Huume, nimeltään suklaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATehdäänpä pieni ajatusleikki. Vaihdappa mielessäsi suklaan tilalle kaali.

Tuliko jouluna herkuteltua liiaksi kaalilla? Oli tummaa kaalia ja valkokaalia. Oli herkullisia täytettyjä kaaleja, ihanaa kaalilikööriä ja Fazerin parhaat kaalit. Jouluna oli ihan ok herätä keskellä yötä ja hiipiä keittiöön… Raottaa jääkaapin ovea… Vain ottaakseen muutaman palan suussasulavaa kaalilaatikkoa!

Mutta sitten joulu onkin ohi ja kaapit ovat edelleen täynnä kaalia!? Ihan sietämätön tilanne! Liian monesta paketista paljastui tänäkin jouluna kaalilaatikko tai kaksi, jolla saa viherhampaansa rauhoitettua toukokuuhun saakka! Mitä hemmettiä tehdä kaikelle sille kaalille, joka nyt huutaa heikon nimeä?? Olo on iltaisin karmea ja pää kuin sumussa. ”Tänä iltana en ota yhtään, en siis pienintä murustakaan!”
Otat kerästä yhden lehden. Sitten toisen. Sitten pilkot kaalia lautaselle ja kohta taas yksi kokonainen kaali on tuhottu. Vatsa turpoaa ja pierettää. Seuraavana aamuna naamassa on kaksi nyrkin kokoista finniä, kiitos kaalin mussuttamisen!

Eikö kuulostakin aivan hullulta ja mahdottomalta??
Ja surullista on se, että kun kaalin tilalle vaihtaa sanan ”suklaa” niin erittäin moni teistä tietää mistä puhun!

Multa kysytään lähes päivittäin, että millä saa makeanhimon kuriin. Etenkin näin joulun jälkeen! Toki siihen on joitain keinoja, mutta jos minulla olisi se ihmepilleri, jolla pääsee 100% suklaan- tai makeanhimosta eroon niin olisin syönyt sen jo itse 😀 ! Myönän nyt avoimesti, että ”Hei olen Katri ja minulla on ongelma. Olen suklaaholisti.”
Oikeasti, mikä muu syötävä voi aiheuttaa tällaisia tunteita kuin suklaa? Olisi mieluummin vaikka ruisleipä. Tai vaikka edes se kaali. Mutta miten on onnistuttu saamaan aikaiseksi jotain niin koukuttavaa, ihanan tahmeaa ja suussasulavaa??? Ihan sama missä muodossa tai värissä, eli kuten kaverini totesi ”heikolla hetkellä söin jopa 70% suklaata. Pahaahan se on, mutta kuitenkin suklaata”. Itse diggailen kyllä raakasuklaastakin, mutta valitettavasti en siinä määrin kuin Fazerin punaisesta suklaalevystä…

Mä voin kertoa teille aivan rehellisesti, että mulla lähti jouluaaton jälkeen suklaan kanssa mopo käsistä, eikä se tapahdu usein! Oltuani karkkilakossa 14kk luulisi, että siinä ajassa on ehtinyt vieroittaa itsensä tehokkaasti karkeista. Mutta ehei – jos olisin ollut 14kk täysin syömättä makeaa, siis yhtään mitään makeaa, niin tilanne voisi olla eri. Mutta kyllä se fazerin sininen sulaa suuhun ihan siinä missä vuonna 2015…
Hurri pikkuisen ihmetteli, kun hamstrasin ennen joulua kaappeihin kaikkea, jota haluan maistaa SITTEN KUN. Joillekin on ihan sama mitä makeaa kotiin on jemmattu, niin häviää takuulla kaapeista. Meillä on saaneet irtokarkit ja keksit olla ihan rauhassa, mutta suklaan kanssa käyn todellista taistelua tällä hetkellä. Ongelmaa ei olisi, jos suklaata ei olisi. Mutta hemmetti kun sitä on ja aivan liikaa!!!
Söin maanantai-iltana 7 dumlea ja tiedän, kyseessä ei ole mikään ihan megalomaaninen määrä kovanluokan chocoholistille. Mutta kun alla oli jo kasa kermaperunoita (jäi uudelta vuodelta) niin mulla oli niiden karkkien jälkeen niin järkyttävä olo, etten edes muistanut miten paha olo ruoasta voi tulla!
Päässä vain yksi kysymys… MIKSI TEIT SEN?OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen tässä vuosien varrella oppinut tunnistamaan omat sudenkuoppani ruokailun suhteen. Yksi on se, että jos meillä on kotona suklaalevy esimerkiksi jääkaapissa (jonka ovea tulee availtua useaan kertaan päivässä) ja mun aivot saa yhteyden niihin kääreisiin toistuvasti, niin jossain vaiheessa napsahtaa. Jossain vaiheessa tulee se hetki, kun himo kasvaa liian suureksi ottaa vain se kuuluisa ”yksi pala”. Mulla määrät eivät ole mitään kovin pahoja, eli syön tyyliin yhden rivin. Eniten kuitenkin ärsyttää se, että tätä on jatkunut liian monta päivää. Vaikka söisikin joka päivä vain vähän, niin viikon lopulla huomaa syöneensä aika paljon 😀 .

Kohtalotoverit ilmoittautukaa!!!

PS. Olethan huomannut, että blogissa on nykyään ”tykkää” toiminto, eli jos postaus oli mielestäsi tykkäämisen arvoinen, niin paina sydäntä <3 !

 

fityoutoo

17 vastausta artikkeliin “Huume, nimeltään suklaa.”

  1. Hep! Oon koko elämäni ollut järjetön suklaaholisti ja just toi, että jos sitä on kaapissa, syön sen pois. Sitten sitä kuitenkin löytyy jostain lisää ja sekin pitää syödä jonain toisena päivänä pois. Eli joka päivä joku satsi ja mulla ne määrät ei ole mitään rivillisiä vaan yleensä puoli levyä vähintään.

    Oon myös korvannut iltapalan suklaalla, joten olen aika läski lyllerö. Tää armon vuosi 2017 tulee olemaan se vuosi, kun mä en vaan enää osta suklaalevyjä kotiin.

    Voisipa olla kohtuukäyttäjä.

    • Heippa! Oikea asenne! Kun makealla alkaa korvailla tavallista ruokaa ollaan vaaran vesillä (no tämä nyt ei varmasti ole sulle mikään uutinen). Tosi hienoa, että laitat pelin poikki. Joskus valitettavasti ei riitä, kuin kovat otteet 🙁 !

    • Pakko lisätä tähänkin vielä sellainen ymmärtävä kommentti, oman pitemmän kommentin lisäksi.
      Yks hyvä keino on mun mielestä just se, että aina jos tekee mieli suklaata tai muuta hyvää, syö alle ensin jonkun muun aterian. Sen jälkeenkin voi vielä ottaa sitä suklaatakin, mutta määrä on varmasti vähän pienempi eikä olo ole ainakaan niin huono. Ja ei, mä en puhu siitä ärsyttävästä kohtuudesta miten ”kaksi palaa suklaata riittää hyvän aterian jälkeen”, koska mun mahaan on suklaata mahtunut aina levyllinen aterian jälkeenkin. 😀 Mutta ainakin itse oon huomannut, että jos korvaan koko aterian suklaalla, tulee sinne mahaan haalittua sen yhden suklaalevyn lisäksi kaikki p*ska mitä kaapista löytyy. Aterian jälkeen voi riittää se pelkkä suklaalevy eikä tarvi haalia niitä kaikkia vierasvarakeksejäkin.. 😀

  2. Kuulun noihin joilla herkut häviää kaapista, jos niitä kaapeissa on (yleensä ei osteta kotiin mitään ”vierasvaraa” koska neei siellä kestä :D). Nyt kun kaikki ah, niin ihanat joulusuklaat tuli poistomyyntiin niin pitihän niitä mennä hamstraamaan. Ratkaisin ongelman sillä, että käskin miehen piilottamaan ne 😀 Mies piilotti suklaat ja poistuttuaan talosta pengoin kaikki kaapit läpi enkä löytänyt niitä! Saan herkut takaisin jokaviikkoisena herkkupäivänä, problem solved!

    • Mä oon pysytellyt pois poistomyynneistä! Oon ollut aina vähän sellainen hamstraaja, vaikka todellisuudessa en jaksa paljoa syödäkään kerralla. Jos mennään vaikka Makuuniin ostamaan irtokarkkeja, niin mulla ei koskaan lähde sieltä pussi alle viiden euron! Iskee hulluus!

  3. Toi omarsuklaa on tosi hyvää! Mutta suosikkini ovat ihan peruslevyjä. Keksinmuruista suklaassani en tykkää. Mutta joo, nykyään mennään sellaisella mallilla, että jos suklaalevyn korkkaa, niin on ihan ok syödä se kokonaan. Ja sehän onnistuu ihan minuuteissa. Järkyttävää. Suklaansyöminen isoissakin määrin on muuten mielestäni täysin oikein, jos kello on viisi aamulla. Kun on ensin kahden jälkeen herännyt imettämään toista ja siirtynyt siitä sitten auttamaan toista takaisin uneen. Jouluna meni monta levyä ja rasiaa. Nyt välttelen karkkihyllyjä.

    • oh, I feel you. Viime yönä meillä tismalleen samanlainen yö ja välillä nukkuin 1 ja välillä kaksi lasta sängyssä (jaloissa, päällä, samalla tyynyllä….). Nukuin ihan tosi huonosti!
      Huomaan myös itse, että väsymys laukaisee 100 kertaa helpommin makeanhimon.

  4. Mä suklaaholisoiduin viime kesänä. JOka päivä meni suklaata ja määrä alkoi aina kasvaa. Stopin tein kerrasta, yli kaksi kuukautta sitten. Eipä ollut edes vieroitusoireita. Nyt ei tee mieli mitään makeaa. 🙂 En voi sietääkään ajatusta suklaan makeasta mausta. Kummasti sitä ihmismieli oppii uusiin makuisin. Tosiaan…. porkkana hyvä korvauslääke 😀

    • Hei todella hienoa! Kuten sanoin jo tossa aiemmassa kommentissa, niin joskus ei auta muuta kuin rankat toimenpiteet. jos tuntee itsensä ja tietää, että kohtuus ei onnistu, niin silloin saattaa totaalilakko toimia oikein hyvin!

  5. Olin pettyny postauksen lopussa kun et antanutkaan vastausta miten tän saa loppumaan :DD!! Nyt muutaman viikon ainana ollu iltasin juhlaa ja yläfemmoja puolisolle ”TÄNÄÄN EN SYÖNY MITÄÄN HERKKUJA!” Hahah. Rankka totuus pitäis vaan todeta; joulu meni jo ja heitä ne herkut roskikseen. Kotona ei sais olla mitään kiusauksia…

    • Voi ei, olen pahoillani 😀 ! Olisin kyllä voinut itsekin ehdottaa tuota roskista – se ainakin ennaltaehkäisee kivasti!

  6. Suklaa on kyllä niiin ihana kamala keksintö, ei tainnut tietää suklaan kehittäjä millaisen herkun on saanut aikaan :DD ! Mietin tässä lukiessani, että mitä jos siitä veis tän kaiken mystiikan pois? Että se vähän niinkun kuuluisikin jossain määrin siihen omaan ruokavalioon ja siitä sais ihan luvan kanssa nauttia? Jollain tavalla tuntuu, että jos se suklaa kummittelee ja syyllistää itseään kun siitä niin tykkää, niin sen on kieltänyt itseltään ja suhde suklaaseen on väärä 😀 kuulostaa ehkä hassulta, mutta mitä jos kokeilisi vähentää sitä syyllisyyttä, syödä tarpeeksi oikeeta kunnon ruokaa ja sallia se suklaakin osaksi omaa elämää. Tä on ehkä sellanen mihin oon ite pyrkiny, oon joskus pitäny karkkilakkoja yms mutta se kieltäminen ja himo sen jälkeen on jotain niin järkyttävää ja tuo vaan sellasta kielletyn hedelmän makua koko siihen suklaan ja karkkien syöntiin, että on menny ihan vääristyneeksi oma syöminen ja ajatukset pyörii tasan vaan siinä, että saanko ottaa suklaata vai en.

    Sallivuus ja armollisempi ote ylipäätään syömiseen on omasta mielestä se juttu. Ja jos/kun perusruokavalio on kunnossa, ei se jokunen suklaa siihen päälle hetkauta sitä suuntaan eikä toiseen.

  7. Siis joo.. Juuri eilen tuskailin makeanhimojeni kanssa, juurikin kyseisten joulu”kaalien” takia. 😛
    Ja tietääkö muut sen tunteen, kun saat päähäsi haluta sitä suklaata, kun sitä siellä kaapissa on, siitä tulee ihan pakkomielle?!
    Miehen kanssa syödään yhdessä tosi terveellisesti eikä paljoakaan herkkuja syödä kotona ihan muuten vaan. Yleensä vain syystä tai sitten kylässä. Eilen, kun miehelle mainitsin suklaahimosta ja mies ei oikein lämmennyt ajatukselle, mun teki mieli ihan suuttua miehellekkin. 😀 ”Kun se kieltää mua syömästä” 😀 Siitä makeasta tulee ihan hirveä pakkomielle ja kiukku, kun sitä ei muka saa ottaa. Vaikka kukaan sitä ei oikeasti edes kiellä, paitsi oma pää.

    Lopuksi kun kiukuttelun (ja miehen naureskelun…) jälkeen rauhoituin ja pohdin tekeekö mun oikeasti sitä suklaata mieli, tajusin ettei mun ehkä edes tee. 😀 Sitä vaan saa sen pakkomielteen, kun tietää sitä suklaata kaapissa olevan. Ihan hullu tää naisen pääkoppa.

    Mutta joo, kuten Mäpämä tuossa yllä kirjoittaa.. Pahinta mitä mäkin itselleni voin tehdä näiden asioiden kanssa, on se totaalikielto. Ai että kun alkaa kummasti se kielletty hedelmä kiinnostaa. Jos taas antaa itselleen luvan syödä kohtuudella vaikkapa kerarn viikossa, saattaa olla ettei sitä kerran viikossa-korttia tuu edes käytettyä ja menee parikin viikkoa ilman pienintäkään makeaa suupalaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 90
Tykkää jutusta