Epätoivon aalloilla

Pieni ajatusleikki. Olet lauantai-päivänä ostoskeskuksessa liikenteessä noin kymmenentuhannen muun iloisen shoppailijan kanssa. Tavoitteenasi on löytää housut.
Pyörit eksynyt katse naamallasi tutun vaateketjun myymälässä ja ahtaudut lopulta sovituskoppiin hikisenä talvitakki päällä ja suoritat ensimäisenä riisuuntumisoperaation saadaksesi happea. Ahtaassa kopissa toiminta on vähintäänkin haasteellista ja housuja riisuessa ne rullaantuvat ärsyttävästi väärinpäin. Penkki olisi aivan liikaa pyydetty, jotta voisit laittaa vaatteesi jonnekkin pölyisen lattian sijaan. Sovitat maksimissaan kaksia housuja, koska useampien sovittamiseen ei yksinkertaisesti riitä aika eikä pinna. Toiset housuista ovat ihan kauhean väriset, mutta sovitit niitä kuitenkin. Miksi???
Housuja sovittaessa toivoisit tuulihousujen olevan highfashionia, koska peilissä perseesi näyttää mammuttimaisen suurelta ja loppujen lopuksi kiikutat kassalle vähemmän ahdistavamman mallin.
Kassalla myyjä kysyy ettet vaan ottanut housuista liian isoa kokoa, koska stretch-kangas venyy käytössä. Luot myyjään huvittuneen katseen ja annat kieltävän vastauken – ja tottahan se onkin koska housuja sovittaessa ne päällä oli vaikea hengittää. Mutta loistavasti ennakoitu silti!

Eli käytiin tosiaan eileen koko perheen voimin Jumbossa ja tarkoituksena oli löytää jotain päällepantavaa. Mullahan mahtuu menestyksekkäästi jo yhdet omat farkut jalkaan, mutta toisaalta jos vertailukohteena on viime kevään kunto niin aika kaukana ollaan! Ja nuo yhdetkin farkut olivat keväällä löysät. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen, koska äitiyshousut – tuo maailman miellyttävin ja mukavin vaatekappale mahtuu edelleen! Olen aina inhonnut housujen ostamista, koska jalkani ovat aina olleet lyhyet ja paksut. Taidan olla sitä kuuluisaa ”persjalkaista” vartalonmallia. Viime dieetillä painoa putosi 10kg ja revin valehtelematta etureisistäni irti sellaista läskiä, joka oli ollut siinä 10 vuotta! Mä vain toivon että tällä kerralla ei tarvita ihan niin raakaa peliä sen sisäreisiläskin irroittamiseen. Viime keväänä en päässyt vielä lähellekkään unelmieni kroppaa, mutta aina on toivoa!
Epätoivoisen shoppailukierroksen jälkeen sain sielunhoitoa sushin muodossa ja johtajakin nukkuin tyytyväisenä koko ruokailun ajan!

Miso-keittoa nam!!!

Olen tehnyt tällä viikolla todella onnistuneita treenejä. Hiki on virrannut ja vaunulenkilläkin olen tarponut eteenpäin sellaisella vauhdilla, että pois mummot alta! Pakaraa on puristeltu joka askeleella. Mieheni sanoikin, ettei hän pysy mun perässä kuin juosten!
Salilla olen vaipunut zenmäiseen euforiaan ja vaikka painot eivät päätä huimaa, niin olen tehnyt jokaisen sarjan hartaudella, keskittyen etenkin jarruttavaan vaiheeseen. Olen vaihdellut liikkeitä, tehnyt pitkiä sarjoja, ähissyt, puhissut, irvistellyt ja juonut litrakaupalla vettä. Tälläkin hetkellä pakaralihakseni ovat niin hellät, että tuntuu kun olisin saanut eilen selkääni!
Mutta silti…. Silti tuntuu, että peilistä katsoo perus muodoton pulla ja oikeastaan ei tee edes mieli katsoa peiliin. Olenko maininnut että olen kärsimätön? Se on oma heikkouteni. Vaikka kuinka vannon ja vakuuttelen omille asiakkailleni, että kova työ palkitaan ajan kanssa, niin itse en jaksa odottaa sitäkään vähää! Tottakai tiedän olevani ensinnäkin helvetin onnekas, että ylipäätään pääsen treenaaman ja että jaksan pitkän päivän jälkeen vielä vääntäytyä ovesta ulos.
Sali on kuitenkin mun oma pakopaikka ja kun keskityn treeniin niin uppoudun ajatuksissani siihen täysin. Edes mun rakas poikani ei ole mun mielessä ja vaikka se toki käykin siellä hetkittäin, niin siirrän ne ajatukset syrjään. Silloin on nimittäin aika tyhjentää pää.



Tässä 9 päivän ajalta tulokset:

Lantio: -3cm
Vyötärö: -5cm
Reisi: -2,5cm
Paino: -1,2kg

Illalla tankkasin vielä isännän kokkaamaa jauhelihapastaa ja kävin makuunista lauantaipussit. Herkuttoman viikon jälkeen voi hyvällä omalla tunnolla kruunata leffaillan sokerihumalalla :). Itseasiassa pussista söin ehkä puolet, koska sitten tuli niin äklömakea olo että alkoi oksettaa.

On ihan kaunis ajatus, että makeanhimon tyydyttämiseen riittäisi pari palaa raakasuklaata ja muutama goji-marja, mutta itse suosin perinteisen voi-sokeri-jauho-yhdistelmän lisäksi ihan perus irtokarkkeja liivatteineen päivineen. Toki olen opetellut pitämään myös tummasta ”kunnon” suklaasta ja tykkään myös pähkinöistä ja kuivatuista hedelmistä. Oman ideologiani mukaan tähän kroppaan mahtuu kuitenkin itujen lisäksi myös silloin tällöin muutama E-koodikin, eikä se tarkoita sitä että olisin jotenkin huonompi ”terveyshippi”! Ihailen silti ihmisiä, jotka jaksavat panostaa täysivaltaisesti ruokavalioon, eli välttelevät kaikkea keinotekoista ja jaksavat väsäillä kyökeissään sinimailas-nokkosuute-chiasiemen-vegaanisämpylöitä, koska itse olen vaan liian laiska ihminen sellaiseen!
Seuraavan kerran herkutellaankin sitten johtajan ristiäisissä ensi viikon lauantaina. Munkkipossu kädessä on nimittäin turha odottaa tuloksia!

fityoutoo

10 vastausta artikkeliin “Epätoivon aalloilla”

  1. Ensikski haluun sanoo, et tää sun uus ulkoasu on paaaljon parempi ku se edellinen! Helpompi lukee, ku tausta on vaalee 🙂 Ja toiseks, sä kirjotat niin hyvin ja hauskasti, et pidemmätki tekstit lukee mielellään. Ennen se tumma tausta vähä häiritsi pidempien tekstien kohalla, mut tää uus on oikeen passeli!Ehdottomasti mun lemppariblogi!

    • Kiitos kommentista!Mä tosiaan vaihdoin ulkoasua ihan ”yleisön pyynnöstä” ja olisin tosiaan vaihtanut jo paljon aiemmin jos joku olisi vaan kehdannut pyytää :). Tästä siis kiitämme Riikkaa, joka uskalsi asiaa ehdottaa! Ilmeisesti monella tosiaan alkoi päässä surista sen mustan taustan takia, joten kiva että tästä oli apua!

    • Olin kans ekaa kertaa! Hyvää oli, tosin en syö nigireitä kun en raa’asta kalasta välitä… Meidän suosikit on kauppahallin mesta ja Umeshu, jossa tosin on ihanan kallista.

  2. Vau, luinko oikein, että sulla on lähtenyt noin PALJON senttejä yhdeksässä päivässä?! Miten se voi olla edes mahdollista 🙂 Itse pidin täällä nimittäin eilen pienet juhlat, kun vyötäröltä oli lähtenyt 4 senttiä…viidessä viikossa! Ja don’t get me wrong…on nimittäin mistä lähteä, eli ihan ei viimoisia vielä tiristellä 😀 Tsemppiä matkallesi kohti tavoitefarkkuja! Ps. Jaan kanssasi ideologian ”kaikkea kohtuudella”, myös karkkeja. En usko totaalikieltäytymisen voimaan oikein missään asiassa..

    • No olin itsekin yllättynyt ja tarvii taas ensi viikolla mitata uudelleen , tietenkään tulokset ei voi ihan absoluuttisia ikinä ollakkaan. Mulla on ollut selkeesti vatsan seudulla myös turvotusta, joka myös alkaa lähteä pikkuhiljaa pois. Mutta kuten aiemmin postasinkin, niin läskin polttamiseen aerobinen on onnen omiaan! Mullakin vaunulenkkejä tulee useampi viikossa.Jokainen sentti on aina edistystä joten ei muuta kuin tsemppiä sinnekkin!! 🙂

  3. Huh huh! Pelastit mun aamun tällä housu-tarinalla! 😀 Miksi niiden myyjien tarvitsee aina sanoa, että ”ota nyt tä pienempi malli..”:D

  4. Kiitos kivasta blogista! Harvoin nimittäin jaksan lukea kenenkään tekstejä, -sun tekstit on ihan poikkeus. Osaat kirjoittaa elävästi ja oikein. Olen lopen kyllästynyt useisiin fitnessblogeihin, joissa toitotetaan vaan ”Tämä fitnesselämä on mun ELÄMÄNTAPA”, ”siis mun reidet niinq HUUTAA HOOSIANNAA!” yms. Jatka siis samaan malliin! Teillä on muuten tosi söpö vauveli! Onko nimi siis ihan Ben vai pitempi Benjamin? 🙂 Kaikkea hyvää teidän perheelle!!

    • Kiitos ihanasta palautteesta! Tosin mun viime kevään postaukset dieetin ajalta oli varmaan just tota paatosta, eli älä käy lukemassa niitä :D… Kisoihin valmistautuessa ei oikeesti oo mikään muu mielessä ja se on aika yksipuolista se elämä kun päivän kohokohta on gramma vaa’an kanssa pelleily..Meidän vauveli on ihan Ben vaan. Kaikkea hyvää myös sulle!! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta