HCR 2015 ja pieni paljastus (siis kirjaimellisesti)!

hcr_runit (1 of 1)

hcr_runit2 (1 of 1)Huh huh. Olo on hieman, kuin olis jyrän alle jäänyt 😀 . Helsinki City Run on siis nyt takana ja voin yliviitata elämäni TO DO -listalta pois puolimaratonin! Olen aina kokenut, että se kuuluu jollain tavalla ”urheilun yleissivistykseen”. Kun mua sitten pyydettiin viime syksynä ASICS -juoksutiimiin tavoitteena tämän kevään HCR, niin en nähnyt mitään syytä miksi en osallistuisi! ”Better your best” oli meidän bloggariporukan nimi ja 12 bloggarista lopulta 6 osallistui puolimaratonille. Kaksi oli raskaana ”isosti” tässä vaiheessa ja muilla oli joko muita tapahtumia tai kremppoja kropan kanssa. Meidän ryhmässä minä, Hilla ja Laura oltiin ensikertalaisia ja muilla olikin jo reilummin juoksukokemusta ja lukemattomia kokonaisia ja puolikkaita takana.
Starttasimme silti kaikki samassa lähtörymässä eli ruskeissa, jonka aikatavoite oli 2:16. Yhteinen startti oli kiva siitäkin syystä, että pääsimme fiilistelemään alun hitaan osuuden yhdessä ja siitä kuuden kilsan jälkeen kärki alkoi painella kovempaa. Mulla oli alunperin aikatavoite, mutta lopulta kevään edetessä tavoitteeksi tuli päästä maaliin. Aikani oli lopulta 2:17, joka ei ole hyvä, muttei aivan surkeakaan.

Väliaikainen
Fiilikset startissa.. Tossa vaiheessa oli pieni paniikki aistittavissa…

En ihan hirveästi harjoitellut puolikkaalle (vaikka kovasti piti) ja pisin juoksemani lenkki oli n.14km. Pääosin juoksin lyhyempiä lenkkejä, enkä edes ihan joka viikko – yleensä kuitenkin 1-2 viikossa. Luotin peruskuntooni, joka lopulta olikin yllättävän hyvä! Toki juoksun aikana tunsin, etteivät jalat olleet tottuneet niin pitkiin lenkkeihin ja 15km jälkeen tossu alkoi painaa (ja toinen jalkapohja puutui). Se mistä olen kuitenkin yllättynyt oli hapenottokykyni eli maaliviivan jälkeen en ollut ollenkaan niin ”piipussa”, mitä olin kuvitellut!

Aamulla jännitys alkoi hiipimään jo heti herätyksen jälkeen ja koko aamupäivän olin jotenkin hukassa kotona. Mietin syönkö vai en ja pakkasinko nyt mukaan kaiken tarpeellisen. Tarkistin onhan juuri NE parhaat juoksualkkarit  ja juuri NE parhaat juoksusukat varmasti kassissa….

HCR aamun aamupalaa; Puuroa kookossokerilla ja voisilmällä, appelsiinia, pensasmustikoita, miniluumutomaatteja ja teetä.
HCR aamun aamupalaa; Puuroa kookossokerilla ja voisilmällä, appelsiinia, pensasmustikoita, miniluumutomaatteja ja teetä.
hcr_lähdössä3 (1 of 1)
Onhan kaikki varmasti mukana… (Columbian takki ja ASICS lenkkarit saatu blogin kautta)
hcr_goodiebag (1 of 1)
Saimme goodiebagit, jotka sisälsivät mm. kuvissa näkyvät juoksuasumme sekä Maximin tuotteita tankkaukseen ja palautumiseen.

Tankkaus osui mielestäni aivan nappiin! Se oli nimittäin iso pelkoni ennen juoksua, koska vatsa menee sekaisin tosi helposti ja eka kerta on aina eka kerta tankkaamisenkin osalta. Söin ison aamupalan ja sen jälkeen vain välipaloja juoksuun asti (smoothien, vaalean täytetyn sämpylän, banaanin, välipalapatukan ja kuivattuja aprikooseja). Tuo tankkaustyyli osoittautui todella hyväksi ja vatsani ei ollut ainakaan liian täynnä lähdössä. Juoksu alkoi vasta klo.16.15, joten päivä oli aika pitkä (olin kisahallilla klo.12.30 hakemassa numeroani) ja tuollainen pieni jatkuva tankkailu osoittautui ainakin itselleni kaikista parhaimmaksi. Juoksun aikana otin kaksi Maximin geeliä (8km ja 14km kohdalla) ja niistä sai hirveän hyvin energiaa läpi matkan! Saimme Maximin tuotepaketit ennen juoksua, mutta valitettavasti urheilujuoma ei sopinut oikein vatsalleni. Yhden mukillisen join loppuvaiheessa ja heti alkoi vatsassa kiertämään. Onneksi se meni n.5 minuutissa ohi. Geeleistä ei sen sijaan tullut mitään, vaikka oli vähän uhkarohkea veto ottaa niitä testaamatta vatsan sietokykyä etukäteen.

18km osuus. Tässä vaiheessa piti oikein keskittyä, että jalka irtosi kunnolla asfaltista...
18km osuus. Tässä vaiheessa piti oikein keskittyä, että jalka irtosi kunnolla asfaltista…

Pahin osuus oli Pikkuhuopalahden kierros, joka oli reitillä kohdassa 14km-18km. Hurri ja pankkineiti olivat kannustamassa mua kierroksen alussa ja lopussa ja huikkasin heille vielä ekalla kohtaamisella ettei täs oo mitään hätää! Kuitenkin sen jälkeen jaloissa alkoi painamaan ja vauhti hidastui selkeästi. Jossain vaiheessa oli aika tuskaistakin, mutta olin päättänyt, että juoksen koko matkan vaikka mikä olisi!!! Olen todella kilpailuhenkinen ja otin muutaman tyypin edestä silmätikuksi, joiden kannoilla sinnittelin puoliväkisin. Loppu vedettiin luonnollisesti täysiä ja heti 20km kyltin nähtyäni ajattelin että nyt laitetaan likka urku auki ja muutaman tsemppisanan taisin lausua itselleni!
Kuulin myös päässäni mun miehen ”kannustuslauseen”; Haluatko olla kaksi kertaa huonompi kuin mä??? Mun mies on siis juossut maratonin aikoinaan harjoittelematta. Tätä hän nyt käytti aseenaan mua tsempatessaan, kun mä ulisin kotona, etten halua ainakaan keskeyttää! 😀
Ja mä pääsin urakan loppuun ja olo oli ihan mieletön! Olin toteuttanut  taas yhden haaveeni! Ja mikä parasta tulin maaliin hyvällä fiiliksellä ilman, että olisin henkihieverissä joutunut taistelemaan itseni loppuun. Kroppa yllätti siis positiivisesti!

hcr_maali (1 of 1)
Voittajan on helppo tuulettaa!

Suuri kiitos ASICSin väelle, joka järkkäsi tämän mahdollisuuden (etenkin Pyrtsi, Alexandra ja Aki) ja suuri kiitos myös upeista ASICS vaatteista, jotka saimme haasteen kylkiäisinä! Omat GS Trainer lenkkarini ovat olleet elämäni parhaat ja onneksi meille tehtiin alussa niin perusteellinen jalka- ja askelanalyysi (olisin luultavasti ostanut tulevaisuudessakin itselleni liian tuettuja lenkkareita).
Oli myös huippujuttu, että meillä oli koko HCR:n ajan oma huone, jossa saimme rauhassa valmistautua ja lepäillä. Iso kiitos myös tietysti huipuille juoksukavereilleni, eli Lasselle, Ninalle, Jaanalle, Lauralle ja Hillalle – ootte huippukivoja ihmisiä ja sain teiltä kaikilta hyviä vinkkejä ja rutkasti tsemppiä juoksuun! Eilisestä tuli ikimuistoinen päivä mulle!

hcr2015

Niin ja lienee paikallaan tehdä lopuksi pieni paljastus…
En juossut tätä puolimaratonia tavallaan yksin, vaan mulla oli salamatkustaja mukana. Ensi marraskuussa meillä on yksi pikkuhurri lisää <3. Tästä varmaan sitte kirjoittelen tulevaisuudessa enemmän.

fityoutoo

48 vastausta artikkeliin “HCR 2015 ja pieni paljastus (siis kirjaimellisesti)!”

  1. Hieno suoritus! Ja paljon onnea vauvauutisesta!!

    Parin viikon kuluttua nähdään salitreeneissä. Tiedän yhden vetämäsi ylämäkijuoksu treenin pohjalta että helppoa settiä ei ole luvassa tälläkään kertaa 🙂

    • Hei mahtavaa, että tuut! Ja kiitos onnentoivotuksista. Mä oon jo suunnitellut kaikenlaista mukavaa jumppailua meille….

  2. Onnea puolikkaasta! ja vielä suuremmat onnittelut pikkutyypistä (oon niin odottanut että pääsen kommentoimaan tähän ❤ ).

  3. Oi apua!! Ihan vähän sekosin täällä (niin paljon että innostuin kommentoimaan) 😀 oot sä kyllä sitkeä nainen! Mä oon varmaan aikalailla samoilla raskausviikoilla eikä puhettakaan että olisin juossut edes kymppiä saati nyt puolikasta. Onnea hurjasti sekä vauvasta että eilisestä suorituksesta!

    • No mä olin koko ajan sillä fiiliksellä, että juoksen jos 100% kaikki tuntuu hyvältä. Olen treenannut toki jo kauan kovaa ja kroppa on tottunut siihen. Missään vaiheessa en oo joutunut himmailemaan (muutakun silloin, kun oon ollut niin väsyny, etten jaksa lähtee lenkille 😀 ) joten luotin, että kaikki menee hyvin. Kerron vielä lisää blogissa kaikesta tästä.

    • Innolla kyllä odottelen, miten treenailet/oot treenannu toki tapoja ja ohjeitakin on varmasti yhtä monta kun on mammaakin. Mä en uskonut neuvolan ohjeisiin vaan kysyin cf-valmentajalta/pt:ltä/fitsenseiltä ja antoi mulla kyllä tiukat ohjeet tähän tokalle kolmannekselle. Sykkeiden ei tarttis mennä enää yli 140 ja suorat vatsat saa unohtaa. Mutta toki treenata saa ja pitää, mutta järki kädessä. Eka kolmannes meni itellä kyllä ihan poskelleen kun olin niin hullun väsynyt ja iltaisin tosi pahoinvoiva. Ja mitä tuohon juoksemiseen tulee niin se alko tuntua aika nopeasti pahalta kun kohdun kannattimet kiristi ja alavatsa kipeyty lenkkien jälkeen. Ei todellakaan mennyt alkuraskauden treenit ihan niin kun ajattelin kun kuvitelin treenien menevän vähän toisella lailla. No jos sitä nyt taas pääsisi vauhtiin

    • Voi kiitos baby <3. Mua melkein harmittaa, ettei nähty nyt missään, niin en päässy möläyttään sulle ( Jonnalle menin jo paljastaan kun nähtiin yksissä kemuissa hah hah…).

    • Hehee, mä oonkin odottanut tätä uutista! Mä en kyllä olis kyennyt raskaana ollessani vetämään moista lenkkiä… Ihan hullua oli vkl katsoa sivusta kun 4kk raskaana oleva nainen etukyykkäsi 90kg ja oli kuulemma tempassut vasta 50kg.. jos luoja vielä suo ja meille tulee toinen muksu niin toivon olevani samanlainen teräsmamma kuin sä 😉

    • Oi miten ihanasti sanottu <3. En olisi juossut, jos ei olisi tuntunut hyvälle. Tietenkään ei voi verrata koskaan raskauksia, kun olo voi jo tässä vaiheessa olla jollakin täysin erilainen (varsinkin jo oksentelee, jota mulla ei ole ollut.)
      Kyllä mä aijon jatkaa treenaamista ihan normaalisti ainakin kesän loppuun asti. Toki tilanteen mukaan, kun ei koskaan tiedä…

  4. Hyvin vedit HCR: n! Loistavasti kirjoitettu juttu. Viimeinen lause yllätti mut todellakin, vaikka kirjoititkin, että yllätys on luvassa. Melkein hyppäsin ilmaan onnesta 🙂 Joten onnea salamatkustajasta!

    • Ou mai, miten se on mahdollista :D. No mut hei kiitos, mä en tiedä onks mulla (vielä) vauvakuume, mut kai se tässä heräilee!

  5. Kääk, mulla meni nyt kylmät väreet ja toinen hormonihuuru melkein tirautti aamutuimaan kyyneleen <3 Onnea Katri sinnekin pikkuhurrista <3 Ja tietenkin puolikkaan juoksusta 🙂 Toi on edelleen myös sillä mun TO DO-listalla, joka vaan "kuuluu" joskus hoitaa, ehkä ensi vuonna tai joskus myöhemmin, mutta anyhow se kuuluu yleissivistykseen 😉

    • Kiitos kovasti ja mä kans jännitän täällä sun puolesta!! <3
      Kyllä sä vielä sinne puolikkaalle pääset, voihan se olla että oot jo ens vuonna vallan juoksukunnossa! 🙂

  6. Apua, ekaksi tietty onnea!! Miten ihana uutinen. 🙂

    Harmi että tää kaikki jäi multa väliin, osasitpa kertoa kaikesta tosi inspiroivasti. Upea suoritus Katri!

    • Harmi todellakin ettet ollut jengissä, mut krempoille ei voi mitään! Kiitos kovasti onnitteluista ja toivottavasti nähdään pian taas jossain karkeloissa :D!

  7. Vau, hieno suoritus! Olinkin lauantaina Helsingistä (Tampereelta kun olen) ja ihailin sinnikkäitä juoksijoita, hyvä te reippaat!
    Ja huh kuinka kiva uutinen, onnea odotukseen! 🙂

  8. Vau, hurjasti onnea! Oli kyllä ihana uutinen lukea heti jo näin aamulla. Ja varmasti hieno kokemus tuo puolikas! Täällä tullaan joulukuisena pikkuisen jäljessä, mutta kiva seurata suunnilleen samaan aikaan odottavaa. 🙂

    • No hei huippua, tsemppiä siis meille! Toivottavasti sullakin menisi kaikki hyvin, paljoo et tule jäljessä! Kiitos onnitteluista <3.

  9. Onnea =).

    Oli tosi mukava kun tuli mentyä se alkumatka ainakin yhdessä, mää haluaisin lisää tämmösiä. ASICS-vaatteetkin toimi mun mielestä tosi loistavasti tossa kelissä, takki ei ollut lopulta liian kuuma vaikka sitä aluksi mietinkin, että onkohan. =)

  10. Piti tulla luuraamaan, että miten se sun HCR sujui. Hienostihan se, mutta täällähän sai onnitella tärkeämmästäkin asiasta. <3 Onnea Katri! <3

  11. Hei jee, luin tämän vasta nyt, mutta paljon onnea salamatkustajasta ja puolikkaan juoksemisesta!!:) Täällä vähän sama stoori, HCR tuli hölkkäiltyä läpi pienen salamatkustajan kanssa! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta