Esivalmistelut suoritettu!

Still here…in one BIG piece! Käsillä on siis maksimissaan viimeiset kolme viikkoa tätä siunattua olotilaa! Oma veikkaukseni on max viikko, mutta voin olla toki väärässäkin ja nyt lupasin itselleni etten mieti enää asiaa. Aluksi sitä toivoi, että aika kuluisi nopeasti ja nyt alkaa tuntua että miksi se kuluu niin nopeasti :D.  Joka ilta kun rupeaa nukkumaan, niin salaa ajattelee, että ei kai nyt hitto vielä tänä yönä… Jos vielä koneellisen pyykkiä pesis… Ja ompelulaatikon vois vielä järjestellä…
Tulin juuri vyöhyketerapiasta ja kaikki asiaan vihkiytyneet tietävät, että räjähtämispisteessä olevilla mammoilla on joskus tapana ”vauhdittaa” tilannetta vyöhyketerapialla tai akupunktiolla. Uskon asioita – sanon minä, mutta  koska mussa vähän terveyshihhulin vikaa, on niin tulipahan tämäkin kortti katsottua. Sanoin hierojalleni Tiinalle, että reklamaatiota pukkaa, jos mukelo ei ole vuorokauden sisällä pihalla :D.

Ajattelin kuitenkin tässä postauksessa kertoa vähän miten olen valmistautunut koko hommaan… Siis synnytykseen! Pahoittelen siis, jos joku ei jaksa taas tätä raskausjorinaa. Mä kun vaan satun olemaan niin hiton raskas tällä hetkellä! 😀
Tässä tilanteessa sanonta ”hyvin suunniteltu on valmiiksi tehty” ei  varmaan mitenkään päin pidä paikkaansa, mutta kysymys on varmaan enemmän jostain henkisestä mielenrauhasta. Tässäkin projektissa valmistautuminen on ollut itselleni ennemminkin nautinto ja vaikka joku haluaa lähteä ihan soitellen sotaan, niin itse olen ainakin panostanut tulevaan…omalla tavallani :).
Aloitetaanpa vaikka kodin laittamisesta. Kerroin taannoin väsänneeni noin neljän sivun pituisen to do-listan, joka onkin nykyään paljon lyhyempi kuin alkuperäinen! Oikeastaan ihan pari kohtaa odottaa vielä tekijäänsä, enkä edes usko, että niihin jaksan enää tarttua. 
Minulla on ollut päällä muutamia ikuisuusprojekteja, joihin en ole jaksanut/viitsinyt tarttua silloin, kun joskus on vähän vapaata aikaa itselle liiennyt… Mitkään megasuuret siivousprojektit eivät ole myöskään huvittaneet paljon syksyllä. No, nyt oli niillekkin vihdoin ja viimein aikaa. Kiitos siis sille ihmiselle, joka on keksinyt äitiysloman!
Tässä viimeisin tuotokseni, eli matto jota olen tässä väsäillyt jo vuoden verran enemmän ja vähemmän aktiivisesti…Nyt se on vihdoin valmis! Hyvä minä!



Lisäksi tuli ommeltua verhot olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen.


Mulla on myös jonkinasteinen pakkomielle siitä, että haluan myös ulkoisesti olla valmistautunut synnytykseen.   Ja suurin pakkomielle liittyy – uskokaa tai älkää – varpaan kynsiin! En todellakaan osaa selittää mikä siinä on, mutta ehkäpä voin ainakin tuijotella ihanaa ranskalaista geelausta varpaissani matkustaessani sinne helvettiin ja takaisin. Nyt vaan täytyy todeta, että menin hiukan hätiköimään geelauksen kanssa, koska jouduin vähän napsimaan ranskista osasta kynsistä :(. No, ainakin ne OLI ihanat. 

Tottakai karvojenkin on oltava ojennuksessa. Pidennyksiä rakas luottokampaajani ei suositellut minulle, joten hylkäsin idean. Saattaa kuulemma tukka pudota imettäessä. Se kuulostaakin houkuttelevalta idealta, että tästä onnetomasta liiskaletistä lähtee vielä puolet seuraavan vuoden aikana. Can’t wait…
Myös säärikarvat on ajeltu kaiken varalta. Sehän on hyvin mahdollista, että käännyttävät ovelta kotiin, jos kätilö huomaa orastavan sängen säärissäni…Yeah right. Ihanan turhamaista. 
Luulen myös, että ylikasvaneet säärikarvat ovat aivan ensimäinen huoleni punnertaessani ulos ihmislasta, jonka koko on luultavasti myös onnistuttu arvioimaan neuvolatädin toimesta pari kiloa….alakanttiin!

Lisäksi halusin ostaa itselleni jotain ”spesiaalia” sairaalaan, joten hankin ihanan uuden aamutakin ja ”töppöset” mukaan sairaalaan. Ne sairaalan asuthan ovat varsin seksikkäitä, joten ehkäpä oma aamutakki edes vähän piristää tunnelmaa. Lisäksi haluan minimoida tunteen potilaana olemisesta. Olen TODELLAKIN ihan vaan käymässä, enkä ajatellut viihtyä viikkotolkulla…
Aamutakin selässä lukee osuvasti ”forever”… Aikamoinen ikuisuusprojektihan tässä onkin kyseesssä!

Eilen pakenin elämääni Prismaan, jossa kävin valkoimassa täysin summanmutikassa kasan erilaisia vauvatarvikkeita. Ajattelin, että säästän avomiestäni sen verran, että sen ei tarvi olla hakemassa heti ekana päivänä kotiuduttuamme niitä XXXXXXL-kokoisia siteitä (lapsettomat, you don’t wan’t to know…) tai jotain rintakumeja :D. Vaikka minut onkin vallannut viime päivinä jotenkin hyvin skeptinen asenne koko hommaan (siis tyyliin, uskon että sisältäni tulee elävä ihmislapsi kun näen sen elossa ja huutavana), niin nyt on ainakin talo täynnä kaikkia vauvan hoitoon soveltuvia purkkeja ja rättejä jajajajaja….

PS. Mieheni sanoo että odottavat äidit ovat hulluja. No en voi kyllä mitenkään allekirjoittaa. Mutta tosiaan, jotkut lastentarvikkeet on ihan karmeen hintasia ja etenkin jos innostusta löytyy, niin niihin saa uppoamaan ihan hillittömästi rahaa! Okei, en sitten tiedä, jos tilillä olisi miltsi tai toinen, niin olishan ne Paul Frankin kuosilla olevat yhdistelmävaunut olleet ihan ihanat (1300€)…. Jotkut jopa ”harrastaa” lastenvaatteita, eli siis keräilee niitä. Ja nyt en puhu mistään henkkamaukasta, vaan pitää olla sellaisia merkkejä, että keskustan kahvilassa jokainen kotiäippä välittömästi rekisteröi lapsesi kuolaisten collegehousujen maksaneen 49,90…
Kerron heti kun päässäni vinksahtaa lopullisesti!

fityoutoo

6 vastausta artikkeliin “Esivalmistelut suoritettu!”

  1. Kerro sit täällä oikein tarkasti kaikista fiiliksistä synnytyksen ajalta! ”Se oli raskasta mutta ihanaa”- lätinä on ällöä luettavaa, koska en usko, että se vois olla ihanaa.. tai kai se voi, jos on tarpeeks masokisti :DMut ihan hirveesti tsemppiä jakautumiseen!!

  2. ihanan positiivinen blogi sulla ja paljon on kerätty treenimotivaatiota ja elämäniloa yleensäkin täältä 🙂 olen siis tällainen viime syyskuussa omin nokin itsekseni alkanut nostaa treenikertoja aiemmasta kuntoliikkujasta (1-2krt/vko) parempaan (4 kert/vko plus kotijumpat) ja parantaa ruokavaliota ja opettelemaan protskujen yms käyttöä itsekseni. lihasten pikkuhiljaa kasvaessa ympäristöstä ei ole tullut kuin negiskommentteja, joten motivointipuoli suoritetaan itse ja blogien (kuten tämä sun auringonpaiste), lehtien ja fitness-kuvien avulla 🙂 anyway, kysymykseni onkin ihan postauksen vierestä. olisiko sinulla kiinnostusta/jaksamista/halua kirjoitella joskus postausta avuksi tupakoinnin lopettamiseen? se on mulla tuo suurin kompastuskivi. on kaikenlaisia dieettiohjelmia motivaattoreiksi kuten jutan uus tv-ohjelma jne. mutta kaipailisin kovasti käytännön vinkkejä ja motivaattoreita tupakoinnin lopettamiseen. osaisitko/haluaisitko sellaisia antaa? tsemppiä viimeisille masuviikoille 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta