Jaksa vielä muutama tunti…

Herään aamulla iloisena ja hyvin levänneeltä. Mies lähtee töihin ja vie vanhemman pojan hoitoon. Jään vauvan kanssa kotiin ja päivän teema alkaa; Itkua, itkua ja itkua. Hyvä tuuli vaihtuu epätoivoon. Taasko tätä, eihän… En jaksa enää!
Mitä teen väärin?
Mikä helvetti tähän auttaa???3011_1

Tuntuu, että tätä on jatkunut jo kuukauden! Päivä lapsen kanssa tuntuu välillä henkiseltä vankilalta. Tiedän, kuulostaa pahalta, mutta siltä se tuntuu. Vauva itkee heti, jos lasken sen hetkeksikään sylistä. Vannon jälleen kerran, että huomenna herään kuudelta, jotta saan syötyä aamulla rauhassa kun muut vielä nukkuu. Tätä ei kestä Erkkikään!

Koitan keittää nopeasti kahvin vauvan huutaessa. Söisitkö tätä, maistuisiko tämä. Lapsi heittää ruoat lattialle ja huutaa. Pidän lasta sylissä ja huuto rauhoittuu, mutta omasta syömisestä ei tule mitään. Joskus kantoreppu auttaa, mutta yleensä lapsi alkaa siinäkin vääntelehtiä ja haluaa pois. Lopulta oma nälkä vie voiton ja annan lapselle piparin ja kuin taikaiskusta huuto lakkaa ja lapsi on tyytyväinen. Ahdan suuhuni leipää minkä ehdin.
Järki sanoo, etten voi syöttää 1-vuotiaalle lapselle kovin montaa piparia. Joskus maissinaksuja tosin meni puoli pussia kerralla, kun piti laittaa ruokaa.

Samalla alavatsaa juilii viiltävä kipu. Tietysti, juuri nyt, mikä ajoitus. Päätä särkee, koska aina kun tekee mieli itkeä alkaa päänsärky. Alan pukea korvia huumaavaan kiljunnan säestämänä lasta, jotta pääsemme ulos. Itku on itsellänikin ihan millin päässä kyynelkanavista! Koitan psyykata itseäni, että jaksa vielä, jaksa vielä muutama tunti… Pysy rauhallisena, älä ala tässä parkumaan. Sinä olet aikuinen, sinun pitää pystyä säätelemään tunteitasi.

Ulkona työnnän vaunuja ja toivon ettei kukaan tuttu tule vastaan. Rinnassa tuntuu raskas epätoivon möntti. Alavatsa on tulessa ja koitan pitää vaunut koko ajan liikkeessä. 45min väsytystaistelun jälkeen vauva nukkuu ja itken autokatoksessa pahaa oloa ulos. Voitto kotiin.

Onneksi tänäänkin tulee ilta ja valoa näkyy tunnelin päässä. Se valo on mulla työ, joka on varmasti parasta terapiaa. Nautin joka minuutista! Pääsen liikkumaan, näen ihmisiä ja omat huolet jää hetkeksi sivuun. Välillä tuntuu todella väärältä odottaa iltaa niin kovasti, mutta tällaisista päivistä en selviäisi muuten.
Jos joku sanoisi nyt, että ”nauti siitä vauva-ajasta kun se on niin nopeasti ohi”, niin saattaisi sentteri heilahtaa.

Tulen sisälle ja kahvinkeittimessä on edelleen valo lämpimän kahvin merkiksi. Istun koneelle kirjoittamaan.
Ehkä tässä päivässä on vielä toivoa. Ystävää lainatakseni; ”Hymyä huuleen ja vastatuuleen!”3011_2

Ps. Ihana kummityttöni vasta opettelee järkkärin käyttöä, mutta osasi kyllä ottaa tosi hyviä kuvia! Kiitos E!

 

fityoutoo

38 vastausta artikkeliin “Jaksa vielä muutama tunti…”

  1. Suosittelen lämpimästi leikkipuistojen vauvatreffejä ja perhekahviloita. Mulle itselle on ollu ihan mieletön voimavara kun on saanu purkaa omia tunteita muiden samanikäisten lasten äitien kanssa ja usein sitä saa kuulla ettei ole yksin! Aamu lähtee hyvin käyntiin kun lähtee heti ulos ja lapsi saa purettua energiaa muiden lasten kanssa. Tietysti pienille järjestetään myös paljon muutakin ohjelmaa, mutta se että on aikaa ihan vaan keskustelulle, on ihan mielettömän tärkeää!

    • Moikka!
      Perhekahvilaan olen meinannut monta kertaa mennä (on siis tässä meidän lähellä). Ongelma on se, että ne on ainakin täällä meillä päin tosi aikaisin 🙁 . Joskus Benin kanssa tulikin käytyä entisen kodin lähellä vauvatreffeillä muutama kerta.
      Täytyypä koittaa joku päivä, jos saisi lähdettyä.
      Mä jotenkin hieman ”vierastan” tuollaisia paikkoja, joissa en tunne muita äitejä. Tuntuu, etten oikein löydä saman henkistä seuraa tai uskalla puhua henkilökohtaisia juttuja tuntemattomille. Joka on ihan loogista ajatellen, että kirjoitan blogia tuhansille tuntemattomille ihmisille 😀 …

    • Sama täällä kynnys on korkea, varsinkin kun lapsi on tosi kärsimätön. Liikkuminen vaunuilla tai autolla tapahtuu huudon kera jos ei juuri silloinnole päiväunia-aika. Siitäkään ei ole varmuutta kestääkö unet 30min vai 2 tuntia.

    • Muutaman kerran kun käy niin huomaa et samat äidit niissä käy ja kohta ne onkin jo ihan tuttuja! Ei niitä henkilökohtasimpia asioita tarvii heti alkaa ruotimaan, vaikka tosin tuntuu et äidit on toisilleen paljon avoimempia kun muut. Samat asiat kun koskettaa, ni on helppo lähtee muihin äiteihin tutustumaankin. Ja toinen äiti, jos kuka, ymmärtää sua kun lapsi itkee. Uskallan sanoa, et oon saanu elinikäsiä ystäviä juuri tätä kautta. Älkää äidit jääkö kotiin lastenne kanssa laskemaan tunteja ja minuutteja!

  2. Voih! <3 Kuin olisi omasta kynästä kirjoitettu. Vaikka ikäeroa vauvoillamme onkin vuosi, niin sama epätoivon möykky täälläkin tuntuu usein sydämessä.
    Ihana kun kirjoitit tästä! Mun mielestä on tärkeetä, että me bloggaavat äidit kirjoitetaan näistä jutuista! Nimittäin se, että tietää ettei ole ainoa äiti itkua pidättelemässä, helpottaa niinä vaikeimpina hetkinä. <3

    • Tämä kommentti!AH ihanaa kun uskallatte olla esimerkkejä ja omia itsejänne. Ei mitään siloteltua totuutta, vaan sitä todellista arkea mitä liki jokaisessa kodissa eletään.

      Kiitos Katri tästä! Vertaistukea parhaimmilaan, ja tsemppiä hurjasti sinne!

      EIkä oo väärin odottaa omaa aikaa, se on vaan inhimillistä 🙂

    • Kiitos molemmille ihanista sanoista <3.
      Ei mulla on ainakaan tarve esitää, että elämä on aina jotain ilotulitusta. Kyllä mun mielestä saa sanoa, että hermo on kireellä, eikä siihen tarvita mitään elämää suurempia ongelmia! Vauva aika on intensiivisempää, kuin mikään muu vaihe elämässä (siis mun mielestä) ja kyllä se kuormittaa.

  3. Hejssan!

    Ensin kommentit blogistasi: luen aina sillöin tällöin kun sulla on fiksuja juttuja treenaamisesta ja muutenki ”freesi” blogi, kiitos siitä! 🙂

    Faktaa: minulla ei ole omia lapsia, toki on muuten paljon kokemuksia lapsista ja jopa jonkun verran lastenhoidostakin (kyllä, ei voi verrata omaan lapseen ja 24/7 lapsen kanssa elämiseen jne).

    Sitten vastaus sun kysymyksiin: Et todennäköisesti tee mitään väärin 🙂

    Ja mitä voi tehdä? Vastaus: Hmm, no miten olisi korvatulpat/kuulosuojaimet? Ja ei, ei ollut siis *ittuilua 🙂 Eli eihän se haittaa vaikka lapsi itkee, jos kaikki muuten on kunnossa (eikä siis ole kipeänä ym, hätää)? Ja sit varmasti itse syö viimeistään sitten kun on oikeasti nälkä…? Ja lopettaa huutamisen kun ei enää jaksa huutaa…?

    Ja jos nyt olin ihan hukassa, niin onnea ja jaksamista 🙂

    • Pakko kommentoida psykologian opiskelijana, että nämä ohjeet meni kyllä lapsen kehityksen kannalta aika reippaasti metsään! Lapsen kehitykselle on oikeasti tärkeää, että lapsen hätään reagoidaan jotenkin, vaikkei niin sanottua ”oikeaa hätää” olisikaan, ei todellakaan kannata laskea sen varaan, että lapsi ”lopettaa huutamisen kun ei enää jaksa huutaa”. Varmasti jossain vaiheessa lopettaa, mutta samalla lapsi myös oppii, ettei tunteita kannata näyttää, kiintymyssuhteesta tulee turvaton ja siitä seuraa myöhemmin vaikka mitä ongelmia.

      Isot tsempit sinne, kuulostaa siltä, että teet asiat äitinä just eikä melkein oikein! <3

    • Kiitos! Kyllä korvatulpat vois olla ihan kova sana. Eikä se toki lasta riko jos se joskus huutaa. Mutta en halua huudattaa lasta, kyllä se huutaminen on signaali jostain. Lapsi kuitenkin olettaa, että hänen hätään vastataan. Etenkin kun vauvasta vasta kyse.

    • Ja mä en siis ole todellakaan mikään psykologi, mutta jonkun verran lukenut juuri kiintymyssuhteesta vauva-aikana. Tuskin mitään ”damagea” muutamasta kerrasta tapahtuu, mutta epäilen et nyt on kyseessä joku kasvun ja kehityksen vaihe, jossa mamma on elämää suuremmassa roolissa 😀 …

  4. Voimia ihan mielettömästi Katri!!! Aivan tuttuja tunteita mullekin ekan lapsen kohdalla.
    Tuleeko Theolle hampaita?
    Nuorempi lapsi muuttui yhtäkkiä aivan kamalan itkuiseksi ja roikkui mun lahkeessa kaiket päivät ja huusi suoraa huutoa. Sitä kesti pari kuukautta! Sitten ilmestyi kasa hampaita kerralla, ja ukkeli muuttui taas omaksi iloiseksi itsekseen. Noi ajat on niin koettelevia, joten ammenna ihan hyvällä omallatunnolla niistä illoista sen energian mitä tarvit! <3 Pus!

    • Voit muuten olla ihan oikeilla jäljillä… Theolle on nyt tullut hampaita, itseasiassa taitaa just tulla useampi kerrallaan! Kiva kuulla, että helpotti sit aika nopeastikin.

  5. Meillä esikoinen huusi kuusi ensimmäistä kuukautta! Aamulla kello 9 aloitti ja illalla yhdeksältä vaimeni. Onneksi nukkui yöt hyvin vauvaksi eli noin kolmen tunnin pätkissä… Muistan olleeni kaupassa ja siellä joku tutavalla onnitteli vauvasta ja sanoi että nauttikaa!! Mietin siinä, että kuka on niin sairas, että nauttii tällaisesta.

    Koti oli vankila ja laskin minuutteja iltaan. Mihinkään leikki/vauvatapaamisiin ei paljon kiinnostanut lähteä. Se kun oli sitä samaa huutoa oltiin missä tahansa. Isompana ja huutamattomana sitten kyllä käytiin. Miehen ollessa kotona tein ruokaa kuulosuojaimet korvilla. Niissä oli radiokin, joten kivasti peitty se huuto. Oli hetki ”omaa” aikaa!

    • Oon joskus lukenut vauvalehdestä tms samanlaisen keissin. En voi muuta sanoa, kuin että HUH HUH. Sä jos joku ansaitset sen Vuoden Äiti -palkinnon, koska toi on varmaan aika epätoivoinen tilanne.
      Onneksi aika on takana päin. Selvisikö koskaan syy…?

    • Ei koskaan mitään syytä löytynyt. Ei refluksiaa tai allergiaa, monenlaista kyllä etsittiin. Tyttö täytti puoli vuotta, oppi ryömimään ja vaimeni! Meni lujaa ja joka paikkaan. On ollut muutenkin nopeasti kehittyvä ja ikäistä aina edellä kaikessa.

      Luin jostain myös samanlaisesta tapauksesta ja hänenkin vauva huusi vauva-ajan ja hiljeni kun pääsi liikkumaan. Aivan kuin ei olisi ”nauttinut” vauvana olosta vaan halunnut liikkeelle😀 Lasten ajatuksia, vanhempienkin lasten, on joskus hirveän vaikea ymmärtää. Varmasti itkulla on jokin syy, mutta se ei välttämättä koskaan avaudu.

      Toki lapsen hätään tulee vastata, mutta muistaa kuitenkin olevansa itsekin vain ihminen. Jos joku juonittelee ja #&*tuilee koko päivän, mikään ei passaa, niin hermothan siinä menee. Ei me muitakaan ihmisiltä sellaista hyväksyttäisi, mutta äitinä joutuu ihan uskomattomia venymisiä välillä suorittamaan.

  6. Tsemppiä, se on rankkaa!
    Voisko olla korvatulehdus? Meidän vauvalla ollut nyt 2x peräkkäin, oireina vaan kiukkuisuus ja nuha. Ei siis vaadi aina kuumetta tms, kannattaa käydä tsekkaan jos on kauan jatkunut outo kärttyisyys..

    • Tätäkin vaihtoehtoa mietin. Viime viikolla oli kuumeessa. Voi hyvinkin olla ja varmaan täytyy poissulkea ettei olis jäänyt joku jälkitauti tms. Tosin äsken kun oltiin kylässä, niin leikki hyväntuulisena toisen vauvan kanssa. Myös silloin kun isoveli on kotona, niin on paljon iloisempi.

  7. Mulla meinaa tulla itku kun luin jutun, täällä kotona ollaan kahden pienen lapsen kanssa ja joka päivä tuntuu, että elämä on vaan selviytymistä ja tunnen näistä ajatuksista syyllisyyttä joka päivä. Onneks typerät kommentit ei enää loukkaa vaan selviän niistä olan kohautuksella : ”mihin sä tarviit sitä omaa aikaa, ei ennen vanhaan semmoista ollut”, ”oo kiitollinen kun sulla on lapsia”. Ja joo tottakai mutta ei mun tarvitse joka päivä olla 😀 Ja hienoa kun näistäkin asioista kirjoitetaan, itselläni on onnellinen asema kun on ystäviä jotka ymmärtävät 🙂 Tsemppiä sinne ja annetaan itkujen tulla! 😀

    • Voi älä tunne <3. Sulla on TÄYSI oikeus tuntea noin!
      Kyllä omaa aikaa tarvitsee kaikki. En oikeasti usko, että on sellainen äiti, jolle riittää pelkästään lapset elämän sisällöksi. Aina voi toki esittää ulospäin, että näin on…
      Olen seurannut sitäkin sivusta miten se korttitalo sitten kaatuu ja edessä on totaalinen burn out.

  8. Mulla 1v 4kk poika, lähdin takaisin töihin 2 kk sitten ja tämä on maanpäällinen taivas! Esikoinen ei ollut kuin 11 kk kun pää petti ja lähdin takas töihin, toisen kohdalla sentään jaksoin olla 1v 2 kk ikäiseksi kotiäitinä. Ei vaan ole minusta siihen ja piste. Illalla jaksaa paljon paremmin sitä kitinää, itkua ja jalassa roikkumista kun on saanut töissä ”levähtää”. Nyt kun fb antaa muistoja vuoden takaa kun olin vauvan kanssa kotona, niin ajattelen aina kaiholla ”oiiii tuota ihanaa aikaa”, mutta kyllä äkkiä palautuu mieleen kuinka ”ihanaa” (lue: tylsää, väsyttävää, yksinäistä, työlästä ja tylsää…) se oli. Vaikka olenkin sosiaalinen, niin ei todella käynyt mielessä lähteä umpiväsyneenä minnekään vauvatapaamisiin, ei JAKSANUT yksinkertaisesti lähteä hikisenä kanniskelemaan huutavaa vauvaa pitkin kyliä. Tsemppiä kovasti, onneksi sinullakin on ennestään jo yksi lapsi, niin todistettavasti tiedät, että lapset onneksi kasvaa 🙂 se minuakin lohduttaa aina kun meinaa vajota suohon.

    • Ei mun mielestä kaikkien tarvii olla pullantuoksuisen kotiäitin perikuva. Meillä Suomessa on vain totuttu sellaiseen, että äidit ovat kauan kotona. Jos kysytään esim. Espanjalaisilta, niin he pitävät tätä systeemiä vähintäänkin outona. Tai ainakin mun kokemusten mukaan. SIellä äidit palaa nopeasti töihin eikä sitä pidetä normaalista poikkeavana.

  9. Hei, voisiko Theolla olla eroahdistus meneillään? Meillä tytöt juurikin tuossa iässä olleet niin kiinni äidissä. Käännät selkäsi, armoton huuto. Vessaanki jouduin ottamaan mukaan. Ei ihan mihinkään yksin. Sitä kesti noin kuukauden ja tuntui että hajoan atomeiksi. Ihan hirveää oli jättää itkevä pieni oven taakse ja lähtä ottaa omaa aikaa. Se oli pakko. Onneksi aina rauhoittui iskälle jonkun ajan kuluttua. Ja iskän kanssa ei mitään ongelmaa poissa ollessani. Ymmärrän niin sua ja tunteitasi. Kyllä se vielä helpottaa, usko pois! Me äidit ollaan niin tärkeitä <3

    • Kyllä varmaan jotain sen suuntaista. Kun meillä on muita niin ei ole niin kiinni minussa.
      Isänsä kanssa kyl viihtyy myös tosi hyvin, joka on tietysti kiva. Mun isompikin poika sanoi muutama päivä sitten, että ”äiti kelpaa silloin kun on paha olo” 😀 .

  10. Mutta sulla vaan yksi lapsi kotona ja silti rankkaa..välillä ihmetyttää.monella on pienellä ikäerolla useampi pieni kotona ja vielä koululaisiakin huolehdittavana.

    • Ai ei saisi olla rankkaa, kun on yksi lapsi vain päivällä :D? Missä logiikka? Entäs jos lapsi on haastava tavalla tai toisella…?
      Ota huomioon, että vaikka olen VAIN yhden lapsen kanssa päivät, niin mieheni tekee reissutyötä eli olen usein päiviä yksin lasten kanssa. Välillä on helpompia ja välillä haastavempia päiviä.

  11. Pakko hieman tarttua tähän ”vain yksi lapsi ja on muka rankkaa” -juttuun. Juuri tämä asia on saanut minut tuntemaan huonoa omaatuntoa väsymyksestä. Minulla on ’vain’ yksi lapsi (pari päivää ikäeroa Theoon) joka on tyytyväinen lapsi, mutta silti oon välillä väsynyt ja kiukkuinen ja tarvitsen omaa aikaa. Ja poden huonoa omaatuntoa etten ”saisi” olla väsynyt vain yhden lapsen äitinä. Mutta jokainen kokee asiat eri tavalla (ja näyttää ne ulospäin, toiset äitit on ”hyviä” pitämään kulisseja). Minua välillä väsyttää yksi suht tyytyväinen lapsi ja jotakin toista voi väsyttää esimerkiksi oma helppo työ. Kun toisen elämää ei ole elämässä niin ei voi tietää. Saa väsyttää! Ja on suurta rohkeutta äidiltä, että kertoo ääneen väsymyksestä, hatun nosto siitä! 🙂 Teet upeaa työtä äitinä!

  12. Miksi toinen lapsi on hoidossa? Meillä oli paljon apua siitä kun vajaa kaksi vuotta vanhempi sisarus oli kotona ja siitä oli pienemmällekin seuraa. Kun mainitsit, että pienempi on hyväntuulisempi kun toinenkin lapsi on kotona niin asia voisi olla teillä myös niin, että toisen lapsen läsnäolo rauhoittaisi pienemmänkin.

    • Meidän isompi oli jo hoidossa ennen lapsen syntymää. Tultiin siihen tulokseen, että ei ole paras ratkaisu hänelle ottaa pois häntä hoidosta. Hän on tosi energinen ja kaipaa saman ikäistä seuraa ja aktiviteetteja. Lisäksi kieli on tärkeä juttu, täällä päin kun ei ole esimerkiksi ruotsinkielisiä päiväkerhoja.

  13. Ei nykyajan äidit kestä kotonaoloa,pää hajoo heti kun pitää laittaa joku muu oman navan edelle.ja vanhempi tietty hoitoo ”virikkeitä” saamaan. Voi tätä touhua.

  14. Meillä myös 1- vuotias. Samaa sylin kaipuuta olen huomannut eroahdistusvaiheessa(onneksi ohi tältä erää) ja juuri hampaiden puhkeamisen yhteydessä. Meillä on isoveli myös kotihoidossa ja tämä pikkuneiti muuttuu kyllä kiukkuiseksi, kun veli on joskus poissa. Ovat siis tosi tiivis pari niin hyvässä kuin pahassa. Isoveli saattaa välillä vierailla yksin esim isovanhempien luona niin silloin meille kyllä muuttaa känkkäränkkä! Lastenhoito on mielestäni jokaisen omakohtainen kokemus. Oli lapsia sitten perheessä yksi tai kolme, niin jokainen vanhempi kokee kuormittavuuden yksilöllisesti. Siihen vaikuttaa tosi monet tekijät. Mielestäni esim se miten vanhemman ja lapsen tempperamentit menevät yksiin vai ollaanko paljon törmäyskurssilla. Itse olen myös paljon lasten kanssa yksin, koska mieheni on yrittäjä. Työpäivä usein 6-18.30. Yksin vanhempana on kuitenkin niin eri kuin kaksin! Jaksamista arkeesi!

    • Juu pitkät työpäivät ovat täälläkin tuttuja.
      Tää on vähän sama asia kuin se, että miten joku kokee ”muka” olevansa sairas vaikka on vain flunssassa…???? Koska sitähän vois olla vaikka kuinka paljon pahemminkin sairas…

  15. Meiltä löytyy poika 2v1kk ja tyttö 10kk. Olen työtön ja molemmat ovat kotona. Välillä meinaan hajota 😕
    Tällä hetkellä uuvuttaa kun on niin vähän vastapainoa tälle kaikelle. Ja kaikki hoitopaikat on täynnä eli ei auta kuin sinnitellä.
    Mutta I feel you sister 👌

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.