Elämä ei ole puolen vuoden superdieetti

Käytyäni viime viikonloppuna Optimoi lihaskasvu & kehonkoostumus-seminaarissa Tampereella, aloin yhä enemmän kyseenalaistamaan näitä TV-ohjelmia, joissa ihmiset kieli vyön alla toteuttavat ”elämänmuutoksiaan”. Toki kyseessä on viihde ja sen täytyy olla myyvää, eikä ketään kiinnosta Pihtiputaalaisen Pirkon viisi viimeistä kiloa, vaikka ne kuinka tiukassa istuisivatkin. Ihmiset haluavat megaläskejä, isoja muutoksia ja valmentajan, joka piiskaa tuskissaan huutavalta tunnesyöjältä viimeisetkin luulot pois! Juuri alkoi telkkarista suomen Suurin pudottaja ja kyllä se alku oli aikamoinen shokki varmasti monelle kilpailijalle. Kovasti valmentajat rummuttavat uusien elämäntapojen opettamista, mutta… No, jään mielenkiinnolla seuraamaan, mitä näille kilpailijoille tapahtuu. Tämä sarjahan on saanut kovasti rapakon takana kritiikkiä.
Viime viikolla julkaistiin myös uutinen, että Jutta ja puolen vuoden superdieetit hakee taas uusia kisaajia! Lueskelin FItfarmin facebooksivuilta tuota uutisen viestiketjua… Kyllä oli muuten halukkaita jonossa ja suorastaan katkeruutta ilmassa, kun kuvauksia ei voida järjestää ihan joka kyläpahasessa! 
Joku oli kuitenkin kirjoittanut todella nerokkaan kommentin, joka puki omat ajatukseni 100% sanoiksi; Tarvitaanko siihen oikeasti tv-ohjelmaan pääsy, että ihminen voi muuttaa omaa elämäänsä ja elintapojaan? Ovatko nämä Fitfarmin PT:t ainoat PT:t tässä maassa, jotka voivat saada asiakkaiden kanssa tuloksia? Mites nämä ohjelmaan hakeneet ihmiset, jotka eivät pääse ohjelmaan – jäävätkö he kotiin itkemään elämänsä tuhoutumista, kun eivät tulleetkaan valituiksi? 

before and after

Tuolla lauantain seminaaissa kerrottiin esimerkiksi se karmea fakta (jonka jo itseasiassa olin jo kuullut), että niinkin hurja määrä kuin 2/3 ison laihdutusurakan tehneistä palaa tutkimusten mukaan VUODESSA lähtöpainoonsa ja lopulta jopa 95% näistä ihmisistä!!! Se on mielestäni aivan järkyttävän iso luku, joka kertoo vain ja ainoastaan siitä, että ihmiset haluavat nopeasti tuloksia keinolla millä hyvänsä ja kokeillaan ties mitä vippaskonsteja! Ei ole aikaa opetella uusia tapoja ja ajatusmalleja, on vain aikaa ottaa se ruokavaliolappu käteen ja mitata lautaselle 100g broilerin fileesuikaleita. Itseäni nämä sarjat huolestuttavat myös siitä syystä, että yhä enemmän asiakkaikseni haluavat ajattelevat, että mitä enemmän raippaa, sitä enemmän rahalle vastinetta! Totuus on kuitenkin se, että minä en voi ketään laihduttaa vaikka asiakas maksaisi tonnitolkulla riihikuivaa. Kyllä se on jokaisen se työ itse tehtävä! Mä laitan myös asiakkaan ajattelemaan, että mikä on se syy, että on päästy siihen pisteeseen, että mopo on päässyt moottoritielle ja omaa puputtamistaan ei voi hallita.

personaltraining_kv

Satuin vahingossa ja ikävä kyllä lukemaan kirjoituksen aina niin iki-ihanalta kaksplus-palstalta jokin aika sitten. Joku nimimerkki siellä valitti, että hänen ystävänsä, joka oli AINAKIN 120kg oli palkannut 3kk sitten PT:n, mutta näkyviä tuloksia ei ollut vielä tullut. Mitä muuten ajattelisitte, jos teidän ”ystävänne” märehtisi keskustelupalstoilla teidän läskeistänne? 
Monella varsinkin todella ylipainoisella se ongelma on nimenomaan henkisellä puolella ja syyt lihomiseen ja syömiseen ovat jotkin aivan muut kuin se, että ”sattuu mäkki maistumaan”. Se, että tälle ihmiselle lyödään seuravan kuuden kuukauden ruokavalio yhdellä A4:lla käteen, ei ainakaan niitä ongelmia ratkaise – ehkä tällä henkilöllä voi ollakkin kova itsekuri sen puoli vuotta päällä, mutta entäs jos mennään ajassa vaikka kaksi vuotta eteenpäin? Kyllä mua harmittaisi, jos mun asiakas sanoisi mulle asiakassuhteen päättymisen jälkeen, että ei jäänyt mitään päähän, mä jatkan varmaan sitten vanhoilla kuvioilla! Ihan aivot narikassa vedin ja hyvät tulokset tuli, kiitos niistä!
Jokaiselta laihduttajalta pitäisikin kysyä projektin alussa; Haluatko oppia ajattelemaan itse vai istutko puoli vuotta jääpuikko persiissä? On kuitenkin ihan varma, että nää puolen vuoden dieettiläiset ei enää kahden vuoden päästä mittaile grammavaa’alla ruokiaan ja katso jostain lapusta mitä tänään syötäisiin.

nicole

Toinen asia, josta seminaarissa puhuttiin oli se, kun ns. ”tavalliset ihmiset” lukevat fitnesslehtiä ja ottavat mallia fitnesskilpailijoiden treeneistä ja treenityylistä. Nykyään tuntuu, että mitä monimutkaisempaa, niin sitä parempi! Totuus kuitenkin on, että moni käy lähinnä toiveunissaan siellä salilla sen viisi kertaa viikossa ja treenaa kuten ”pro”. Oishan se toki kiva näyttää ammattilaistason bikinifitnesskisaajalta, mutta mä luulen, että moni ei edelleenkään tajua sinnepäinkään mitä se elämäntyyli vaatii.
Pakataan ensin laturit yhteen sheikkeriin, sitten treenin aikana juotava litku toiseen ja tietysti vielä palkkari kolmanteen ja kuvitellaan, että niitä juomalla on puolet treenistä tehty! Salilla saatetaan tehdä toinen toistaan erikoisempia tekniikoita ja liikkeitä, vaikka todellisuudessa yksijakoinen ohjelma toimisi monella paljon paremmin, kuin ”epäkkäät tänään ja reiden lähentäjät huomenna”-tyyppinen jako. Ja siis tämä ei ole pelkästään naisten ongelma!
Juha Hulmi, joka on kuitenkin tohtoritason miehiä ja tekee jatkuvasti töitä lihastenkasvatuksen parissa lyttäsi myös melkein suurimman osan lisäravinteista tai lähinnä piti niiden vaikutusta vähäisenä normipulliaisen näkökulmasta.
Tuolla seminaarissa mä sain vahvistusta omille ajatuksilleni ja myös sille, että mun ammattikuntaa tarvitaan. Mun tehtävä on saada ihmiset itse ajattelemaan ja toki mulla on se raippakin varastossa, jota silloin tällöin sujuvasti käyttelen :). Mä haluan saada ihmiset tajuamaan, että asioista ei kannata tehdä liian monimutkaisia, koska se työ täytyy jokatapauksessa tehdä siellä salilla tai lenkkipoluilla, halusi tai ei. SItä työtä ei mikään ”aminohappococktail” voi korvata.

timo_haikarainen

timo_haikarainen2

Millaisia ajatuksia teillä on herännyt näistä ohjelmista ja uskotteko siihen, että nää ihmiset voi oikeasti pysyä normaalipainoisina lopun elämäänsä?
Kuinka kauan teillä on kestänyt pysyvien ja terveellisten elintapojen omaksuminen?

 

fityoutoo

63 vastausta artikkeliin “Elämä ei ole puolen vuoden superdieetti”

  1. Itse satuin havahtumaan elämäntapamuutokseen keväällä 2012, kun tämä kaikki buumi oli aluillaan. Aloin lueskella treeniblogeja, joita ei silloin kovin paljon ollut, ja otin elämäni ensimmäisen salikortin. Tästä nyt jo arvaakin sen mihin se johti; totaalihullaantuminen, toisten auttaminen kun kysyttiin että wau, miten teit tuon, sitten vuosi sitten olinkin jo PT-koulussa ja nyt on työelämää puoli vuotta takana. Aika paljon väheksyntää ja silmien pyörittelyä saa osakseen, jos tänä päivänä tituleerataan personal traineriksi – onhan sekin totta että jos jonkinlaista tallaajaa löytyy, mutta kun en minäkään ihan mitään kirjekurssia tähän ole käynyt niin ottaa välillä hermoon se että suhtautuminen on lähinnä ”jaa SÄKI”. Lisää hiiliä pesään lyö se että mitään liikuntataustaa mulla ei ollut ennen vuotta 2012, olen vaan tämmönen reipas puolitoistametrinen känä ja nuoren näköinenkin vielä 😀

    Itekin pelkäsin aluksi paljon sitä että asiakas ajattelisi pelkästään personal trainerin palkkaamisen olevan se magic word, joka tekee kaiken, mutta ei ole onneksi semmoisia vastaan tullut. Toki monen kanssa on saanut päätään raapia kun tuntuu että mikään ei tepsi, ja voin rehellisesti sanoa että on toki munkin kokemuksella vaikutusta. Että mitä mä osaan sille asiakkaalle tehdä ja tarjota. Aina ei kuitenkaan asiakas kerro kaikkea ja sitten ei vaan voi mitään.

    Mulla on ainakin sellainen linja asiakkaiden kanssa, että pikkuhiljaa opetellaan yhtä pientä tapaa kerrallaan kohti muutosta, ei liikaa kerralla. Sama juttu painonpudotuksen kanssa, maltillisella tahdilla ne kilot pysyykin poissa. Ja kun ne uudet rutiinit esimerkiksi ruoan suhteen on opeteltu pikkuhiljaa siinä samalla. Idea olisi että asiakas alkaisi tosiaan ajattelemaan näitä asioita; ruoan, treenin ja levon merkitystä yksin ja yhdessä, mitä syödä ja milloin ja miten jne, alkaisi pikkuhiljaa hahmottamaan koko kuvan ja siitä tulisi automaattista. Ennen se automaattivaihde vei sohvalle ja sipsipussille, ja kauanhan niin on mahdollisesti tehty – eli uusia tapoja kohti ja kärsivällisesti. Hiljaa hyvä tulee 🙂

    • Personal trainerina toimiminen on toki nyt aika muodikasta, mutta toisaalta asiakaskuntaakin kyllä riittää. Onneksi alalle jää ne ihmiset, jotka sopivat henkisiltä ominaisuuksiltaan tälle alalle. Asiakaspalvelu kun ei ole pitkässä juoksussa kaikkien juttu.
      En todellakaan ainakaan itse ajattele, että PT:ksi haluavan täytyisi olla joku huippu urheilija! Minun pätevyyteni mitataan asiakkaideni tuloksista eikä oman hauikseni koossa :D. Toki sporttinen ulkonäkö on aina uskottavampaa ja olen myös sitä mieltä, että täytyy elää kuten opettaa. Muuten ei voi olla oikein uskottava.

      Eikä kukaan ole seppä syntyessään, älä huoli. Toi PT-koulutus antaa toki hyvän pohjan mistä ponnistaa, mutta käytännön työtä ei korvaa mikään koulutus!

  2. Olipa hyvä teksti! Ehkä suurin syy ohjelmaan hakemiselle on sekin, kun porukka ei olevinaan tiedä miten laihtua. Jokainen osallistuja itkee että on olevinaan kokeillut kaikkea, mutta mikään ei ole tepsinyt. Epäonnistumiseen on varmasti ollu syynä se, että on luovuttanu heti ensimmäiseen ”En mä jaksa” fiilikseen. Ohjelmaan pääsy tuo varmaan niille sen viimesen potkun perseelle.

    Jos tyypit tajuaa ton puolen vuoden projektin jälkeenki, että joo se mäkki safka on oikeesti aika paskaa ja lihottavaa.Ja että se on oikeesti elämänmuutos ja ajattelutapa mikä pitää muuttaa, niin kilot pysyykin poissa 🙂

    • Kiitos Tiina! Oot ihan oikeassa, että näissä ohjelmissa on aina se epäonnistumisen pelko ja paine päällä, joka ihan varmasti on jopa suurin syy sille minkä takia nää kilpailijat vetää itsensä niin tiukille. Ja eipä me katsojat tiedetä mitä siellä kulisseissa tapahtuu…Että millaisia ”kikkoja” noissa kilpailijoiden loppukireissä käytetään… Hauska sana ”loppukireissä” 😀

  3. Moikka. Ihan huippu teksti oli tää! Itse olen tehny elämäntapamuutostanu viimeiset 1,5vuotta. Tiputtanut painoa pikkuhiljaa koittanut löytää sen oikean tien laihtua ja saada terveellinen elämä. Olen aikasemmat 10 vuotta jojoillut painon kanssa kaiken maailman superdietteejjä kokeillen ja aina palannut korkojen kera lähtöpisteeseen. Nyt painoa on tippunut 16kiloa ja elämä on todellakin saanut uuden suunnan. Olen kasvanut henkisesti ja oppinut paljon asiaa, opiskelen itsekin personal traineriksi ja haluankin tulevaisuudessa olla apuna muuttamassa muidenki elämää. En ainoastaan olla piiskaamassa ne 20kiloa pois ja täts it. Voi, mulla olisi niin paljon tähän sanottavaa mutta jätän väliin ettei ihan paasaamiseksi mene 😀

    Mun ajatuksia löytyy osoitteesta http//:millonsiitatuli.blogspot.fi

    • Kiitos paljon kommentista! Tosi hienoa että olet nyt ns oikealla tiellä ja noin vähän aikaa kuitenkin vasta kulunut. Henkisen puolen työstäminen vie aikaa, ainakin itselläni vei! Mutta kovasti tsemppiä siihen ja työhön!
      Käyn kurkkaamassa blogiisi!

  4. Hulmin juttuja ”fanittavana” pakko viilata hieman pilkkua, kyseessähän on kuitenkin liikuntatieteiden tohtori eli maisteristason mies jää selkeästi alakanttiin 🙂

    Hyviä ajatuksia kuten blogissasi usein muutenkin. Itse suhtaudun noihin tv-ohjelmiin kuten suurimpaan osaan muustakin tarjonnasta, viihteenä. Kyllähän toki aina joku noistakin hyötyy, katsoja saa kipinän omaan elämänmuutokseensa tai osallistuja pystyy ylläpitämään uusia tapoja kameroiden sammuttamisen jälkeenkin. Hieno homma heille. Omassa elämässä suhtautuminen on varsin erilainen ja tuloksetkin toivottavasti pidempiaikaisia.

    • No tietysti!!! Uh mikä aivopieru…virhe korjattu!!!

      Niin, onneksi nämä ohjelmat saavat monet siellä kotisohvallakin ajattelemaan, pitäisikö jotain tehdä…
      En minäkään voisi elää jonkun lapun mukaan…Fiilistely on kivempaa, kun on oppinut tekemään sen hallitusti :).

  5. Pikalaihdutus ja ulkopuolinen piiskurointi voi varmasti toimia joillain ihmisillä tarvittavana aloituspotkuna persauksille, mutta jos ihminen ei oikeasti opi pitämään liikunnan ja ruuan sopivasta suhteesta ja ymmärtämään itse mikä se sopiva suhde on, liu’utaan varmasti ennemmin tai myöhemmin takaisin vanhaan. Ja kuten sanoit, iso merkitys on varmasti sillä, että tunnistaa myös ne syyt miksi syö liikaa/väärin ja liikkuu liian vähän. Paikkaako sillä jotain, mikä pitäisi korjata muuten?
    Kauneuteen/laihuuteen/hyväkroppaisuuteen saatetaan myös ladata vääriä odotuksia. Se voi tuoda lisää hyvää oloa, mutta ei se pelkästään tee ketään onnelliseksi. Ihminen vartalon sisällä on koko ajan sama. Onnellisuuden ja tyytyväisyyden itseensä on lähdettävä sieltä sisältä.
    Väitän, että jokaisen ihmisen on mahdollista saavuttaa ja pysyä normaalipainoisena, eikä se tosiaankaan tarkoita salaatin mittaamista puntarilla ja viittä salikertaa viikossa vaan sitä, että opitaan mikä on kohtuus ja hyödynnetään arjen liikuntamahdollisuudet.

    • No mitä mä voin tähän enää lisätä? AAMEN! Puit kyllä täysin myös omat ajatukseni sanoiksi, aivan 100% samaa mieltä sun kanssa Liisa!
      Kauneus on katoavaista… Se on niin totta. Hyppyritakamus ei vielä kenestäkään onnellista ihmistä yksinään tee!

  6. Aivan mielettömän hyvä kirjoitus, etkä uskokaan miten hyvään saumaan tästä kirjoitit. Mähän olen vetänyt itse viime vuoden tuolla A4-tyylillä. Salilla riehuttiin latarin voimin 4 x viikossa ja kaikki ruoat meni vaa’an kautta. Tuloksia tuli, sitä en kiellä, mutta se puhti loppui noin puolen vuoden jälkeen. Loppu puoli vuotta mentiin sinne päin ja samalla koitettiin sisäistää syömistä ja uusia elämäntapoja. PT:sta oli valtava apu ja hyöty, mutta olen sisäistänyt ne asiat ehkä paremmin vasta nyt, kun aikaa on hieman kulunut ja itsekin opiskelen PT:ksi. Itse en siinä pyörityksessä paljoa miettinyt että miksi tein ja mitä tein.

    Meillä ei ole vielä ollut koulutuksessa tuota ruokavalio-viikonloppua, mutta parina viime päivänä olen tutustunut jo materiaaleihin ja pähkäillyt ruokavalioita mun harjoitusasiakkaille. Ja on muuten itsellekin vielä vaikeaa olla ajattelematta kaloreita… Itse en punnitse (kaikkea) ruokaani, vaan juurikin opettelen kehoni kuutelemista, tutustun superfoodeihin, smoothieihin jne. Tiedän, että meidän koulutuksessakin puhutaan sen puolesta, että kaloreita ei laskettaisi vaan nimenomaan pyritään tuohon ajatusmaailman muutokseen ja opetellaan kuuntelemaan omaa kehoa. Siinä onkin haastetta kerrakseen, että osaa myydä tuon kaiken ihmisille, jotka tosiaan odottavat saavansa näiden suurten firmojen tyyliset grammalleen ohjeistetut ruokavaliot.

    Itse uskon, että osa varmasti pystyy pysymään tuloksissa, mutta meidänkin koulutusmateriaaleissa puhutaan samoista prosenteista laihduttamisen pysyvyyden suhteen. Yksi nyt tämän kauden Jutan ”leirillä” olleista asuu samassa kaupungissa kuin minä ja treenit jatkuvat. Käsittääkseni tähtää lavoille. Nyt suurimmassa pudottajassa on yksi henkilö, joka on mun kanssa samassa PT-koulutuksessa ja on tosi simpsakassa kunnossa. Ja kun on koulutukseenkin hakeutunut niin uskoisin, että muutos on pysyvän laatuinen. 🙂 Kaikilla se ei kuitenkaan onnistu. Itse olen siitä hyvä esimerkki ja lähipiirissä on monta muutakin, jotka ovat ottaneet kilonsa takaisin. Laihduttaminen on helppoa, mutta elämäntapojen muuttaminen vaatiikin jo enemmän. 😉

    • Kiitos sullekkin!
      Tottakai tuloksia tolla ”riehumisella” tulee, ainakin jos hommaa tehdään vielä jonkun järjen rajoissa eikä niin että liikuntaa 20h viikossa ja kaloreita päivässä 1000.
      Missä koulutuksessa muuten olet? MIelenkiinnosta kysyn!

      Ruokien punnitseminen asiakkaan kanssa alussa voi olla ihan paikallaan, mutta ei se voi olla yksin mikään keino hallita elämää. Kuitenkin lopulta on kyse siitä kontrollin tunteen menettämisestä syömisessä ja taas mennään pintaa syvemmälle.
      Kiva kuulla että sulla on ”inside” tietoa noista muutoksen tehneistä :). Huippua, että tällainen kokemus voi tuoda jopa ammatin, koska nää ihmiset tietää ainakin mistä puhuu (vaikka kaikilla on tietysti eri jutut mitkä toimii…).

    • Mä olen Tsempparilla. Jukka Harjun luotsaamassa koulutuksessa. Osallistuminen tähän koulutukseen oli pitkälti kiinni hinnasta, ja epäilytti hieman ennen koulutuksen alkua, koska kyseessä ei ole suuri ja tunnettu firma. Täytyy kyllä sanoa, että hetkeäkään en ole katunut tähän mennessä ja olen jopa saanut kuulla mm. Trainer4U:n koulutuksen käyneeltä, ettei heillä ole ollut sellaisia asioita koko koulutuksessa mitä meillä oli jo ensimmäisenä viikonloppuna. 🙂

      http://www.tsemppari.fi/koulutuskokosisalto.html

    • Kiva juttu! Jukka on mun hyvä tuttu ja tehdään yhteistyötä hänen kanssaan. Paljon viisaita juttua oppinut häneltä.

  7. Mulla ajatus ruokailutottumusten muutoksista alkoi jo yläaste aikoina, kun äitini totesi karun faktan minulle ja siskolleni. Yksinkertaisesti hän vaan sanoi totuuden: suvussamme on useampia reilusti ylipainoisia naisia eli me emme voi pistää suuhun ihan mitä sattuu ellemme halua samaa. Tietenkään en salaman iskusta alkanut elää terveellisesti, mutta kuitenkin tuo ajatus on ollut takaraivossani siitä lähtien. Nuorempana ehkä elin enemmän ”läskikammoisena”, että en halua olla lihava, mutta ei se sillä ajatuksella oikein toiminut. Paastoilin ja diettailin mitä ihmeellisimmin keinoin vaikka ihan normaalipainoinen olinkin. Kuitenkin muutettuani asumaan itsekseen toiselle paikkakunnalle oli pakko ryhdistäytyä ja pienin askelin olen opetellut elämään terveellisemmin jokapäiväisten valintojen avulla. Pakko myöntää, että vasta tällä viikolla havahduin siihen, että tämä vuosien (noin 8-9 vuoden) aivopesuni on pikkuhiljaa tullut oikeasti järkevään muottiin ja olen tyytyväinen siihen mitä olen ja mitä minusta voi tulla. 🙂

    Kiitos blogistasi! Ihanan aitoja ja positiivisia kirjoituksia! 🙂

    • Meillä on sama juttu äidin puolen suvussa, eli keskivartalo kerää helposti rasvaa ja tukevoidumme helposti. Tiedän siis mistä puhut! Kiva että alat löytää fiksun tasapainon syömiseen… Uskon, että suurin osa kokeilee ties mitä, mutta lopulta pikkuhiljaa löytää sen itselle sopivimman ruokavalion, joka toimii ”kuin itsestään”.
      Kiitos paljon ihanista sanoista! <3

  8. Uskon, että yksi syy näihin ohjelmiin hakeutumiselle on saada oma laihdutus/muutosprojekti mahdollisimman näkyväksi. Että kaikki naapurit ja tutut ja puoli muuta Suomea tietävät, että ”nyt se laihduttaa”. Tämä voi nimittäin kyllä toimia hyvänä motivaation lähteenä saada aikaan muutoksia ja myös pitää ne yllä. Ja jos se jollekin toimii niin sehän on vaan hieno juttu! Ainahan asioista tulee enemmän painetta heti, kun joku muukin tietää 🙂

    • Niinkuin jossain kommentissa taisinkin kirjoittaa, niin onhan se julkisuuden paine iso iso motivaattori. Ja itse kyllä myös kannatan ainakin useissa tapauksissa sitä, että avoimesti kertoo että aikoo esimerkiksi laihduttaa. Jos vain ”yksinään puuhailee” niin helposti sitä myös sitten sortuu, koska se ei sitten kuitenkaan haittaa mitään…

  9. Hyvä teksti! Pakko kommentoida. 🙂 Itse oon miettinyt aika paljon tuota ” kun tavalliset ihmiset lukevat fitness-blogeja” , kun itse koen olevani juuri se tavallinen, liikun päivittäin koulumatkat pyöräillen + jumpat + sali + uinti ja juoksu siihen päälle sen 3-6 krt viikossa. Eli ” normaali” – liikkujana pidän itseäni. Lukiessani fittness-blogeja tulee mieleen vain, että onkohan tää mun liikkuminen sittenkään tarpeeksi! Syönkö ihan oikein , kun syön juuri lautasmallin mukaan (1-2 lämmintä ateriaa päivässä)? Syönkö juuri oikeisiin kellonaikoihin ? Miten se vaikuttaa mitä syön ennen treeniä ja treenin jälkeen? 😀 Kaikkea tulee mieleen, enkä varmasti syö fittness oppien mukaisesti tarpeeksi enkä välttämättä oikeisiin aikoihin , vaikka säännöllisesti syönkin. Postausidea sinulle, jonkinlainen kirjoitus tavallisen ihmisen terveellisestä elämästä.. 😀 Riittääkö muutaman kerran viikossa liikunta ja suht. terveellinen syöminen? Voiko fitness jossain tapauksessa olla jopa epäterveellistä ainakin pitkällä tähtäimellä, varsinkin jos kisailee… Luultavasti voi olla haittojakin. Kiitos kivasta blogista! 🙂 Ja todella hienon muutoksen olet saanut aikaan! 🙂

    • No itseasiassa niin kuule minäkin pidän itseäni aivan tavan tallustelijana ja normaaliliikkujana (vaikka tosin myös työkseni sitä teen). Mut ymmärrän myös, että varmasti mietityttää, voisiko sittenkin tehdä enemmän, syödä terveellisemmin ym. SIlloin saattaa helposti kohtuus unohtua ja itseään saattaa helposti jopa syyllistää! Mutta kiitos ehdotuksesta! Ainakin mua kovasti kiinnostas kirjoittaa ortorexiasta, eli siitä kun vetää terveellisyyden överiksi.

    • Joo tuo ortoreksia olisi kyllä todella mielenkiintoinen aihe!! 🙂 Seurailemaan jään kyllä muutenkin blogiasi!:)

  10. Ei nyt ehkä ihan täysin aiheeseen liittyvä, mutta mua huvittaa se että esim. juuri näitä Superdieettien personal trainereita hehkutetaan, on siis osa ihan päteviäkin. Mutta suurinosa, joita nyt näillä kausilla on ollut, ei jaksa/osaa korjata asiakkaidensa virheitä mm. kyykyt tehdään ilman minkäänlaista keskivartalotukea, selät niin kiemurassa että itseänikin sattuu, prässissä polvet niin yliojennettuina että en yhtään ihmettele jos joskus lipeää ja siellä on koivet muussina, tai mave kunnon kissan selällä uh. Ymmärrän että on tv-show ja puhtailla suorituksilla ei taida sen kannalta olla niin väliä, kunhan vaan saadaan kunnon raakaa matskua, mutta tätä kun näkee näillä ”heidän” saleillaan ihan ilman kameroitakin kun he ohjaavat.

    Anteeksi avautuminen, harmittaa vaan kun ei panosteta oikeisiin asioihin ja halutaan vaan nopea painonpudotus tekniikoista viis.

    • Mä olen kiinnittänyt huomiota ihan samoihin juttuihin. On NIIN riipivää katsoa niitä salipätkiä kun toisinaan ei tullut nähtyä ensimmäistäkään puhdasta tekniikkaa. Kyykytkin vemputettiin järjestäen Smithissä…

    • Itseasiassa olen katsonut samaa. Ehkä haetaan liikaa näyttävyyttä isoilla painoilla, joka on toki sen itse treenattavan kannalta tosi paska juttu, kun loukkaantumisriski on niin suuri. Siinä mielessä nämä suurimman pudottajan treeenit (tai siis ne ainakin mitä tähän asti olen nähnyt) vaikuttavat vähän järkevimmältä, kun tehdään paljon kuntopiirityyppistä harjoittelua ja omalla painolla. Toki hirveä tempo on sielläkin, mutta liikkeet ei välttämättä niin riskin näköisiä. Vai oletteko kiinnittäneet samaan asiaan huomiota?

  11. Hyvä kirjoitus ja loistavia kommentteja! Itse olen ravitsemusterapeuttina huomannut, että ajatustyön tekeminen on ihan äärettömän tärkeää. Aika harvalla painonpudotus kuitenkaan johtuu pelkästään elintarviketietouden puuttumisesta. Oivaltaminen ja pysyvä muutos vaatii aikaa. Ja armollisuutta itseään kohtaan. Siksi nämä tosi-tv-ohjelmat ovat mielestäni todella huonoa esimerkkiä. Toki aikuinen ihminen ymmärtää, että se on viihdettä, mutta silti. Useimmiten vähän ahdistaa niitä katsoessa :/

    http://www.petrabettina.blogspot.fi

    • Kiitos kommentista, sä varmaan työssäsi näät eritoten tämän puolen kolikosta. Tietoahan tulee siis ihan joka tuutista, mutta sen tiedon suodattaminen on niin vaikeaa ja sen ”oman jutun” löytyminen. Enkä valitettavasti usko että kaikki ymmärtää, että se on viihdettä… jotkut varmasti luulee, että se on ainoa oikea tie onnistuneisiin tuloksiin!

  12. Heippa!

    Meitsi on se entinen 120+kg muija jonka ekat kuukaudet ei tuottaneet tuloksia kun ruokavalio ei ollut kunnossa. Nyt, hitaasti mutta varmasti, saatu ruokailutottumukset kuntoon ja paino pdonnut sinne satasen kieppeille ja koko ajan putoaa. Reeni mulle on aina maistunut. Oon ihan kauhuissani noista superdieeteist, kyl ihmisen tarttee osata itse tehda ruokavalionsa sellaiseksi, ettei se kiloja takaisin kerryta ilman massaryhmalle tehtya A4-lappusta. Mulla on pt, mutta ruokavalioni teen itse.

    Jokaisella on syynsa lihavuuteen, mulla se sattuu oleen toi ”tykkaan ruuasta”, ei mikaan suuri psykologinen tunnustus. Siita huolimatta aion saavuttaa tavoitepainoni ja pysya siina. Taa kirjoitus ei suuresti nostanut fiiliksia, patsi ehka silleen ”perkele, oon yks niist 5%” 😀

    Hyva kirjoitus mutta muistakaa, me tavalliset pulliaisetkin luetaan fitnessblogeja ja ehka otetaan jotain niist itteemmekin… 🙂

    • Juu, olet ihan oikeassa että ei siihen läskin kertymiseen välttämättä mitään lapsuuden traumoja tarvita! Itseasiassa lähtötilanteesi on siinä mielessä helpompikin, että et välttämättä täytä jotain aukkoa sillä syömisellä ja sulle riittää vain uusien annoskokojen opettelu ja tietenkin myös oikeanlaisten ruokien valinta! Ja kuten sanoitkin, niin olet itse alkanut löytää ne toimivat jutut, hienoa!
      Toivottavasti et negatiivisesti ottanut itseesi, pidän nimittäin itseänikin aivan tavallisena pulliaisena! 🙂

  13. Voi Katri, tämä postaus tuli kreivin aikaan! Mainostin sua eräälle tuttavalle, joka kaipaa ohjausta elämäntapamuutoksen käynnistämisessä. Kerroin, että olen saanut susta asiantuntevan ja miellyttävän kuvan ja että paneudut varmasti jokaiseen asiakkaaseen perinpohjin. Tämä teksti vain vahvisti sanomaani! Olen täysin samaa mieltä kanssasi ja toivottavasti saat kohta uuden asiakkaan 😉

  14. Itse aloitin viime kesänä elämäntapa muutoksen ja nyt on omin avuin lähtenyt yli 30kg. Liikunta on jäänyt pysyväksi elämään ja mutta ruokapuoli on niin paljon vaikeampi. Moni asia on muuttunut, mutta vielä on monta opittavana 🙂 Pyrin kaikessa kohtuuteen.

    • Oikea asenne ja hurjan työn oletkin jo tehnyt! Ja onneksi on koko loppuelämä aikaa…Läski saattaa lähtee nopeastikkin mutta aivoissa se homma on hitaampaa :). Pystyt kuitenkin siihen!!!

  15. Ihan hyvä pointti tämä kirjoitus, mutta toisaalta en välttämättä koe noiden ”superdieettien” olevan pahasta, ainakaan jokaisen kohdalla. Itse laihduin viime vuonna -10 kg niin sanotusti ”omilla neuvoilla”, kunnes vasta myöhemmin tajusin, kuinka hulluilla. Söin lounaaksi yhden pienen jauhelihapihvin ja kaksi lusikallista vihanneksia + vähän raejuustoa ja hullusti liikuntaa ”jälkkäriksi”. Mulla ei todellakaan ollut mitään hajua, että mitä olin tekemässä. Sitemmin menin osaksi ”a4- touhuihin” ja todellakin mielestäni opin paljon mitä on terveellinen ruoka, miten paljon sitä voi syödä jne. Ja varsinkin liikunnasta ja salilla käynnistä. Ymmärrän tietty, että nämä ohjeet eivät tule kestämään mun loppuelämää enkä niin haluakaan, mutta niistä saan ainakin jonkinnäköisen suunnan kohti parempaa, jota voin myöhemmin soveltaa. Ja todellakin, tossa ”a4” touhussa silti mä itse teen lopulta kaiken homman – syön ja liikun. Sen verran myös tiedän, että terveydestäni aion pitää huolta, jotta en joutuisi samaan lähtötilanteeseen, kuin mistä lähdin. Ja todellakaan TV:tä siihen ei tarvita 😉

    • Kiitti kommentista ja hienoa, että olet löytänyt sulla toimivan keinon! Monen kohdalla, varsinkin aluksi hyvinkin tiukka ohjeistus syömisen suhteen voi olla ihan paikallaan, koska aloittelevan laihduttajan voi olla vaikea hahmottaa ateriakokoja ja ylipäätään sitä, mikä on sopiva määrä ruokaa. Toki myös itsesoveltamalla yleensä joku osa ruokavaliossa, esim proteiinin saanti voi jäädä alle vaaditun. Siinä mielessä en nää näitä ”lapputouhuja” pelkästään huonoina asioina. Ja toki lapussa voi olla vain suuntaviivat, eli esim määrät on valmiina mutta sisällön saa päättää itse ja tämä systeemi toimiikin monen kohdalla tosi hyvin!

  16. Aika paljon on nyt tullut vastaan näitä samanlaisia kirjoituksia kuin tämä sinun ja minusta se kertoo tietynlaisesta tervehtymisestä tämän asian suhteen. Muistan kun tähän kisaan haettiin osallistujia ja seurasin silloin Kiloklubin foorumia aktiivisesti. Aikamoinen hypetys oli ohjelman suhteen ja ihmiset toivoivat pääsevänsä kisaan mukaan ja haaveilivat jopa omakustanteisesta ”läskileiristä”, jossa olisi PT:t piiskaamassa heistä ne läskit pois. Nyt kun on mennyt noin vuosi, on jotain tapahtunut. Foorumilla on aikamoisen hiljaista. Tuntuu ettei ohjelma sytytä enää?

    Ohjelman tiukasta treenaamisesta tulee kaksijakoinen fiilis. Toisaalta moni kotisohvalla katsoja voi saada sen ”toi pystyy tuohon vaikka on mua 20kg painavampi”-elämyksen ja ryhtyy tekemään itselleen jotain. Tai sitten musertuu valtavan piiskauksen edessä ettei hänestä tosiaankaan ole tuohon. Harva ihminen kuitenkaan valitsee kipua ja väsymystä noin niin kuin ekana matkakumppaneikseen.

    Se että muitakin vaihtoehtoja olisi olemassa, mutta kun ne on niin hitaita. Musta ei esim. hirveitä innostustarinoita lööppeihin saisi… iive laihdutti reilusta ylipainosta normaalipainoon 3 vuodessa! Huh, mikä saavutus 😀
    Oikeasti mä kyllä arvostan mun saavutusta, sillä se ei tullut millään jipoilla eikä mun ole tarvinnut kärsiä mitenkään ja tämä muutos ei häviä ikinä enää mihinkään, ainakaan sinne lähtöpainoon 😀

    iive http://voimaahoitsulle.blogspot.fi/

    ps. Ja kannustan kaikkia satsaamaan itseensä sen rahan että kokeilisivat edes kerran sitä PT:tä! Nimittäin jos joka päivä ostaa vaikka 3 eurolla karkkia (tuskin riittääkään tää summa), niin jos sen jättäisi tuhlaamatta, niin sillä sais jo kuukaudessa maksettua aika hyvät treenit 😉

    • Puhut kyllä täysin asiaa ja vaikka nyt vedän tietysti vähän kotiinkinpäin, niin kyllä se PT on satsaus omaan itseen ja omaan tulevaisuuteen. Niinkuin itse sanoitkin, niin saattaa se raha kuulostaa isolta mutta sitten moni on valmis satsaamaan esim autoon tonnitolkulla ja sitä arvotetaan jotenkin korkeammalle :D…
      Kolmekin vuotta on koko ihmiselämässä tosi lyhyt aika ja olet tajunnut tehdä asiat järjellä ja maltilla. Uskon että tulokset on varmasti pysyviä! 😉

  17. Hyvä teksti.
    Mä luulen että osa ihmisistä pitää myös PT palveluita kalliina, moni asiakas jättää asian sikseen hinnan kuultuaan. Se maksaa tottakai, kun joku muu tekee sinulle ohjelman ja ohjaa sinua salilla ja auttaa ruokavalion kanssa. Itselläni on ainakin tavoitteena se, että pt:stä päästään myös eroon ja opitaan itse koostamaan ruokailut terveellisellä tavalla. Kellään ole varaa ottaa vuosiksi ruokavaliota toiselta, kun omia aivojakin voi oppia käyttämään sen suhteen. Mutta jos saa ohjelman ilmaiseksi niin seuraako sitä sittenkään??? Ystäville olen tehnyt ilmaista työtä ja kas kas kummaa, tulosta ei tule, kun ei noudateta 2 vk pidempään. Sitten otetaan nettistä maksullinen nettidietti/treeni palvelu ja sanotaan jälkikäteen, että tässä on samanlainen pohja kuin sun tekemässä ruokavaliossa 😀 daa!!!
    perusteet pitää kuitenkin jostain oppia tavalla tai toisella, mutta pitkässä juoksussa ne pitää itse opetella ja hallita. Joskus omaksumiseen menee kauemmin ja toiset pääsee asian ytimeen nopeammin.
    Vähän kerrallaan on parempi tapa aloittaa jolloin tekeminen pysyy mielekkäänä, vaikka tulokset tulisivatkin hitaammin niitä kuitenkin tulee. Ei todellakaan tarvitse lähteä 7x viikossa heti aamulenkille ja siihen miljoona salikertaa päälle, jos aloitustaso on lähes nolla. Baby steps.

    • On totta mitä sanot tuosta PT-palvelujen hinnasta. Mutta kun laskee, mitä jää tuntitaksaksi (paljonhan työstä on myös yhteydenpitoa asiakkaan kanssa joka työtä sekin) niin ei tässä rikastumaan pääse.
      Mutta kyllä minäkin pyrin siihen, että ihminen nimenomaan oppii tulevaisuudessa itse päättämään mikä on itselle hyväksi ja mikä ei!

  18. Kiitos tästä kirjoituksesta. Se sai minut ajattelemaan paljonkin sitä millä tavoin haluan omaa painoani hallita. Lainasin muutaman lauseen omaan blogiini, laitoin kyllä myös tiedon että ovat täältä lainattu.

  19. Moi!

    Joka maanantai mä aloitan superdieetin. Viimeistään perjantaina olen sen jo lopettanut. Viikonlopun mätän herkkuja ja taas sunnuntai iltana olen epätoivoinen. Eli konsepti ei mulla ainakaan toimi.

    • No et ole ainoa jolla laihdutuskuurit eivät kestä montaa päivää kauempaa. Toivottavasti löydät vielä joku päivä sellaisen systeemin, joka toimii sinulle ja pääset tavoitteisiisi!

  20. Viimeisen vuoden aikana olen kokenut niin suuria ahaa-elämyksiä oman hyvinvoinnin suhteen, enkä malta odottaa, että pääsen auttamaan muita ihmisiä samaan zen-tilaan. Facebook on paljastanut monia ikäviä lieveilmiöitä ”fitness-buumista”, halutaan kaikki heti (no okei, tää on ihmisen perusluonne) tai kuvitellaan, että jos en treenaa kuten pro, en voi sanoa treenavani, tai jopa niin, että mikään muu kuin kuntosali ei ole treenaamista. Ja juuri fitness-kisaajien blogit ja lehdet voivat antaa helposti sellaisen mielikuvan, että onnistuminen vaatii vähintään latausjuoman ja uusimmat mallin Nike Freet. Mutta monesti pitää mennä kantapään kautta. Oma PT:ni aikoinaan laittoi mut, omia sanoja lainatakseni ”tekemään lattialle mummoliikkeitä”, mutta en tajunnut, että sieltä se nyt vaan pitää aloittaa. Nyt olen palannut omasta tahdostani kirjaimellisesti lattiatasolle – kehonpainoharjoitteiden kanssa. 🙂

    Tykkään sun blogista kun täällä herää aina paljon ajatuksia ja kommenttiosiokin on niin keskusteleva. 🙂

    • Kiitos Sonja! Joo kyllä se niin on, ettei niissä ”mummoliikkeissä” ole mitään vikaa :)! Paljon teen esim omien asiakkaiden kanssa treeniä ihan omalla keholla ja yksinkertaisia liikkeitä.
      Toki voi hifistellä sitten kun treenikertoja tulee 5-6 viikkoon ja lihas toki kaipaakin uusia ärsykkeitä!

  21. Jos (ja kun) 95% lihoo takaisin, niin aika turhaa työtä tekevät laihdutusta tukevat pt:t. 🙁
    Minä uskon, että superdieettiläisiin mahtuu ihan kaikenlaista tallaajaa. Jollakin tavalla se paino on pudotettava, vaikka kuinka olisi oppinut jo terveelliset elämäntavat. Kovin sissi on tietenkin se, joka ”haluaa olla 65-kiloinen joten syö kuin 65-kilonen” eli laihduttaa parikymmentä kiloa parissa vuodessa. Me muut halutaan laihtua vähän nopeammin. Ei se dieetti tai ruokien punnitseminen pois sulje ajatustyötä ja uusien tapojen opettelua. Vaaka auttaa kummasti alkuun, jos oikeat annoskoot on päässyt hämärtymään.
    Minä en kuulu sheikker-kerhoon, banaanin saatan syödä salin päälle ja vettä juon. Mutta tavallaan ymmärrän heitäkin taviksia, jotka eivät fyysisessä mielessä hyödy palautus ym juomista ja jipoista. Minä olen innoissani uusista laitteista ja taulukoista ja systeemeistä. Saatan jopa laittaa tarroja viikkokalenteriin. Olen ihan amatööri salilla ja rustaan muistivihkooni kilomääriä ja sarjoja. Se on kivaa ja jos sen takia käy yhdenkin kerran useammin salilla, niin hyvä niin. Ja mitä sitten, jos punkeron salikäynnistä ei lähde täydet hyödyt, tuskin se haitallisempaa on kuin kotona makaaminen.
    Minulla terveellisten elämäntapojen opettelu on kestänyt koko elämän ja varmasti kestää loppuun asti. Kauas on tultu 17-vuotiaasta 45-kiloisesta joka eli mustalla kahvilla, röökillä ja satunnaisella annoksella makaroonia, olen lopettanut röökinpolton, viinanjuonnin, huumeiden käytön, kahvinjuonnin, einesten syönnin jne. En lähtisi arvostelemaan, että väärin yritetty. Aika monta kertaa pitää väärin yrittää, mutta ainahan sitä voi yhden kerran osua oikeaan ja onnistuakin.

    • Kiitos kommentista! Hienoa että olet kuitenkin pystynyt jättämään taakse noin haitalliset elämäntavat – se on jo aika suuri voitto!

      Itseasiassa tuossa tutkimuksessa on tutkittu(muistaakseni) juuri vähäkalorisilla ”kitudieeteillä” laihduttaneita. Onhan toki personal trainereitäkin monia, mutta uskon että harva ammattilainen laittaa kuitenkaan asiakkaansa mitään pussikeittoja syömään! Minä en ainakaan :).
      Kuten varmaan jo jossain kommentissa kirjoitinkin, niin kyllä ruokien punnitseminen alussa saattaa olla ihan perusteltua, jotta oikeat annoskoot voidaan sisäistää! Mutta siitä vaa’asta ei saa kyllä tulla riippuvaiseksi…

  22. Olen omatoimisesti vuosia sitten laihduttanut noin 40 kg/8kk, niin että hiuksetkin tippuivat päästä eli aivan väärin. Olen jumppaillut ryhmäliikuntatunneilla aamusta iltaan ja syönyt välipalakorvikketa. Suuren pudotuksen jälkeen, kiloja hiipi noin 10 takasin parissa vuodessa, mikä on hyvä juttu 🙂 Elämä oli aika taitelua vuosia ruuan kanssa, ei kuitenkaan kärsimystä, koska liikunnan riemu oli löytynyt ja maailma täysi erilaisia jumppatunteja 🙂 Joitain vuosia sitten ystävä näytti minulle GFG:n eli Jutan Go fat Go:n ja siitä se lähti! Henkilökohtaisesti minulle ko A4 oli ahaa-elämys: ymmärsin määrän, laadun ja rytmin (ko rytmi sopi minulle). Ymmärsin myös nostaa annokset miesten annoksille, koska laihtua ei tarvinnut. Kun oli ennalta ”sovittu” aika, ymmärsin ravinnon ja treenin merkityksen kropan muokkauksessa, koska muutoksia tuli 🙂 Tälläkin hetkellä kyseisen haasteen opit ovat minulle punainen lanka omin variaatioin, mistään luopumatta ja olen elämäni kunnossa. Kikkailut on kikkailtu ja nykyään on mennään rennosti vuorotyön ja voimatreenin ehdoilla 🙂

    Mutta siis kirjoituksen pointti oli: Joillekkin A4 sopii ja sytyttää lampun päässä 🙂

    Ps. Itselläni on PT ollut pitkään, eikä koskaan laihduttamisen takia. Omalajini on voima ja ko treeneissä tarvitsee apua ja tekniikkaseurantaa, jos tavoitteita haluaa saavuttaa/ylläpitää. Suosittelen joskus palkkaamaan pt:n ja pitämään tekniikkakausi omissa treeneissä – mitä kaikkea uutta onkaan mavessa, penkissä, kyykyssä yms 🙂

    • Mullakin on ollut PT joskus aikoinaan myös siitä syystä, että salitreeni kiinnosti ja halusin oppia treenaamaan oikein! Treenit PT:n kanssa olivat todella odotettuja ja sain niistä hirveästi motivaatiota eteenpäin.

  23. Moikka!

    Tosi hyvä kirjoitus. Mua on mietityttänyt nimenomaan toi treenijako. Treenaan tavoitteenani ihan vaan vahvempi keho ja parempi mieli. Treenailen salilla n.4 kertaa viikossa, ja oonkin miettinyt että onko 3-jakoinen ohjelma liian ”monimutkainen” vai riittäisikö 2-jakoinen aivan hyvin tällaiselle tavalliselle tallaajalle. Lähinnä palautumisen kannalta mietin, että ehtiikö esimerkiksi jalat palautua kunnolla jos niitä ollaan jo parin päivän päästä treenamassa uudestaan.

    • Varmasti kaksijakoinenkin riittäisi! Varsinkin jos painottaa toisessa treenissä vaikka enemmän etureisiä ja toisessa pakaroita/takareisiä niin kyllä jalat ehtii hyvin palautumaan. Tai sitten voi treenata vaikka yläkropan ja alakropan eri kerroilla!

  24. Itsellä terveellinen suhtautuminen ruokaan vaati useamman vuoden opettelun ja keskusteluhetkiä psykologin kanssa… ja ehkä nyt, neljä vuotta taistelleena elo poikaystävän kanssa sai minut vasta kokonaan oikeille raiteille. Kärsin siis syömishäiriöstä, näin itseni lihavana vaikka näin ei ole koskaan ollut. Nykypäivänä ruokaa kuluu ihmeellisiä määriä ja kroppa pysyy siitä huolimatta sutjakkana, mitä tuskin olisin uskonut pari vuotta sitte vaikka nuijan kanssa olisi se päähäni taottu.

    Itseäni näissä laihdutusohjelmissa huolettaa juurikin se, ettei kuuriluontoiset dieettirykäykset opeta mitään terveellisistä ja pysyvistä elämäntavoista. Miinuskaloreilla ei vain voi jatkuvasti elää ilman ongelmia… saavatko nämä laihdutusohjelmien ihmiset neuvoja, kuinka jatkaa sitä normaalia elämää vai jäävätkö he pähkäilemään sitä yksin? Toinen huolettava piirre on varsinkin Jutan tapa korostaa kauheasti muuttuvaa ulkonäköä. Tuskin kukaan mahamakkaroita haluaa, mutta pitäisi ymmärtää, etteivät ne tai niiden puuttuminen loppupeleissä voi määrittää kenenkään ihmisarvoa. Entisenä laihuushäiriöisenä tuollainenkin itsestäänselvyys on pitänyt opetella kantapään kautta. Eikä ainakaan minulle laihuus tuonut onnea, terveys ja rakkaus toi.

    • Kyllä heille varmasti jotain ohjeita annetaan – toivottavasti ainakin!

      Hienoa kuulla, että olet löytänyt sulle toimivan tavan syödä eikä se enää hallitse ajatuksia. Se on pitkä tie.

  25. Laihdutin 5 vuotta sitten ensin 20 kiloa painonvartijoiden ohjeilla (20 viikkoa) ja kaikista vaikeinta oli löytää se tasapaino, jolla painonpudotus loppui, mutta ei liho. Itse laihduin vielä 5 kiloa laihduttamisen lopettamisen jälkeen. Olen nyt melko tarkkaan sen 20 kiloa pitänyt pois, mutta helppoa se ei ole. Välillä täytyy ottaa tiukempaa kuuria. Oman kokemukseni mukaan ylipainoinen ihminen on maailman paras huiputtamaan itseään ”enhän minä paljoa syö”, mutta kun kirjataan kaikki paperille, löytyykin lapsen ruoan tähteet, nakki ruokaa laittaessa, pari juustosiivua iltapalaa tehdessä ja yhtäkkiä ylimääräisiä kaloreita onkin se 300. Oman toiminnan tiedostaminen on asia, josta pitää lähteä liikkeelle. Miksi minä syön ja miten minä sen muutan. Teknisesti painonpudotus on elppoa, käyttäytymisen muuttaminen on vaikeaa.

    • Puhut ihan asiaa, itseään on helppo huijata. Ja tavallaan se on myös helpompaa, koska itselleen myös antaa helposti anteeksi :). Mutta niinhän ne kaikki sanoo aina, että ”syö vaan vähempi mitä kulutat!”

  26. Heippa. Noita puolen vuoden superdiettejä on kyllä tullut mietittyä omaa 4v takaista 20kg painon pudotusta ja kuinka pirun vaikeaa se oli. Itse käytin ateriankorvikkeita ekat 6vko, sitten sekosi pää. Luulin mm. mieheni pettävän minua, vaikka asia ei todellakaan näin ollut. Sitten aloin syödä ”ihan normaalisti”. No paremmin ainakin ja säännöllisesti. Sain siis lopulta noin puolessa vuodessa sen -20kg pois (vaikka ei mulla siis ollut mikään ”superdietti”) paljon piti pään sisäisiä asioita käydä läpi ja niitä käydään läpi edelleen. Aika hyvin sain pari vuotta painon pidettyä kurissa, pari kiloa tuli toki takas -lihaksena… Rupesin itse ohjaamaan spinningiä ja muitakin jumppia. Viime syksynä lisäkouluttauduin taas ja se 6kk oli sen verran haastavaa että painoa tuli likemmäs 10kg ihan yllättäen lisää. Helmikuussa taas ryhdistäydyin, eli palasin takaisin oikeaan syömismalliin. Nyt on jo taas lähes 7kg lähtenyt. Juoksukin maistuu jälleen 🙂 Terkuin Vilma.

    • Moikka Vilma! Etenkin ryhmistä ohjatessa olen huomannut, miten tärkeää on se, että syö tarpeeksi! Itsellä ainakin puhti loppuu, jos on huono tankkaus alla…
      Nuo ateriankorvikkeet on niin vähäenergisiä, että ei oo ihme jos ei niillä jaksa painaa keho eikä mieli…

  27. Olipa epäammatillinen kirjoitus ja oletko huomioinut, että Pt ei ole ammatti, olet vain yhden nimikkeen omaava, joka kirjoittaa suomalaisista todella alentavasti. Mene sinne bikinikuvien ja muun narsistisen maailmasi piiriin. A- studiossa, et millään tavoin tuonut ammattitaitoa tai osaamistasi esille. Päinvastoin, pinnallinen ja turhanpäiväinen hahmo. Sinun palvelut ovat jopa kyseenalaisia. Me ammattilaiset keskitymme ihmisten ja potilaidemme auttamiseen, ketään halveksimatta. – Erika, lääkäri

    • Heippa Erika!

      Kiitos kommentista! Kyllä se personal trainer on ammatti siinä missä kaupan kassa tai ydinfyysikkokin. Minulla on muuten muitakin ”nimikkeitä” tuolla plakkarissa, jos ne sinua kiinnostavat.
      Kyllä teissä lääkäreissäkin löytyy puoskareita, ihan niinkuin kaikissa ammttikunnissa.
      Älä suotta enää vaivaa itseäsi tämän blogin lukemisella, jos siitä tulee paha mieli. 🙂

  28. Hei! Itse koen olevani väliinputoaja. Olen normaalipainoinen (bmi juurikin 22) mutta kunto aivan surkea ja lisäksi niin pihti- kuin impedanssimittareillakin rasvaprossa on 33 hujakoilla. Olen nyt salilla pienen katkon jälkeen alkanut ramppaamaan mutta hermotus ja koordinaatio on täysin nollissa. Siksi kyllä näitä ohjelmia katson kuten myös tekniikkavideoita ja luen niitä fitness blogeja yms. En hyödy kiloklubeista yms.pätkääkään koska tarvetta ei ole painoa pudottaa vaan nostaa kuntoa ja ehkäpä saada ennemmin lihasta kuin jenkkakahvoja lisää. Motivaation lähteinä nuo mulle toimii.

  29. Ihanat noi sun kisahiukset. Koitin etsiä niistä muitakin kuvia, mutta tuolta ajalta ei ole kuvia blogissa.
    Olisiko sinulla lisää kuvia, saisin kampaajalle viedä ideakuvan mukanani 🙂

    • Voi kiitos! Joo voin laittaa kuvia, mulla onkin ollut pitkään mielessä hiuspostaus :)!

  30. Hehe, uskon että tää ohjelmiin haku toimii jollain tasolla myös toiseen suuntaan – jos ei pääsekään ohjelmaan niin ei oo pakko alottaa mitään elämäntapamuutosta kun se on niin rankkaa ja vaativaa eikä omaan mentaalivalmentajaankaan oo varaa 😉 Itseä huvittaa etenkin nää ketkä itkee fitfarmin sivuilla ettei voi hakee ohjelmaan ja laihtua kun asuvat muualla. Ilmeisesti siinäkin on hyvä sauma hakea itsesääliä ja taas saa syyn olla tekemättä mitää ku jää odotteleen josko se Jutta tulisi sinne peräkylään pelastamaan yhden ylipainoisen kun itse on syytön eikä itse voi mitään tehdä….

    Lisäksi Jutankin ohjelmassa kaikki vaikuttaa todella vaikealta (hypoxit, mentaalivalmentajat jne) jos katsoo ohjelmaa ainoana totuutena. Jos uskoo, että ilman näitä ei voi tulla tuloksia niin aloittamisen kynnys voi olla korkea.

    Ja sitten kun sinne ohjelmaan tuleekin valituksi miin harva varmaan silloi kehtaa enää kieltäytyä kun tuodaan valmis ratkaisu nenän eteen… mutta monikohan näistä ohjelmassa olijoista olisi oikeasti aloittanut oman dieetin ilman ohjelmaa…

    Kaiken kaikkiaan Jutta tiimeineen tekee hienoa työtä ja puolen vuoden superdieetit on ollut mielenkiintoinen ohjelma! 🙂 Uskon, että ohjelma on kyllä auttanut ja kannustanut monia 🙂

  31. No joo….mitäs tähän kirjoittaisi muuta kun olen samaa mieltä:)

    Olen nyt tehnyt lopullista elämäntapamuutosta syksystä 2012 lähtien. Puolisentoista vuotta meni ruokailujen opettelussa (sain eräältä pt:ltä rungon jota soveltaa) ja vaikka paino ei pudonnut (oli pcos:ssää ja kilppariongelmia) niin ainakin treenasin ja tämä uusi ruokavalio on iskostunut ja se, että tämä on koko loppuelämän ruokavalion runko. Nyt otin superdieetin ja sen sekä lääkitysten kanssa vihdoin painokin alkoi putoamaan. Vähän epäilin, mutta onneksi putoaa. On joutunut hirveästi tekemään töitä pääkopassa, jojoilua on mullakin takana ja olen laihtunut ainakin painoni verran elämäni aikana. Mietin itsekin noita ohjelmia, mutta tavallaan uskon että jos pääkopassa on asiat jo käsitelty niin ihan sama, että miten laihduttaa. Mutta kuten sd:n eräässä ryhmässä eräs lukija kirjoitti ”kun tämä elämäntapamuutos loppuu”, niin isolla osalla se ei ole vielä ihan selvä pääkopassa. Varsinkin pienemmän ylipainon tyypit tuntuu jojoilevan vielä enemmän, me isommat olemme jo enemmän tosissamme. Mutta tosiaan muakin mietityttää näiden ohjelmien ihmiset, mikä on tilanne vuosi dieetin jälkeen? Entä kaksi vuotta..silloin ne tulokset vasta mitataan. Entäs mitä massiivinen jojoilu ja kropan rääkkääminen tekevät elimistölle? Mietin näitäkin joskus blogissani, joka on kylläkin vain yhden pienten lasten äidin blogi, jonka avulla yritän saada elämäni hallintaan kaikilta osin, myös painonhallinnassa:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 1
Tykkää jutusta