Do you see what I see?

Ajattelin kirjoittaa tämän postauksen mulle aika henkilökohtaisesta ja kipeästäkin aiheesta. Nimittäin mun nenästä. Ja siitä miten jostain asiasta voi tulla joskus itselle aikamoinen kompleksi.

Olin viime viikolla erään hyvän ystäväni kanssa lounaalla ja hän kertoi ottaneensa selkäänsä tatuoinnin, johon ei ollut yhtään tyytyväinen. Hänen unelmansa täydellisestä tatuoinnista olikin siirtynyt iholle liian epäsymmetrisenä ja haaleana versiona. Ystäväni sanoi, ettei kehtaa kävellä topissa, koska häpesi kuvaa niin paljon ja halusi vain nopeasti saada sen korjatuksi. Näin tatuoinnista vaan osan, mutta omaan silmääni se näytti vain vähän värittömältä eikä ollenkaan niin kamalalta mitä hänen puheensa antoivat ensin ymmärtää.
Tilanne muistutti hyvin paljon erästä toista tilannetta, joka tapahtui jonkin aikaa sitten. Olin saanut nimittäin juuri ennen kolmekymppisiä päähäni, että aijon ”hoitaa” pois pitkään, eli lähes koko elämäni minua vaivanneen asian eli leikkauttaa nenäni! Nenäni, joka on aina ollut mulle erittäin vaikea paikka. Sellainen, mitä englannin kielessä kuvataan sanalla ”issue”.

Olen sen luonteinen ihminen, että kun innostun jostain, niin alan täyttä häkää puuhaamaan ja googletan tietoa aiheesta vaikka keskellä yötä! En välttämättä ajattele asioita ensi alkuun edes järjellä, vaan olen vain täysin uuden mahtavan idean vallassa! Niinkuin tässäkin tapauksessa. Olin niin innostunut toteuttamaan tämän ajatuksen nenäleikkauksesta vihdoin ja viimein, etten malttanut nukkua, vaan halusin heti kaivaa tietoa leikkauksen riskeistä ja hinnoista! Samalla törmäsin kuitenkin moniin kertomuksiin siitä, miten leikkaus ei onnistunutkaan ja mieleeni rupesi hiipimään pelko vieläkin omituisemman näköisestä tuulenhalkojasta ja sen myötä ison summan heittämisestä kankkulan kaivoon.

Menin sitten seuraavana päivänä ripsiin Johannalle ja avauduin tietenkin hänelle tästä ajatuksesta leikkauttaa nenäni.
”Siis anteeksi mitä?” oli hänen reaktionsa kerrottuani hänelle tästä mahtavasta ideastani.
”Siis anteeks mutta onko tossa nenässä nyt jotain sellaista mitä mä en nää, koska mun mielestä se näyttää täysin normaalilta!” Luulin hänen toki vitsailevan, mutta ihan oikeasti hän ei tajunnut yhtään miksi haluaisin leikkauttaa nenäni ja ottaa riskin, että leikkaus epäonnistuisi!
Voiko olla muka niin, että olen tällä planeetalla ainoa, jonka mielestä mun nenä on todella kummallisen ja epämuodostuneen näköinen?? Niin tietysti sen ihanan ihmisen lisäksi, joka kirjoitti internetin keskustelupalstalla nenäni näyttävän aivan penikseltä!
Touché.

Mua haukuttiin joskus ala- tai ylä-asteella kookkariksi (jos tiedätte sen biisin, ”kuinka saisin rikki kookospähkinän….”) eikä mulla ole edelleenkään mitään hajua mistä tuo haukkumanimi sai alkunsa. Käsittääkseni sillä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä nenäni kanssa…? Muistan että mua on kyllä verrattu muutamaankin otteeseen Barbara Streisandiin (toivottavasti NUOREEN Barbaraan…) ja Steffi Grafiin (ainakin hän oli hiton kova pelinainen!) ja ehkä heidän kanssaan voin löytääkkin jollain kummalla tavalla pientä yhdennäköisyyttä…

barbra-streisand
No ei tuo Barbara nuorena toki mikään ruma mirkku ollut!

 

steffi_graf
Minä kymmenen vuoden päästä? No mikä ettei!

Pinnallista tai ei, niin olen huomannut että hyvin usein nämä omat kompleksit saavat pään sisällä aivan mielettömät mittasuhteet. Nykyään esimerkiksi silarit ovat ihan arkipäivää, koska kaikilla pienirintaisilla tuntuu nykyään olevan ongelmana pienet rintansa. ”Olen aina kärsinyt pienistä rinnoistani”. No juu, I can feel you sister, olen aina kärsinyt kummallisesta nenästäni. Ja jos olisin sikarikas ja vähän (tai aika paljonkin) tyhmä, niin olisin luultavasti jo jonottamassa Rolf Nordströmin oven takana.
Mutta ei kai tässä auta muu kuin oppia elämään tämän ns. ongelman kanssa ja rukoilla, ettei se ole periytyvää :D. Mutta se on varmaa, että tätä enempää ette tule julkisesti tämän naisen sivuprofiilia saamaan kuvan muodossa!

nenä
”Be yourself; Everyone else is already taken.” -Oscar Wilde

fityoutoo

21 vastausta artikkeliin “Do you see what I see?”

  1. Ei sun nenä kyllä näytä yhtään penikseltä!!!! sehän nyt on ihan selvää, että sen typerän kommentin kirjoittaja on joku kateellinen löllykkä. Olet ihailtavan kaunis kokonaisuus juuri tuollaisena. 🙂 Kiitos ihanasta blogista. Olen koukussa! 🙂

    • Kiitos ihanasta kommentista <3. Toki jokainen näkee asiat eri tavalla ja eipä se mun ongelma ole vaikka jonkun mielestä mun pää näyttäs aasin päältä :D. Kysymys on kuitenkin asiasta, jolle en voi itse mitään.

  2. No ei ole kyllä ikinä pistänyt sinun nenäsi silmään millään lailla, kun olen kuviasi blogissasi nähnyt! Onneksi olit lajitellut tämän kirjoituksesi ihan oikein höpöhöpö-kategoriaan 🙂

    Kyllä se vaan on kummaa miten ihminen voikaan nähdä itsensä eri tavalla kuin muut, tai ainakin kiinnittää huomiota asioihin, joita kukaan muu ei huomaa. Monesti se juttu, joka itseä häiritsee ihan hulluna tekeekin ihmisestä toisten silmissä persoonallisen ja mielenkiintoisen näköisen. Olen miettinyt, että jos joskus kauneusleikkausten tielle lähtisi, niin se varmaan olisi helposti aika loputon tie. Ensin korjaisi se pahimman kriisipaikan, minkä jälkeen alkaisi tajuttomasti häiritä se seuraava paikka, johon ei ole ehtinyt aiemmin juuri kiinnittää huomiota. Vähän (no joo, todella VÄHÄN) sama juttu kuin se, että jos päätä särkee, niin potkaise pikkuvarpaasi täysillä kaapinkulmaan. Ei muuten särje päätä enää. Kiitos hyvästä höpöpö-kirjoituksesta! 🙂

    • Haha, sait mut nauramaan :D.
      Mä olen myös muuten miettinyt tota, että jos menisi kauneusleikkaukseen, niin tulisiko heti houkutus korjata vähän jotain muutakin….ja jos vielä tuosta. Ja jos nyt jo ennakkoon vähän kiristää tosta ohimolta…
      Nää huulihommat on esim lähtenyt ihan käsistä ja nykyinen kauneusihanne on vissiin monella todella törkeen näköinen duckface ylähuuli!

  3. Mua kiusattii koulussa aina harva hampaaksi, koska keskellä hampaita oli ammottava aukko, aukkohan pieneni ajan myötä, mutta vinoon ne silti jäivät. Nyt kun korjautin leegoni pitämällä vuoden rautoja, ei musta tullutkaan sen onnellisempaa kuin ennen. Ehkä hymyilen enemmän kuitenkin ja välillä huomaan ajattelevani että nyt kukaan ei tuijota mun hampaita ja voin hymyillä, urpo(minä). Kukaan ei ole edes huomannut että mun hampaat olis yhtään suoremmassa kuin ennen 🙂 ah niin ihanaa olla turhamainen.

  4. Joo, mulla on nenäissue (tissi- ja mahaissuen) lisäksi, mutta sit taas.. Olisinko mä enää mä jos mulla olis joko se Täydellinen Nenä tai sit pahimmassa tapauksessa sieraimet a la Voldemort (jos leikkaus menisi pieleen). Ja olisinko mä onnellisempi jos mulla olis isommat maitorauhaset? Tuskin.
    Mun mielestä sun nessu on varsin pätevän oloinen ja jos joku siinä näkee peniksen, niin sillä ihmisellä on mielenkiintoinen käsitys miesanatomiasta. Tai sitten hän kärsii jostain sellaisesta häiriöstä, jota Freud olisi halunnut tutkia. Ulkonäön korjaaminen on yleensä loputon projekti ja toisekseen, tekeekö se elämisestä tai kuolemisesta yhtään helpompaa? Pienten issueiden kanssa eläminen helpottuu, kun keskittyy olemaan paras versio itsestä – sisäisesti. Joten huolet pois, minä ainakin aion halkoa klyyvarillani tuulta vastaisuudessakin, tee sinä samoin 🙂

    • WORD! Todella hyvin kirjoitettu!
      Vaikka olisin toki ollut tyytyväinen hieman persoonattomampaan nenään, niin en minäkään halua ottaa sitä riskiä että lopputulos on ihan karmea. Sit taas uusi leikkaus edessä ja maksaa hirveästi. Ei voi olla sen arvoista. Pahimmassa tapauksessa pidän tätä nykyistä mallia paljon parempana kuin sitä uutta ja siinä vaiheessa on enää turha itkeä.
      Ja vaikka tisseillekkään ei oikein mitään itse voi, niin muuten kroppaa onneksi pystyy muokkaamaan aika paljon!

  5. Heippa ihana Katri! Mä ymmärrän mitä tarkoitat, kaikilla meillä tuntuu olevan jokin osa-alue kehossa joka ei miellytä, mutta sä oot aivan mielettömän kaunis nainen! Ja sinun nenässä ei ole mitään vikaa minun mielestäni. Kiitos täydellisestä blogista, ihanan inspiroiva ja motivoiva. Ja huumoriakin ripaus 😉 ihanaa kesää sulle ! 🙂

    • Kiitos Aino tosi ihanasta kommentista!
      Me naiset ollaan myös usein ihan liian armottomia itsellemme. Aina pitäis olla tossa vähän enemmän, tässä vähän vähemmän ja joku paikka suorempi :D. Vaikka postaus toki saattoi kuulostaa vähän epätoivoiseltakin, niin olen kyllä ihan tyytyväinen tähän Katrina olemiseen! Toivottavasti säkin Ainona olemiseen ;)!

  6. Tuossa nenässähän on asennetta! Ole ylpeä vaan 🙂 iso nenä voi näyttää maskuliiniselta (en tiedä näyttääkö sinulla) mutta siitä voi olla hyötyäkin! Minä ainakin toivoisin nöihin pyöreän pehmoisiin piirteisiini vähän lisää kulmia, ja ehkä sitä kautta jopa uskottavuutta! 🙂

    • No mulle kelpais sitten ehkä ne tyttömäiset piirteet :)! Mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat!

  7. Voi ei! Lueskelin vanhempia postauksia ja nyt pääsin vasta tähän uusimpaan. Sulla on sama ongelma kuin mulla. Nenä. Ystävät ovat sanoneet normaaliksi mutta mun mielestä nenäni on JÄTTI. Eikä asiaa auta se että isosiskoni meidän ollessa nuorempia sanoi aina mun nenää ”neek*erinnenäksi”.. :/ Nuorempana yritin jopa meikeillä/varjostuksilla saada nenää näyttämään pienemmältä. Leikkausta pohdin joskus pahimmassa teini-iän myllerryksessä mutta näin vanhempana (22v) olen ajatellut että näillä mennään mitä on annettu.
    Itse kuitenkin taas tykkään persoonallisista nenistä, mm. sanon aina että miehelläni on samanlainen nenä kuin Jutta Gustafsbergillä, molempien nenistä tykkään 🙂 Sunkaan nenässä ei ole mitään vikaa. Kaunis olet 🙂 Kiitos ihanasta blogista ja voi kuinka olenkaan tyytyväinen että löysin tän!

    • Ole hyvä vaan ja tosi kiva että tykkäät!

      Munkin miehellä on aika iso nenä, mutta ei se häntä yhtään vaivaa ja mun mielestä se on tosi ihana (niinkuin koko mies). Ei hänkään oo kyllä koskaan sanonut että mulla olis jotenkin ruma nenä :D. Ehkä se vika onkin mun korvien välissä, sekä tottakai joku ikävä ”vitsi” siitä on jäänyt päähän kummittelemaan, niinkuin sullakin.

  8. Siis herranjumalamygod!! että on pakko kommentoida. Minulla on koko ikäni ollut kompleksi juurikin nenäni kanssa. Tänään oli taas yksi niistä päivistä jolloin en ole omasta ulkonäöstäni jaksanut välittää ja itkuakin tuhristelin päivemmällä.. Tuossa poikaystäväni kanssa olimme äsken ajelulla ja sanoin, että ”eräs blogin kirjoittaja (sinä) on erittäin kaunis ja juurikin tällaisilla vahvoilla (ja samankaltaisilla) piirteillä varustettu kuin minä. Voisin ottaa hänet roolimallikseni ja alkaa tykätä taas vähän enemmän itsestäni”. Tässäpä sitten näytin tämän blogin ja sinun kuvia ja sain alkaa ihmetellä aivan suunnattomasti että sinä et itsessäsi jostain pitäisi.. Olet todella kaunis ihminen ja nykyään myös roolimallini! 🙂

    • Siis voi ei kiitos kamalasti <3. Ihanasti kirjoiti!!

      Niinkuin mä kirjoitin yhdessä postauksessa, niin ei kannata tuhlata aikaa siihen että haluaisi olla joku muu. Mäkin olen kova vertaamaan itseäni muihin, tai siis syyllistyn siihen perus "voi kun mullakin olis tollanen"-juttuun. Mä oon kuitenkin huomannut, että pelkällä ulkonäöllä tekee tässä maailmassa loppupeleissä aika vähän ja mä ainakin mieluummin menestyn kun olen "vain" kaunis :D.

      Ja mä olen myös miettinyt, että jos tää mun rakas klyyvari nyt sitten laitettas lyttyyn, niin olisinko mä sittenkään paljon tyytyväisempi ja onnellisempi? Koska nythän mä olen mä juuri tän naaman takia! Onneksi mä olen aina yrittänyt olla rohkeasti oma itseni ja se kasvattaa itsetuntoa – muuten tässä maailmassa saa pahottaa mielensä aika usein koska idiootteja löytyy aina!
      Mä en yhtään epäile, ettetkö säkin olis ihan superupee likka ja ihan nenine kaikkineen!!!

  9. Miten musta alkaa tuntua siltä, että henkilö, joka haukkui nenääsi, ei ole koskaan penistä nähnytkään? Tai sitten ainakin kovin erikoisen mallisia.. 😉
    Ymmärrän nenäkompleksin, sillä minulla on ollut sellainen lapsesta asti, kiitos rakkaan perheeni. Näyttäähän se snorkkelini vähän siltä, kuin olisin seinään juossut mopsi, mutta voisi asiat olla huonomminkin. Eniten toki häiritsee tällä hetkellä hampaani, jotka suoristin vuosia sitten, jotka menneet syystä tai toisesta nyt jälleen vintturaan ja entistä pahemmin. argh. Jos olisi rahaa, hankkisin takuulla ne 7 tonttua maksavat invisalign raudat.. Sen jälkeen olisin tyytyväinen suoriin hampaisiini, mutta etsisin varmaan lisää muita virheitä. 😀

    Kiitos muuten hauskasta blogista. Uusi mieluinen tuttavuus.

  10. Oot muuten todellakin nuoren Barbran näköinen!! Ja se on mielestäni kohteliaisuus! Persoonallisuus on kaunista ja sun nenä ei todellakaan ole iso. Tiedän kyllä tunteen että millaiset mittasuhteet se voi saada, koska itelläni on myös nenän kanssa issue… Terävä ja isokokoinen nenä, yhdistettynä isoihin silmiin ja suuhun saa mun naaman näyttämään..no, suurelta.. mutta kaveri teki ihan perusnenäleikkauksen, joita lääkärin mukaan tehdään ”satoja vuodessa, peruskamaa siis”, joka meni pieleen. Nyt nenä on vino, lytistynyt sekä ei enää korjattavissa… Joten mun haaveet pienemmästä klyyvarista jäi siihen! Kipuja ja rahanmenoa ja saikkaria…Ollaan ylpeitä ehkä erikoisista nenistämme ja näytetään muille…. pitkää nenää 😉

  11. Moikka! En yleensä kommentoi näihin blogijuttuihin, mutta tähän haluan puuttua. Mulla on itselläni ihan jumalaton määrä komplekseja ja ymmärrän täysin mistä puhut kirjoituksessasi. Mutta haluan vain sanoa, että mun olen aina ihaillut juuri samanlaista nenää mikä siulla on ja ottaisin itselleni samanlaisen jos vain voisin. Nenäsi ei ole mitenkään huomiota herättävä (ainakaan negatiivisella tavalla). Minusta se on kaunis.

    • Oi kiitos kovasti kommentistasi <3. Yhä edelleen mietin välillä, että mitäs jos menisikin leikkaukseen… Mutta kyllä se taitaa vaan "haaveeksi" jäädä. Tuskin se musta lopulta onnellisempaa tekisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 1
Tykkää jutusta