Eikä tässä vielä kaikki…

Just tänään muistin mitä eilen olisi pitänyt muistaa tehdä.

Viime aikoina on kyllä ollu kovalevy entistä enemmän koetuksella. Sen lisäksi, että yritän opetella elämään ilman päivärytmiä, niin sen lisäksi on noin tuhat ja yksi asiaa mitä pitäisi päivän aikana muistaa suorittaa. Ihan ensimäisenä voin pyytää anteeksi kaikilta niiltä, jotka ovat odotelleet vastausta tekstiviesteihin, inbox-viesteihin, sähköposteihin… 
Mä vastaan niihin ihan just! Siis näin mä ainakin ajattelen joka kerta… Ja pankkineidille tiedoksi että juuri nyt ei ole ehkä tarvetta fitnesstukun tilaukselle. En nimittäin koskaan muista edes miettiä, mitä mä voisin sieltä tarvita. Saatikka, että pääsisin sinne sivuille tekemään tilausta. Saatikka, että muistaisin noutaa pakettia postista.
Ja hyvin suurella todennäköisyydellä unohdan avata myös sen tilaamani protskujauhepussin sitten joskus. 😀
Ja miten tuo puhelinkin soi aina just silloin, kun olen syöttämässä yhdellä kädellä Beniä, ulkoiluttamassa koiraa toisella ja pesemässä pyykkiä kolmannella. Ja heittäkää villi arvaus, muistanko koskaan soittaa takaisin. Jos edes kuulen puhelinta, koska unohdan sen yleensä äänettömälle.
Ja jos haluat jotain minulta (esim. kuvia sähköpostiin 😀 ), niin kysy vähintään kolme kertaa päivän välein.


Mä ihan rupesin miettimään, että varmaan joku raksi ruutuun systeemin toimis tällä dementikon päällä parhaiten. Ihan niinkuin meillä on tossa jääkaapin ovessa Benskun D-vitamiinikalenteri, että muistettais joka päivä antaa sille tipat. Me kuulutaan sellaiseen D-vitamiinitutkimukseen, jonka takia on tärkeää, että vitamiini tulee annettua päivittäin. Yllättäen aloitettiin kaksi päivää myöhässä kun UNOHDETTIIN aloituspäivä, what a surprise!
Siihen päälle pitäs muistaa ottaa tietenkin edes joskus omat vitamiinit, kalaöljyt, magnesiumit, sinkki ja l-glutamiini. Ja mielellään ihan joka päivä, koska niistä ei ole hyötyä pitämällä purkkia kaapissa(!!!). Nyt kun iho on ollut ihan karmeassa kunnossa, pitäs muistaa syödä myös joka päivä kylmäpuristettua kookosöljyä ja helokkiöljykapseleita. Sitten kun muistaisi vielä käyttä tiskatessa ja läträtessä kumihanskoja, niin nää kädet saattas ehkä vielä joskus parantua… Ei tarvitsisi joka yö maanisesti raapia niitä huomatakseen aamulla, että rystyset on taas ruvella.
Eikä tässä vielä kaikki! Kun nyt päästiin itsehoidon ihmeelliseen maailmaan, niin jatketaanpa siitä. Kuituja, niitähän pitäisi syödä oikein roppakaupalla! Joka ilta pitäisi muistaa ottaa kuiturouhetta ja syödä kasviksia tarpeeksi. Päänahkaa pitäisi hoitaa. Kasvoja kuoria. Pitää tissit lämpimänä. Ja pää kylmänä.
Ulos pitäis muistaa pukea sään mukaan, eikä sen mukaan mitä muistaa laittaa päälle. Pipon kun näillä keleillä unohtaa kotiin, niin voikin nautiskella korvatulehduksesta seuraavan viikon.

On tosi helppo elää, kun kaikki menee vanhalla kaavalla ja rutiinilla. Kun arki menee sekaisin, eikä siinä ole minkäänlaista rytmiä (vielä), on haastavaa muistaa kaikki tarpeellinen. Milloin unohtuu vesipullo matkasta ja milloin sitten taas muistaa syödä sen kaksi kertaa päivässä. Tai ainakin pitäisi muistaa varoittaa miestä siitä, että ei ole syönyt, eikä ota vastuuta sanomisistaan seuraavaan ruokailuun asti.
Nykyään muutenkin suositellaan tekemään kaikenlaista, niin monenlaista että menee vähemmästäkin pää sekaisin.
Eipä riitä että liikut joka päivä 30min, mutta sen lisäksi pitäisi muistaa syödä kalaa kaksi kertaa viikossa, kasviksia puoli kiloa päivässä, juoda 2-3l päivässä ja syödä hitaasti pureskellen ruokapöydän ääressä. Kosmetologisi suosittelee ihonpuhdistusta ainakin kaksi kertaa vuodessa (itsellä varmaan taas vuosi väliä), hierojasi suosittelee hierontaa ainakin kerran kuussa, ja millos viimeksi olet mittauttanut verenpaineesi ja kolesterolin. Lenkkarit pitäisi vaihtaa 800km:n välein ja saliohjelmaa 8vkon välein. Pyykinpesukoneen nukkasihti pitäisi puhdistaa kerran kuussa. Takuukuiteista pitäisi ottaa kopiot. Ja mikä yllätys, että noiden orkideoiden kastelusta on varmaan kolme viikkoa. Niitähän pitäisi uppokastella kai viikon välein. Ei voi syyttää kuin itseään, ettei ne kuki.
Huh, olen aivan hengästynyt! 
Ei ole oikeastaan ihme, että ihmisille tulee vähän pakokauhua kaikista suosituksista ja säännöistä. Luin muutama vuosi sitten erään terveysopuksen ja siinä oli niin paljon erilaisia suosituksia eri vitamiineista ja luontaistuotteista, että ensinnäkin mä en mitenkään muistaisi ottaa niitä kaikkia ja toisekseen mä en muistaisi ostaa niitä kaikkia. Mun mielestä on tärkeää, että jos sä otat jonkun pillerin, niin sä osaat perustella MIKSI sä otat sen eikä vaan siksi että kun jossain suositeltiin ottamaan. Vähän sama on lisäravinteiden kanssa. Tosi moni salitreenaaja hypettää esimerkiksi latausjuomaa, mutta kuinka moni tietää miten se elimistössä vaikuttaa(enkä nyt tarkota millään molekyylitasolla vaan pääpiirteittäin)? 



Onko teillä jotain, mitä yritätte epätoivoisesti aina muistaa onnistumatta siinä? 

Mutta nyt, nyt mä otan ne vitamiinit!!! Ettei unohdu…

fityoutoo

2 vastausta artikkeliin “Eikä tässä vielä kaikki…”

  1. heh, eihän sun tilanne ole ollenkaan huono, kun sentään muistat mitä kaikkea pitäisi muistaa tehdä, vaikket sitten lopulta muistakaan 😉 Itse olen myös unohtelija ja viimetinkaan reagoiva, eli teen asioita usein vasta olosuhteiden pakosta viime hetkellä, tai hieman myöhemmin. En edes osaa kuvitella minkälaista elämä olisi, jos olisi vielä lapsikin muistettavana! Välillä yritän hallita kaoottisuuden tuntua tekemällä listoja erityisen tärkeistä muistettavista asioista. Pelkkä listan tekeminen usein helpottaa – eri asia toki saako niitä asioita siltikään hoidettua 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta