Hei, voisitko laihduttaa minut?

Koko suomi laihduttaa kilpaa. Pelkästään vilkaisu marketissa lentihyllyyn, niin vyötäröltä häviää 5cm. Yllättäen jokaisen lehden kylkiäisinä saa nyt myös laihdutusliitteen.

Kun mä olin liikuntakeskuksessa töissä trainerina, niin mua usein ihmetytti ihmisten huono sitoutuminen näihin projekteihin. Aikoja peruttiin usein viime tipassa ja usein asiakkaalla saattoi olla mielikuva, että joka toinen viikko trainerin kanssa olisi joku ratkaisu huonoon kuntoon tai ylipainoon. Tosin siinä työssä kaipasin myös sitä, että olisi myös itse voinut sitoutua asiakkaaseen paremmin, mutta kukapa sitä haluaisi ilmaistakaan työtä tehdä, varsinkin kun palkka on aika pieni.
Nykyään saan olla paljon tiiviimmin mukana ihmisten elämänmuutosprojekteissa ja odotan innolla että ne alkavat tuottaa hedelmää ja tavoitteet paukkuvat. Olen saanut paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka haluavat oikeasti sitoutua ja muuttaa asioita (tai siis ainakin sen kuvan minä heidän viesteistään olen saanut). He ovat myös valmiita maksamaan tästä palvelusta ja meillä tulee olla sama ymmärrys siitä, mitä rahan vastineeksi minä teen ja mitä odotan asiakkaalta. Törmäsin usein juuri liikuntakeskuksen pt:nä siihen, että asiakas odotti, että yhdellä 55min näytevalmennuskerralla saadaan tehtyä ainakin treeniohjelma, käytyä liikkeet läpi ja ties mitä. Todellisuudessa 55min on aivan olematon aika, jos asiat tehdään kunnolla, eikä vain roiskaista netistä mitätahansa saliohjelmaa jokaiselle asiakkaalle. Varsinkin kun kyseessä on bisnes.
Silti minua vähän harmittaa, että kuntosalien pt:tä usein parjataan, koska siellä on töissä paljon superkovia ammattilaisia ja jos kaipaa pelkästään kuntosaliohjausta tai apua liikkeiden tekniikoissa ja omalla salilla on talon puolesta pt:t, niin ei mikään huono ratkaisu palkata sellainen!

0901

Tää otsikko viittaa siihen, että usein on se luulo, että pt:n palkkaaminen, superdieetille osallistuminen, kävelysauvojen osto tai mikä tahansa ele muuttaa asioita itsessään vielä riittää. Se oma perse pitää ihan aikuisten oikeasti nostaa sieltä penkiltä ja tehdä asioille jotakin. Eräs tuttu pt kertoi minulle joskus, että hänen asiakkaansa sanoi, että suunniteltu ruokavalio oli huono, kun tuloksia ei tullut. Kun pt oli sitten kysynyt, että oletko noudattanut ruokavaliota, niin asiakas oli sanonut, että ”en, koska se oli niin huono”. Eli mikä tässä oli huono, se asiakkaan asenne, ruokavalio vai mikä :D?
Ihan sama kun sanoisin, että joku ruoka on pahaa, ennen kuin olen edes maistanut sitä. Täytyy nousta, lähteä ja tehdä, että voi saada tuloksia. Eikä niin, että odottaa, että nyt kun on maksanut pt:lle, niin rasvaprosentti on ensi kuussa 10% vähemmän. Joskus myös kannattaa laittaa aivot siinä mielessä narikkaan, että ei ala ylianalysoimaan kaikkea. Kun laihdutukseen oikein kovasti innostuu, niin silloin voi käydä niin, että olennaisimmat asiat jää huomaamatta. On ihan sama oikeasti, onko se jauheliha siinä lautasella rasvaprosentiltaan 10 vai 17, jos 15 vuotta on syöty iltapalaksi ranskanleipää ja meetvurstia.

0901_2
Jes, jalkoihin alkaa tulla muotoa!

Mä olen enemmän kuin kiitollinen siitä, että olen itse löytänyt aikoinaan urheilun ja terveellisen elämäntavan. Olen käynyt varmaan käynyt läpi kaikki vaiheet täydellisen hälläväliä-asenteen ja jokaisen suupalan analysoimisen välillä. Elämä on nykyään täydellistä siinä mielessä, että voin suuren kulutuksen takia syödäkkin aika vapaasti, mutta terveelliset elämäntavat ovat juurtuneet lopullisesti. Mä kannustankin kaikkia niiden hätäratkaisuiden sijaan miettimään, miten voisi olla koko loppuelämänsä kunnossa pelkän ensi kesän sijaan.

 

fityoutoo

18 vastausta artikkeliin “Hei, voisitko laihduttaa minut?”

  1. Se, että haetaan sitä pikaratkaisua kaikkeen, on niin väärin! Eihän ne ylimääräiset kilo lähe kuukaudessa, jos ne on onnistuneesti hankittu vuosien varrella! Argh pistää myös vihaksi nämä ”laihdutustuotteet” pirtelöt yms kuurit (ja nykyään myös nää kaikenmaailman laihdutuslehdet. Okei onnistumiskertomukset on upeeta luettavaa) .
    Tykkään tosi paljo sun blogista ja sun tyylistä kirjoittaa! 🙂

    • Kiitos Emma!

      Jokainen saa toki kokeilla mitä lystää…ja aika moni kokeilee silläkin uhalla, että tietää niiden olevan humpuukia!

  2. Mun mielestä toinen iso ongelma on se, että moni (minä itse mukaan lukien) ajattelee että kyse on jostain kuurista. Aiemmin lihoin yli 20 kiloa ja laihdutin ne pois jonka jälkeen aloin taas syödä kaikkea mitä mieli tekee. Muutaman vuoden päästä huomasin että yli puolet pudotetuista kiloista oli tullut takaisin. Nyt toisella kerralla olen onneksi viisaampi. Saavutin tavoitepainoni keväällä mutta tarkkailen edelleen syömisiäni enkä todellakaan syö kaikkea mitä eteen tuodaan tai mieli tekisi. Jutta ja puolen vuoden superdieetit-ohjelmassa yksi Jutan asiakas totesi Jutalle tyyliin ”Sä onnellinen voit syödä ihan mitä haluat” johon Jutta sanoi ettei asia todellakaan ole näin. Että totta kai hänelläkin on mielitekoja mutta pääsääntöisesti hän syö terveellisesti ja joskus voi sitten halutessaan syödä ravintolassa ja juoda lasin viiniä. Asiahan on juuri näin. Itse olen myös pikkuhiljaa totutellut siihen ajatukseen että jos haluan pysyä näissä mitoissa en voi koskaan enää lappaa suuhuni kaikkea mitä haluaisin. Siksi puhunkin itse mieluummin elämäntapamuutoksesta kuin laihdutuskuurista. Olen onneksi oivaltanut että kyse on todellakin loppuelämän projektista.

    Karppausbuumi on jo vähän laantunut ja järjevöitynyt (ei enää pelkkää voita ja pekonia niin kuin moni siihen hurahtanut tuntui aiemmin ajattelevan) mutta nykyään moni jättää ruokavaliostaan pois monenlaista kun laihdutus alkaa. Tietysti sokerin, rasvan ja valkoisen viljan vähentäminen onkin viisasta mutta muuten olen itse totaalikieltoja vastaan. Mulle oli laihduttaessa ja on edelleen toimiva periaate ”kaikkea kohtuudella”, eli en kiellä itseltäni mitään vaan syön ihan tavallista ruokaa ja myös herkuttelu on sallittua kohtuuden rajoissa. Tietysti jokainen taaplaa tyylillään mutta syömisen suhteen olen oivaltanut että mun pitää löytää sellainen tapa, jota voin noudattaa vaikka lopun elämää ja mulle se ei ole se, että kieltäytyisin täysin jostain. Olen monesti miettinyt että kuinkahan käy jos joku jättää vaikka hiilarit minimiin ja sitten kun ”kuuri” on ohi, niitä aletaan taas syödä, kovin moni laihduttava kun tuskin haluaa/pystyy olemaan lopun ikäänsä syömättä hiilareita.

    Tulipa paasausta mutta mulla on omakohtaista kokemusta tästä asiasta 😉

    • Hyvin paasattu!

      Juttuhan on niin, että jos vaikka minä sanon sulle, että ”Aada älä syö pitsaa. Älä ajattelekkaan pitsaa. Unohda pitsa. Unohda se höyryävä juustoa valuva pitsa juuri nyt.”
      No mitäkähän sä just mietit :D?? Niin, sitä pitsaa.
      Tosiaan toi karppaus lähti kans vähän lapasesta, niinkuin aina täytyy näköjään kaiken mennä. Mitä, eikö pelkällä pekonilla voikkaan elää??? No voi ihme…

  3. Moikka, aktiivisesti luen sun kirjoituksia. Valitettavasti kommentointi vaan jää ja jää.
    Toivottavasti kaikki PT: t toimivat kuten sinä: ”puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä”.
    Että PT:t ottamisen lisäksi, vaatii myös omaa panosta saadakseen tuloksia.
    Tuntuu välilllä, että PT ratkaisee kaikki ongelmat,
    ja on helppo syyllistää sitten häntä- jos tuloksia ei tule ( näin valitettavasti itse ehkä toimisin tällä hetkellä, kun en ole vielä valmis). Tämän vuoksi en ole vielä itse ottanut PT:tä kun huomasin, että ottaisin tässä vaiheessa PT:n vain sen vuoksi, että hän ratkaisisi omat ongelmani. Ja nämä ongelmat ovat pääkopassani.
    Jos ottaisin nyt PT:n odottaisin, että hän kävisi tämän prosessin puolestani- eikä se ole täysin mahdollista.
    Oma pää ei pysyisi mukana muutoksessa. Uskon, että taitava PT auttaisi tässä prosessissa, mutta tunnen itseni että olen valmis PT:n kyytiin kun olen saanut perusasiat pureskeltua. Varmasti monet saavan avun PT:n avulla tässäkin vaiheessa, mutta muutos vaatii varmaan kaikissa tapauksissa myös oman panoksen, sitoutumisen ja valmiuden muutokseen. Sekä ammattaitaitoisen ja pelilukutaitoisen PT:n.
    Kuulostaa hyvältä, että asiakaasi saavat aidosti innostuneen PT:n.
    Ihanaa, kun kerrot että 55 min. ei riitä loppuelämän muutoksien tekoon. Tai voi vaikka riittääkkin,
    jos asiakkaan panostus on 110%.
    HUH, tulipa pitkä ja rönsyilevä selostus…

    • Ihan hyvin mä pysyin perässä. Toi on niin totta, että on myös itse oltava valmis. Täytyy miettiä, olenko tällä hetkellä omassa elämässä kykenevä panostamaan tähän, onko mulla asiat kunnossa, onko huolia, surua murheita. Eikä niin että mä mietin mikä nyt mättää ja asiakas on samalla stressihormonitasot tapissa…
      Täytyy myös olla valmis heittäytymään pois omalta mukavuusalueelta ja päättää, että nyt mä oon valmis, nyt mä teen tän. Eikä niin että minä kaadan kauhalla sitä motivaatiota jonkun päähän…

  4. Olen alottanu lukeen sinun blogia ihan vasta mutta olen tykästyny siihen jo ihan valtavasti! Olet ihanan inspiroiva, kiitos! 🙂

  5. Joten tää sun blogi on jäänyt multa aika pimentoon. Mietin oikein että olenko täällä ennen vieraillutkaan, ja jos olen, olen sen jo unohtanut. Fitfashionilla on niin paljon blogeja ettei ihan kaikkia ehdi lukea, mutta nyt kun viimeiset viisi juttuasi luin putkeen niin päätinpä laittaa seurantalistalle 🙂 Ihanaa että yli kolmekymppisiä aikuisia naisiakin täällä on, kun tuntuu että fitnesstouhu on nykyään vain juuri ja juuri parikymppisten juttu! 🙂

    http://musclefetish.blogspot.fi/

    • Ihana kun löysit tänne! Mun blogi on nimittäin paras, heh heh!
      Käyn myös katsomassa sun blogin :)!

  6. Mun mielestä tärkeintä on, että valmennettavan ja valmentajan kemiat kohtaavat sekä rehellisyys puolin ja toisi. Ruokavalio voi olla valmennettavan mielestä ”huono”, mikäli se on hänelle epäsopiva ja liian vaikeasti toteutettava tms. Esim. mulle on tehty ”huono” ruokavalio, koska valmentaja ei yksinkertaisesti osannut tehdä kasvissyöjälle monipuolista ruokavaliota, kun moni valmis ruokavaliomalli pohjautuu kanaan, jauhelihaan jne.

    • Totta puhut, toki ruokavalio voi oikeastikkin olla huono. Jos on sovittu, että ruokavalio on tosiaan niin tiukka, että PT antaa valmiit ruoka-aineet, niin sillon pitäs kyllä kasvispohjainenkin pystyä toteuttamaan. Kyllä mun mielestä PT:n ravitsemustietoon täytyy kuitenkin kuulua myös kasvisvaihtoehdot, kuten myös maidoton, gluteeniton tms.

  7. Täyttä asiaa!

    Mulla on ollut ihan surkea kaksiviikkoinen liikuntojen osalta ja voin vaan katsoa itseäni peiliin. Vaan ehkä oli fiksua lusia nää kaikki koettelemukset ja vastoinkäymiset heti tähän alkuun, jättää ne nyt unholaan ja katsoa vaan eteenpäin!

    Oman itsensä voittaminen on ihan satavarmana se suurin kynnys, oli kyseessä sitten kahden kilon kiristys tai kokonainen elämäntapamuutos. Ja myös se, ettei jää siihen epäonnistumisen ympärille kellumaan ja murehtimaan.

    Joten kohti tavoitteita, edelleen samalla innolla! =)

    • No älä nyt Elisa murehdi sitä. Terve täytyy olla ja se on vaatimus nro 1 ennen kuin aletaan mitään jumppaileen. Ja terveellisesti voi koittaa syödä sairaanakin (joskus se onnistuu ja joskus ei välttämättä tee edes mieli mitään ruokaa!).
      Sulla on koko loppuelämä edessä ja sen takiahan tässä nyt huhkitaa – loppuelämän! Älä siis lannistu, pari viikkoa ja sä olet taas kovassa iskussa! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta