Heikko mieli

Bongasin tämän tekstin kaverini facebook-seinältä ja sen alku kuvaa täydellisesti tämän hetkisiä fiiliksiäni. Nimittäin epäröinti yhdistettynä tavoitteiden saavuttamiseen on todella huono kombinaatio. Mun tavoitteena on mielen ja kehon hyvinvoinnin lisäksi päästä sellaiseen kuntoon ulkoisesti, joka miellyttää itseäni. Kun tähän yhdistää vielä sen, että elän täysin pienen ihmisen ehdoilla, vaatii se etenkin päättäväisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Kaikki on kuitenkin mahdollista jos antaa itselleen elämässä vähän liikkumavaraa, eikä tee minuutin tarkkoja suunnitelmia ja pahoita mieltänsä sitten kun ne eivät pidäkkään. Helpommin sanottu kuin tehty.
Välillä mieli tekee kuitenkin tepposet ja alan kyseenalaistamaan kaikkea sitä työtä jota teen itseni ja kroppani eteen. Mieheni totesikin tässä yksi päivä, että mulla on todella surkea asenne ollakseni personal trainer :D. Ja oikeassa hän olikin. Kun menee sanomaan ääneen, että tästä ei tuu mitään, mä en ikinä edisty ja pääse maaliin ja tää kaikki on ihan turhaa, niin antaa itselleen alitajuntaisesti jo luvan epäonnistua. 
Katselin eilen Benin ristiäisistä otettuja kuvia ja mietin, miten mä voinkin näyttää noin kamalalta. Kaikki on huonosti, tukka oli ihan järkky, ryhti huono ja tämänkö naaman kanssa mä joudun elämään koko loppuelämäni??? Ei todellakaan tullut mieleen, että kukas toi mielettömän kuuma mamma tossa lihaksikkaan uroksen vieressä on.
Ehkä mä en kuitenkaan ole maailman ensimäinen nainen, joka ei mielestään koskaan onnistu kuvissa.

Pahinta on ajatella, että asiat ei ikinä muutu vaikka tekisin mitä. Koska ne muuttuu! Tämä pätee mille tahansa elämänalueelle. Mutta kun asiat harvoin muuttuu päivässä, viikossa tai edes kuukaudessa.  
Katson itseäni peilistä ja näkymä on aika lohduton ja juuri silloin tulee mieleen että ei tähän jumalauta riitä edes kymmenen vuotta. Mutta silti mittanauha kertoo, että taas on menty muutama sentti eteenpäin. Ja mikä parasta, mulla on energinen olo ja jaksan touhuta. Se kun ei ole tässä tilanteessa todellakaan mikään itsestäänselvyys, enkä ihmettele jos joku pienen lapsen kotiäiti ajattelee että kaikesta tuokin ämmä jaksaa ottaa ressiä. 
Vaikka suurempia tavoitteita ei ole, niin päässäni on tietysti se kuva mitä tavoittelen ja sitä kohti etenen, vaikka se välillä kaukaiselta tuntuukin. Ehkä vielä joku päivä.
Tai ei mitään ”ehkä”!




Tässä vielä viimeisen kahdeksan päivän saldoa:

Paino: -1,6kg
Lantio: -1cm
Vyötärö: -3cm
Reisi: -1,5cm

fityoutoo

7 vastausta artikkeliin “Heikko mieli”

  1. Sä olet yksi parhaimman näköisistä mun tuntemista ihmisistä ja kateellisena aina katselen susta otettuja kuvia. Tarviit silmälasit? ;D

  2. Just samat ajatukset mulla oli ja on kun katselen meidän tytön ristiäiskuvia. Oksettaa ja ahdistaa! 😀 Ennen laittauduin nätiksi ja pukeuduin hyvin. Nyt tuntuu, että kaikki se taito on unohtunut.. joka päivä ollaan kuitenkin lähempänä sitä. Mulla onneksi ne kaikki yli 20 rasauskiloa takana, mutta mahalöllykkää vielä vähän jäljellä. 😀 Voi kun sais sun motivaatiota vähän tännekin! Mäkin ajattelin synnytyksen jälkeen, että ikinä ne kilot ja sentit ei lähde, ihan huomaamatta ne kaikki (paitsi ihan pieni mahalöllykkä) on nyt poissa, ajan kanssa. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta