Ja elämä on helppoo, sillon kun…?

Eilen oli täydellinen lauantai. Kerronpa miksi.
Ei tehty oikein mitään sen erikoisempaa, kuin nautittiin kiireettömästä päivästä ja siitä, että voidaan olla kaikki yhdessä! Päivän kruunasi kirkas auringonpaiste.
Aamulla haettiin croisantit lähellä olevasta pienestä luomuliikkeestä ja mentiin anoppilaan, jossa mieheni fysioterapeutti veli hieroi mun aivan jumissa olleita niskoja. Vaikka kuinka koitan imettää rennoissa asennoissa ja imetystyynyn kanssa, niin silti kallonpohja tuntuu olevan säännöllisesti tukossa ja se oireilee päänsärkynä.
Päivällä Ben pääsi isänsä kanssa uimaan ja me vain löhöiltiin vauvan kanssa kotona kun ei vielä päästä mukaan uimahommiin. Illalla ennen odotettua UFC matsia käytiin vielä pienellä kävelylenkillä vaunujen kanssa, jotta ei mene koko päivä sisällä. Illalla Jaajo neloselta ja samaan aikaan pädiltä UFC:ta.
Niin tavallista ja niin ihanaa. Se riittää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä postauksessa halusin käsitellä henkistä hyvinvointia. Sain nimittäin taannoin blogiini kommentin, jossa epäiltiin, että haluan päästä mahdollisimman helpolla elämässä. Ensin kommentti hieman ärsytti, mutta sitten aloin miettiä asiaa. Itseasiassa kyllä. Toivon helppoa ja sujuvaa arkea. Eli kyllä minä kai sitten haluan päästä helpolla 🙂 ? Tai sitten en tajunnut kysymystä ihan oikein.
Vai onko meidän suomalaisten vain lupa toivoa vaikeuksia ja raskaita päiviä aamusta iltaan…? Miten edes kehtaan kertoa blogissa, että vauva ei huuda öitä läpeensä, enkä ole superväsynyt räjähtänyt mutsi ja meillä myös isä osallistuu tasapuolisesti arjen pyörittämiseen! Ja siksi, että MINULLA olisi helpompaa? Kyllä näillä meriiteillä ei vuoden äiti palkintoa saa. Ei haiskahda tässä itku ja väsymys, ahdistus ja elämän raadollisuus.

Usein ihmiset valittaa arjen raskautta, mutta ei kuitenkaan tee mitään korjatakseen asiaa. Kyllä, syyllistyn tähän itsekin toisinaan. Silti ihan pienilläkin valinnoilla voi vaikuttaa paljon siihen, miten mielekkäänä kokee arkensa ja elämänsä. Onko se vain kuluttavaa, vai antaako se iloa ja onnen tunteita…? Mielestäni vanhempien hyvinvointi ensin kuntoon ja se takaa myös lapsille stressittömän arjen.
Kaikkeen ei voi tietenkään vaikuttaa ja jotkut asiat stressaavat, vaikka kuinka koittaisi suhtautua niihin hindumunkin asenteella. Työttömyys, sairaudet tai vaikka ne valvotut yöt ovat asioita, joille itse ei voi välttämättä mitään. Mutta joillekin asioille voi.
Olen myös huomannut, että kun elämässä on itsestä johtumattomia vastoinkäymisiä, niin silloin kannatta keskittyä siihen, ettei ainkaan lisää turhaa stressiä! Käsittääkseni elämässä ei jaeta ”vuoden suurin uhrautuja” -palkintoa.

Yksi isoimmista jutuista on oppia sanomaan EI asioille, jotka loppujen lopuksi tuovat vain lisää painolastia harteille. Kaikkeen ei tarvitse suostua ja sulla on oikeus myös kieltäytyä oman jaksamisesi takia! Jos itse vastaisin esimerkiksi kaikkiin työn kautta tuleviin pyyntöihin myöntävästi, niin koittaisin tunkea niitä hädissäni kalenteriin ja sekin aika olisi perheeltä pois. Teen varmasti pt asiakkaita toisinaan, mutta silloin kun kieltäydyn en tunne huonoa omaatuntoa.
Vaikka olen aika ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen tyyppi, niin pidän rauhasta ja rauhallisesta ilmapiiristä kotonamme. Mua alkaa helposti ahdistamaan kaaoksessa ja se vaikuttaa suoraan hyvinvointiini. Tästä hyvä esimerkki on se, että en tykkää esimerkiksi kovista äänistä ja huutamisesta. Sen takia meillä on volyymit siedettävällä tasolla ja vanhemmat vaikuttaa muutenkin paljon siihen, millaista älämölöä lapset oppii pitämään kotona. En mä nyt tarkoita, että meillä täytyy olla kusi sukassa jatkuvasti, mutta sielu lepää rauhallisessa kodissa. Ja myös suht siistissä kodissa! Sen takia meillä käy toisinaan siivooja. Säästän sen reilun satasen mieluummin jostain muusta! Jotkut rentoutuu siivotessa, minä en 🙂 .

Yksi aika iso asia on myös se, että toivoimme lapsien tulevan hieman isommalla ikäerolla, joka nyt vaikuttaa aika paljonkin arkeen. Itseasissa Theo antoi odottaa aika kauan itseään ja loppujen lopuksi lasten ikäero on aika lähelle 3 vuotta. On mukavaa, kun Ben on jo hyvin omatoiminen, eli esimerkiksi syö ja käy vessassa itse. Kaikesta tietysti selviää ja pikkulapsiaika on vain muutaman vuoden. Tässä suhteessa kuitenkin haluttiin ”päästä helpommalla” ja nyt vauvan kanssa helpottaakin arkea hirveästi, kun Ben ei ole enää taapero. Jotkut sanovat, että asiaa ei pitäisi miettiä, mutta eikös tämä ole sitä perhesuunnittelua jos mikä??

On muutamia muitakin asioita, jotka vaikuttaa ihan konkreettisesti onnellisuuteen ja arjen sujuvuuteen. Silloin myös väliaikaisia stressipiikkejä kestää helpommin, kun koko pakka ei leviä käsiin. Rauhallisen ilmapiirin lisäksi aikataulutus on tärkeää ja etenkin se, ettei aikatauluja ole liikaa! Jotkut on luotu kulkemaan, mutta kahden lapsen kanssa ei jaksa koko ajan lentää paikasta toiseen – ei arkena eikä lomilla! Toki mekin välillä viikonloppuisin matkustellaan ja käydään kyläilemässä, mutta ei todellakaan joka viikko. On ihanaa olla ihan kotonakin, ilman mitään suunnitelmia. Jos jatkuvasti ollaan hoplopissa ja kylässä ja kierretään kaikki mahdolliset tapahtumat, niin eikö siinä aikuisten lisäksi myös lapset väsy…? Luin joskus jonkun kasvatuspsykologin jutun, jossa oli hyvä pointti; Lapset kannattaa totuttaa myös tylsyyteen.

Nyt kuulisin mielelläni teidän mietteitä stressittömämmästä arjesta ja millaisia ratkaisuja teillä on tehty? 
Kertokaa myös millaiset asiat kuormittaa eniten stressinsietokykyä?

fityoutoo

4 vastausta artikkeliin “Ja elämä on helppoo, sillon kun…?”

  1. Kukapa tässä elämässä ei oikeasti haluaisi päästä mahdollisimman helpolla?! 😂 Itsensä haastamiset on asia erikseen. Onhan se nyt hemmetin hienoa päästä helpolla niin, että arki rullaa sujuvasti ja stressitasot pysyy alhaalla! 😊

  2. Niin mun ajatuksia 🙂 Perhe/työ/harrastus-kuviomme on muovattu siten, että kaikki perheenjäsenet pääsevät harrastamaan ja yhteistäkin oleiluaikaa riittää. Hyvin suunniteltuna ja välillä isovanhempien/ lastenhoitajan avustuksella tämä toimii. Välillä olen toki stressaantunut ja yleensä silloin kun mies on työreissussa, kun kaikki kaatuu yhden ihmisen harteille. Silloin teen vain sen minkä täytyy. Syödään ehkä puolivalmisteita ja siivotaan vähemmän. Töistä lähden työajan päätyttyä ja olen ilmoittanut hoitoon vähän pitemmän hoitoajan jo valmiiksi(20 min extraa) että voin ajaa rauhassa työpaikalta hoitopaikkaan ja ehkä jopa napata pikaisesti jotain jääkaapin täydennystä kaupasta.Täydellisen varmaa systeemiä en ole keksinyt, mutta siitä on apua, että osaa sanoa Ei ylitöille ja muille ylimääräisille jutuille ja neuvotella hoitoasiat lasten hoitopaikassa kuntoon 🙂 Siitäkin on apua että oppii sietämään epäjärjestystä ja esim.aina treenin jälkeen ei heti pääse suihkuun… Tehdään miehen kanssa vuorotyötä. Vanhin lapsi menee eskariin syksyllä, sitten lyhennän työaikaani 80%:ksi.

    • Hyvin organisoitu on puoliksi ehditty, vai miten se menikään 🙂 ! Ja tosiaan ei oo mikään häpee välillä oikoa omien hermojen ja kaikkien hyvinvoinnin takia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta