En suinkaan tarkoittanut loukata sillä kommentilla!

Oletteko te lukijat koskaan joutuneet ”sorsituksi” lähipiirin johdosta teidän terveellisten elintapojen takia? Tai onko esimerkiksi laihdutusprojekti kirvoittanut ilkeitä kommentteja?

IMG_0788

Tässä lyhyen ajan sisään olen kuullut useammaltakin tutulta juttuja, jossa heitä on arvosteltu nipottajiksi, fanaatikoiksi tai muuten vaan ikävillä nimityksillä terveellisten elintapojen takia.

”Toi sun juttu on mennyt liian pitkälle!”
”Onks toi enää tervettä?”
”Rentoutuisit säkin joskus.”

Nyt en siis tosiaan puhu mistään äärisporttailusta, vaan ihan sellaisesta ns. normaalista elämäntyylistä, jossa urheillaan tavalla tai toisella useita kertoja viikossa hyvän olon tai laihtumisen takia ja syödään suht terveellisesti. Ymmärrän toki sen, että se mikä on minulle normaalia, voi olla jollekkin toiselle ihan liikaa.
Ihmeellisintä on se, että nämä kommentit on tulleet ystäviltä (vai pitäskö sanoa ”ystäviltä”) tai lähipiiriltä – jonka siis yleisesti luulisi antavan tukea omassa elämässä. Noi heitot on tietysti tarkoitettu vitsiksi (niinkuin usein mikätahansa avoin vittuilu), mutta niiden juttujen sanoja ei välttämättä käsitä, että jatkuva piikittely saattaa mennä yli ja tuntua epäreilulta. Ymmärrän, että läheisillä voi olla huoli jos kyseessä on syömishäirilepäily tai henkilö jumppaa joka päivä tuntitolkulla. Mutta ehkä silloinkin ärsyttävä kuittailu aiheesta ei ole välttämättä paras lähestymistapa henkilön auttamiseksi.

itseäni kummastuttaa myös se, että jos jollain itsellään on ongelmia vaikka ylipainon tai ylipäätään sen kanssa, ettei saa itseään millään niskasta kiinni, niin miten se oikeuttaa kommentoimaan ilkeästi niille, joilla sitä selkärankaa on? Koska mitä muuta voi olla ilkeä kommentointi ja kuittailu; Turhautumista omaan saamattomuuteen muuttaa asioita!
Facebook on tietenkin otollinen paikka kommenteille. Onhan se toki kivempi lukea päivitys, jossa sanotaan, että ”Olen vaan niin pirun laiska, etten jaksanut taaskaan mennä salille vaikka pitäisi! Hain Hesestä tuplahampparin ja litran jätskiä ja nyt röyhtäilen sohvalla”. Tällaisen kommentin lukiesaan tämä ilkeä piikittelijä voi nimittäin tuntea vähemmän huonoa omaatuntoa.
Olen myös huomannut (ja kuullut juttuja), että jos joku on saanut liikuntakärpäsen pureman, niin jonkun mielestä lähipiirissä heti ”menee yli” ja kohta itketään ystäville ja tutuille, että se Sirpa oli paljon mukavampi ihminen vähän lihavana. Jos olet aidosti ja oikeasti jonkun ihmisen ystävä, niin mitä ihmettä? Eikö silloin olisi tarpeen vähän miettiä, mitä omasta suustaan päästää – VAIKKAKIN se olisi vain vitsi.
Jos jonkun ihmisen ”ainaiset” saliselfiet  tai treenin iloa huokuvat päivitykset ärsyttävät, niin mitä enää odotat 😀 ?? Mieluummin itse luen niitä treenipäivityksiä, kuin sitä ainaista valittamista.

Vuonna 2000.. ja jotain... Sipsi ja siideri maistui!
Vuonna 2000.. ja jotain… Sipsi ja siideri maistui!
IMG_9511
Vuonna 2014 ja musta on tullut tällainen luikku liikuntaneurootikko :D…

Varmaan on toki niitäkin tapauksia, että joku lopettaa täysin yhteydenpidon ystäviinsä innostuttuaan treenistä (sama asia tapahtua myös silloin, kun innostuu vaikka äitiydestä) tai on niin pähkinöinä jostain paleo-ruokavaliosta, että koittaa pakkosyöttää sitä koko lähipiirilleen ja kaikki on paleo-sitä, paleo-tätä. Silloin voi ehkä sanoa (kohteliaasti) että hei, ymmärrän että toi juttu on nyt siistiä sun mielestä, mutta voitasko välillä vaikka mennä jätskille (heh heh) tai että tosi ikävää kun nähdään nykyään niin vähän, kun olet aina treenaamassa. Kaipaan meidän yhteisiä juttuja. Ei tarvitse siis heti ekana olla ärsyttävästi kuittailemassa, koska se ei ole mun mielestä  aitojen ystävien tehtävä! Rehellinen saa toki olla, mutta silloin täytyy olla rohkeutta puhua asioista suoraan, jos joku harmittaa.

Aitoja ystäviä <3
Aitoja ystäviä <3

Mulla on nykyään itselläni aika hektinen elämä, kun on pieni lapsi ja vauhdikkaat työkuviot. Mä haluan raivata silti aikaa niille ihmisillle, joita rakastan ja arvosta ja heidän kanssaan ei tarvitse kyllä miettiä, että mitäkähän toikin kommentti tarkoitti…? Oliko toi vain vitsi, vai vittuilua?
He eivät todellakaan kaikki ole mitään kaltaisiani ”salaattifriikkejä” tai rakasta sitä poltetta, joka tulee lihaksiin jalkaprässin viimeisissä toistoissa. Sitten on toki niitäkin, joiden kanssa puhutaan paljon treeneistä ja ruokavalioasioista ja intoillaan yhdessä jostain kukkakaalipitsoista sun muusta maailman oleellisimmasta.
Mä olen myös tottunut siihen hyvänmieliseen piikittelyyn, jota joskus saan osakseni mieheltäni ja tutuiltani liittyen vaikka ruokavaliooni. Sitä ei ole tarkoitettu pahalla ja itseänikin naurattaa. Onkin ehdottomasti osattava nauraa myös itselleen ja omille jutuilleen, eli tietenkään ihan nipokaan ei saa olla!
Kyllä mäkin tiedän, että mun terveyshöpinät menee välillä ihan yli hilseen 😀 . Tästä hyvänä esimerkkinä se, kun innostuin laivan tax freessä siellä myytävistä kuivatuista omenasiivuista (wohoo aika kova juttu!). Niitä siinä sitten muille tarjoillessani kaikki irvistelivät naamaansa ja ystäväni mies sanoi ”siis nää on tooooodella herkullisia” ja tais sylkäistä ne omput roskikseen! Meitä kaikkia nauratti ihan kauheasti ja mun mielestä se oli oikeasti aika hauska läppä!

Millaisia kokemuksia teillä on, oletteko joutuneet naljailun kohteeksi elintapojenne takia? Onko esim laihtuminen aiheuttanut muissa närää?
Huomaako teidän mielestä helposti mikä kommentti on tarkoitettu vain ”vitsillä” ja mikä suoraan vain ärsyttääkseen?

fityoutoo

40 vastausta artikkeliin “En suinkaan tarkoittanut loukata sillä kommentilla!”

  1. Voi kyllä tuota samaa saa jatkuvasti kuulla!! Varsinkin nyt kun on vähän kropassa kremppaa niin jatkuvasti ihmiset kyseenalaistaa:”Pitääkö tuota tehdä niin paljon?”. ”Sen siitä saa ku treenaa liikaa!!” Onneksi mua (ja vissiin suakin) on siunattu sen verran kovalla päällä ettei hetkauta kyllä yhtään.
    Sitte taas toisaalta on niitä kenelle on täysin luontevaa että tuun omin eväin tai kysyvät että mitäs sulle tehdään <3

    • Mun ystävät ja tutut tietää kyllä, etten ole mikään niin karmee ”neurootikko”, että kyllä ne uskaltaa pyytää mua syömään :D. Dieetillä oli eri asia, silloin toki illanistujaiset oli vähemmällä. Onneksi se oli vaan vaihe! Ehkä mullakin liikuntamäärät kuittaantuu työn takia, kaikki tietää että jumppaan paljon. Isä välilä tosin kuittailee, etten syö tarpeeksi, mutta ei mitenkään ilkeästi.

  2. Kyllähän sitä usein tulee kuultua, että pitäisi rauhottua, ottaa iisimmin ja ihmetellään sitä treenin määrään ja sanotaa, ettei tarvitsisi urheilla noin paljon, kun ”et sä kuitenkaan mikään kilpaurheilija ole eikä minusta sellaista tule”. En koe olevani mitenkään äärimmäisyyksiin mennyt elintapojeni kanssa, osaan ottaa relasti, ja useimmiten jos minua jonnekin pyydetään, en kieltäydy treeneihin vedoten, vaan teen aikaa ystäville/puolisolle.

    Joskus voi olla, että salilla joku on kuitannut, että onhan se ihan ok kyykätä tuollaisilla painoilla, jos haluaa mörssäsireidet (eipä oo reisiin tullut lisää kokoa, vain koostumus on muuttunut treenien myötä). Tuosta jäi paha mieli, vaikka se tuskin oli lausujan tarkoitus.

    Kovasti toivoisin, että lähipiiri ymmärtäisi sen urheilun tuovan mielihyvän. Urheilussa itsensä ylittäminen ja endorfiinit ovat vain niin koukuttavia.

    • ”et sä kuitenkaan mikään kilpaurheilija ole”… Jaa että kilpaurheilijoilla on vain oikeus treenata tosissaan?
      Puhuin juuri erään yli 50-vuotiaan naisen kanssa, joka on pärjännyt maailmanlaajuisesti maratoneilla ja harjoittelee ohjelmoidusti. Mun mielestä on typerää sit sanoa, että itsensä haastaminen on joidenkin harvojen etuoikeus, kun totuus on se, että sä voit kokeilla omia rajoja nyt tai 30v päästä.

    • Selkeästi. Minulle myös muistutetaan, että osaltani ikkuna menenstyä (esim kiipeily) on jo mennyt ohi 😀 Sitten myös otetaan esille jokin artikkeliin, jossa joku nainen oli vuoden harrastamatta liikuntaa, ”eikä sille käynyt mitään”. Minulle esimerkiksi salillakäynti tarkoittaa myös sitä, että pärjään kevyesti arkisissa askareissa, jaksan kantaa kauppakassit hengästymättä, tehdä pihatöitä kuin mies jne.. ei se ole vain sitä ulkoista mitä tässä haetaan.

      Sitten jos miettisin, että pitäisköhän sitä vaikka johonkin kehonrakennuskisaan osallistua, niin sillä ei ole mitään tekemistä urheilun kanssa ja sillä hankitaan vaan syömishäiriö 😀 Joskus ei voi voittaa.

  3. Juu kyllä, mutta nykyään enää harvemmin, koska tätä on jatkunut jo vuosikausia 🙂
    Yleensä kuulen kyllä asiakkailta kommentteja, kun heidän ystävät ovat jotain tuollaista sanoneet. Mä en edes jaksa puhua ”kavereiden” kanssa treenaamisesta tai paasata millaista ruokaa syön tai millaista heidän tulisi syödä, koska mua ei enää kiinnosta. Jos joku jotain neuvoa kysyy niin vastaan, mutta riippuen kysyjästä riippuu mun vastauksenikin. Toiset on niitä jotka vuodesta toiseen kysyy samaa ja aina pitäs ja pitäs ja pitäs, mutta mitään eivät aikaan saa. Mun aika on rajallinen ja puhun vaikka säästä mielummin kuin treenaamisesta tai syömisestä. Eikä mua enää kiinnosta mitä muut musta ajattelee 😉 mä en oo tilivelvollinen kenellekään muulle kuin itselleni.

    • Joo no yleensä tosiaan PT:ltä kysytään ensimmäisenä neuvoa, miten saada se muutaman kilon pois 😀 …
      Ja mä olen myös kuullut omilta asiakkailta, että sitä tukea ei ole sitten tullutkaan ihan odotetusti ja toisen innostus esim. elämänmuutokseen teilataan täysin. Mun mielestä toi on niin eräreilua ja ilkeää, että inhottaa! Yksi osoitus taas siitä, miten itsekkäitä ihmiset ovat ja miten harvassa ovat tosiystävät.

  4. Heh, lisää tuollaisia vuonna 2000-kuvia. Hyviä motivaattoreita, jos sä olet pystynyt muuttamaan elämän tapoja, miksen mäkin ja moni muukin.

    • Hyi olkoon 😀 … No joo, aina silloin tällöin voin laittaa! Kyllä mä noihin aikoihinkin nautin elämästä, mutta vähän eri tavalla.

  5. Tuttua kauraa… Entinen poikaystävä oli koko ajan sitä mieltä, että salilla käydään vaan sillon kun halutaan itsestä ruman näkönen ja sellanen rasvaprosentti 0-hirviö ja tässä pari kuukautta sitten laitoin hassutellen kuvan kun olkalihakseni teki valtavan pumpin salitreenin jälkeen ja valaistus osui kohdilleen, niin lihas näytti ihan valtavalta. Meni pari tuntia ja sain tekstiviestin ”mä tiesin, että sä vedät tän jutun ihan yli ja sustakin tulee ruma. Hyi helvetti kun oot miehisen näkönen, et enää edes seksikäs”… Onneksi ei enää tarvitse kyseistä urpoa kuunnella 😀

    • Siis hyi hitto mikä jätkä! Jos tää olis mammapalsta niin sanosin heti että ”JÄTÄ SE SIKA!” 😀 !!!

  6. Mua on syyllisyetty siitä, että en halua vetää herkkuja samaan tahtiin kuin nämä henkilöt. Niiden mielestä päivittäisistä herkuista kieltäytyminen on typerää, varsinkaan kun en ole mikään 200 kiloinen (tosin en ole myöskään mikään 50 kiloinen), eikä ne sinäänsä ole ongelma. Loppujen lopuksihan se on kyse juuri siitä, että nämä henkilöt eivät itse pysty lopettamaan herkkujen syöntiä ja tekevät itselleen herkuttelun normaaliksi jutuksi. Ja sitten kun itse ei halua, niin olen ”huono” ihminen. Eniten tämä ärsyttää, kun oikeasti yritän saada itseni vierotettua sokerista ja tarvitsisin siihen enemmänkin kannustusta kieltäytyä sokerista kuin sitä sokerin syöttämistä ja sanomista, et jos en syö, en ole normaali. Se on myös vaikuttanut siihen, etten halua tavata näitä ihmisiä ainakaan missään sellaisessa tilanteessa missä on mitään ruokaan liittyvää.

    • Ensinnäkin tosi hienoa kuulla, että olet päättänyt päästä sokerikoukusta pois (ei todellakaan mikään helppo juttu!) ja tiedän tasan, miten koukussa kroppa voi olla sokeriin.
      Ehkä ongelma on se, että ihmisille ”herkuttelu” on aina sitä paskan mättämistä, eli nauttia ei voi terveellisistä herkuista ja hyvästä ruoasta. Omalla mittapuulla herkuttelen useinkin, mutta en aina epäterveellisesti!

  7. Mitään varsinaista naljailua tai kovin loukkaavaa kommenttia en ole saanut osakseni, mutta jonkin verran tuhahteluja ja pään pyörittelyjä, kun olen kertonut olevani dieetillä ja yrittäväni pienentää rasvaprosenttia. ”Jaa sä vai? Eihän sulla edes ole mitään ylimääräistä.” Ongelma tuntuu siis olevan se, etten ole ylipainoinen. Mutta kyllä mullakin on kropassa rasvaa sen verran, että sitä on varaa karistaa ihan terveen ja normaalin rajoissa ja varsinkin nyt toisen raskauden jäljiltä tuntuu muutamat kilot jämähtäneen. Haluan viihtyä kropassani ja muokata sitä paremmaksi. Mielestäni en tee tätä tiukkapipoisesti ja osaan nauttia elämästä muutenkin. Haluan olla lapsillenikin hyvä esimerkki syömällä terveellisesti ja harrastamalla liikuntaa. Heidän kuullen en tietenkään puhu mitään rasvaprosenteista tai dieeteistä yms. Siksi tuntuukin niin kummalliselta, ettei läheiset osaa kannustaa tai olla iloisia puolestani, vaan pitävät tätä vain jonain villityksenä. Tätä, joka on mulle elämäntapamuutos. Sellaisenkin kommentin oli eräs tuttu lohkaissut miehelleni kuin: ”Ei toi villitys kauan kestä ja sitten tuleekin jo joku uusi.”

    • No toivottavasti onnistut projektissasi ja näytät kaikille epäilijöille! Mun mielestä on päinvastoin todella hienoa että olet lähtenyt raskauden jälkeen muokkaamaan kroppaa vaikka kahden lapsen kanssa asioiden järjestely ei ole niin mutkatonta. Tosi hienoa myös se, että mietit, millaisen esimerkin annat lapsillesi terveellisen ruokailun kautta. Tsemppiä! <3

  8. Voi kuule! Niin tuttua juttua :(.

    Minä en valitettavasti ole niin kovasta kivestä tehty, ettei nuo kommentit ärsyttäisi ja saisi pahalle mielelle. Juuri viime viikolla näin salilla kaverin, jota en ollut tavannut vuoteen. Hän näki minut nyt kymmenen kiloa kevyempänä (edelleen normaalipainoin puolivälissä eli en mitenkään liian laiha ole). Olin hiljakseni iloinnut saavutuksestani, koska takana on todella paha vuosikausien ahmimishäiriöön liittyvä jojoilu ja pääasiassa siellä ylipainossa oleilu. Edes moi:ta kaveri ei ehtinyt sanoa, vaan ensimmäisenä kiirehti kommentoimaan: ”Älä sitten vaan tosta yhtään enempää laihduta!” ja ”Älä vaan urheile enempää”. Kyllä pisti suoraan sanottuna vituttamaan: ei normaalia tervehdystä eikä mitään positiivista sanottavaa. Se ainut pienikin ilo saavutuksestani kuoli saman tien :(. Ja tarviiko tähän edes kommentoida, että kyseinen tyyppi on aina ollut/on yhä hoikempi kuin minä.

    Tämä oli yksi esimerkki lukuisista dissaavista kommenteista, joita olen elämäni aikana kuullut vaihdettuani telkan tuijotuksen ja päivittäiset epäterveellisyydet terveellisiin elämäntapoihin. Kun minulla on ollut ahimismishäiriötä ja masennusta ja paino noussut, ei nämä samaiset tyypit ole olleet yhtään huolissaan minusta, mutta kun olen ns. selvillä vesillä ja voin hyvin, ollaan heti opastamassa. Itse en kuunaan päivänä edes kehtaisi sanoa sellaisia asioita, mitä olen kuullut. Ja kun ei tosiaan ole kyse mistään anorektisesta toiminnasta! ”Ei sun tarvitse laihduttaa” -kommentteja kuulin joskus jopa 10 kiloa taulukkojen mukaisesti ylipainoisenakin ;). Ja kun kyse ei ole kohdallani edes vain laihdutuksesta, vaan liikunta on ollut aina osa elämääni ja se on ollut apu masennuksiin yms.

    • Onneksi riittää, että tiedät itse, että olet onnistunut ja asetat matkanvarrelle vielä tavoitteita. Vaikea sanoa toki mikä tuonkin kaverin taka-ajatuksena on, mutta olis toki kivempi jos hän tsemppaisi ja olisi mukana tukemassa sua. Varsinkin, kun olet saanut niin hienon muutoksen aikaan!
      Voisko toi ”ei sun tarvii laihduttaa” kommentointi olla niin, että kelpaat heille myös hieman ylipainoisena…? Eivätkä he vain ymmärrä, että sinua koko muutos on auttanut myös henkisellä puolella paljon!

  9. Itse sain kuulla noita ärsyttäviä kommentteja lukioikäisenä, jolloin aloitin elämäntaparemonttini. Nykyään ystäväpiiri onkin vaihtunut melkein kokonaan, kun silloiset ”ystävät” eivät ymmärtäneet haluani pudottaa +20 liikakiloa ja parantaa hyvinvointiani.

    • Tärkeintä on mun mielestä ystävät, jotka tukevat ja ymmärtävät ja toki myös ovat rehellisiä. Ei siis inhottavaa kuitailua, vaan suoraa puhetta jos aihetta on.

  10. Kiitos blogistasi, tää on hyvä 🙂
    Siirryin toukokuussa gluteenittomalle ja maidottomalle ruokavaliolle. Ensin vain kokeeksi ja nyt olen sitä kokeilua jatkanut, koska olo on ollut hyvä ja painokin pudonnut, kun ei voi enää kaikkia pullia ja muita herkkuja syödä 🙂 Tästä saan kuitenkin hyvin usein kuulla varsinkin gluteenittomasta, että ”miksi sä sellaisella olet kun ei sulla ole keliakiaa?” ”Kauanko tuo sun kokeilu kestää?” johon oon vastannut että toistaiseksi 😀 Tosin joskus joudun luistamaan, mutta koitan pysyä kannassani, koska olo on niin paljon parempi.
    Ärsyttää vaan aina vastata samoihin kysymyksiin uudestaan samoille ihmisille..
    Tsemppiä jaksamiseen, oma päätös on tärkein ja muut ajatelkoon mitä haluaa 😀
    Aurinkoista kesää!

    • Kiitos kiitoksista :)!
      Mä olen vielä voinut pitää tätä ihoa gluteenittomuuden ”tekosyynä” :D… Mutta viimeksi tänään jouduin selittämään miksi en syö vehnää ja useinhan sitä pidetään ihan muoti-ilmiönä (oli se muoti-ilmiö tai ei, mutta ei ainakaan huono sellainen!).
      Niin ja kesti se kauan tai hetken, niin mitäs sen nyt muille on niin väliksi! Antaa jokainen puputtaa mitä tykkää!

  11. On se jännä juttu, että kun innostuu reenaamaan tai käymään lenkillä, tykkää tehdä sitä päivittäin, niin saa ”hullun” maineen. Ja pahinta siinä on, että sitä pitää alkaa häpeilemään, kun ei jaksa kuunnella että ”taasko sä olit juoksee”. Häpeilemään siis sitä hyvänolontunnetta mikä siitä tulee, älytöntä..

    Toisilla tuntuu olevan oikeus tulla sanomaan kaikkea laiheliini-kommenttia, mutta saanko minä kommentoida lihavia? ”Menisit sinäkin läski lenkkipolulle”, ”Kannattaako sinun enää noita sipsejä syödä”. Voipi olla, että sitä ei ole täysin tyytyväinen omaankaan kroppaan, jos ne laihuus-kommentit tuntuu, mutta miksi niitä saa/pitää silti sanoa. Mieluummin kuuntelisin kommentteja kuten ”Näyttääpä noi farkut hyvältä, kun oot niin timmi”.. ”Aah kiitos, ihanaa että työni tulos näkyy”..

    Ja mites se ruokailu ja siitä tulevat kommentit, ”Sähän voit syödä mitä vaan kun oot niin laiha”. EI, juuri päinvastoin! Olen laiha, koska en syö mitä vaan, tajuaisit jo! Plus et mitä syön näkyy myös ihossa, siinä ehkä vieläkin tärkeämpi syy jättää jokin ruoka-aine pois.

    Äidit on tietenkin asia erikseen, ne on aikoinaan olleet huolissaan kun lapsi ei syö ja katsovat edelleen perään. Niitä pitää osata ymmärtää ja koittaa suodattaa ne jutut.

    Tuuheat hiukset, ruskeat silmät, hyvät hampaat…ne on asioita, joihin ei voi itse vaikuttaa (paitsi tietenkin nykyään rahalla). Mutta siihen kroppaan voi vaikuttaa miltä se näyttää ja se ei maksa mitään, se vaatii vain asennetta!!

    • Mäkin saan muuten aina joskus kuulla tota että voisin syödä mitä vain… ja siis nykyään kai voinkin syödä aika kuinka PALJON vaan, koska ruokavalio on siinä mallissa. Mutta en missään nimessä pysyis kunnossa rasvamätöillä ja olisin myös hemmetin kipee!
      Mutta joo äidit on asia erikseen… Tai isät :D. Ne on aina huolissaan ja mäkin saan aina kuulla ”söisit tyttö jotain”.

  12. Itse olen 16 vuotias ja yksinkertaisesti rakastan sitä tunnetta jonka terveeliset elämäntavat saavat aikaan! Säänöllinen liikunta, ruokarytmi, riittävä uni yms on se mikä saa mun arjen rullaamaan ja olon tehokkaaksi. Tottakai otan tarvittaessa iisimmin ja esim leffailtana saatan ostaa karkkipussin ja vetää sipsiöverit! Normi rutiineihin ja ’takaisin raiteille’ on sitten kiva palata eikä herkuttelusta tarvitse kokea huonoa omaa tuntoa.

    Itse kumminkin saan aina kuulla kun mieluummin syön kotona kuin mäkkärissä tai jos en ’taaskaan’ tilaa sitä pitsaa taikka osta irttareita(kun en eilenkään taikka toissapäivänäkään ottanut. Aina vaan ostat ton vesimelonis..) En ymmärrä miksi herkutteluun tarvitaan aina karkkia yms. Eikö herkuttelu ole oikeasti ’aitoa’ herkuttelua jos sitö ei tee sokerin ja rasvan kanssa?

    Ymmärrän että tämä kaikki johtuu oikeasti kateudesta kun oma sisu ei riitä. Tästä hyvänä esimerkkinä oma ÄITINI: illalla kaupassa käydessämme suklaahyllyn kohdalla äitini kysyessä otanko jotain illaksi sanoin tekeväni banaani pannareita (NAM❤️). Koko ilta menikin sitten kuunellessa: ’kyllä sunkin pitäis välillä höllätä. ’ ’ai miten niin ei voi laittaa kermaa tohon päälle, noihan on muutenki niin terveelisiä’ ’no kellohan on vasta 11 eihän sun nyt vielä tarvihe nukkumaan mennä’ ’ai taas meet aamulla lenkille, kävithän sä eilenkin, ja noita terveys pannareitakin söit iltapalaks!’ Hauskinta ehkä on se, että samaiset ihmiset jotka terveelisiä elämäntapoja dissaavat ovat usein myös niitä joilta saan kuulla ’vitsi sun jalat näyttää hyviltä noissa sortseissa ku oot saanu lisää lihasta niihin’ tai ’sullahan näkyy jo sixpack, mäkin haluun!’

    • Moikka Milla!

      Onpa kiva kuulla, että oot innostunut terveellisistä elintavoista! Ehkäpä sun äiti salaa ottaa sulta vähän vinkkejä 😉 ? Toki täytyy höllätä ja etenkin nauttia hyvästä ruoasta ja kavereista. Sulla kun ei tossa vaiheessa ole vielä mitään ns. aikuisten huolia niin nauti elämästä 🙂 !
      Riittävä uni, kivalta tuntuva treeni ja riittävästi hyvää ruokaa on se, millä jaksat varmasti opiskella ja pysyä aktiivisena. Muista, että sä ehdit vielä salihommiin piiiiiitkän aikaa ja ota siellä rauhallisesti, koska nivelet saattaa vielä kehittyä ja vahvistua. Näin sulla on paljon edessä terveitä treenivuosia. Toki sun iässä voi jo kevyesti treenailla ja etenkin opetella TEKNIIKOITA! Saat sillä tosi hyvän pohjan tuleville treeneille ja kroppakin ottaa paremmin vastaan sitä tulevaisuudessa.

  13. Jep, kyllä on aika paljon huomiota herättänyt elämäntapamuutos. Sukulaisten kesken onneksi vain positiivista, kaikki kehuneet miten olen laihtunut ja miten punttitreeni on vaikuttanut koko olemukseen. 🙂 mutta sitten kaveripiiri, tai bileissä kavereiden kaverit. Kaikkien pitäisi samalla tavalla juoda ja syödä koko ajan p****a ja ei ymmärretä terveellisiä elämäntapoja, oon hullu jos käyn 5x viikossa salilla ja lenkkeilen päälle.

    Ihana huomata näissä blogeissa kuitenkin, että kohtalontovereita löytyy!!! 🙂

    • Kyllä varmasti löytyy. Tärkeintä on kuitenkin kulkea omaa polkuaan ja tehdä sitä mistä nauttii – ei siitä mitä muiden mielestä pitäisi tehdä. Jos sulla on hyvä olo ja nautit treenistä, niin hei, sehän riittää!
      Tsemppiä kovasti!

  14. Niin ymmärrän ton piilovittuilun! Tosi usein oon saanu kuulla ’enhän mä ees kehtaa tulla sunkanssa rannalle ku teet liikaa vatsaliikkeitä’ ja ’ mä en ainakaan kehtais pyöräillä jokapaikkaan, onhan mulla sentään autoon varaa!’ Välillä mietin oikesati mitö teen näiden ns ’ystävien’ seurassa.

    • Joo mä kans aina kun lähden kaverin kanssa rannalle, niin teen siellä vatsalihasliikkeitä… 😀 Ou mai…

  15. Mun mielestä ehkä älyttömin herja mitä olen vähän aikaan itsestäni kuullut on kun kuulin eräältä tutultani että 2 tuttuani oli puhunut minusta erittäin ikävään sävyyn siitä että miten jaksan muka aina olla niin iloinen ja ”tekopirteä”, ”ihan kuin joku ärsyttävä Duracell-pupu”.
    Kuulosti mielestäni siltä että näillä kahdella loppunut vähän aiheet kesken. Tai sitten ehkä oikeasti joitakin ärsyttää iloisuus.

    http://seidiwashere.blogspot.fi/?m=0

    • Hei mäkin oon joskus kuullut että oon tekopirteä! Mut toisaalta, kivempi kuulla olevansa tekopirtee kuin naama norsunrömpsällä koko ajan… Siis jos pitäs valita!

  16. Olin dieetillä alkuvuodesta 2012 8 viikkoa ja siitä sitten lähdin muuttamaan elämäntapojani terveellisemmäksi. Edelleen saan kuulla eräältä kaverilta, että oletkos taas jollakin dieetillä, jos satun vaikka syömään salaattia. Hän itse syö herkkuja päivittäin ja välillä tuntuu ikävältä kyläillä hänen luonaan, koska se herkkujen tuputtaminen vieraille on liikaa.. ihan kuin se päivittäinen karkkipussi olisi normi ja mä olen sitten aivan outo kun en vedä karkkeja kaksin käsin joka päivä.

    • Toi salaatti on monelle ongelma. Että jos joku syö ”vaan” salaattia, vaikka se on kyllä mun mielestä ruoka siinä missä muukin.
      Ymmärrän kyllä, että jos aina syö lounaaksi vain tomaatin ja muutaman salaatinlehden, niin voi aiheuttaa ihmetystä, mutta joku kanasalaatti ihan normaalia ruokaa!

  17. Ei se asia taida ihan noin mustavalkoinen olla.

    Itse olen koko elämäni treenannut useita eri lajeja ja kilpaillutkin monta vuotta yhdessä. Olen saanut esimerkin liikunnallisesta elämäntyylistä jo kotoa, missä liikuttiin koko perheen voimin ja harrastettiin paljon monenlaista liikuntaa. Olen koko elämäni ollut todellinen aktiiviliikkuja ja hyvässä kunnossa. Jonkinlaista kuittailua on tullut matkan varrella eri tahoilta, mutta en ole kokenut sitä piikittelyksi. Ehkä siksi, että olen sinut oman elämäntyylini ja kehoni kanssa enkä tee niistä numeroa.

    Mutta… Mun täytyy kyllä sanoa, että olen tavannut paljon ihmisiä, joiden aikuisiällä alkanut liikuntaherätys ja siitä vouhkaaminen herättää itsessänikin vähintäänkin huvitusta ellei jopa ärtymystä. Ja miksi? Siksi, että siitä tehdään niin iso numero!! Ymmärrän kyllä, että jos ei ole aina liikkunut tai elänyt terveellisesti ja jossain vaiheessa muuttaa kelkkaa, tuntuu kohentunut olo todella hyvältä ja uutta endorfiininhuuruista elämäntyyliä haluaa hehkuttaa kaikille. Lähes kaikki tällaiset tuttuni puhuvat paljon liikkumisestaan ja myös kuittailevat muille näiden syömisistä ja urheilutottumuksista, mikä ei ole yhtään sen reilumpaa kuin kuittailu toisinkaan päin. Monen face-päivitykset pyörivät jo huvittavan paljon oman urheilun ympärillä. Jossain vaiheessa se vaan alkaa tuntua rasittavalta. On aika heppoinen johtopäätös väittää kaikkia kuittalijoita sohvaperunoiksi, kyllä tällainen käytös ärsyttää myös muita sporttailijoita.

    Oman kokemukseni mukaan nämä pahimmat liikuntakiihkoilijat ovat entisiä sohvaperunoita ja usein taustalla on ylipainoa yms. Olisiko siis pieni mahdollisuus, että homma voi tällaista taustaa vasten mennä hehkutuksen tasolla hiukan yli, kun omaa kehoa ei ehkä ole aina ollut niin helppo hyväksyä? Vai kuinka monen urheilijan tai aina liikkuneen ihmisen kuulette jatkuvasti hehkuttavan omaa liikkumistaan??

    Jos saa kuittailua osakseen, pitäisikö ennemmin miettiä, olisiko myös omassa vouhkaamisessa jotain mitä lähipiiri ei jaksaisi kuunnella päivästä toiseen? Jos on sinut itsensä kanssa ja nauttii tekemisistään, ei omaa aktiivisuutta ole koko ajan tarvetta alleviivata.

    Jatkuvat facebook-päivitykset omista lenkeistä ja uusista lenkkareista ei vaan ole suurissa määrin kovin kiinnostavia.

    • Ymmärrän sun pointin ja hyvä näkökulma.
      Mäkään en juuri laita faceen mitään treenipäivityksiä, ehkä instagramiin jotain kuvia tms enemmän. Oon miettinyt, että oiskohan jengi ihan kyllästynyt mun ruokakuviin jos laittaisin niitä joka päivä sinne :D. ..Mutta onneksi mulla on tää blogi!
      On mulla kyllä kavereita paljonkin, jotka ahkerasti päivittää treenikuvia/juttuja… Osa liikunta-alalla ja osa sit juuri myöhemmällä iällä innostuneita. Kukaan ei ole ainakaan toistaiseksi ärsyttänyt päivityksillään! Kai se on vähän makuasia, että missä kohtaa menee hehkutus yli.

    • Mä epäilen, että nuo itsestään meuhkaajat, eivät ole samoja, jotka ”surevat” lähipiirin arvostelevia kommentteja. Itsensä esittelijät varmaan vaan nauttivat, kun saavat kovaääneen kieltäytyä herkuista ;).

      Itse en julista elämäntapamuutostani ympärillä oleville ihmisille (tätä varten on anonyyminä pitämäni blogi) enkä siksikään haluaisi noita epäreiluja kommenttaja kuulla. Toki meitä on moneen lähtöön, mutta epäilisin, että suurin osa meistä mielensäpahoittajista/hermonsa menettäneistä haluaa hoitaa asiansa omassa rauhassa eikä julista syömisiään ja treenejään facebookseinällään.

  18. Tää on niiiiin totta!!! ”Kyl sä nyt yhden voit ottaa, etkai nyt enää laihduta, et sä nyt tolla iällä(33) nyt ammattilaiseks varmaan voi alkaa, sähän kävit jo tällä viikolla salilla jne ” Kaikki kuultu, joko omalta mieheltä tai ystäviltä.
    Syön paljon karkkia ja toisinaan saan itseäni vieroitettua ja menee viikkoja tai jopa kuukausia etten syö, kun ei tee mielikään. Että se voi ärsyttää ihmisiä!
    Juoksemisesta tai salilla käymisestä kuulee, että ”älä vaan riko paikkojasi” !
    Enkä todella ole edes mikään ”himourheilija”, tai söisin raakaravintoa tms. joten voin vain kuvitella mitä heille sanotaan!
    MAHTAVA kirjoitus! Miksi se voi olla mahdollista, että normaalipainoiselle, liikkuvalle ja suurinpiirtein terveellisesti syövälle ihmiselle voi töksäyttää mitä tahansa? Ja pullukat saa maata rauhassa sohvalla syöden sipsiä ? Onko joku tosiaan sanonut ystävälleen joskus, että mahtaisko tuo jo riittää? Tarvisiko sinunkin käydä vähän lenkillä? Kun ei minulta ainakan ole mitään pois toisten makaaminen!

  19. Laihdutin joku vuosi sitten 50 kg. Voin kertoa, että kuittailun määrän kertomiseen menisi varmaan pari päivää. Tähän kuittailuun osallistui sukulaiset, ystävät ja puoli tutuista lähtien. Ärsyttävintä oli se, että eräs ystävä lähes pakoitti syömään väkisin herkkuja (siis ihan oikeasti). Lähinnä siitä lähti laskuun kaverisuhde. Viimeinen niitti oli se, että aloin käymään salilla useamman kerran viikossa. Siellähän ei käy kuin itserakkaat pissipäät;) jep! riitoja aiheutti moni muu asia tämän ohella.No nyt on ikävä kyllä kokonaan ystäväpiiri muuttunut, jossa ymmärretään asioita eri tavalla. Ei ole naljailua, kettuilua ja pakottamista. Toisalta itse ajattelen niin ”vanha ovi menee kiinni, uusi parempi ovi aukeaa” 😉

  20. Mä pistin elämäntapani muutoksen alle syksyllä 2012 ja sillä tiellä ollaan edelleen. Aloittelin erään yrityksen valmennuksen avulla ja sainkin painoa pudotettua melkein 10 kiloa jouluun mennessä. Olin alkuun todella tarkka ja tiukka ohjeiden noudattamisen suhteen sillä tiesin, että jos mä annan siimaa itelleni niin siitä ei hyvää seuraa.

    Ystvät eivät tätä tietenkään ymmärtäneet vaan kommentoivat mun touhujani silloin mm. seuraavasti:

    ”Eikö se ruoka maistuisi paremmalta lautaselta kuin muovikiposta?”

    ”Koska toi sun juttus loppuu?”

    ”Eikö se oo vähän noloa, että sun miehes tekee sulle ruoat?”

    Jälkimmäiseen vielä selvennyksenä että se oli mun miehen tapa tsempata mua sillä se tykkää häärätä keittiössä toisin kuin mä ja lupautui sillä tavoin sitten auttamaan mua pääsemään tavoitteisiini. Mulla oli töihin joka päivälle eväät valmiina eikä tarvinnu kuvaan purnukka ottaa mukaan 🙂

    Silloin mua ärsytti niin paljon jopa, että ajttelin laittavani välit poikki. Mutta nykyään ystävät ovat jo omaksuneet tapani elää ja esim. illanviettoja tai mökkiviikonloppuja suunniteltaessa he kysyvät, että kuinka tarkkaa mulla sillä hetkellä on ja mietitään sitten yhdessä jotain sellaista syömistä, jota kaikki voivat syödä.

    Eli loppu hyvin, kaikki hyvin 🙂

  21. Tää tuli tälleen parin viikon jälkeen vastaan tää päivitys, niin pakko vielä kommentoida vähän lisää. Mua turhauttaa se, että usein ikävät kommentoijat ja elämäntavoista kuittailijat on sellasia ihmisiä, joilla on luontaisesti hyvä aineenvaihdunta, että voi puputtaa mitä vaan ja se ei koskaan näy missään. Itse kärsin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joten mun -13 kiloa tuli kaloreita asteittain lisäämällä kaikki takasin alle puolessa vuodessa! Ja nyt kun lähden uudestaan laihduttamaan niin, että kilpirauhaslääkärit on mukana auttamassa painon poissa pysymisessä lääkityksen ja tutkimusten avulla, niin nyt oon taas sitten ihan pipipää ja yksinkertaisen pöhkö kun tahtoisin vaan saada kehoni oikeasti kuntoon… Kuten monesti olen vastannutkin takasin, niin ”hulluja on monenlaisia” 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta