”Jos ei sitä kuvata, onks sitä edes olemas?”

Mä en suoraan sanottuna tiedä, onko tää postaus jonkun lopun alkua. Blogin lopun? Ehkä. En osaa vielä sanoa. Ei mennä vielä siihen. Vaan puhutaan somesta!

Oon miettinyt viime aikoina hyvin paljon mun somekäyttäytymistä ja -näkyvyyttä. Suurin kysymys mikä mulla on herännyt on miksi, minkä takia? Ketä kiinnostaa???

Oon 34-vuotias. No, iällä nyt ei ole sen erikoisempaa väliä tässä. Paitsi no ehkä sen verran joo, että haluaisin nimenomaan mun oman ikäisiä seuraajia enemmän, mutta totuus on, että ei moni yli 30-vuotias lataa snäppiä puhelimeen.
Mulla on julkinen blogi, joka on yksi osa kokonaistulojani (ei tosin järin iso). Kaupallisesti kiinnostavana bloggaajana olemiseen ”kuuluu” tavallaan myös näkyä somessa, koska sitä kauttaa lukijat löytävät blogiin = blogi näkyy eri kanavissa. Tämän takia mulla on myös instagram -tili ja snapchat-profiili. Mun ajatus on aina ollut tuoda ihmisille esille aitoa, omaa persoonaani ja mikä tärkeintä: Motivoida jokaista olemaan oma itsensä ja tietysti tuoda esille terveellisen elämäntyylin ”ilosanomaa” (okei, kuulostaa joltain uskonnolta). No, you got the point!

Oon silti viime aikoina miettinyt aika paljonkin, että mikä on se perimmäinen syy sille, että ylipäätään haluan päivittää jotain someen? (Ehkä tässä kohtaa facebookkia ei lasketa, koska siellä mulla on vain oikeasti tuttuja.)
Miksi haluaisin tai jaksaisin julkaista instassa kuvan aamupuurosta tuntemattomille ihmisille, jonka olen kuvannut varmaan 100 kertaa aieminkin? Monesti tuntuu, ettei vaan oo enää mitään hyödyllistä annettavaa kellekään. Tiedän, että mulla on kohtalainen määrä someseuraajia, mutta sinänsä esimerkiksi instagramista ei ole ollut mulle suoraan taloudellista hyötyä. Teen toki blogin kautta useinkin yhteistöitä, mutta tulot eivät suoraan tule instanäkyvyydestä, vaan lukijamäärän mukaan. Moni bloggaajaystäväni tekee kyllä ihan puhtaita insta-kamppiksiakin ja ne on yleistymässä. He ovat tosin minua nuorempia ja sen myötä heidän seuraajansakin ovat. Satuin muuten katsomaan ihan vahingossa Efter Nio -ohjelmaa, jossa oli vieraana Pernilla Böckerman. Lyön vetoa, että suurin osa yli 30-vuotiaista ei edes tiedä kuka hän on – en mäkään tiennyt vielä puoli vuotta sitten! Hänen viikoittainen instagram-vierailijamäärä on n.2 000 000. Siis KAKSI MILJOONAA.

Tavallaan mua kiehtoo jollain tavalla sellainen aivan tavallisen arjen näyttäminen mun seuraajille, mutta samaan aikaan se on TODELLA työlästä! Olen myös aika kiireinen ja silloin kun en ole, niin haluan kyllä todellakin keskittyä johonkin muuhun kuin kännykkään. Yleensä näkyvyyden ylläpito myös vaatii jonkun, joka kuvaa sua (esimerkiksi salilla treenatessa). Lisäksi tulee sellainen olo helposti, että ”apua en oo päivittäinyt mitään tänään!”. Mutta miksi pitäisi edes päivittää joka päivä jotain, kun hyöty siitä on…………?

Jos somen tuoma näkyvyys vaikuttaisi aivan radikaalisti mun tuloihin, niin suhtautuisin siihen ehkä eri tavalla ja myös ympäristö (perhe, ystävät) suhtautuisivat siihen eri tavalla. Mutta se että mulla on joku instalive päällä autopesussa ja S-Marketin kassalla on kyllä pelkästään väsyttävä ajatus! Moni teistä lukijoista ei ehkä sitä osaa samalla tavalla hahmottaa, mutta pysyäkseen esimerkiksi somessa ”kuumana” nimenä on näyttävä siellä ihan koko ajan! Sama pätee myös bloggaamiseen: Jos haluat että lukjoita riittää, niin silloin tällöin bloggailu ei silloin riitä!

Oon myös tullut tulokseen, että jatkuva näkyminen ”jossain” ei ole sellaista, jonka kokisin elämässäni tärkeäksi saavutukseksi tai tavoittelemisen arvoiseksi. Se, että työntää koko ajan naamansa johonkin sovellukseen on ehkä tärkeää Kim K:lle, mutta ei Katri G:lle hahahaha. Lisäksi mulla ole juurikaan niitä 13-18-vuotiaita seuraajia (jotka oikeasti ovat se ”massa”), eikä se oikeasti haittaa koska tuotan hienosti sanottuna sisältöä aikuisille ihmisille 😀 ! Oon ihan onnellinen, että mun ei tarvi jakaa laihdutusvinkkejä jollekin mun 15-vuotiaalle seuraajalle.
Lisäksi tietysti mietin mun perhettä, joka tosin ei hirveästi ole somessa näkynyt. Mun mies ei ole millään tavalla kiinnostunut somesta saati näy siellä ja oikeastaan kukaan mun parhaista kavereistakaan ei ole kuin korkeintaan instassa.

Tuskin suljen some-tilejä, mutta en aio erityisemmin panostaa niiden päivittämiseen. Olen myös miettinyt jonkun verran sitä, kuinka työnantajat suhtautuvat somessa näkymiseen, vaikka sinne en mitään pikkuhousukuvia ole päivitellytkään. Enkä nyt muutenkaan ala sen suhteen hysteeriseksi. Epäilen kuitenkin, että teen Cheyennet ja hiljenen jossain vaiheessa somessa. Minua ei myöskään tulla näkemään Temptation Island -sarjan seuraavalla tuotantokaudella.

Millaisia ajatuksia herää omasta somenäkyvyydestäsi?

fityoutoo

16 vastausta artikkeliin “”Jos ei sitä kuvata, onks sitä edes olemas?””

  1. Hyvä pohdintaa! Itse olen 30, ja se mitä kaipaan blogilta, on ennen kaikkea mielenkiintoiset kirjoitukset. Kiinnostavuus on tietysti henkilöstä kiinni, mutta itseäni kiinnostaa ainakin myös se tavallinen arki ja esim. työjutut tai ihmissuhdeasiat. En kaipaa niinkään näyttäviä ja hiottuja kuvia, ja ylipäätään muoti- tai tyylijutut eivät erityisemmin kiinnosta. Ennemminkin ärsyttää, jos suurin osa blogipostauksen sisällöstä on vain kuvia (pahimmillaan melkein samanlaisia, eikä suoraan aiheeseen liittyviä). Muutama kuva voi mukavasti elävöittää tekstiä, mutta tärkeintä blogipostauksessa on ainakin itselleni varsinainen teksti ja sen kiinnostavuus.

    Muuhun somenäkyvyyteen en osaa ottaa kantaa sen enempää, mutta yleisesti voisin sanoa, että mukava, jos blogilla on ainakin Facebook-sivu, jota kautta näkee kätevästi uudet postaukset. Itse en seuraa juurikaan muita some-kanavia, joten niiden suhteen ei ole sen kummempia mielipiteitä.

    Joka tapauksessa mielenkiintoinen aihe ja kiva että kirjoitit! 🙂

    • Kiitos hyvästä kommentista Anne! En itsekään lue blogeja, joissa on pelkkiä kuvia. Kuvia pitää kyllä olla, koska pelkkä teksti on vähän tylsää. Mutta muutama kuva riittää tai tietysti riippuu mitä asia koskee! Esim resepteissä tykkään että on paljon kuvia ja mielellään työvaiheistakin. Itseäni kun tyyli kiinnostaa, niin muutamia muotiblogeja luen mutta niissä täytyy aina olla mukana myös henkilön persoonaa.

  2. Hyvä kirjoitus! Samat asiat ovat mietittäneet paljon.

    Näin bloginlukijan näkökulmasta katsottuna alkaa olla jo vähän puuduttavaa katsella niitä samoja aamupuurokuvia. Enkä missään nimessä tarkoita nyt sun blogia (joka on huippu) vaan yleisesti. Ajatus siitä, että pitäisi seurata itselle tuntemattomien ihmisten jonninjoutavaa kassajonolänkytystä vielä instalivessä yms., on ihan käsittämätön. Vaikka arkielämän jutut kiinnostaa (blogeissa) niin tietty teennäisyys (kuvataan nättejä kuvia ja hehkutetaan jotain turhanpäiväisyyttä tuhannetta kertaa) ja instalivejen jatkuva pakkosyöttäminen on alkanut ärsyttää. Ketä kiinnostaa?!

    Tämä on varmaan jotain keski-iän kriisiä (apua… mäkin oon ”vasta” 36…), mutta just nyt tuntuu todella ahdistavalta ajatukselta, että elämä menesi ohi kännykkä kädessä, muiden elämää seuratessa. Mä haluan elää mun elämää ja mielellään vielä niin, että en tarvitse siihen kenenkään ulkopuolisen hyväksyntää tai some-hymistelyä. Oon pitänyt pari viikkoa some-taukoa ja yllättävää kyllä, oon vielä olemassa ja tehnytkin vaikka mitä hienoja juttuja, vaikka kuvat ja kokemukset ovat pysyneet omana tietona. Ehkä teen paluun sitten, kun mulla on jotain sellaista kerrottavaa, joka saattais mua itseänikin kiinnostaa…😂

    • ”Jonninjoutavaa kassajonolänkytystä” 😀 ahahahaha nyt kyllä repesin totaalisesti. Mutta tiedän kyllä mitä tarkoitat! Itse seuraan ihmisiä, joilla on oikeasti a)persoonaa ja b)asiaa! En jaksa sellaista diibadaabaa… ”Tässä leipää voitelen…Ja nyt leikkaan kurkkua”….

      Ymmärrän myös täysin ton ajatuksen, että elämä menee kännykkä kädessä. Musta tuntuu, että suurimmalla osalla nuoria aikuisia elämä todelllakin menee ohi puhelin kädessä! On niin helv… kiire päivittää jokaista sovellusta. Tää on mun mielestä TODELLA surullista aikaa siinä mielessä!

  3. Sun snäppi on kyllä tosi kiva, oon 39 ja katon sen melkein joka päivä. Insta storiesista en oo nyt katsonut. Mutta ymmärrän kyllä hyvin sun pointin.

  4. Mietiskelin juuri yhtenä päivänä ihan samaa, vaikken bloggaakaan. Mietin ketä ihmeessä voi kiinnostaa mun touhut, kuvat jostain tapetinpaloista jotka valitsen talooni tai hassusta koirasta, kun olen kuitenkin ihan tavallinen lahtelainen akka. Hyvähän se on näitä miettiä, jos rupee ahdistamaan liikaa niin osaa ainakin väylän sieltä somesta pois, mutta älä sinä nyt ainakaan tee Cheyennejä, sinua on kiva seurata 🙂

  5. Mun mielestä somessa näkyminen on ok siihen saakka, kun se on kivaa ja siitä tulee itselle hyvä mieli! Jos siitä tulee pakkopullaa vain näkyvyyden takia, niin silloin se ei kannata. Kyllä se välittyy katsojallekin, ettei tuota oikeasti kiinnosta jakaa näitä asioita.

    On oikeasti vähän pelottavaakin, kuinka osa tuntuu näyttävän somessa kaiken elämästään. Siihenhän menee niin paljon aikaa, ettei muuta sitten ehdikään tehdä :/ Tosi mielenkiintoinen aihe! Saa nähdä miten on asiat siinä vaiheessa kun mun poika on teini – elääkö ne niiden elämän pääasiassa somen kautta, vai kuihtuuko snäppääminen ja näkyvilläolo jossain vaiheessa.

    http://www.lily.fi/blogit/minnean-muruja

    • Mä ainakin toivon, että some menis jossain vaiheessa pois ”muodista” eikä meidän lasten tarvi enää kokea sellaista painetta olla koko ajan päivittämässä jotain! Itse ainakin kannustan siihen ja koitan tietty itsekin antaa esimerkkiä, että elämä on jossain muualla OIKEASTI kun siellä instassa… (Jota tuskin enää 10-vuoden päästä enää edes on 😀 …)

  6. Nyt täytyy kommentoida.. Mä oon seurannut sun blogia jo jokusen vuoden, mutta en kommentoinut varmaan kertaakaan. Täytyy sanoa, että sun blogi on varmaan yksi parhaista, mitä luen ja seurailen. Tykkään erityisesti siitä, että kerrot tosi rehellisesti ihan niistä normaaleista jutuista, eli pisteet siitä. Kirjoitustyylisi on myös tosi jees 🙂 Terveisin mukana seilaillut lukija

    • Hei ihan mielettömän kiva kuulla tämä! Kiitos kovasti että nyt innostuit kommentoimaan 🙂 !

  7. Blogisi parasta antia on juuri sen antama motivaatio, hauskuus ja pohdinnat. Koen, että olen ehkä liian vanha (34v) seuraamaan muita kanavia, tai sitten se on vain persoonakysymys. Teksti edellä ehdottomasti!

    • hei kiva kuulla! Mä seuraan esim. snäpissä enemmän oman ikäisiäni ja vanhempiakin. Monia tosi mielenkiintoisia tyyppejä joilla on mielenkiintoisia juttuja! Nykyään vaan saattaa mennä päiviäkin, etten vaan yksinkertaisesti ehdi mutta esim bussissa istuessa se on ihan kivaa ajanvietettä.

  8. Minusta on vähän liiankin kiva seurata joidenkin muiden elämää (blogien kautta, ei ole sometilejä enää), mutta itse en halua jakaa mitään. Muistan että ennen nettiäkin tein monia asioita osittain siksi että pääsee sitten kertomaan muille mitä fantsua on tehnyt, eli haluaa että muut arvostaa enemmän kun kertoo ja näyttää tehneensä kaikkea hienoa. Sehän on melko säälittävää.

    • Itse en tykkää siitä, että jaetaan liian henk.koht asioita…. Siis tyyliin kuvataan aivan kaikki ja siihen päälle ruoditaan omat parisuhteet ym…..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 10
Tykkää jutusta