En ole mikään roolimalli, olen 35-vuotias normaali perheenäiti.

Nata kirjoitti tänään WTD blogiinsa aivan oivan postauksen siitä, mitä on bloggaaminen ja sisällöntuottaminen nykypäivänä. Juttu oli todella naulan kantaan.
Yksi pointti joka erityisesti sai mut nyökkäilemään on roolimallina toimimisen paine. Useinhan on oletus, että näitä blogeja lukee vain teini-ikäiset, mutta sehän ei todellakaan pidä paikkaansa.

Kuvat: Johanna Varis

Mua suoraan sanottuna ärsyttää se oletus, että mun pitäs joka hetki miettiä näytänkö nyt hyvää esimerkkiä sanomisillani tai tekemisilläni jollekin 15-vuotiaalle nuorelle. Olen 35-vuotias perheenäiti, enkä mikään roolimalli. Ymmärrän, että 18-vuotias tubettaja varmasti on sitä ja hänen kannattaa olla sanomisissaan varovaisempi. Omaa blogiani lukee sen sijaan (ja toivottavasti) aikuiset ihmiset, jotka tekevät päätökset oman harkinnan perusteella. Suurin osa lukijoistani on reilusti yli 20-vuotiaita ja luultavasti enemmistö pyörii siellä kolmenkympin tietämillä. Mä ymmärrän, että mun sanomisillani on jossain määrin valtaa, mutta aikuisilla lukijoillani on varmasti myös harkintakykyä. Ja niin idiootti en olisi, että suosittelisin teille pokkana jotain laihdutuskapseleita tai polttaisin instastoryssä röökiä.

Nykyään esimerkiksi kehopositiivisuus on kuuma peruna, jossa tätä esimerkkinä olemisen tärkeyttä korostetaan. Ja oon kyllä samoilla linjoilla, se on tärkeää etenkin kun puhutaan niistä ns. oikeista teini-idoleista. Lisäksi tulenarkoja aiheita ovat esimerkiksi itsensä muokkaaminen, sekä raha ja kuluttaminen. Mielenkiintoista nähdä millaista palautetta tulen saamaan ensi viikolla, kun ensimmäistä kertaa menen hieman radikaalimpaan kauneusoperaatioon! Ja kuka tietää, sehän voi olla vasta alkua! Silti koen, että minusta on kiva kertoa teille elämästäni sellaisena kuin se on, varomatta liikaa sanomisiani. Uskon että rakkaat lukijat ymmärrätte, ettei minun tarvitse sanoa tai tehdä mitään siksi, että tunnen painetta olla sosiaalisessa mediassa tietynlainen. Vähän tälleen Spektiä lainatakseni ”Mä oon kuka oon ja teen mitä haluun”. Ymmärtäisin, jos näyttäisin elämästäni hyvin kiillotettua pintaa ja blogissa olisi vain dieettiä dieetin perään ja ruiskuttaisin takapuoleeni sisäreidestä imettyä rasvaa (joka tälleen ajatuksena ei itseasiassa ole ollenkaan hassumpi, haha!)

Huomaan, että kun kerron esimerkiksi instastoryssä rehellisesti omia tunteitani, niin saan kaikista eniten seuraajiltani palautetta. Saan myös ihan joka päivä ainakin yhden viestin, jossa mua kiitetään siitä, että olen oma itseni. Moni onkin huomannut, että elän tätä elämää aika laajalla tunneskaalalla ja olen teatraalinen persoona toisinaan. Seuraajani eivät ole myöskään voineet välttyä mun tasokkailta laulu- ja tanssiesityksiltä! 😀
Mun tunne-elämään kuuluu myös se, että olen välillä (onneksi harvoin) myös ahdistunut ja tyytymätön itseeni. Jos musta joku päivä tuntuu, että läskiä on jossain kohti kroppaa liikaa, niin ihan varmasti voin sanoa sen ääneen ”vaikka sinä olet oikeasti tosi hoikka ja etkö ymmärrä miltä sellaisesta tuntuu, joka on oikeasti ylipainoinen???”. Eiköhän jokainen meistä tunne välillä olevansa vinksallaan jostain kohtaa?? Mulla on täysin samat ahdistuksen kohteet, kuin tuhannella muullakin naisella: Perseen leviäminen, rupsahtaminen, rypyt jne jne. Se on osa elämää.

”Tälläkin hetkellä joku lukee tekstiäsi ja ajattelee, etten kelpaa tällaisena kuin olen”. Tää on mun mielestä todella rankka syyllistäminen. Ja totta hitossa mä toivon, ettei kukaan koskaan ainakaan mun sanomani takia ajattele noin. On varmaan hyvä vielä alleviivata tähän, että olen kyllä valtaosan ajasta oikein tyytyväinen itseeni ja haluan rohkaista kaikkia rakentamaan hyvää itsetuntoa. Ja tiedättekö mitä, sen rakentamisen voi aloittaa vaikka olisi jo hyvän matkaa yli teini-iän.
Mä oon itseasiassa todella onnellinen, etten ole mikään huippusuosittu fitnessidoli tai teinien supersuosikki. Tällaisen tavallisen perheenäidin blogia on paljon vapautuneempaa kirjoittaa!

Mitä mieltä sinä olet, pitäisikö meidän bloggaajien olla sanomisissaan varovaisempi ja jättää asioita julkaisematta ”koska joku tuntee painetta olla samanlainen”?

fityoutoo

3 vastausta artikkeliin “En ole mikään roolimalli, olen 35-vuotias normaali perheenäiti.”

    • Mihin kauneusleikkaukseen sunkin muka vielä täytyy mennä? Sulla on hyvä kroppa, kauniit kasvot ja minusta 35 vuotiaaksi hyvin säilynyt. Jeesus rakastaa sinua juuri tuollaisena 😘

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 13
Tykkää jutusta