pienten lasten äitejä, jotka unelmoivat siitä ajasta kun lapsia ei tarvitse vahtia ihan koko aikaa? Ja kun treenaamaan voi mennä silloin kun haluaa ja jokainen löytää ruokaa suuhunsa ja pyyhkii pyllynsä oma-aloitteisesti?

Onko meitä äitejä nyt syyllistetty tarpeeksi? No odottakaapas vaan!

Jos olette välttyneet blogeissa vellovalta ”läskit mutsit” -keskustelulta, niin onnittelen, aikamoinen saavutus! En yhtään ihmettele, että aika moni pahoitti mielensä, koska noh… Onhan se aina hienoa kun ihminen, joka ei tiedä yhtään mistä puhuu, puhuu siitä silti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että aina kyseessä ei ole aito huoli vaan eri motiivit. Meillä bloggaajilla on ihan vakkariaiheet, joilla saa postaukselle jakoja ja lukijoita, eli lisää rahaa suomeksi sanottuna! Kaikkien tunteita kuumentavien aiheiden käsittely on aina bloggarille helppo nakki. FF:ssä on paljon äitejä lukjoina (ja bloggaajina), joten oli ihan odotettavissa että kommenttiboxit laulavat.

Tässä kuvassa lapseni kaivaa miekalla nenää.

Itse en ota kantaa tähän lihomiskeskusteluun, koska lasten myötä oma tajuntani on laajentunut niihin mittasuhteisiin, että tajuan, että jos jokin asia on minulle helppoa, niin se ei sitä välttämättä ole toisille. Olenhan itse normaalipainoinen, joten se on varmaan sullekin yhtä helppoa?? Ai ei ole?
Ainoa vaan, että minulla on a) Hyvä tukiverkko (jota ilman elämäni olisi todella paljon erilaista) b) Saan nukuttua melko hyvin, (ainakin viisi yötä viikosta suht kunnolla) ja c) Liikun työkseni, joten painonhallinta on helpompaa siltäkin osin.

Ajattelin koota tähän vielä muita ihanan paljon tunteita herättäviä aiheita, joiden kommentointi blogeissa on nykyään muodikasta! Tässä ei varmaankaan ole ihan kaikki perus-moralisointiin kannustavat aihe-alueet, mutta ainakin hyviä sellaisia!

  • Imetys. Oh dear lord. Imetys on ainakin omasta mielestäni ihan hiton TYLSÄ aihe, koska kysymys on kumminkin vaan maidosta, jota tulee tissistä 😀 . Miten siitäkin jaksetaan aina repiä niin suuria tunteita? Vai onko tässä taas kysymys jostain omista täyttämättä jääneistä imetysunelmista, joka ajaa aukomaan päätä jollekin random bloggaajalle??? Itse en henk koht jaksa lukea en sitten ainuttakaan imetyspostausta.
  • Lasten hoito kotona vai päiväkodissa? Itsehän en jaksaisi millään olla kotona kolmea vuotta lasten kanssa, eikä niin ole tarkoituskaan. Silloin kun vanhemmat ovat töissä, lapset voivat olla kunnan järjestämässä hoidossa. Useimpien on kuitenkin pakko käydä töissä. Jos Helsingissä hoitaa yhtä lasta kotona, siitä tienaa nettona n.600€ (sisältää Helsinki-lisän). Toki pienituloisena on oikeutettu myös muihin avustuksiin. Mutta tuolla summalla harva kuitenkaan pärjää taloudellisesti, ellei ole säästöjä tai toinen vanhempi ok palkkaisessa duunissa. Toinen juttu on se, viihtyykö kotona. Kaikki eivät edes halua olla kotona ja pitääkö sitä hävetä?

  • Matkustelu ja miten lasten ”raahaaminen” eri paikkoihin on haitallista. Lasten kanssa on matkustettu aina, eli ei todellakaan ole mikään uusi juttu. On joko istuttu matkailuvaunussa 80-luvulla 12h päivässä että päästään leirintäalueelle, on menty Ruotsin risteilylle tai on matkustettu lentokoneella Teneriffalle. Onko jossain joku sääntö, että lasten kanssa pitäisi aina olla vain kotona??? Täällä kylmässä ja pimeässä???
  • Lasten TV:n katselu ja pelaaminen. En tiedä mikä on paljon ja mikä on vähän TV:n katsomista. Varmaan se, että lapset eivät leiki ollenkaan tavallisia leikkejä, vaan tuijottavat koko ajan jotain ruutua? Tämä aihe on meillä vähän pinnalla, koska lapset katsoisivat DVD:tä varmaan koko ajan jos antaisin! Pädi meillä meni rikki jo reilu vuosi sitten, eikä sitä ole korjattu. En uskalla antaa tuolle 5-vuotiaalle mitään pelejä pelattavaksi, koska pelkään, että hän ostelee satasilla jotain lisäosia peliin (okei, en tiedä miten se on mahdollista edes). Nykyään on helpompaa, kun lapsia on kaksi ja he leikkivät keskenään. Yhden kanssa on vähän sellainen meininki usein, että lapsen kanssa pitää olla jatkuvasti ohjelmatoimistona. TV on helppo lastenhoitaja ja kyllä, välillä siihen itsekin sortuu. Kyllä meillä lapset katsoo joka päivä jonkun aikaa TV:tä, lähinnä se on Pikku Kakkonen, Buu Klubben ja toisinaan DVD.

No niin, nyt alkaa tulla vaan ihan rehellinen mielipide noista edellä mainituista! Sana on vapaa ja moraalisaarnaus sallittua 😀 !