Jaksaisitko opiskella vielä uuden ammatin?

Tapasin töissä keväällä erään työkaverini ekaa kertaa. Alettiin siinä puhua liikunta-alasta ja ylipäätään siitä, mitä ollaan tehty ”entisessä elämässä”. Hän alkoi droppailemaan ammatteja sitä tahtia, että mä hengästyin pelkästä kuuntelemisesta!
Siis miten joku on voinut ehtiä ton kaiken????
Enkä siis tarkoita, että on ensin PT ja siitä opiskelee hierojaksi ja sitten fyssariksi, vaan että ensin on tyyliin poliisi, sitten haluaakin lentoemännäksi, sitten ajattelee opiskella fyssariksi ja lopulta vielä eksyy johonkin ihan eri alan firmaan myyjäksi.

Mä oon viime aikoina pyöritellyt kovasti mielessä ajatusta opiskella vielä joku uusi ammatti. Toinen puoli musta haluaa sitä ja toinen haraa vastaan. Olen ollut liikunta-alalla nyt täysipäiväisesti vuodesta 2011 (toki ä-lomat välissä) ja jollain tasolla mun sielu halajaa uusia haasteita. Tällä alalla harva on muusta kuin kutsumuksesta, koska työ on yleensä fyysisesti rankkaa, eikä palkka ole kummoinen. Oikeastaan ainoa väylä saada hyvät tulot on perustaa menestyvä yritys ja jokainen yrittäjä tietää mitä se tarkoittaa… Pitkää päivää ja pirullisesti vastuuta! Yrittäjyys ei myöskään koskaan ole ollut mikään suuri unelmani, vaikka se tällä alalla pieni välttämättömyys usein onkin.

En toki tarkoita, että tässä jotain 8000€:n kk-palkkoja ollaan tavoittelemassa! Mulle riittää ihan sellainen ok-toimeentulo, niinkuin varmaan useimmille meistä. Kuitenkin esimerkiksi kaupungilla työskennellessä palkka on tosi huono, reilusti alle 2000€. Jotkut eivät toki mieti ensimmäisenä, että kuinka paljon työstään tienaa, mutta ainakin näin PK-seudulla asustellessa menot on aika kovat jo pelkässä asumisessa. Lisäksi haaveilen elämästä, jossa voin myös kantaa taloudellisesti korteni kekoon enkä vain ”elele siivellä”.

Ainoa asia, joka uuden alan opiskelussa onkin se MUTTA on juuri se, että jos lähden tästä aivan alusta kouluttamaan itseäni uuteen ammattiin, niin se voi kestää pahimmillaan 4-vuotta ja opiskelu se vasta onkin kituuttelua! Toki joskus opiskelun ohessa voi myös työskennellä, mutta en tiedä vetäisinkö itseni ihan piippuun kun lapsetkin on tässä kuviossa kuitenkin läsnä. Minullahan on n.1,5-vuotta käytynä liikunnanohjaaja AMK opintoja ja olisi ehkä tyhmää olla suorittamatta opintoja loppuun. Itseäni vähän kaduttaa näin jälkikäteen, etten hakenut muulle linjalle, koska toi liikunnanohjaajalinja on oikeesti… No, sanotaanko vaikka näin, että ei sillä kuuhun mennä! Liikunta-alalla sillä koulutuksella on 90% paikkoihin ylikoulutettu. Toki voi sitten päästä esim hallinnollisiin tehtäviin joka tarkoittaa parempaa palkkaa. Onko teissä lukijoissa muuten liikunnanohjaaja AMK:n käyneitä ja miten olette hyödyntäneet koulutusta??

Itsehän olen alkuperäiseltä koulutukselta hätäkeskuspäivystäjä ja olin virassa Tampereella asuessa 4-vuotta. Tuo koulutus on erikoisalan koulutus, eikä sillä käytännössä voi tehdä mitään muuta työtä. Hätäkeskuspäivystäjän työ on todella rankkaa kolmivuorotyötä (työvuorot 12-13h), enkä nää itseäni ainakaan tällä hetkellä tekemässä sitä. Se mikä työssä herättää lämpimiä muistoja on kuitenkin se palkkaus, joka on ihan mukava!
Mutta tosiaan siitä koulutuksesta ei taida olla tässä elämäntilanteessa juurikaan hyötyä. En muuten tiedä olenko kertonut, että olen myös 2 kertaa hakenut Tampereella sairaanhoitajaksi joskus aikoinaan, eli aikalailla erilaista voisi olla elämäni nyt jos olisin silloin kouluun päässyt!

Lähtisittekö itse vielä opiskelemaan täysin uutta ammattia tai oletteko peräti tehneetkin niin? Mistä syystä? Nyt runsaasti kommentteja kehiin!

Ps. Kiitos kuville ihanalle Emmalle!

Lue myös:

Missä ammatissa EN voisi toimia?

fityoutoo

21 vastausta artikkeliin “Jaksaisitko opiskella vielä uuden ammatin?”

  1. Moi, ootko ajatellut et haet johonkin muuhun AMK linjalle, sähän saat varmaan hyväksiluettua niitä liikunta-alan perusopintoja ja varmaan joitain esim vapaastivalittaviin? Tietysti riippuu alasta, mut niitähän voi kysellä etukäteen? Ite oon ekalta ammatiltani terveydenhoitaja ja nyt opiskelen toimintaterapiaa niin siihen ainakin on pystynyt osittain hakemaan hyväksilukuja ja nopeuttamaan näin opintoja. 😊 niin ja ps. Hyvin on opinnot onnistunut kahden lapsen äitinäkin ja vielä olen jonkun verran tehnyt töitä ohessa. Onhan tää raskasta mutta tosi palkitsevaa!

    • Olisin myös sanonut noista hyväksiluvuista, koska ihme on jos se ei onnistu. Lisäksi sulla on silleen hyvä tilanne, että on kuitenkin mies eli jotain rahaa perheessä ilman sun osuutta asiaan. Yksinään kun olis, niin ei auttaisi muuta kuin tehdä duunia vaan ja jos ehtii siinä lisäksi opiskella, niin sitten opiskelee.

    • Itseasiassa oon miettinyt enemmän yliopistoa. AMK:ssa ei ainakaan tällähetkellä ole linjaa, johon veri vetää. Ja fys.terapeutin työ taas ei ole ehkä oma juttuni, koska vammat ja kuntoutus ei välttämättä ole suurin kiinnostuksenkohde. Niihin toki saisi hyväksilukuja. Mutta kuka tietää, jos vielä joskus AMK:sta löytyy jotain kiinnostavaa.

    • Ootko koskaan ajatellut toimintaterapiaa? Huutava pula työntekijöistä, on siis täysin eri ala kun fysioterapia!

    • Itseasiassa joo joskus, mutta en tiedä miksi ajatus sitten jäi! Mut kiitos vinkistä… Taidan ottaa selvää 🙂 !

  2. Oon miettinyt tuota nyt tässä jo reilun vuoden. Mulla on jo yksi AMK-tutkinto, josta en ole työllistynyt ja joka hankaloittaa kouluun pääsyä, koska ensikertalaiskiintiöt. Samaten opintotukikuukausia on niin paljon käytetty, ettei niitä riitä enää toiseen tutkintoon, joten joku 4 vuoden tutkinnon opiskelu on varmaankin silkka mahdottomuus. En tiedä, välillä kyllä tuntuu että mitä enemmän tätä asiaa pohtii, sitä enemmän sekaisin omien ajatusten kanssa vaan menee.

    • Joo itsellä on kans hyvin ristiriitaisia fiiliksiä siitä mitä haluan. Jonain päivänä ajattelen, että jään ehdottomasti liikunta-alalle ja sitten jonain toisena haluan täysin uusille urille. No, saa nähdä…

    • Aikuiskoulutustuki on aika jees. Sama kuin ansiosidonnainen työkkärissä eli kuitenkin usein tonnin.enemmän kuussa mitä perus opintotuki.

  3. Toki jokainen kokee opiskelun ja opiskeluajan eri tavalla. Itse sain sekopääideana opiskella iässä 30+ amk -tutkinnon lisäksi yliopistossa, eli seitsemän vuotta hommaan menee. Varmaan moni kauhistelee tällaista ratkaisua, ja itseänikin nolottaa miten vähän olen ollut työelämässä. Terveydenhuoltoala ei kuitenkaan ollut minua varten, mutta nyt erityisesti työharjoittelun aikoihin huomaan tehneeni oikean ratkaisun. Opiskeluaikaa en ole erikseen mittaillut, se on vain oma vaiheensa. Elämä ja arki kulkevat eteenpäin siinä ohella, tosin mukautettuina. Taloudellinen puoli.. no onhan se ajoittain ärsyttävää kun jokainen euro täytyy laskea tarkkaan. Heräteostoksia tai matkoja ei spontaanisti harrasteta. Toisaalta olen parhaani mukaan keskittynyt kaikkeen siihen mitä voi tehdä. Ilman suurempia traumoja olen selvinnyt vaikka kivat treenivaatteet on pitänyt jättää kauppaan odottamaan ja kävellä ravintolan ohi kotiin nauttimaan kotiruokaa (mikä ei ole huonoa sekään). En nyt tarkoita että kaikkien pitäisi opiskella myös aikuisena. Siinä on omat plussat ja miinuksensa. Jos nykyinen ala tuntuu siltä että vaihtelu virkistäisi, kannattaa opiskelua harkita. Toisaalta opiskelu sitoo työn lailla, ja elämäntyyliä on muutettava. Tosin opiskelijakortti lohduttaa usein.. Itse henkilökohtaisesti en yhtään kadu päätöstäni opiskella, mutta rehellisyyden nimissä siinä vaiheessa kun maisterinpaperit ojennetaan kouraan, saa lisäopiskelu odottaa eläkeikään 😀

    • Oon myös sitä mieltä, että jos alan opiskella, niin teen sen sitten kunnialla loppuun. Toi yks roikkumaan jäänyt AMK tutkinto korpee jo sen verran, enkä sitä aio jatkaa ainakaan ruotsinkielisellä linjalla (jossa siis aloitin). En jaksa sellaista ”joka paikassa härväämistä”, koska opiskelukin vaatii keskittymistä eikä sitä yleensä pysty hoitamaan ihan vasurilla.

  4. Kyllä lähden heti kun mahdollisuus tulee eteen. Omaa alaa on nyt mitta täysi ja silloin en enää ole hyvä ihminen sille alalle. Nyt toivon ja luotan että elämä antaa mulle mahiksen toisen alan opiskeluun.

    • Toivotaan näin! Itse ajattelen, että kaikki tapahtuu (kai) siksi, että niilä asiolla on joku tarkoitus elämässä. Ainakin se antaa toivoa siihen, ettei ole vääriä ratkaisuja 😀 .

  5. Ilman muuta kannattaa 👍Jos yhtään asioita mietit, niin tee ihmeessä asialle jotain. Elämä ja työura on nykyään muutenkin niin pitkiä. Opiskelu ja vaikka alan vaihto vaan virkistää. Tm. löysin itseni viime keväänä lukemasta yliopiston pääsykokeisiin. Aina puhunu, että yliopisto ei oo mua varten.. 👀 Tässä sitä nyt ollaan. 15v. poliisina ja ikää kohta 40v ja nyt on vuoden ajan pääpaino ollut opiskelussa. Ja todellakin oon tykännyt 👌 Taloudellinen puoli aina jotenkin järjestyy – ja loppupeleissä se opiskeluaika on vaan pieni aika elämästä – ja mitä ovia se sitten avaakaan tulevsisuudessa 😉🙌

    • Mä oon kans hakenut muuten polliisikouluun eikä paljon jäänyt vaille! Nykyään kyllä tosin ihan iloinen siitä, ettei se sitten ollutkaan mun polkuni. Muakin yliopisto kiinnostaa… Saas nähdä…

  6. Mä opiskelen liikunnanohjaajaksi amk:ssa vuoden päästä keväällä toiv. valmista 😀
    Olen työskennellyt liikunta-alalla 11 vuotta ja olemassa olevia töitä saan tehdä huonommallakin koulutuksella eikä amk-tutkinto tulisi palkkauksessa näkymään nykyisessä työssä. Ala tuntuu kuitenkin omalta ja korkeakoulututkinnolla haenkin nimenomaan pätevyyttä ” parempi palkkaisiin siisteihin sisähommiin”. Liikunnanohjaaja amk- tutkintonimike ei ole musta paras kuvaamaan sitä, mihin koulutuksen olisi tarkoitus antaa pätevyys/valmiudet eli liikunta-alan asiantuntija- ja johtotehtäviin.

    • On tietty jotain hommia, joihin AMK pohja on vaatimus. Esim. lempityöpaikassani Varalan Urheiluopistolla täytyy olla AMK-tutkinto, mikäli mielii vakiopeksi. Jos olisin jäänyt Treelle niin toi tutkinto olis ollu ihan selvä juttu mulle, koska olisin halunnut jäädä Varalaan töihin.

  7. Oi ja voi..nyt ollaan liki lempiaiheessani. Opiskelu kannattaa aina, tahdilla millä tahansa. Eikä opiskelua aina tarvi ottaa niin kuoleman vakavasti vaan sitä voi tehdä puhtaasti mielenkiinnosta alaa kohtaan. Toisinaan se on työllistymisen kannalta välttämättömyys. Ite kyllä suosinut aina taloudellinen hyöty edellä, eli sinne misssä työllistyy ja sen lisäksi voi sitten lukea mieliaiheita 🙂
    1. Ammatti paperi- ja kemianteollisuuden pt. ja niitä hommia 6 vuotta. Sen aikana kiinnosti remontti osaaminen, joten lukenut pintakäsittelyä. Paperiteollisuuden epävarmuuden vuoksi veturinkuljettaksi VR:lle. Niitä hommia nyt kuudes vuosi meneillään ja syksyllä olis tarkoitus tässä työnohessa valmistua fyssariks, koska aihe kiinnostaa. Ja päämäärä on eläinfys. hommat. Oppia ikä kaikki 🙂

    • Tiedätkö hassu juttu mutta mäkin joskus mietin, että remontointiala kiinnostaa 😀 ! Äläkä kysy miksi, en tiedä niistä hommista mitään.. Jotenkin vaan tuntuu että käsillä tekeminen ja jonkinlainen pikkutarkkuus ja hyvä työnjälki on aina ollu mun juttuni.

    • Se on ollu käytännön takia yks parhaita asioita opiskella. Ostettiin 6 vuotta sitten vanha okt ja voi pojat kun kätevää kun osaa tehdä muutakin kun kannatella maalipurkkia 😀

  8. Opiskelin teoreettisen yliopistotutkinnon jälkeen fysioterapeutiksi, tai siis valmistun pian. En ole koskaan päässyt rahan makuun koska olen opiskellut, mutta voin sanoa, että ilman opintotukea opiskeleminen on ollut siltikin välillä helvettiä. Olen painanut niin pitkään ympäripyöreitä päiviä koulussa ja töissä, että olisin ilman miestäni varmaan jo pöpilässä. Onneksi nyt on helpottanut ja ehdin rauhassa tehdä töitä. Täysin ilman tulojakaan ei kuitenkaan voi elää ja miehelläni ei ole sellaisia tuloja, jotka elättäisivät kummankin. Olen silti sitä mieltä, että oli ihan oikea päätös lähteä kouluttautumaan! Vihdoinkin oma ala 🙂

  9. Hei

    Uutta ammattia metsästämässä!
    Viimeviikolla juuri tuli tieto, että selvitin tieni sairaanhoitaja AMK, pääsykokeisiin. Esivalintakoe oli ihan hirweä!!! Joten pääsin sisään tai en, niin olo on jo kuin voittajalle!

    Olen kokki ja pt. Kokin töitä en ole tehnyt valmistumisen jälkeen (-92). Aina mennyt eteenpäin kun joku kysynyt töihin:). Toimistotöissä 13v, syntyi lapsi joka sai elinsiirron, omaishoito, työt loppui. Luin pt :si ja perustin toiminimen., Lapsi alkoi voida paremmin ja pyydettiin osa-aika töihin. Nyt 4v osa-aika töitä takana (koululla). Pt töitä tehnyt oman mielenterveyden ylläpitämiseksi vähän – niin että hauskuus on säilynyt;). Nyt siis taivas rajana! Ilman paperia jolla hakea töitä:). Jos (KUN) kouluun pääsen niin omaehtoinen opiskelu on ajankohtainen itselläni, eli ei opintotuella. Vanhemmat lapseni 18 ja 20 miettivät mitä tehdä isona ja on hyvä olla ”samassa” jamassa :)?! Aina ehtii mennä unelmien perässä. Nyt siis ehkä viimeinen kesä lomaillessa (aina ollut kouluilla töissä, joka taannut sen että saanut (voinut) olla kesät lasten kanssa kotona ♥.
    Luotan, että töitä löytyy aina jos nyt opiskelut eivät alkaisikaan?

    Itselläni siis vuositulot pudonneet puolella viimeisen kuuden vuoden aikana, mutta elämänlaatu muuten kuin rahallisesti parantunut. Tokihan ketuttaa ja kriisiä pukkaa rahallisesti aika ajoin, mutta sitä se on tainnut olla aina, tuloista riippumatta:)!?

    Ihanaa kesän odotusta ja häiden suunnittelua. Näytät hyvältä ja ”terveeltä”,
    hyvinvoivalta 👍

    T:Mira ig: istillcount
    Istillcount.blogspot.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 12
Tykkää jutusta