Bloggaajan täydellinen elämä

Olen miettinyt monesti, että millainen on se kuva itsestäni, jonka haluan antaa teille lukijoille. Mulla on ainakin tässä aikojen saatossa vähän nälkä kasvanut syödessä, mitä tulee lukijamäärään. Ensin blogi oli tarkoitettu lähinnä kavereille ja äidille (okei, mun äiti ei kyllä onneksi osaa lukea mun blogia) ja sitten kun lukijamäärä alkoi kasvamaan, kiinnostuin, miten sitä voisi kasvattaa entisestään :). Siihen liittyy kuitenkin vahvasti se, että alkaa miettimään yhä enemmän, mitä lopulta viitsii elämästään kertoa. 
Vaikka fitness- ja treeniblogit ovat kovasti nousussa, niin enpä tiedä tulevatko ne koskaan saavuttamaan sellaisia lukijamääriä, kun nämä ”päivän asu”-tyyppiset lifestyleblogit. Tai no nykyään myös muotibloggarit jakelevat treenivinkkejä ja mikäs sen kiinnostavampaa; Päivän kuviolegginssit ja salaisuus pyöreisiin pakaroihin samassa postauksessa! Ja kuva julkkispoikaystävästä, tietysti!
Mutta siis hei, jos olet parikymppinen ja eksynyt tänne, niin älä hitossa lopeta lukemista! 🙂 On mulla ainakin välillä instagramissa niitä päivän asuja (olen siellä nimellä katrivee)!

IMG_1517[1]

Mutta mitä on sitten se, mitä teille en halua täällä kertoa mun elämästä? Siis hiivatulehduksen ja lapsuuden traumojen lisäksi?

Mä luotan mun lukijoiden päättelykykyyn niin paljon, etten koe tarpeelliseksi kirjoittaa joka hiton käännettä elämästäni tai kuvata joka ikistä välipalaa tänne (eikä mulla ole sen puoleen aikaakaan). Jotkut blogit saavat kritiikkiä siitä, että kirjoittajien elämä on ns. romantisoitua, eli aina menee täydellisesti, poikaystävä on täydellinen, työ on täydellinen ja tukka on täydellisesti. Siis mullahan just on tukka aina tosi täydellisesti! Ai eikö muka teillä ole?!?
On kuitenkin jotain aiheita, joita en viitsi jakaa teille tässä blogissa. En siksi, että haluaisin esittää eläväni tosi täydellisen terveellisesti (sana ”täydellinen” mainittu varmaan jo kymmenen kertaa, sori), vaan siksi että se ei mielestäni kuulu tähän blogiin. Miksi esimerkiksi kirjoittaisin alkoholinkäytöstäni, vaikka saattaisitte ehkä nähdäkin mut instagramin kuvassa siiderilasi kädessä? No ihan siksi, että tämä on terveellisen elämäntyylin blogi, eikä alkoholi kuulu sen aihepiiriin. Silti ehkä voitte kaikki ymmärtää, että silloin tällöin juon lambruscoa, joka muuten sattuu olemaan lempiviinini. 
En myöskään irstaile useinkaan täällä millään mässäilykuvilla; Syön nykyään aika pitkälti fiilispohjalta, mutta ei se tästä blogista yhtään sen uskottavampaa tee, että kerron teille syöneeni kolmen päivän aikana melkein pussillisen omareita ja lähes kokonaan yksin Milkan Jelly-suklaalevyn, joka kuulostaa ihan dildolta, mutta on
t-a-i-v-a-a-l-l-i-s-e-n hyvää. 
Tämä oli siis täysin hypoteettinen tilanne eli JOS olisin syönyt niitä omareita ja JOS olisin tuhonnut sen suklaalevyn.

IMG_1521[1]

IMG_1523[1]

Paljon on ollut myös keskustelua siitä, että millaisia vinkkejä ja neuvoja bloggari saisi antaa blogissaan vaikkapa laihdutukseen liittyen, ettei vain joku syömishäiriöinen saa kiksejä itsensä näännyttämiseksi. Mulla on ihan selkeä mielipide tästä; Itse normaalipainoisena(tai jopa laihana) en kehtaisi sanoa tietoisesti laihduttavani saatikka että söisin dieettiruokaa ja paasaisin täällä kalorittomuudesta. Sellainen tuntuu myös jollain tavalla huolestuneiden kommenttien kerjäämiseltä! Uskon, että hyvin moni teistä siellä toisella puolella tajuaa, että ruoan, liikunnan ja MYÖS terveellisyyden kanssa on pidettävä joku kohtuus, mutta eivät kaikki. Siellä on kuitenkin myös niitä tyttöjä, jotka ihannoivat niitä muoviastioista syötyjä parsakaaleja ja miettivät, miten rasvaprosentin voi saada miinus viiteen. En haluaisi, että kukaa saisi tästä blogista sellaista fiilistä, että laihuus on just se, mikä tekee mut onnelliseksi. Tai se, että saan jumpata 20h viikossa. Plus siihen vielä päälle tietysti omat treenit. Ja aamuaerobiset, joita teen vain siksi, että aamulla ei väsytä ja luonto herää niin ihanasti viiden aikaan aamulla että sinne on PAKKO päästä reippailemaan.

Jos mua joku kuitenkin ärsyttää tässä blogin kirjoittamisessa silloin tällöin – onneksi kuitenkin äärimmäisen harvoin, on se, että joskus ihmiset tarttuvat ihan epäolennaisiin asioihin! Tämä ei koske pelkästään omaa blogiani vaan myös muitakin blogeja; Jos jossain kuvassa näkyy vaikka muropaketti, niin heti nousee ihan hirveä haloo! Siis syökö tämä ihminen, joka niin täydellistä on esittänyt MUROJA?!? Tai niistä maalaisranskalaisista, joista joku ystävällisesti jaksoi nillittää; Ajatelkaa, jos joku tulisi teidän kauppareissun jälkeen arvostelemaan teidän ruokaostoksia ja turha heittää tähän sitä korttia, että itseppähän kerjäsin. En minä ainakaan poistele kuvista mitään sen takia, että kerjään täällä jotain vuoden terveysihmisen pokaalia! 
Myönnettäköön, että kyllä mäkin välillä mietin joidenkin ns.täydellisten ihmisten blogeja lukiessa, että oliskohan se hienoa, kun olis täydellinen sikspäkki, söisi ruoaksi pelkästään itse teurastettua luomukaurista kera vehnänoraspalleroiden ja iho olis just täydellisesti päivettynyt.

Mutta mitäkähän siellä kulisseissa mahtaa sitten olla? 
Lähes kokonaan syöty omar-pussi? Vai jotain vielä pahempaa…?

 

fityoutoo

23 vastausta artikkeliin “Bloggaajan täydellinen elämä”

  1. Hah, jes mahtavaa ! Täydellistä 😀 Itekin käytän alkoholia ja vedän suklaalevyn joka perjantai (ja keskiviikko…) mitä hiton väliä jos kuitenkin sen sitten arkena kuluttaa… Tsemmpiä jatkoon, olet oikealla tiellä!

    • Tänks! 🙂 Mä olen kyllä todella huono juomaan viinaa suoraansanottuna… Pari kertaa puolessa vuodessa menee (paitsi ehkä kesällä) joten olen vähän huono edes kirjoittamaan siitä!

  2. Hyviä pointteja. Monilla lukijoilla saattaa unohtua se, että blogissa käy tuhansia ja tuhansia yksittäisiä lukijoita, haluaisivatko he paljastaa itsestään kaiken näille ventovieraille? Monista lukijoista saattaa tuntua myös, että tuntee bloggaajan ja täten olisi ’oikeus’ saada tietää enemmän myös henkilökohtaisesta elämästä.

    Luen blogiasi satunnaisesti mutta tuo ranskalaisjupakka on jäänyt mieleeni. Mietin, että saiko lukija tästä iloa omaan elämäänsä, jos hetken sai tuntea paremmuutta ’saadessaan sinut kiinni’ tällaisen saatanallisen eineksen käytöstä? 😀 Aina ei kaikkia kommentoijia pysty ymmärtämään ja eikä kai tarvitsekaan. Silti mielestäni ’itsehän esittelet elämääsi’-kortin heitto on aina hieman näätää, oikeuttaako se unohtamaan käytöstavat kommenttiboksissa samantien?

    • Niin ja en mä ole missään vaiheessa ede väittänyt syöväni 100% terveellisesti. Ja jos bloggari väittää aina syövänsä 100% terveellisesti niin luultavasti valehtelee. Eli onko kuitenkin parempi mennä avoimesti sinne Mc Donaldsiin vai pyytää joku tuomaan se hamppari ja syödä sen pimeessä peiton alla..?

    • Nimenomaan mennä sinne mäkkäriin ja mäsäyttää ihan olan takaa 🙂 Näin ainakin itse teen, tosin myöskään en mainosta syöväni 100% terveellisesti, 80/20 linjalla mennään ja tohon 20% mahtuu aika paljon kaikkea shaibelia 🙂

  3. Täytyy kyllä myöntää, että varsinkin bloggaamisen alkuaikoina tuli visusti rajattua kuvasta pois keksipaketti jos esittelyssä oli vaikkapa ne uudet protskujauheet. Ja heti iski paniikki jos siistin ruokalautasen takana näkyi edes ketsuppipullo :DDD sitten piti selitellä että siis enhän minä mutta poikaystävä noita syö… joka oli tietysti tottakin, mutta sou wat 😀

    Joskus kun pidin toista blogiani, päivän asukuvien taustalle sohvan selkänojalle retkottamaan jäänyt viltti oli katastrofi; se tausta ei olekaan täysin siisti!! Mutta silti mielestäni kaikin puolin mulla on ollut aika järkevä suhtautuminen näihin asioihin, koska se polemiikki mitä saadaan aikaan blogien ”täydellisestä kulissista” ja miten helvetisti se voi joitain ärsyttää, on jotain ihan järkyttävää 😀

    Esimerkiksi kun aloin seuraamaan paikallisen (Seinäjoki) pitämää blogia nimeltä Kaunis Pieni Elämä, törmäsin hyvin pian keskustelupalstoihin missä tämä blogi ja bloggaaja haukutaan ihan pystyyn ihan vain siksi että se vaikuttaa niin pirun ärsyttävän täydelliseltä???? Siis mitä helvettiä :DDD Tämä bloggaaja joskus olikin sitten puolustautunut jollain postauksella ja sanoi esimerkiksi, että ei se elämä niin ruusuista täälä lasten kanssa aina ole, että jos valkoiselle sohvalle menee tomaattispagettia niin kyllä ensimmäisenä otetaan käteen se rätti eikä kamera… Mutta blogin pointti ei olekaan esitellä niitä sotkuja ja tahroja.

    • Hei mä luin joskus ton saman keskustelun! Varsinkin koti- ja sisustusblogeista saa helposti sen kuvan, että paikat on aina vimpanpäälle ja lapset on aina siistejä eikä sotke ollenkaan. Koirakin osaa pyyhkiä eteisessä tassunsa.
      Mutta toisaalta onhan niitä kuvia ehkä kivempi katsoa, jos siellä taustalla ei roiku jotkut hikiset kalsarit :D…

  4. Asiaa. Mun mielestä on ollut just siistiä että sä et oot turhaa huudella sun tiukentuneesta oletuksestani, vaan tehny työtä kaikessa hiljasuudessa. Hätkähdin ihan ku yhtäkkiä alko kuvissa näkyy miten hyvässä kunnossa oot!
    Blogis on edelleen yks suokkareita 🙂 kirjotustyyli puree mun huumorintajuun.

    • Kiitos! Olen omasta mielestäni laihtunut vähän liikaa joka on yksi syy, etten halua täällä revitellä millään alusvaatekuvilla..

  5. Heippa,

    Hillittömän hyvä teksti! Aloitin just viimeviikolla vasta lukemaan sun blogia, miksi en ole löytänyt sinua aikaisemmin? Pääasia että löysin edes nyt ja olen tykännyt hirveästi 🙂 Täytyi myös tottakai aloittaa sun instagram seurauskin. ;p

    Jatka samaan malliin vaan!

    Terkuin,
    Parikymppinen plikka,
    Eveliina

  6. Tämän tyylisiä aiheennostoja on paljon ja tämä oli kyllä niistä paras! 🙂 Hyviä perusteluja. Mulla ei lukijoita paljon ole, mutta joskus miettinyt itsekin vaikka blogin ja insta-tilin ristiriitaisuuksia, mutta haluan uskoa, että lukijani ovat tavallisia ihmisiä itsekin. Lifestyle-puolella onkin paljon myös inhorealisitiablogeja, ja jos ei halua lukea sitä ”täydellisyyttä” niin menkööt sitten sinne. Mutta itse haen blogeista inspiraatiota ja motivaatiota, jota sitten tukevat ne ”avautumispostaukset” siitä kun kaikki ei aina mene hyvin. Sen verran pitää olla sisälukutaitoa, että ymmärtää sen, että (jopa) bloggareilla on lähtökohtaisesti ihan tavallinen elämä. Ihana oot ja ihana blogi! 🙂

    http://move2flow.blogspot.fi/

  7. Hyvä teksti!

    Sun blogi kuuluu niihin harvoihin fitness-blogeihin, joita seuraan satunnaisesti. Sopivan rento suhtautuminen asioihin, kirjoitat hyvää asiaa, muttet maalaile liikaa, eikä tuu postauksia vain postauksen takia.

    Elän juuri keskellä hirveetä hiuskriisiä! En ole vuosiin värjännyt hiuksia (enkä aio jatkossakaan värjätä), kampaajan tää kuontalo kohtasi viimeksi joskus syksyllä. Tässähän hartiat laskee kymmenen senttiä, kun kattelee tota sun tukkaa! 😀

  8. ”Myönnettäköön, että kyllä mäkin välillä mietin joidenkin ns.täydellisten ihmisten blogeja lukiessa, että oliskohan se hienoa, kun olis täydellinen sikspäkki, söisi ruoaksi pelkästään itse teurastettua luomukaurista kera vehnänoraspalleroiden ja iho olis just täydellisesti päivettynyt.”

    Heh. 😀 Naurunpurskahdus tuli!:D Hyvä teksti kaikinpuolin. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta