Havuja perkele!!

No niinhän siinä sitten kävi, että kaikesta uhoamisestani huolimatta suostuin maanittelun jälkeen hurrin kanssa yhteiselle hiihtolenkille. Mitäpä sitä ei parisuhteen eteen tekisi.
Suksiahan mulla ei ole, mutta ”onneksi” iskä kiikutti mulle äitini monot ennen kuin varsinaisesti edes ehdin pyytää niitä. Isothan ne oli, koska mulla on itsellä koon 36-37 jalka ja äidillä 39-40 mutta ”laitat vaan kato villasukat siihen alle”. Voiteistakaan ei ollut mitään tietoa, koska isä ei muistanut yhtään millon ja mitä voidetta suksiin oli laitettu. ”Kokeilemalla se selviää”.

Jee kivaa! Tässä vaiheessa vielä nauratti…

Sehän on nykyään jo ihan iso vitsi, kun porukka hehkuttaa facebookissa kuinka ne on hiihtänyt vähintään 30km ”ihanan aurinkoisessa säässä järven jäällä”. Ajattelin että kai sitä nyt voi kerran talvessa sitten kokeilla miten se suksi luistaa ja olihan se ilma toki kaunis ja keväinen (vaikkei mulla sen auringonpaisteen takia ole ollut koskaan mitään pakkomielteitä päästä jäälle reippailemaan). Koiratkin siinä niin kivasti juosta jolkotteli mukana.
Mulla oli vielä joku joku illuusio siitä, että mä osaisin todella hiihtää! Olinhan toissa talvena Ylläksellä E. Virtasen hiihto-opetuksessakin ja se nainen on sentään Virpi Kuitusen kauniimpi versio!

Otetaan nyt joka kuvakulmasta!

Menomatka oli vielä ihan ok ja hurri siinä väläytteli että hiihdettäs lähimpään saareen, joka ei kuitenkaan ollut missään nimessä ”lähellä” vaan oikeastaan aika älyttömän kaukana. Onneksi olin sen verran järjissäni että kehoitin häntä menemään etulinjassa omaan tahtiin niin minä sauvon perästä. Hurrin suksi näytti luistavan niin mukavasti, ettei mennyt kauaakaan kun sininen verkkatakki oli enää pieni piste kaukaisuudessa. No, tiesinhän mä olevani ihan perkeleen hidas, joten päätin kääntyä takaisin koska aavistelin tulomatkan olevan vähintään yhtä pitkä kuin menomatkan.

Voi vitsi mikä täydellinen sää!

Tulomatkalla suksista hävis kaikki mahdollinen luisto ja tasatyönnöllä pääsin aina ehkä puoli metriä eteenpäin ja aika nopeasti hiihtämisestä tuli aivan uskomattoman vastenmielistä puuhaa. Hiki virtasi tietysti ja ajattelinkin että jos tästä jotain iloa pitää repiä niin se on ne kulutetut kalorit. Koska mitään muuta nautinnon tunteita en siitä hommasta saanut!
Yritin tiirailla että missä kaukana se meidän mökki oikein on, mutta onneksi suora latu piti huolen siitä etten vielä samaan syssyyn lähtenyt aivan väärään suuntaan, blondi kun olen. Lopputulema oli se, että kävelin loppumatkan sukset kädessä ja olin kiukkunen kuin ampiainen päästessäni perille. Ei tätä enää! En sano ikinä, koska varmaan aika kultaa nämäkin muistot niin hyvin että ensi talvena olen taas valmis höynäytettäväksi.
Nyt piikkimatolle lieventämään hiihdon aiheuttamaan stressiä.

fityoutoo

3 vastausta artikkeliin “Havuja perkele!!”

  1. hah 😀 minä en ymmärrä ihmisiä jotka eivät tykkää hiihtämisestä. Olen pienestä asti tykännyt hiihtää! Se on vaan niin paras tunne, kun suksi luistaa ja hiki virtaa, plussaa on vielä jos aurinko paistaa. Hiihdon jälkeen ei ole mitään parempaa kuin rentoutua saunassa ja antaa endorfiinien levitä kehoon. Ja minähän hiihdän luistelua, tasatyöntöä kökkiminen ei ole minun juttuni. Hiihto on kuulema erinomainen laihdutuslaji, koska tunnissa voi kuluttaa parhaimmillaan 1200 kcal. Etenkin luisteluhiihdossa lähes kaikki lihakset aktivoituvat jollain tapaa 🙂 No mutta, se on makuasia mistä tykkää, kaikki tehköön siten kun parhaalta tuntuu 🙂

    • Mä en oo kyllä hiihtänyt pienestäkään asti, olen ennemminkin tykännyt luistelusta ja laskettelusta! Ja sauvakävelystä :D!Mutta kuten sanoin, never say never. Ehkä hyvillä kamoilla ja kunnon luistolla homma ei olisi niin tervanjuontia. Meillähän on koko perhe on hiihtohulluja mutta muhun ei ole iskenyt.

  2. Heh, loistava kirjoitus 😀 tämän voisi melkeinpä lähettää pakinaksi johonkin lehteen. Kaikki elämäni hiihtokokemukset (joista edellinen yli 10 vuotta sitten) ovat olleet tämänkaltaisia. Just tuo liian isot monot-juttu (”laitat kato vaan parit villasukat siihen”) kiteyttää sen ilon hyvin. Never say never, mutta sanon kuitenkin. Onneksi maailma on pullollaan urheilulajeja, joista valita! Silti tuntuu jotenkin epäisänmaalliselta sanoa ettei tykkää hiihdosta. Vähän sama kun sanois, ettei tykkää salmiakista, tai että järvet on rumia ja joulupukki amerikkalainen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta