Hypermarketissa

Me käydään n.kerran viikossa meidän lähistöllä Tammiston Citymarketissa, joka on oikea supermarketti, ellei hyper. Siellä kun vetää ostoskierroksen, niin voi melkein jättää iltalenkin välistä koska lääniä on sen verran:D! Kerta toisensa jälkeen mä kiinnitän samaan asiaan huomiota, eli suomalaisten lihavuusongelmaan, joka korostuu noissa supermarketeissa. Lihavia aikuisia, lihavia lapsia, lihavia teinejä. Olen kertonutkin jossain vanhassa postauksessa, miten tulee aina ”kyylättyä” muiden ruokaostoksia ja tässä teille havaintojani:

1. Etenkin lapsiperheissä ostetaan ihan järkyttävä määrä lisäaineita! Lähes jokaisesta kärrystä löytyy esim. mehuja tai lasten jugurtteja, jotka on karmeita lisäainepommeja eikä niissä ole muuta kuin sokeria. Värikkään paketit ja nallekuviot houkuttelevat lapsia puoleensa kuin kärpäspaperi kärpäsiä ja sitä tietysti ostetaa mitä terttupetteri pyytää…
Ymmärrän, ettei lapselle mikään hapan maitorahka tai luonnonjugurtti maistu, mutta eikö sellaiseen voi laittaa vaikka itse hilloa tms. tai hedelmiä?

2. Ns. oikeaa ruokaa ei kärryissä juuri ole. Juuri yksi kerta katsoin, kun perhe meidän edessä (lapset n.1v ja 4v) latoi ostoksia hihnalle; Ostoksen maksoivat jotakin 120€:n luokkaa ja ainoa asia, josta voisi kuvitella valmistavansa oikeaa ruokaa oli ranskankerma ja banaanit! Kaikki muu oli eineksiä, keksejä, karkkia, megapakkaus jäätelöä yms. Olin samaan aikaan järkyttynyt ja mykistynyt! En yhtään ihmetellyt, että äidillä oli n.40kg ylipainoa…. 

3. Miten ihmeessä perheissä syödään herkkuja myös viikolla? Kun olin itse lapsi, niin minulla oli karkkipäivä ja äiti leipoi pullaa tai muuta vehnästä perjantaisin. Ei meillä ollut viikolla kärryssä jacky makupaloja, limppareita, keksejä, karkkia tai sipsejä. Sitten heti kun päästään kassajonon ohi, niin lykätään jo valmiiksi nälkäiselle mukulalle jätski tai karkki käteen. Okei, voihan se olla, että kaikissa perheissä on just sille päivälle sattunut synttärit tai muut juhlat….

obesity_jpg_2426998b

4. Pienten lasten äidit ovat todella usein ylipainoisia. Tiedän, että nyt osui varmaan monella kiukkuhermoon, mutta katsokaapa porukkaa noissa marketeissa, ostoskeskuksissa tai puistoissa. Itselleni oli ihan selvä, että aloitan raskauskilojen karistamisen heti synnytyksen jälkeen, mutta toki tämänkin voi tulkita sitten itsekkyydeksi (se on aina hyvä lyömäase äitien kesken! ”Minä ajattelen lastani, en läskejäni”). Tähän on sitten turha vetää tekosyyksi mitään ajanpuutekorttia, koska kurkistus ostoskärryyn selittää tilanteen. Millaisen esimerkin sinä annat lapsillesi syömisen ja liikunnan suhteen? Mutsi koneella päivät pitkät fasupalapussi kourassa ja liikunta tapahtuu hiekkalaatikon reunalla hengatessa.

Jostain syystä moni luulee, että jos on liikunnallinen ihminen, niin inhoaa makeaa ja herkkuja, eikä ymmärrä sokeriaddiktin elämää. Voin kertoa, että kulkiessani marketin n.50m pituisen keksihyllyn ohi kuola valuu nilkkoihin asti! Rakastan makeaa ja etenkin keksejä ja pullia, eikä paistopisteen uunituoreiden munkkien tuoksu yhtään sitä ainakaan helpota. Kuten kerroin niin mullakin lähtee helposti lapasesta, siis niin että huomaan loppuviikosta että olen joka päivä herkutellut jotain. No okei, imetän ja treenaan aika paljon, joten kulutettavaa on, mutta kyllä jokainen tietää itse miten paljon se oma ahteri kestää mussuttamista. Itsellä toimii parhaiten se, etten osta mitään kotiin! Hurri saa välillä vetää mua kädestä eteenpäin, kun jään unelmoimaan johonkin dumle-muffinssien eteen :D. Jotkut laihtuu toki pelkällä imetyksellä nopeasti vanhoihin mittoihin, mutta itselläni on työn takana saada lisää lihasmassaa ja pitää paino kurissa.

Minä aikuisena tulen kuitenkin päättämään tulevaisuudessa, mitä meidän kotiin ostetaan kaupasta, eikä lapsi. Kaippa sitä itsekkin olis penskana elänyt vain muroilla ja kaakaolla jos sellaiseen olisi lupa annettu! 

ruokaostokset
Meidän perheen perussetti, ei tosin tältä viikolta mutta kuitenkin.

Mitä mieltä olette rakkaat lukijat? Taasko tässä vaan ”syyllistetään läskejä”, niinkuin olen kuullut itseni joskus tekevän :D?

fityoutoo

40 vastausta artikkeliin “Hypermarketissa”

  1. minusta puhut täyttä asiaa. paljon ollut juttua siitä kuinka jenkkilässä erityisesti wallmartista löytyy näitä helmiä, mutta voin sanoa että ongelma on näkyvillä myös suomessa! itse asun kahdenkin hypermarketin lähes välittömässä läheisyydessä; citymarket ja prisma. kummassakin tulee käytyä, ja voi jösses sitä ajatuksenjuoksua mikä valtaa katsellessa kanssashoppailijoita ja heidän kärryjään. reilu vuosi sitten elämäntapamuutoksen tehneenä sitä on todellakin alkanut kiinnittää huomiota ruokaan mitä itse syö, mitä muut syövät, ja mitä ”pakko-ostatetaan” (osta tämä epäterveellinen PERHEpakkaus niin säästät viis euroo!)

    itse olen syntynyt vuonna 1985, ja meillä oli aina kotona ns. perusterveellistä kotiruokaa. perunaa, jauhelihasoossia, itse tehtyä puolukkasosetta, omista pensaista marjoja ja olipa meillä joskus kasvimaakin missä kesällä oli porkkanoita, punajuuria, sipuleita, salaattia ym. Karkkeja, jätskiä ja muutakin hyvää toki syötiin, ja olin varsinainen herkkusuu, mutta auta armias jos jäit kiinni että olit ottanut ilman lupaa… meillä ei mitään karkkipäivää varsinaisesti ollut, mutta kyllä sen oppi että yleensä viikonloppuisin sai esim jätskiä. kesällä ehkä useammin jos äiti oli lomalla 😀

    eineksille, kuten pakastepitsoille ja valmishamppareille opittiin pikkuveljen kanssa lähinnä kavereiden kautta; kylässä ollessa näki että hei noi syö jotain tommosta ja sitten sitä ruinattiin äiskältä ja iskältä kaupassa. ”ei tommosia osteta, niissä on mitä sattuu ja ne maksaa liikaa”, oli vastaus. Niinno, äiti on ollut hyvin pitkään atrialla töissä joten ehkä tietää mistä puhuu… ja meillä oltiin tosi tarkkoja rahasta.

    Eli oman kokemukseni mukaan ei se terveellisempi ruoka ole niin kallista kuin annetaan ymmärtää? Toki meillä tuli myös ne perunat aina omasta maasta mutta silti. Ostat mikrohamppareita viis kappaletta ja syöt ne hyvällä säkää saman päivän aikana… vaikka samalla rahalla olisi varmasti saanut monen päivän salaattitarpeet. Voi olla, että einesten kappalehinnat ovat alhaiset, onkohan pakastepitsat euroakaan? Mutta luulen että sitä huonompaa ruokaa menee silti suhteessa enemmän, vaikka näennäisesti se on halvempaa niin se tulee kalliimmaksi. Priorities, sanon minä.

    anteeksi romaani :DD

    • Ite kun aina välilä tulee oltua siä tiskin toisella puolella,oon monesti huomannut saman. Einekset on usein tarjouksessa,samoten muut ei terveysruoat. Pääsee halvalla eikä tarvi ite tehä mitään..kun ei viittitä? Mitä tulee herkkuihin niitä usein kuuluu käytettävän ”palkintona” jos oot kiltisti saat karkkia.. Meillä ei koskaan ollu karkkipäivää kun oltiin kakaroita velipojan kanssa. Ja nykyään myös ipanat ite tuo viimeset hilunsa kauppaan ja käy sen 10 kertaa hakemassa sen eskimo jäden tai sipsipussin.. Kyllä toi ongelma lähtee liikkeelle vanhempien omista tavoista ja tottumuksista. Nykyäänhän ei osata sanoa ei eikä vetää rajoja..jossainhan se näkyy..myöskin muualla kun vyötäröllä ja perseessä..

    • Mä just ajattelinkin, että olis mielenkiintoista kuulla joltain tällaisen hypermarketin kassalta, että pitääkö nämä mun olettamukset paikkaansa? Vai kuvittelenko vain?
      Sen olen kyllä myös huomannut ihan mainoksistakin, että usein valmispitsat, hampparit ym on tarjouksessa… Tähän taisin kiinnittää viimeksi eilen huomiota!

    • Kyllä, olettamuksesi pitävät paikkansa.
      Olen ollut niin hypermarketin kuin ruokakaupan kassalla töissä. Mua itseäni on pidemmän aikaa järkyttänyt se, mitä ihmiset latovat liukuhihnalle – etenkin juuri ne lapsiperheet. Onko mikään ihme että ihmiset lihovat, kun sellaista roskaa mätetään naamaan ihan luonnostaan. Lapsiperheiden ostoksista löytyy yleensä juuri jotain ylisokeroituja ja ravintoarvoiltaan heikkolaatuisia jogurtteja, paljon eineksiä, jauho”makkaraa”, limua, Juissi-mehua.. kaikkea sitä, millä ei ole mitään tekemistä oikean ravinnon kanssa. Ostokset hipovat välillä suurehkoja summia, mutta se raha menee juuri sellaiseen, noh, p:hen. Mua suorastaan välillä kiukuttaa kauppojen mainostus, juuri tyyliin ”osta viisi roiskeläppää kahdella eurolla”; asiakkaalle oikein tyrkytetään sitä halpaa ryönää ja vieläpä halvemmalla. Ja kyllä, muksujen pitää saada karkkia ja sipsiä ja keksiä ja ties mitä. Ja niin, sitten nämä lippalakkijonnet, jotka tulevat omine hiluineen ostamaan energiajuomaa. Olen töissä S-Ryhmällä, eikä meillä ole mitään virallista linjausta siitä, minkä ikäiselle energiajuomaa saa myydä ja minkä ikäiselle ei. Keskolla taas menee niin, että kauppias itse päättää. Ja nämä jonnetkin ovat sitä hieman pyöreämpää kastia, tottahan toki.
      Se, että syö ns. normaalia, täyspainoista arkiruokaa, alkaa olla harvinaista. Sitten on tietenkin tämä toinen ääripää, jossa ihmiset satsaavat luomuun, lähituotantoon, eettisyyteen, täyttä tavaraa oleviin tuotteisiin (makkara jossa on oikeasti sitä LIHAA) jne.. kultainen keskitie on pahasti hävyksissä suurimmalla osalla. Ja jos pyrkii itse syömään monipuolisesti ja terveellisesti – marjoja, vähemmän sokeria, ei vaaleita jauhoja, hedelmiä, salaattia -, kuulee helposti naljailua siitä, että mitä terveysruokaa sä pupellat. En mä mitään ”terveysruokaa”, vaan ruokaa, josta löytyy jopa niitä ravinteita.
      Alkaa mopo karata käsistä. Tällä menolla terveydenhuolto ruuhkautuu pahasti ylipainoisten ja huonosti ravittujen ihmisten takia, jotka kärsivät erilaisista liitännäissairauksista.
      Surullista, mutta totta.

    • Kiitos romaanista Tiina Katariina!
      Kiva että juttu herätti ajatuksia! Kyllä mäkin söin pienenä joskus kaupan maksalaatikkoa ja lihaperunasoselaatikkoa, mutta yleensä meillä oli kyllä ihan oikeaa kotiruokaa tarjolla. Ja eniten mua hirvittää tosiaan tuo lisäaineiden ja sokerin määrä noissa kärryissä. Itselleni nämä asiat on lähellä sydäntä, mutta luultavasti suurimmalle osalle ne on ihan yks hailee – koska ”kuolemme kuitenkin joskus”.

  2. Olen kanssasi samaa mieltä ylipaino asiasta ja välillä säälin lihavia lapsia, kun heitä kaupoissa nään. On mielestäni vanhempien vastuu pitää lapset terveenä ja normaalipainoisena niin kauan kun he kotona asuvat. Olen itse 3 kk ikäisen pojan äiti ja herkkuja yms eineksiä hän ei tule suuhunsa laittamaan moneen vuoteen!

    Haluan tartttua kuitenkin tuohon ”pienten lastren äidit ovat ylipainoisia” asiaan. On mahtavaa että olet pystynyt aloittamaan raskauskilojen pudotuksen heti synnytyksen jälkeen, itsekin kovasti sitä olisin tahtonut, mutta univelka on vienyt treenaamiselta voiton. Aina ei kyse ole ajan puutteesta eikä ruokavaliosta vaan yksinkertaisesti siitä, että koliikkivauva pitää hereillä ja päivisin treenaaminen ei ehkä ole päällimmäisenä mielessä. Toki minäkin käy päivittäisen vaunulenkin, koska koiramme sitä vaatii, vaikka välillä sekin tuntuu pakkopullalta. Onneksi nämä koliikkivaivat ovat kuitenkin vain alkuajan murheita niin ehkäpä kohta minäkin pääsen toden teolla kilojeni kimppuun! 🙂

    • Itse olen varmaan jollain huono esimerkki, koska meidän poika ja oma jaksamiseni on mahdollistanut treenaamisen. On varmaan enemmän sääntö kun poikkeus, että ekat puoli vuotta lapsi vaatii sen verran että oma jaksaminen ja etenkin aika on tosi kortilla – saati silloin jos lapsia on vielä enemmän. En nyt puhukkaan tässä jutussa mistään pikkuvauvojen äideistä, vaan ehkä jo enemmän näistä leikki-ikäisten äideistä joiden kanssa voi jo puuhata kaikenlaista. Sen ikäisillä on jo (käsittääkseni) päivärytmi joka mahdollistaa enempi toimintaa, jota pikkuvauvoilla ei vielä ole…

      Ymmärrän, että jatkuva valvominen laittaa kropan aivan sekaisin ja silloin järkevä syöminen ei välttämättä onnistu. Kiva kuitenkin, että jaksat raahautua edes lenkille vaikka väsyttääkin.

      Kaikki eivät tietenkään myös imetä, jolloin raskauskiloista eroon pääseminen voi olla hankalampaa jos kulutus on muuten olematonta.

  3. Hyvä kirjoitus ja olen kyllä huomannut saman asian, erityisesti täällä tilanne on vielä räikeämpi. Asun Pohjois-Irlannissa ja täällä tuo eineksien syöminen menee kyllä ihan yli. Tiedän monta aikuista ihmistä, jotka eivät suostu syömään mitään vihanneksia tai hedelmiä, kun eivät lapsena moisia saanneet. Poikaystäväni ei ollut maistanut kalaa, ilman panerointia, ennen viime kesää, kun oltiin Suomessa käymässä. Ihan uskomatonta touhua. Viime viikolla näin kaupassa kun äiti antoi huutavalle lapselleen suklaapatukan, eivät siis olleet niitä vielä maksaneet, vaan vasta menossa kassalla. Äiti tietenkin otti myös itse patukan syötäväksi. Eiköhän jotkut terveellisemmät välipalat olisivat toimineet paremmin…

    • Aika uskomatonta… siis se ettei ole maistanut koskaan oikeaa kalaa! Samalla olen tosi onnellinen, että olen suomalainen ja meillä on kuitenkin TOISTAISEKSI edes jollain tavoin järkevä ruokakulttuuri.

      Toi on muuten jännä juttu että avataan pakkauksia ennen kassaa…Oon monesti miettinyt, että onko se ihan laillistakaan!

  4. Todella hyvä kirjoitus! Herää myös kysymys, että miksi pitää turvottaa itsensä raskausaikana ja syödä kahden edestä. Mulle raskausaika oli itsestä ja masuasukista huolehtimisen aikaa. Halusin antaa vauvalle jo kohdussa liikuntaa ja terveellistä , monipuolista ruokaa:) Mulle henk.koht. raskausaikana oli helpointa elää terveellisesti kun olin vastuussa sisälläni kasvavasta lapsesta. Kiloja tuli n. 15 ja kun vauva oli puolivuotias, olin hoikempi kuin koskaan.

    Mulle on tärkeää että lapsi saa kotoa mallin terveelliseen ruokaan, vauhkoan miehellenikin että kasviksia tai hedelmiä pitää olla joka aterialla! Just hetki sitten mun kolmevee söi palan tummaa suklaata ja pillimehun, ihan sellaisen sokeripommiversion… Yritän pitää linjaa että viikonloppuna herkutellaan enemmän ja herkuissakin on usein niitä terveellisiäkin vaihtoehtoja. Tosin tällaisilla helteillä lapsen pitää saada jätskiä joka päivä:)

    Huomaan kyllä että jos oma ruokavalio on retuperällä sitä on hövelimpi myös lapsen ruokailun suhteen, joten on ymmärrettävää että hmmmm laskien lapset ovat läskejä …

    Kiinnitin huomiota Jutan Superdieetit – ohjelmassa että dieettaajat teki itselleen terveelliset ateriat ja antoi lapsille välipalaksi jotain pasteijoita… Silloin ei mielestäni kokonaiskuva ole oikein vielä hallussa. Siinä vaiheessa kun terveys nousee arvona ulkonäön edelle aletaan olla oikealla tiellä, terveyden ja hyvinvoinnin kun pitäisi ulottua koko perheeseen.

    Tässäpä vähän jösentelemätöntä tajunnan virtaa kirjoitusvirheineen…Kiitos blogistasi!

    • Raskausaika on siitä jännä juttu, että alussa voi olla karmeat pahoinvoinnit ja silloin syö lähinnä mitä pystyy… Mulla sitten taas lopussa tuli ihan karmeet hampparihimot ja kun samaan syssyyn oli mies jalkapuolena, niin oli muutaman viikon kyllä aika surkeilla kantimilla meidän eväät. Vaikka eihän sekään oo mikään tekosyy.
      Raskausaikana todellakin pitäis yrittää pitää kaksin verroin edes jokin järki päässä, kun kasvattaa ihmisenalkua sisällään.
      EIkä se raskaana oleminen niin paljon kuluta, että joka päivä voi elää suklaalla…

  5. Kiinnitän viikoittain huomiota kaupassa käydessäni täsmälleen samaan asiaan! Olen myös havainnut, että harvinaisen moni lisääntymisiän ohittanut nainen ja mies on vatsankellukasta päätellen viimeisillään raskaana. Tämän sanominen on varmaan joillekin kuin kaataisi happoa päälle, mutta mielestäni lihavuus on hyvin rumaa. Vielä rumempia ovat kuitenkin ylipainon aiheuttamat terveyshaitat ja -ongelmat. En ymmärrä, kuinka ihminen voi rakastaa itseään niin vähän, ettei edes yritä syödä terveellisesti vaan työntää sisuksiina jatkuvasti ties mitä myrkkyjä. Minäkin suorastaan rakastan jäätelöä, jogurttihedelmiä, sipsejä ja vehnäleipää superpaksulla voikerroksella, mutta rakastan itseäni enemmän. Totuuden nimissä voin kertoa, että mikäli edellä mainituista ruoka-aineista ei olisi minun hyvinvoinnilleni mitään haittaa, napsisin niitä runsain mitoin joka päivä. Valitettavasti jo parin päivän herkuttelu vetää mieleni matalalle, saa olon tuntumaan huonolta ja sekoittaa ruoansulatukseni täysin. Suurin pudottaja tv-ohjelmassa esitellään usein kauhistellen laihduttajien entistä elämää, jolloin he saattoivat kiskoa naamaansa päivässä kolme megamättöhampurilaisateriaa, pirtelöitä, sipsejä, kakkua ja suklaata. Ruokavalio selittää, kuinka ihmisille on kertynyt jopa 100 kilogrammaa ylipainoa. En kuitenkaan voi ymmärtää, miten joku yksinkertaisesti kykenee syömään päivästä toiseen tuollaista moskaa! Aamen!

    • Niin, siinäpä se onkin, että kai minäkin eläisin vaan suklaarusinoilla jos se olis terveellistä! Tai voipullilla! Mutta kun se ei vaan mene niin…..
      Ja mulla kans huomaa kyllä pakista heti kun on vedetty överit – ihan järkky turvotus ja huono olo. Sitä ei tosin tule miettineeksi sillon, kun on se makuunin jättisäkki edessä!

  6. Puhut niin totta! Oma äitini oli ja on edelleen sellainen, joka ostaa joka päivä herkkuja ja jääkaapissa on juurikin niitä jacky-makupaloja sun muuta paskaa. Minä taas en äitinä osta lapsille enkä myöskään itselleni herkkuja edes joka viikko. 1- ja 2-vuotiaat poikani eivät mielestäni tarvitse säännöllistä karkkipäivää joka viikko, eiväthän he osaa sitä itse vielä vaatia, miksi siis tuputtaisin? En toki kokonaan kiellä herkkuja, silloin tällöin on kiva herkutella 🙂 oma perseeni leviää samantien kun vähänkään syön jotain ylimääräistä, joten pakko vetää tiukkaa linjaa. Kotona ei herkkuja kaapista löydy koska söisin ne sieltä samantien, herkkuhimoja siis on, mutta niitä vastaan pitää taistella. Tämä on valintojen maailma. Itse haluan olla lapsilleni hyvä esimerkki ja elää terveellisesti, herkkupäivät erikseen 🙂

    • Sama vika rahikaisella.. Jos jotain kaappiin ostaa, niin kyllä mä ne sieltä imuroin muutamassa päivässä. Jätskiä jos en ehdi kaikkea syödä niin sitten se tuhotaan ton kolmijalkaisen toimesta.

      Mä toivon myös, että etenkin nyt kun eka lapsi kyseessä, niin makeaa voitas vältellä mahdollisimman kauan (eli tarkoitan herkkuja…). Useamman lapsen kanssa varmaan eri asia, kun oppivat toisiltaan. Mutta olet todellakin oikeassa, 1-2v ei tarvitse makeisia puhumattakaan jostin roskaruoasta!
      Kyllä varmaan jotain jäätelöä, pullaa tms annetaan sitten ensi kesänä tolle meidänkin pikku-hurrille, mutta se saa riittää.

  7. Uusi lukija täällä FitFashion blogeissa, surffaillut ja katsellut eri blogeja ja tää juttu kyllä pisti silmään 😉

    Olen kahden pienen lapsen äiti joka kuuluu ns hoikkaan kategoriaan mutta tekee elämäntaparemonttia koska haluan päästä ns ”raskausmahasta” eli maha joka näyttää raskaalla olevalta mutta ei sitä ole eroon. Ja nyt sitten olen tässä 5 viikon aikana täysin hurahtanut taas tähän terveeseen elämään, ruokaan ja liikuntaan. Ja olen PT ja Kaisa Jaakkolan kirjan kautta oppinut paljon uutta mitä ennen en tiennyt vaikka olen aina harrastanut liikuntaa (takana puolimaratoneja ja maraton mm).

    Olen itse ruvennut ajattelemaan tosi paljon mitä ostan kaupasta ja tämä sun kirjoitus jotenkin anto lisää ajattelemisen aihetta 🙂 Aijon muuttua vieläkin tarkemmaksi ja pitää vielä tarkemmin huolen siitä että lapsetkaan ei herkuttele liian usein. Jos vertaan meidän perhettä moneen tuttava perheeseen niin meillä tosi vähän herkuttelua mutta silti voin itse tykätä että välillä ihan liikaa.

    Ja voin sanoa että kyllä itsellä nyt pistää vielä enemmän silmään muiden tavat. Kun käytiin lasten kanssa kylässä yksi päivä niin siellä oltiin aamupalalla vielä kun me tultiin (klo 9.30, kyllä meilläkin joskus tähän aikaan syödään aamupalaa ei siitä mutta halusin vaan ilmaista että ei me nyt ihan 7 oltu siellä kylässä :D) Ja aamupalaksi yksi lapsista joi Fanta limpsaa! Kyllä mä vähän mietiskelin…. Ja sitten kun kerroin ystävälleni omasta elämäntaparemontista niin sain kuulla että ”muista nyt että et anna mennä liian pitkälle ja laihdu liikaa” 😉 Jep jep!

    No nyt tästä tuli pitkä ja sekava teksti mutta olen kanssasi samaa mieltä ja tulen kyllä kaupassa muistamaan että joku saattaa katsoa mun ostoksia ja mitä haluan sen ajattelevan 😉 No tottakai haluan sen ajattelen että näyttää ostokset terveelliseltä! Pitää lähteä lukeen sun blogi juttuja.

    Niin ja sit vielä että mulle on tehty kaksi sektiota ja liikkuminen ei ole ollut ihan helppoa varsinkaan alussa, vielökin tunnen sektiohaavassa vähän ilkeää tunnetta välillä kun teen lihaskuntotreenejä ja vimppa sektiosta on 1v 4kk. Eli aina ei ole ihan helppo lähteä palauttamaan omaa kroppaa heti synnytyksen jälkeen. Ja imettäminen ei kyllä vienyt multa kiloja automaattisesti 🙂

    • Ensinnäkin onnittelut elämäntaparemontista! Nostan todella hattua, koska olen lukenut että sektioista toipuminen voi viedä hyvin pitkään. Toivottavasti tämä ”hurahtaminen” kestää pitkään ja muuttuu ihan elintavaksi. Kaisan kirjat on tosi hyviä ja etenkin eka kirja antoi itsellenikin paljon!

      Tosi kiva kuulla että sait tästä postauksesta jonkinlaisen kimmoikkeen ja motivaatiota! Ajattelin, että moni varmaan vetää koripallon kokoisen herneen nenään, mutta ilmeisesti myös onnistuin herättelemään positiivisella tavalla ihmisiä!
      Mä olen itse muuttanut mun ostostottumuksia todella paljon vuoden sisällä. Ihan täydellisyyteen ei tietenkään pääse (eikä ole rahaa 🙂 ) mutta enemmän puhtaampaa ja vähemmän mitään keinotekoista – sillä pääsee jo pitkälle. Lisäksi tykätään laittaa ruokaa, joten senkin takia tulee kiinnitettyä huomiota raaka-aineisiin. Huonosta on vaikea amatöörin tehdä loistavaa!

  8. Tohon pitää sanoa tässä välissä tuohon ”pikkulasten vanhemmat on ylipainoisia” ja etenkin näihin, jotka nyt ottaa itteensä: ei normaalipainoisena pysy pelkällä liikunnalla. Ruokavaliolla on jopa isompi merkitys kuin liikunnalla, ihan turha siis kenenkään vedota ajan puutteeseen tai vaikka sektiohaavoihin. Ei niistä kumpikaan estä ravitsemasta itseään terveellisesti.
    Jos nyt tunnet omassatunnossasi piston ja tekee mieli väittää vastaan, käy pieni keskustelu itsesi kanssa, miksi näin on. Tunnetustihan se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa.

    Mikä musta on hirveetä, on että se lihominen ja huonosti syöminen usein aloitetaan jo raskausaikana. Ollaan kuin se raskaanaolo antais luvan maata sohvalla ja syödä huonoa ruokaa, kiskoa karkkia ja ottaa vielä viideskin pulla. Musta se on niin itsekästä, anteeks vaan mutta entäs se lapsi?! Ei kai kukaan aikuinen ihminen kuvittele einesten ja karkin ym olevan hyväksi sille lapselle? Kai kaikki nyt käsittää, että se mitä äiti kiskoo sisäänsä, vaikuttaa suoraan siihen lapseen.

    Anteeksi nyt suora puhe ja yritetään olla ottamatta itseemme. Enkä mäkään nyt tietty tarkoita etteikö sitä karkkia sais koskaan syödä tai et einesruoat vie sut hautaan heti, mutta kohtuus kaikessa. Esim sokeri on tosi addiktoivaa, ei sitä tulis kiskoa useeta kertaa viikossa tai edes viikottain.

    • Olet oikeassa; Ruokavalio 80% ja liikunta 20%. Liikunnan avulla saa tietenkin lihasmassaa joka kuluttaa sitten levossakin enemmän kaloreita.

      Kyllä meillä suomessakin alkaa yleistyä varmaan lähivuosina ”sokerivauvat” eli jättivauvat ja raskausajan diabetes. Katsoin joskus dokkarin, jossa kerrottiin että tutkimusten mukaan alipainoisilla että isokokoisilla vastasyntyneillä on suurempi riski ylipainoon aikuisiällä.
      Ja sokeri on TODELLA addiktoivaa ja tiedän monta ihmistä jotka ovat saaneet fyysisiä oireita siitä vieroittauduttaessa. Aivan kuten kahvi, cola-juomat, rööki – myös sokeriin voi jäädä todellakin koukkuun. Sen huomaa viimeistään siitä, kun himoja ei enää sammuteta yhdellä pussilla tai patukalla, vaan siihen tarvitaan pussitolkulla mätettävää.

    • Siis sokerivauvathan on jo yleistyneet. Kun minä (parin muun kaverin kanssa :D) olin raskaana pari vuotta sitten, hehkutettiin koko mun raskausaika sitä, miten kivaa on vaihteeksi äiti joka ei vaan makaa ja syö huonosti. Kätilö taas oli innoissaan synnytyksessä, kun tuli normaalikokoinen vauva, että kun (minun ikäisilläni! Olen reilu parikymppinen) nykyään on tosi harvassa normaalipainoiset synnyttäjät, jotka vielä synnyttäis normaalikokoisia lapsia. Musta se oli aika hurjaa kuunneltavaa.

    • No oho! Meillä ei tullut toi neuvolassa koskaan ylipaino puheeksi – siis ei sillä että olisin ollut sellainen vaan ihan yleisellä tasolla. Tarviipa joskus kysäistä käydessään, että miten ilmiö näkyy heillä. Sen ainakin tiesin, että aika usin odottavat äidit käy juttelemassa ravitsemusterapeutin kanssa, mutta siihen nyt voi olla monia syitä.
      Mahtavaa kuitenkin, että jaksoit ja pystyit pitämään itsesi liikkeessä!

    • Vastaan en ala väittelemään, tottakai ruokavalio on kaikein tärkein. Mutta oma kokemus on paljastanut että mun maha ei ole hävinnyt pelkällä ruokavalion muutoksella, on pitänyt tehdä paljon muutakin. Ja sektiohaava, sen tulehtuminen ym ovat alussa estäneet tämän muun tekemisen. Voin sanoa että itselläni pelkkä sängystä nouseminen kävi niin kipeää ekat 2-3 viikkoa että hiki siinä tuli. Oli mukava herätä n 2-3 tunnin välein syöttämään vauvaa 😉 Mutta se mikä ei tapa vahvistaa!!!!
      Toivon kaikille naisille normisynnytystä!

    • Epäilen, että normisynnytyksen kokeneet eivät voi ymmärtää millaista toipuminen sektiohaavasta on. Itse juurikin pelkäsin sektiota, vaikka mulla ei ollutkaan mitään riskiä joutua sellaiseen. Hyvä pointti kuitenkin ja liikunta ja lihasmassan lisäys on todella tärkeää!

  9. Oon miettinyt ihan samaa ja tuohon vielä lisäisin, että sen lisäksi, että on tämä yleinen harhaluulo ettei urheilullinen & hoikka ihminen himoitse herkkuja, moni vähemmän hyvässä kunnossa oleva vielä käyttää argumenttia ”sulla onki varaa syödä mitä vaan” tai ”sun ei tartte kieltäytyä” jne. Ikävä kyllä, mietin usein näissä tilanteissa että just sen kieltäytymisen takia minä olen minkä kokoinen olen ja vastapuoli – ei kieltäytyneenä – on sen kokoinen minkä on.. Kammottavin näky ruokakaupoissa on just ne perheet, joiden nappulat saa jo kaupan sisällä avata ekat karkkinsa / jäätelönsä ja kieseissä lepää runsaasti lisää vastaavia tuotteita. Lapsiraukat syötetään sokerihumalaan yötä vasten ja ihmetellään, miksi lapsi nukkuu huonosti tai on väsynyt koulussa..

    ”Rakas, sinusta on tullut pullukka!”-ohjelman myötä tajusin, että suomalaistenkin keskuudessa on oikeesti kasvamassa se jenkkityylinen fat ass-kulttuuri, että on oikeesti IHAN OK vetää suklaalevyJÄ illassa ja haalia himaan koko vuoden karkit kerralla, viikossa tuhottavaksi. Mikä meitä vaivaa? Vastaavasti terveysintoilu ja kaloreiden tarkkailukin ovat ihan yhtä nousevia trendejä, eikä oma suhtautuminen ruokaan ja syömiseen todellakaan ole kunnossa, joten todellakin – mikä meitä vaivaa..? :/

    • Mä olen huomannut itsestäni, että mun suhtautuminen ruokaan on toden teolla muuttunut vuosien saatossa ja olen aktiivisesti muuttanut mun ajatustapaa. Se on auttanut myös siihen, että osaa oikeasti sanoa joskus ei ja ymmärtää myös mitä kroppa haluaa tai mitä se tarvitsee. En usko, että totaalikieltäytyminen on mun juttu, sitäkin on kokeiltu (niinkuin aika paljon kaikkea muutakin :D).
      Kyllä mäkin välillä kelailen, että onkohan jotkut ihmiset robotteja..ainakin sen kuvan niiden millintarkasta toiminnasta saa blogin perusteella!

  10. Upea bloggaus tärkeästä asiasta! Esikoiseni syntyi 5/ 2012 sektiolla, mutta hyvä peruskunto auttoi parantumaan leikkauksesta nopeasti. Esim. kotona en tarvinut enää särkylääkkeitä. Lenkkipolulle pääsin n. 2 viikkoa sektiosta, mutta terveellisen ruokavalion pystyi aloittamaan HETI. Jos mitään muuta ei kykene tekemään niin AINA voi syödä terveellisesti ja monipuolisesti. 🙂

    Ihanaa kesää sinulle!

    • Tosi upeesti toivuttu noinkin isosta operaatiosta – you’re lucky! Ja oot todellakin oikeassa – se syöminen pitää aina kuitenkin suhteuttaa kulutukseen. Makaaminen ei vaan oikeasti kuluta niitä kaloreita…

  11. Mä törmäsin sattumalta tähän sun blogiin ja heti tää eka kirjoitus laittoi kommentoimaan vaikka en yleisesti mikään ahkera kommentoija ole.
    Oon monella tapaa samaa mieltä sun kanssa. Mun pitää kuitenki kertoa yks näkökulma tms myös. Meillä on kaksi lasta ja ollaan ihan pikkuvauvasta asti saatu esikoisen kanssa taistella näistä ruoka-asioista, hän on nimittäin todella nirso. Ja sen siis näki jo ihan vauva aikana kun alettiin syöttämään soseita. Ensinnäkin omatekoiset ei kelvannut millään vaikka useampaan kertaan kokeilin vaan ainoastaan kaupan soseet kelpasi ja niistäkin vaan tietyt. Ja lisäksi poika oli pitkään varsinainen sihtikurkku eikä mikään karkeampi ruoka kelvannut. Nyt hän on jo 4 v ja edelleen hyvin nirso. Esimerkiksi kasvikset on ollut ongelma, niistä kelpaa ainoastaan kurkku, porkkana ja parsakaali. Onneksi edes noi. Ja muutenkin poika on hyvin paljon herkkujen perään ja just esim jogurtteina ja viileinä kelpaa vain maustetut vaihtoehdot. Joka kerta kun kaupassa laitan kärryyn jotain einestä tai ”lasten jogurttia” soimaan itseäni. Pyritään kyllä tekemään niin monipuolista ruokaa kuin vaan keksitään pojalle kelpaavista ruuista, mutta aina ei vaan jaksa. Ja joskus on kiva itsekin syödä muuta kuin jauhelihaa, makaronia ja höyrytettyä porkkanaa ja parsakaalia. Eikä joka kerta jaksa väkertää alusta asti omia ruokia pojalle ja vanhemmille.
    Ja oon miettiny monet kerrat missä on menty vikaan kun poika on niin nirso ja ennakkoluuloinen varsinkin uusia ruokia kohtaan, mutta nyt toisen lapsen myötä olen todennut että ei välttämättä missään. Meidän toinen lapsi on kohta vuoden ja hälle kelpaa ihan mikä vaan oikeastaan ja saa olla ihan kokkareistakin ruokaa. On siis tässä mielessä täysi vastakohta veljeensä verrattuna enkä koe erityisemmin mitään tehneeni eri tavalla verrattuna esikoiseen.
    Elintavoiltamme ollaan perusterveellisiä. Me vanhemmat ei kumpikaan olla nirsoja ja syödään ihan perusterveellisesti. Minä oon aina urheillut paljon ja miehellä on kilpaurheilutaustaa.
    Mutta siis ihan pointtina vaan, että lapsilla tosiaankin kumma kyllä on myös oma tahto joka ei vähene kun ikää tulee lisää eikä kaikki aina välttämättä mene ja toteudu niin kuin vanhemmat haluaisi. Monet kerrat ollaan asiasta keskusteltu tuon meidän nelivuotiaan kanssa ja periaate on että kaikkia uusia ruokia täytyy maistaa ja tästä pidetäänkin kiinni. Mutta jos maistamisen jälkeen ruoka ei kelpaa niin väkisin en ala sitä pojan suuhun lappaamaan.

    • Moikka ja tervetuloa blogiin! Kiva että innostuit myös kommmentoimaan!

      Sulla on hyvä pointti tuossa jutussa. En voi tietenkään ymmärtää täysin (kun ei omaa kokemusta) mutta voin kuvitella, että itsekin on varmaan hiukan pettynyt jos lapsi nirsoilee. Haluaisi kovasti, että lapsi tykkäisi ns.terveellisistä ruoista, mutta ei sitten tykkääkkään. Kiva kuitenkin, että hän suostuu edes jotain vihanneksia syömään ja kun olen jotain noita dokkareita katsonut nirsoista lapsista, niin niissähän neuvotaan antaan lapselle sitä mitä hän suostuu syömään että saisi kuitenkin energiaa. En todellakaan ota sen enempää kantaa asiaan tai tilanteeseen, kun ei ole yhtään kokemusta ja sinä kuitenkin oman lapsesi vanhempana tiedät mikä on hänelle parasta. Ehkäpä hän kuitenkin kasvettuaan alkaa rohkaistua ruoan suhteen? Jos teillä on kuitenkin pääperiaatteet syömisen suhteen kunnossa, niin älä turhaan pode huonoa omatuntoa.
      Olen muuten myös kuullut tota, että vauva ei syö kun kaupan soseita. Onneksi niilläkin tulee ihan kilttejä ja terveitä lapsia :).
      Hyvää kesänjatkoa koko perheelle!

    • Moi! Mä olen miettinyt kans tätä lapsiperhe & terveellisempi ruoka -teemaa. Ja oikeastaan olen tullut siihen tulokseen, että niin rasittavaa ja noloa kuin lapsen nirsoilu onkin, niin on siinä hyvätkin puolensa. Lapsi ei syö mitä tahansa. Toisin kuin moni aikuinen, joka valitettavasti syö ihan mitä tahansa 🙁

      Ps. Ihana blogi! Kiitos! Kertalukemalla koukkuun!

    • Kiva että olet löytänyt tän blogin ja tykkäät! 🙂

      Ja totta – aika monelle aikuiselle maistuu ihan mikä tahansa ja usein myös miten paljon tahansa. Ei välttämättä mikään kaikista paras yhtälö…

  12. Joo niin mäki oon ajatellu, että pääasiassa että energiaa saa. Tosin oon miettiny, että onko lapsille jotain monivitamiini pillereitä ja pitäiskö semmosia miettiä ettei tulis puutetta mistään liikaa. Tuo lapsi jos sais päättää niin söis vaan makaronia, vaaleeta leipää, nakkeja ja banaani/vaniljajogurttia. =D
    Todella ärsyttävää mennä kyläilemään kun tarjolla on jotain tosi hyvää ruokaa mutta meidän nirsoilija vaan nyrpistää nenäänsä. Monesti oikeen hävettää.
    Mutta ehkä se tuosta iän myötä helpottaa. =)

    • Juuri samaa tuijottelen kaupassa, enkä pelkästään vain että joku on ylipainoinen vaan ihan kaikkien ruokia. saarioisten lättyjä saa monesti tarjouksesta…. Mitä niihin herkkuihin tulee niin kyllä mullekin maistuis ja puristelen kyllä uusia pullapakkauksia kaupassa, kuola valuen. Ajaukset kyllä kääntyy helposti,kun mietin että kuinka paljon terveellistä ruokaa saan samalla määrällä, silloin kyllä terveellinen ruoka voittaa. Toki herkuttelen jos haluan, koska kun perusta on kunnossa ei se satunnainen herkku maata kaada 🙂

      Toinen tujottelun kohde on se markettien parkkis, kuinka monella kuskilla onkaan jokin herkku suussa joka sieltä kaupasta mukaan tarttui, aika moni ajelee posket pullollaan kotia. Taidettiin mennä nälkäisenä kauppaan.

    • Ihan totta muuten! 😀 Heti pussit auki kun on päästy linjastolta ulos – eikä aina jakseta odottaa sinnekkään asti! Varo muuten ettet puristele liikaa niitä pullia – ” litistetty pulla on ostopäätös”!! hehe heh…

  13. En ole koskaan ymmärtänyt, että jollakin ”ei ole aikaa laihduttaa”. Se ruokavalio on tosiaan sen 80% , liikunta vain 20%. Jos aikaa ei ole, aina voi laihduttaa pelkän ruokavalion avulla. Ja jos ajankäyttöongelma on siinä, että ruuanvalmistukseen menee liikaa aikaa, niin sitten voi syödä niitä kaikkein nopeatekoisimpia ruokia. Tonnikalapurkin aukaisu ja jääsalaattipussin repiminen ei kauheasti aikaa vie. Ohut kanafilekin paistuu muutamassa minuutissa, ja raejuusto ja kirsikkatomaatit ovat heti käyttövalmiita. Nykyään kaupoista saa myös hyvillä ravintoarvoilla olevia valmiiksi maustettuja rahkoja, joten niitäkään ei tarvitse itse sekoitella, jos aikaa ei ole ja naturelli versio ei maistu.

    • Niin, sinäpä se sanoit. Mutta sen enempää puuttumatta kenenkään syihin olla ylipainoinen totean, että kaikilla on ne samat 24h vuorokaudessa ja päätösvalta siitä millä omaa kroppaansa ravitsee. Niin paljon on vielä tietämättömyyttä ruokavalio- ja terveysasioista ja valitettavaa kyllä, lopulta aikaa löytyy sitten sairauden hoitoon.

  14. Aivan älyttömän hyvä teksti ja puhut niin asiaa. Mua monesti hävettää, kun oon itse ihan samanlainen natsi ja kyttäilen muiden ostoksia, mutta siltä on vaan välillä vaikea välttyä kun kaupassa aina ajoittain on töissä.. se on kyllä ihan fakta, että kun täyttää ostoskorinsa terveellisesti niin silloin tulee myös syötyä terveellisesti – ainakin itsellä herkuttelu ja mässäily pysyy aisoissa just sillä, että niitä herkkuja ei kotiin kanneta 😀

  15. En yleensä kommentoi mihinkään mutta nyt oli jotenkin vaan pakko 😛 käytetään perheeni kanssa samaa kauppaa ja olen kiinnittänyt samaan asiaan huomiota jo kauan. Ylipainoiset perheet ja heidän ostokset hihnalla, eineksiä, sipsejä, limua ei ainuttakaan kasvista ja sitten mennään Hesen kautta himaan , jep jep… Kerran eräs lapsi tokaisi jonossa äidilleen että ”eikö noi osta ollenkaan ruokaa kun niillä on vaan jotain pupunruokaa eikä yhtään pizzaa”, siinä vaiheessa äiti kumartui ja kuiskasi tytölleen jotain mikä pudotti leukani lattiasta läpi ”tolleen ne ihmiset syö jotka ovat alipainoisia”… Juu painoindeksini on normaali 21, poikapuoleni kysyi paniikissa että eikö me ostettukaan ruokaa?! Sanoin kovaan ääneen että ”juu me ostettiin kyllä ruokaa mutta kaikki eivät vielä aikuisenakaan tiedä mitä ruoka on” P.s. Itse omistan 3 kääpiöpinseriä ja asustellaan myös Pohjois-Helsingissä xD

    • Siis eikä, oikeasti?? Antaako joku noin PASKAA esimerkkiä omalle lapsilleen? Ei voi olla totta. Kai meitä on vaan niin moneen junaan…
      Kyllä munkin on pakko myöntää, että joskus tekisi mieli avata suu ja kysyä, että tuota oikeasti aijot lapsillesi syöttää!

      Aikamoinen sattuma muuten, ihme etten ole törmännyt kolmeen kääpiöpinseriin! Koirapuistoiletteko?

    • Harvoin jään itsekään tilanteissa sanattomaksi mutta tälle tätsylle olisi ollut pieni käytöstapojen palautus kohdillaan taikka kokovartalopeilin esittely…
      Kyllä me puistoillaan kääkkien kanssa joskus siltamäessä mutta useimmiten tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksen läheisyydessä olevassa puistossa. On kyllä sattuma ettei olla törmätty.. Oma dobberini kuoli pari vuotta sitten ja se kävi päivittäin siltamäessä (omistin siitä puolet ja se asui siis vanhemmillani ”eläkepäivillään”) lenkkeillään päivittäin tapaninvainio/vantaanjoen rannan suunnalla 🙂 moikkaan kyllä jos törmätään. Blogisi on hyvä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta