Enkö ikinä menesty työelämässä??

Itsensä vertailu muihini on todella hyödytöntä, haitallista, eikä se lisää omaa hyvinvointia mitenkään. Pahimmillaan itsensä jatkuva vertailu johtaa tilanteeseen, jossa itsensä arvottaa aina muiden kautta; Pärjäsinkö yhtä hyvin, olenko yhtä kaunis, olenko yhtä rikas, olenko yhtä hyvässä duunissa. Jos onnistuu jotakin toista paremmin, niin voi hetkellisesti tuntea ylpeyttä itsestään. ”Sain 100€ enemmän palkankorotusta, kuin viereisen pöydän Terttu, JES! Ehkä mäkin osaan jotain.”

Olen onnistunut melko hyvän itsetuntoni ansiosta välttämään itseni vertaamisen muihin, mutta jostain syystä työelämä ja siellä menestyminen on mulle heikko kohta. Menestystä on tietysti monenlaista ja mun mielestä ehkä vähän liikaakin korostetaan sitä hillitöntä palkkaa ja vaativaa työtä, koska niiden takana on joskus aika huonosti voivia ihmisiä. Isosta palkasta ja johtoportaan duunista ei ole hyötyä silloin, jos on jatkuvasti omien voimavarojensa kanssa limitillä ja uupunut. Uskon, että moni varmasti olisi valmis pienentämään hieman palkkaansa, jos sitä vastaan saisi hieman pienemmän työmäärän ja kohtuullisen pituiset työpäivät – tai edes mielekkään työn. Silti myönnän, että kyllä mä ainakin haluaisin parin vuoden päästä itseäni kutsuttavan tittelillä ”menestynyt deittiyrittäjä!”

Itse en ole koskaan ollut korkeilla palleilla työelämässä, koska mulla ei ole niihin usein vaadittavaa korkeakoulututkintoa. Olen tehnyt aikalailla ns.duunarihommia koko elämäni ja saatatte ehkä muistaa, että olen alkuperäiseltä koulutukseltani hätäkeskuspäivystäjä. Siinä hommassa ei käytännössä ole kovinkaan kummoiset mahdollisuudet edetä, tai ainakaan palkka ei lisäänny järkevässä suhteessa vastuun kanssa. Liikunta-alan yrittäjänä olin oman itseni herra ja menestyin niin, että elätin itseni ja pystyin tekemään melko lyhyttä päivää kun Ben oli vielä aika pieni. Sen jälkeen menin kaupungille liikunnanohjaajaksi, jossa palkka on huonompi kuin huono. Ja kukapa ei rahasta tykkäisi!

Oon seurannut vierestä kavereitani, jotka menestyvät loistavasti työelämässä. Meillä Match by K:ssa on myös todella hienosti elämässään menestyneitä ihmisiä, joille annan kaiken arvostuksen kunnianhimosta! Upeaa, kun ihmisillä on draivia! Mietin, että itse olen ensi viikolla 35-vuotias, enkä voi sanoa menestyneeni työelämässä – siis ainakaan sillä perinteisellä mittarilla. Mä kuitenkin haluan uskoa omiin kykyihin ja toivon, että mun aika loistaa tulee vielä! Ehkä silloin kaikki raataminen palkitaan ja etenkin tämä taloudellinen kituuttelu loppuu (joka on BTW todella arsesta).
Yrittäjänä menestyminen sekin on pitkässä kuusessa eikä mikään tapahdu hetkessä. Joskushan hyvään duuniin pääseminen voi olla ihan tuuristakin kiinni, mutta yrittäjän on luotava se juttu alusta asti. Ihailen Lupaus Studion perustajaa Riinaa, joka totesikin jossain fb-julkaisussaan, että hän joka ikinen päivä miettii, kuinka hän saisi saliansa ihmisten tietoisuuteen! Ja nykyään sali on todella tunnettu ja menestyy hienosti.

Onko sinulla tunne, että olette enemmän ”menestyjätyyppiä” kuin perus-suorittaja? Vai koetko, että olet tuomittu olemaan se, joka ei ikinä saa palkankorotuksia tai uusia parempia duunipaikkoja?

PS. Käy lukemassa sivuiltamme TÄÄLTÄ, millaisilla kriteereillä etsimme juuri NYT asiakkaita! Löysitkö kuvauksesta itsesti tai mahdollisesti jonkun tuttusi 😉 …? Jätä yhteystiedot kotisivuilla!

fityoutoo

2 vastausta artikkeliin “Enkö ikinä menesty työelämässä??”

  1. Mun silmissä sä olet supermenestyjä! Mä en kyllä määrittele menestymistä rahapussin perusteella, vaan sen perusteella että uskaltaa rohkeasti kulkea omaa polkuaan ja elää omaa elämäänsä. Ja sä olet juuri sellainen supernainen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 5
Tykkää jutusta